Vuoden 2019 työvoimatutkimuksen pohjalta tehty eurooppalainen vertailu näyttää, että Suomessa työajat joustavat ja työ läikkyy vapaa-ajalle poikkeuksellisen paljon ja että naispalkansaajien aikapaineet ovat Euroopan kärjessä. 

Suomalaisen työelämän erityispiirteet saavat vahvistusta myös silloin, kun tarkastellaan työllisten – erityisesti palkansaajien – vaikutus­mahdollisuuksia työssä. Myös tätä tiedusteltiin vuoden vuoden 2019 työvoimatutkimuksen lisäosassa.

Kuviossa 1 on kuvattu maittain 15–74-vuotiaiden työllisten vaikutus­mahdollisuuksia työnsä sisältöön ja siihen, missä järjestyksessä työ tehdään. Suomessa näitä vaikutus­mahdollisuuksia on jonkin verran enemmän kuin EU27-maissa keskimäärin.

Kun EU27-maissa keskimäärin puolet työllisistä voi vaikuttaa paljon tai jossain määrin työnsä sisältöön sekä siihen, missä järjestyksessä työnsä tekee, Suomessa vastaava osuus on 58 prosenttia. Tässä vertailussa esimerkiksi Portugali, Irlanti, Italia, ja Tanska ovat Suomen edellä, Ruotsi taas hieman jäljessä.

Toisaalta, kun EU-tasolla lähes kolmannes (32 %) työllisistä voi vaikuttaa ainoastaan hyvin vähän tai ei lainkaan työnsä sisältöön tai järjestykseen, Suomessa osuus on noin puolet tästä (17 %). Vain Luxemburgissa ja Portugalissa on vähemmän niitä, jotka eivät pysty vaikuttamaan työhönsä. Ruotsissa tyystin työn ehdoilla toimivia on lähes yhtä vähän kuin Suomessa.  

Suomessa sukupuolten ero erityisen suuri

Kun tuloksia alkaa tarkastella lähemmin esimerkiksi sukupuolen, ammattiaseman, koulutuksen ja ammatin mukaan, kuvasta tulee moniulotteisempi.

Sukupuolinäkökulmasta katsoen Suomen tulokset poikkeavat EU-mallista selvästi. EU-maissa keskimäärin miehillä on vain hieman yleisemmin (51 %) kuin naisilla (48 %) ainakin jossain määrin vaikutus­mahdollisuuksia sekä työnsä sisältöön että työnteon järjestykseen.

Miesten ja naisten välillä ei ole EU-tasolla juuri eroa myöskään siinä, kuinka monelta tällaiset vaikutus­mahdollisuudet puuttuvat täysin tai lähes täysin (naiset 31 %, miehet 32 %).

Suomessa sukupuolten välinen ero on paljon selvempi. Työllisillä miehillä on kirkkaasti useammin (62 %) mitattuja vaikutus­mahdollisuuksia kuin naisilla (53 %). Vastaavasti miehistä harvempi (14 %) on jäänyt kokonaan vaille vaikutus­mahdollisuuksia kuin naisista (19 %).

Toiseksi Suomi eroaa EU-keskiarvoista edukseen erityisesti palkansaajien, ei niinkään yrittäjien osalta.

Laajat omaa työtä koskevat vaikutus­mahdollisuudet mielletään perinteiseen yrittäjän vapauteen. EU27-maissa keskimäärin 83 prosenttia yrittäjistä kokeekin vaikutus­mahdollisuutensa hyviksi, ja myös Suomessa osuus on 80 prosenttia.

Mutta kun EU27-keskiarvo näyttää palkansaajista 44 prosentin pystyvän vaikuttamaan työnsä sisältöön ja tekemisjärjestykseen vähintään jossain määrin, suomalais­palkansaajilla vastaava osuus on 55 prosenttia (naiset 50 %, miehet 59 %).

Vastaavasti keskimäärin 36 prosenttia EU:n palkansaajista on jäänyt lähes täysin ilman vaikutus­mahdollisuuksia työhönsä, mutta Suomessa osuus on vain 19 prosenttia.

Vaikutusmahdollisuudet jakautuvat Suomessa tasaisemmin kuin EU:ssa keskimäärin

Työhön vaikuttamisen mahdollisuudet näyttävät Suomessa jakautuneen keskimääräistä hieman paremmin eri koulutusryhmien välillä kuin EU-maissa keskimäärin. Ylemmillä toimihenkilöillä ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla on tyypillisesti enemmän vaikutus­mahdollisuuksia kuin muilla sosioekonomisilla tai koulutusryhmillä.

Suomessa kuitenkin toisen asteen tai korkeintaan perusasteen tutkinnon suorittaneista selvästi suurempi osa (51 %) voi vaikuttaa paljon työnsä sisältöön ja järjestykseen kuin EU:ssa keskimäärin (44 % ja 43 %). Korkea-asteen suorittaneiden osalta vastaava ero ei ole yhtä suuri (Suomi 66 %, EU27 60 %).

Toimialoittaiset erot vaikutus­mahdollisuuksissa ovat varsin suuret niin Suomessa kuin EU-maissa keskimäärin. Suomalaisten vaikutus­mahdollisuudet ovat kaikilla toimialoilla paremmat kuin EU27-maissa keskimäärin. Ero EU-maihin on suhteellisesti suurin kuitenkin miesvaltaisilla teollisuuden ja rakentamisen toimialoilla. (Kuvio 2)

Ammattiryhmittäin tarkasteltuna vaikutus­mahdollisuudet ovat niin Suomessa kuin EU-tasolla parhaimmat johtajilla, erityis­asiantuntijoilla sekä maa- ja metsätaloustyöntekijöillä. Viimeksi mainitun ryhmän hyviä vaikutus­mahdollisuuksia selittää osaltaan se, että ryhmä koostuu lähinnä yrittäjistä. Myös asiantuntija-ammateissa toimivilla on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä kuin työntekijätason ammateissa.

Suomi–EU-vertailussa huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että Suomessa erityisesti rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä on paljon enemmän vaikutus­mahdollisuuksia työhönsä kuin vastaavilla ammattiryhmillä EU-maissa keskimäärin. (Kuvio 3)

Kiire ja asiakastyö vähentävät vaikutus­mahdollisuuksia

Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa vaikutusmahdollisuuksia työn eri osatekijöihin on kysytty edellä kuvattua laajemmin aina 1980-luvulta alkaen. Vuoden 2018 tiedot ovat yhteneväisiä Eurostatin Suomea koskevien tulosten kanssa.

Työolotutkimus näyttää suomalaisten miespalkansaajien vaikutus­mahdollisuuksien olevan lähes kaikkien kysyttyjen yhdeksän osatekijän osalta noin kymmenen prosentti­yksikköä paremmat kuin naisilla.

Sukupuolten välinen ero on suhteellisesti suurin mahdollisuuksissa vaikuttaa työmäärään (paljon tai melko paljon naiset 19 %, miehet 30 %) sekä projektien, tavarantoimitusten tai palveluiden aikatauluihin (naiset 12 %, miehet 22 %).

Mitä myös Eurostatin mittaamiin työnteon järjestykseen ja työtehtävien sisältöön tulee, nais­palkansaajien vaikutus­mahdollisuudet ovat työolo­tutkimuksen mukaan jossain määrin huonontuneet vuodesta 1997. Miehillä ne ovat pysyneet samalla tasolla.

Kaiken kaikkiaan koetut vaikutus­mahdollisuudet ovat kuitenkin pysyneet yllättävänkin samantasoisina parin vuosikymmenen aikana. Ainoa selvä poikkeus tässä ovat työajat ja niiden ajoitus, joiden suhteen mahdollisuudet vaikuttaa ovat parantuneet selvästi vuosituhannen alkuun verrattuna.

Työolotutkimuksen aineiston lähempi tarkastelu auttaa ymmärtämään sukupuolten välistä eroa. Toimihenkilötyössä vähäiset vaikutus­mahdollisuudet ennen kaikkea työtehtävien järjestykseen, mutta myös sisältöön, ovat pienemmät niillä palkansaajilla, joiden tehtäviin sisältyy paljon asiakastyötä. Tämä ei yllätä; sisältyyhän asiakaspalvelun eturintamalla työskentelyyn paljon ennakoimattomuutta, keskeytyksiä ja odottamattomia tilanteita, jotka helposti sotkevat parhaimmatkin etukäteis­suunnitelmat.

Sama pätee myös niihin palkansaajiin, jotka kokevat kiireen haittaavana rasituksena. He kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa erityisesti työtehtävien järjestykseen vähäisemmiksi kuin muut palkansaajat. 

Suomessa naiset tekevät asiakastyötä selvästi useammin kuin miehet ja naiset myös kokevat työssään kiireen aiheuttavan haittaavaa rasitusta selvästi useammin kuin miehet. Tämä heijastelee sukupuolen mukaista ammatillista segregaatiota, joka on meillä kansainvälisesti ajatellen erityisen vahvaa.

Ammattien vahva sukupuolen mukainen jakautuminen lieneekin taustalla myös näissä tuloksissa, joiden mukaan Suomessa naiset kokevat työntekoaan koskevat vaikutus­mahdollisuutensa huonommiksi kuin miehet, vaikka EU27-maiden keskiarvoissa sukupuolten välillä ei ole lainkaan eroa.

Kirjoittaja on erikoistutkija Tilasto­keskuksen yhteiskuntatilastoissa.