Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien julistuksessa todetaan oikeudet mielipiteen ilmaisuun, ajatuksenvapauteen, tiedonsaantiin, järjestäytymiseen ja toimimiseen yhdistyksissä. Lapsella on myös oikeus mm. lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan.

Lasten ja nuorten oikeudet on tuotu esiin myös valmisteilla olevassa kansallisessa lapsistrategiassa ja siihen liittyvässä Lapsen aika -skenaariossa (2019). Siinä Suomi nähdään lapsi- ja perhelähtöisenä, lasten ja nuorten vahvaa osallisuutta edistävänä sekä oppimisen ilon ja osaamisen kehittymisen täyteen potentiaaliin pyrkivänä asumispaikasta tai perhetaustasta riippumatta.

Miten strategiat ja skenaariot toteutuvat oikeassa elämässä? Tässä artikkelissa tarkastelemme lasten ja nuorten ystävyyssuhteita sekä lasten ja nuorten yhdistys­osallistumista ja kansalais­aktiivisuutta pääosin Tilastokeskuksen Vapaa-ajan osallistuminen -tilaston tulosten avulla. Peilaamme tuloksia myös muihin tutkimuksiin.

Lähes kaikilla on ystäviä, mutta tapaamiset ovat vähentyneet

Ystävyyssuhteet ovat tärkeä asia lasten ja nuorten elämässä. Ystäviltä saa sosiaalista tukea, mikä taas on yksi sosiaalisen pääoman ilmentäjä. Sosiaalinen tuki on resurssi, joka edistää hyvinvointia. Vastaavasti sosiaalisen tuen puuttuminen voi heikentää mahdollisuuksia saavuttaa itselle tärkeitä asioita. Sosiaaliset suhteet ovat myös tärkeitä jäsenyyden, hyväksynnän ja arvostuksen antajia. (Saari 2009, 90.)

Lähes kaikilla lapsilla ja nuorilla on ystäviä. Ystävien kasvokkainen tapaaminen on kuitenkin vähentynyt.

Vielä vuonna 2002 ystäviä tapasi päivittäin vapaa-ajallaan noin 70 prosenttia 10–24-vuotiaista, vuonna 2017 enää noin puolet. Vähintään kerran viikossa ystäviä tapasi 84 prosenttia vuonna 2017, vuonna 2002 näin teki vielä 93 prosenttia 10–24-vuotiaista. (Kuvio 1)

Tapaamiset ovat harventuneet tytöillä kaikissa ikäryhmissä, pojilla erityisesti 20–24-vuotiailla. (Kuvio 2)

Hieman yli 80 prosenttia 10–24-vuotiaista oli päivittäin puhelin- tai verkko­yhteydessä ystäviinsä vuonna 2017. Osuus oli huomattavasti suurempi kuin vuonna 2002. Melkein kaikki (96 %) pitivät yhteyttä ystäviinsä vähintään kerran viikossa puhelimitse tai verkon välityksellä. (Kuvio 3)

Näyttää siltä, että nopeasti kehittynyt sosiaalinen media on lisännyt yhteydenpitoa verkon kautta, mikä taas on vähentänyt ystävien kasvokkaista tapaamista. 

Tytöt ja pojat pitävät yhteyttä ystäviinsä suunnilleen yhtä aktiivisesti, kun tarkastellaan kerran viikossa tapahtuvaa puhelin- tai verkkoyhteydenpitoa. Yhteydenpito puhelimitse tai verkossa on lisääntynyt 10–14-vuotiailla vuodesta 2002, mutta sitä vanhemmilla pysynyt suunnilleen samalla tasolla. (Kuvio 4)

Lähes kaikilla nuorilla on ystäviä: vain prosentti 10-24-vuotiaista ei pidä vapaa-ajallaan yhteyttä kehenkään. Ystävien määrä näyttää myös lisääntyneen: lähes joka kolmannella on enemmän kuin 10 ystävää. Ystäviin tutustutaan yhä useammin myös internetin kautta. (Kuvio 5)

Ystävien saaminen ja yhteydenpito eivät enää edellytä fyysistä läsnäoloa. Tavallaan tämä on tasa-arvoistanut nuoria myös alueellisesta näkökulmasta, mikä on lohdullista erityisesti näin korona-aikaa ajatellen.

Jos tilanne näyttääkin vapaa-aikatutkimuksen valossa melko lohdulliselta, antavat Kouluterveys­kyselyn tulokset kuitenkin myös aihetta huoleen. Sen mukaan vuonna 2019 useampi kuin joka kymmenes perusopetuksen 8. ja 9. luokkalainen poika koki, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää, tytöistäkin 7 prosenttia. Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa luvut ovat samaa luokkaa, 10 prosenttia pojista ja 6 prosenttia tytöistä koki näin. Syntyperältään ulkomaalais­taustaiset ilmoittivat vielä useammin, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. (THL, Kouluterveyskysely 2019.)   

Yksinäisyyden kokemukset ovat vielä yleisempiä, erityisesti tytöillä, vaikka he eivät raportoineetkaan poikien tavoin, ettei heillä olisi läheistä ystävää. Vuoden 2019 Kouluterveys­kyselyn mukaan 15 prosenttia tytöistä koki itsensä yksinäiseksi, ammatillisissa oppilaitoksessa opiskelevista tytöistä peräti 17,5 prosenttia kertoi yksinäisyyden kokemuksista. (THL, Kouluterveyskysely 2019.)

Yhdistystoimintaan osallistutaan aktiivisesti, erityisesti urheiluun ja liikuntaan

Lapsilla on oikeus ilmaista mielipiteensä ja saada tietoa. Heillä on myös oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Lapsen oikeuksien julistuksessa todetaan myös oikeus järjestäytyä ja toimia yhdistyksissä.

Lapset ja nuoret osallistuvatkin aktiivisesti yhdistystoimintaan. Erityisesti 10–14-vuotiaiden tyttöjen ja poikien yhdistystoimintaan osallistuminen on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 1981. (Kuvio 6)

Kouluterveyskyselyn tulokset kertovat niin ikään nuorten aktiivisuudesta. Viidennes 8. ja 9. luokan vastaajista kertoi osallistuvansa yhdistyksen tai järjestön toimintaan tai vapaaehtois­toimintaan vähintään kuukausittain, tytöt hieman useammin kuin pojat. (THL, Kouluterveyskysely 2019.)

Lukion opiskelijoilla osuus oli lähes sama (21 %) kuin 8. ja 9. luokkalaisilla ja sukupuolten välinen ero vastaava. Sen sijaan ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevilla osallistuminen oli selvästi harvinaisempaa (13 %), eikä tyttöjen ja poikien välillä ollut eroa. (THL, Kouluterveyskysely 2019.)

Toki on syytä huomata, että Kouluterveys­kyselyssä kysytään vähintään kuukausittain tapahtuvasta aktiivisuudesta, kun taas vapaa-aikatutkimuksessa kysytään aktiivisuudesta kuluneen vuoden aikana.

Mistä näin runsaassa yhdistystoimintaan osallistumisen lisääntymisessä 10–14-vuotiaiden kohdalla on kysymys? Kun tarkastellaan yhdistystyyppejä, käy ilmi, että lapset ja nuoret osallistuvat aktiivisimmin urheiluseurojen ja liikuntakerhojen toimintaan, ja tämä osallistuminen on lisääntynyt. (Kuvio 7)

Urheiluseuratoiminta liittyy keskeisesti suomalaiseen liikuntakulttuuriin; urheiluseurat ovat tärkeitä yksikköjä organisoidulle liikunta- ja urheilutoiminnalle. Niillä on merkittävä rooli etenkin lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudessa ja liikuntakasvatuksessa. (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, Liitu-tutkimuksen tuloksia 2018)

Tuloksia tukevat myös Kouluterveys­tutkimuksen (2019) tulokset. Noin puolet perusopetuksen 8. ja 9. luokkalaisista kertoi Kouluterveyskyselyssä 2019 harrastavansa liikuntaa ohjatusti vapaa-ajalla vähintään viikoittain, tytöt hieman useammin kuin pojat.

Lukiolaista 43 prosenttia kertoi Kouluterveys­kyselyssä harrastavansa viikoittaista ohjattua liikuntaa vapaa-ajalla, ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista vain neljännes. Lukiolaisilla ei ollut eroa tyttöjen ja poikien välillä, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat pojat olivat tässä suhteessa hieman tyttöjä aktiivisempia. (THL, Kouluterveyskysely 2019.)

Liikuntaharrastusten merkitys lasten hyvinvoinnille on mainittu myös Lapsistrategian koronatyöryhmän raportissa (2020), ja siinä on todettu myös tärkeys turvata harrastus­mahdollisuudet myös koronakriisin aikana. Raportissa on lisäksi esitetty lasten ja nuorten mukaan ottamista luovaan yhteistoimintaan, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.

Myös LIITU-tutkimusten mukaan seuratoimintaan osallistuvien lasten ja nuorten määrät ovat kasvaneet, ja näin ollen seuratoiminnan yhteiskunnallinen rooli on kasvanut. Urheiluseura­toiminnassa ovat mukana erityisesti 9–11-vuotiaat, joista kaksi kolmasosaa osallistuu seuratoimintaan. Murrosiässä seuraharrastaminen alkaa vähentyä.

Tytöt aktiivisempia vapaaehtoistyössä

Vapaaehtoistyötä oli tehnyt lapsista ja nuorista noin joka kolmas. Erityisesti 15–19-vuotiaat tytöt olivat poikia aktiivisempia tekemään vapaaehtoistyötä, mutta muiden ikäryhmien kohdalla erot olivat vähäisiä. (Kuvio 8)

Vapaaehtoistyöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä ilman palkkaa tapahtuvaa aktiivista toimintaa jonkin järjestön tai ryhmän hyväksi. Toiminta voi olla vaikkapa rahankeruuta, ystäväpalvelua tai liikunnanohjausta. Pelkkä liikuntaan osallistuminen urheiluseurassa ei vielä ole vapaaehtoistyötä.

Myös ”Nuoret vapaaehtoistyössä 2018” -tutkimuksen mukaan noin kolmannes 15–24-vuotiasta nuorista oli tehnyt vapaaehtoistyötä edellisen neljän viikon aikana. Suosituimmat tehtävätyypit olivat auttaminen, esiintyminen, ilmaisu ja taidetyöt, internetin kautta työskentely ja opetus ja koulutus. Tutkimuksen mukaan nuoret oppivat vapaaehtoistöistään eniten vuorovaikutustaitoja.

Nuoret osallistuvat varsin yleisesti myös vapaamuotoiseen kansalais­toimintaan. Suosituin muoto oli kansalaisaloitteen allekirjoittaminen. Myös rahan lahjoittaminen oli yleinen osallistumisen muoto. Tytöt osallistuivat näihin aktiviteetteihin poikia yleisemmin. Sen sijaan esimerkiksi mielenosoituksiin tytöt ja pojat osallistuivat suunnilleen yhtä yleisesti. (Kuvio 9)

Peruskoulunuorten yhteiskunnallisia asenteita mittaavan ICCS-tutkimuksen mukaan 30 prosenttia suomalaisnuorista voisi osallistua rauhanomaiseen mielenosoitukseen (Mehtäläinen & Niilo-Rämä & Nissinen 2017, 49). Nuorisobarometrin mukaan esimerkiksi järjestössä vaikuttaminen tai politiikasta keskusteleminen ovat nuorten vaikutuskeinoina vähemmän suosittuja kuin äänestäminen tai ostopäätökset; niihin yksilö voi itse vaikuttaa. (Pekkarinen & Myllyniemi 2018.)

Some on muuttanut ystävyyssuhteita ja kansalais­aktiivisuutta 

Lapsilla ja nuorilla sosiaalinen media on merkittävässä roolissa niin ystävyyssuhteissa kuin kansalaisaktiivisuudessakin. Sosiaalinen media on lyhyessä ajassa muuttanut lasten ja nuorten kulttuuria syvällisellä tavalla (Hanifi & Huomo 2020).

Eniten sosiaalista mediaa hyödynnetään ystävyyssuhteissa. Tytöt hyödyntävät sosiaalista mediaa erityisesti ystävyys- ja sukulaisuus­suhteissa sekä vertaistuessa enemmän kuin pojat. Pojat puolestaan käyttävät sosiaalista mediaa enemmän harrastuksissa kuin tytöt. Pojat seuraavat myös politiikkaa ja muita yhteiskunnallisia asioita verkossa enemmän kuin tytöt. (Kuviot 10 ja 11)

Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020 -tutkimuksen mukaan 63 prosenttia 16–24-vuotiaista seuraa sosiaalista mediaa useasti päivässä, ja 84 prosenttia päivittäin tai lähes päivittäin. Seuratuimmat yhteisöpalvelut tämän ikäisillä ovat Instagram ja WhatsApp.

Sosiaalisella medialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana 64 prosenttia 16–24-vuotiaista oli nähnyt sosiaalisessa mediassa ihmisryhmiin kohdistuvia vihamielisiä ja halventavia viestejä. Noin kolmannes (32 %) oli puolestaan joutunut joskus epäasiallisen lähestymisen kohteeksi internetissä, ja 16 prosenttia suoranaisen häirinnän kuten perättömien tietojen kohteeksi. (Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020.)

Vaikka nuoret selvästikin keskustelevat poliittisista asioista sosiaalisessa mediassa, he eivät kuitenkaan näytä pitävän sitä kovin oleellisena vaikuttamisväylänä. Vain reilu kolmannes nuorisobarometrin vastaajista kertoi vaikuttaneensa siten asioihin (Pekkarinen & Myllyniemi 2018).

Sen sijaan nuoret pitävät äänestämistä ja aktiivista toimimista parhaina vaikuttamis­keinoina. Nuorisobarometrin mukaan he ovat myös aiempaa enemmän mukana poliittisessa toiminnassa. Viimeisen vuoden aikana 17 prosenttia 15–19-vuotiaista nuorista oli oman ilmoituksensa mukaan ollut mukana poliittisessa toiminnassa ja 36 prosenttia kertoi pyrkineensä vaikuttamaan muuten – tytöt hieman poikia useammin. (Pekkarinen & Myllyniemi 2018.)

Verkko ei korvaa yhdessäoloa

Lapset ja nuoret ovat varsin aktiivisia sekä ystävyyssuhteissa että vapaamuotoisessa kansalais­toiminnassa, ja sosiaalinen media vaikuttaa vahvasti molemmissa. Sosiaalinen media todennäköisesti vaikuttaa kasvokkaisten tapaamisten vähenemiseen.

Toisaalta sosiaalinen media mahdollistaa uusia osallistumisen muotoja. Tuomi (2005, 158-159) toteaa, että internet jatkaa ja täydentää sosiaalisuuden tapoja, ja vain harvoin virtuaaliset yhteisöt elävät pelkästään sähköisen viestinnän varassa.

Sosiaalinen media kuitenkin saattaa altistaa yksilöt myös sosiaalisen tuen puutteelle. Verkkososiaalisuus ei voi korvata kasvokkaista yhdessäoloa, eikä kaikilla lapsilla ja nuorilla välttämättä ole laajoja resursseja toimia itsenäisesti internetissä.

Riitta Hanifi työskentelee Ajankäyttö, koulutus ja kulttuuri -ryhmässä tutkijana, Marjut Pietiläinen Väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä erikoistutkijana ja Miia Huomo Asiakkuudet ja tietopalvelu -ryhmässä tietopalvelusuunnittelijana.

Artikkelin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Vapaa-ajan osallistuminen -tilaston tuloksiin. Tilastossa selvitetään väestön vapaa-ajan harrastuksia ja yhteiskunnallista osallistumista, niiden kehitystä ja eri väestöryhmien osallistumista. Lisäksi tietoa saadaan työn ja vapaa-ajan suhteesta, sosiaalisista suhteista ja eri elämänpiirien tärkeydestä. Tiedot on kerätty vuosina 2017, 2002, 1991 ja 1981. Lisätietoa Tilastokeskuksen verkkosivuilta http://stat.fi/til/vpa/index.html

Lähteet:

Hanifi, Riitta & Huomo, Miia (2020) Lapsilla on paljon luovia harrastuksia - tytöt jo lopettaneet, kun pojat vasta aloittavat soittamisen. Tieto&trendit. Tilastokeskus

Kokko, Sami ja Leena Martin. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa, Liitu-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.

Kouluterveyskysely 2019, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely

Lapsen aika: Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161441

Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa. Lapsistrategian koronatyöryhmän raportti lapsen oikeuksien toteutumisesta. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:21

Mehtäläinen, Jouko & Niilo-Rämä, Mikko & Nissinen, Virva (2017) Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälisen ICCS 2016 -tutkimuksen päätulokset. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. https://ktl.jyu.fi/fi/julkaisut/julkaisuluettelo-1/julkaisujen-sivut/2017/ICCS2016-D120 (Viitattu 12.11.2020.)

Nuoret vapaaehtoistyössä 2018. Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen Taloustutkimuksella teettämä tutkimus.

Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. (toim.) (2018) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja nro 140 & Nuorisoasiain neuvottelukunnan verkkojulkaisuja nro 60. s. 167-182. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö & Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisoasiain neuvottelukunta, https://tietoanuorista.fi/wpcontent/uploads/2019/03/NB_2018_web.pdf (viitattu 13.11.2020.)

Saari, Juho (2009). Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOYpro OY.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu].

ISSN=2341-8699. 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 11.11.2020].

Saantitapa: http://www.stat.fi/til/sutivi/2020/sutivi_2020_2020-11-10_tie_001_fi.html

Stenvall, E. (2020) Osallisuutta ja osallistumista – Osa 1: Osallisuuden lähtökohdat kansallisessa lapsistrategiassa. Raportteja ja muistioita 2020:27. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162410

Tuomi, Ilkka (2005). Yhteisöllisyyden paluu tietoyhteiskuntaan. Teoksessa Antti Hautamäki & Tommi Lehtonen & Juha Sihvola & Ilkka Tuomi & Heli Vaaranen & Soile Veijola. Yhteisöllisyyden paluu. Gaudeamus: Helsinki, 132-162.