Suomessa oli vuoden 2019 lopussa perhetilaston mukaan 3 472 sellaista saman sukupuolen parin muodostamaa perhettä, joissa perheen samaa sukupuolta olevat puolisot olivat joko avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa samaa sukupuolta olevan puolison kanssa eläviä oli yhteensä 6 944 henkilöä.

Tarkastelemme tässä artikkelissa kahden naisen tai kahden miehen muodostamia perheitä ja lapsiperheitä Tilastokeskuksen väestötilastojen valossa. Käytämme näistä perheistä tässä artikkelissa termiä sateenkaariperheet.

Sateenkaariperheiksi kutsutaan yleisesti sellaisia lapsiperheitä tai perhettä suunnittelevia, joissa ainakin yksi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön[1] (ks. myös Pietiläinen & Pohjanpää 2019; Pohjanpää 2013; Moring 2013; Kansaneläkelaitos). Artikkeli on jatkumoa vuoden 2019 Pride-viikolla julkaistulle artikkelille.

Parisuhteensa virallistaneiden samaa sukupuolta olevien parien määrä kasvaa

Parisuhteen virallistaminen samaa sukupuolta oleville pareille on ollut mahdollista Suomessa vuoden 2002 maaliskuusta lähtien. Siitä lähtien kaksi naista tai kaksi miestä ovat voineet solmia keskenään rekisteröidyn parisuhteen.

Samanarvoista avioliitto-oikeutta saman sukupuolten parit joutuivat kuitenkin odottamaan vielä viisitoista vuotta, kunnes maaliskuussa vuonna 2017 avioliiton solmiminen samaa sukupuolta oleville tuli vihdoin mahdolliseksi. Sen jälkeen uusia rekisteröityjä parisuhteita ei ole enää voinut solmia. Sen sijaan pariskunnat ovat voineet muuttaa rekisteröidyn parisuhteensa avioliitoksi tai jatkaa rekisteröidyssä parisuhteessa.

Uusien rekisteröityjen parisuhteiden määrä oli vuositasolla suurimmillaan heti lain voimassaolon ensimmäisenä vuonna 2002; tuolloin lähes 450 paria rekisteröi suhteensa (kuvio 1). Tämän jälkeen uusia rekisteröityjä parisuhteita solmittiin keskimäärin 280 vuosittain aina vuoteen 2016 saakka. Vuoden 2017 tammi–helmikuussa solmittiin vielä 36 uutta rekisteröityä parisuhdetta.

Viimeisimmät rekisteröidyt parisuhteet solmittiin 28.2.2017. Kaikkiaan 4 216 pariskuntaa rekisteröi parisuhteensa lain voimassaoloaikana vuosina 2002–2017.

Vuoden 2019 loppuun mennessä kaikkiaan 1 350 paria oli muuttanut rekisteröidyn parisuhteensa avioliitoksi. Tasa-arvoisen avioliittolain ensimmäisenä voimassaolovuonna 2017 näitä muutoksia tehtiin eniten, minkä jälkeen tahti on hidastunut. Vuonna 2019 hieman alle 100 henkilöä vaihtoi rekisteröidyn parisuhteensa avioliitoksi*.

Suomessa on viime vuosina solmittu vuosittain noin 25 000 avioliittoa. Vuonna 2019 kaikista uusista avioliitoista 1,7 prosenttia solmittiin samaa sukupuolta oleville pareille.

Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulovuonna 2017 uusia samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja solmittiin yhteensä 554. Ensimmäisen vuoden jälkeen tahti on ollut maltillisempi ja samansuuntainen kuin rekisteröityjen parisuhteiden tultua aikanaan mahdollisiksi. Vuonna 2019 uusia avioliittoja solmittiin saman sukupuolen parien kesken 376 eli 11 vähemmän kuin edellisvuonna.

Naispareja on parisuhteensa virallistaneista pareista enemmän kuin miespareja. Ainoastaan vuonna 2002, jolloin rekisteröity parisuhde tuli mahdolliseksi, miespareja oli parisuhteensa virallistaneista enemmän. Tuolloin naisparien osuus solmituista liitoista oli 46 prosenttia.

Sittemmin parisuhteensa virallistaneiden naisparien osuus on kasvanut, ja nyt naisparien osuus liiton solmineista on jo noin 70 prosenttia. Vuonna 2019 liiton solmi yhteensä 263 naisparia ja 113 miesparia.

Saman sukupuolen avioliiton solmivat naiset ovat nuorempia kuin avioliiton solmivat miehet. Vuonna 2019 naisparien keski-ikä oli 35,8 ja miesparien 41,7.

Saman sukupuolen virallisissa parisuhteissa eläviä lähes 7 000

Väestötilastosta näkyy saman sukupuolen avioliitoissa ja rekisteröidyissä parisuhteissa elävien määrä kunkin vuoden lopussa. Kuviossa 2 on kuvattu ne henkilöt, jotka ovat perheasemaltaan kunkin tarkasteluvuoden lopussa joko rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa samaa sukupuolta olevan kanssa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana näiden henkilöiden määrä on kasvanut reilulla neljällä tuhannella, ja vuoden 2019 lopussa heitä oli yhteensä 6 944.

Määrä ei kuitenkaan vastaa täysin niiden henkilöiden määrää, jotka ovat siviilisäädyltään rekisteröidyissä parisuhteissa tai avioliitossa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tämä johtuu siitä, ettei siviilisäätytieto kuvaa henkilöiden vuoden lopun tilannetta kovin tarkasti, sillä perhetilastossa lähtökohtana on samassa asunnossa asuminen. Kaikki siviilisäädyltään rekisteröidyssä parisuhteessa tai avioliitossa olevat eivät asu syystä tai toisesta yhdessä.

Vuonna 2019 naisten osuus rekisteröidyssä parisuhteessa tai saman sukupuolen avioliitossa elävistä oli 62 prosenttia. Naiset olivat nuorempia kuin miehet (kuvio 3). Tyypillisin saman sukupuolen virallistetussa parisuhteessa elävä henkilö oli 30–39-vuotias nainen. 

Toiseksi eniten oli 40–49-vuotiaita naisia. Tässä ikäryhmässä naisten ja miesten osuus oli kuitenkin lähes sama. Miesten muodostamissa parisuhteissa eläviä oli määrällisesti ja suhteellisesti eniten 50–59-vuotiaiden ikäryhmässä (29 %). Miehillä erot ikäryhmien välillä eivät olleet lukumääräisesti niin suuria kuin naisilla. 

Nuoremmissa ikäryhmissä miehiä oli selvästi vähemmän kuin naisia, mutta saman sukupuolen virallisessa parisuhteessa elävien 50–59-vuotiaiden naisten ja miesten määrä oli lähes sama. Tätä vanhemmissa miesten määrä oli hieman naisten määrää suurempi ja osuus selvästi suurempi. 

Erot saman sukupuolen virallistetuista parisuhteista hienoisessa kasvussa

Vuonna 2019 yhteensä 126 saman sukupuolen virallista parisuhdetta päätyi eroon. Määrä on pysynyt samalla tasolla aiempiin vuosiin verrattuna.

Vuosina 2015–2017 noin 130 paria erosi rekisteröidystä parisuhteesta. Tuon jälkeen rekisteröityjen parien erot vähentyivät ja vuonna 2019 niitä oli enää 72. Samaa sukupuolta olevien parien avioeroja oli puolestaan 54 vuonna 2019.

Vuoden 2019 loppuun mennessä kaikkiaan 85 saman sukupuolen avioliittoa oli päättynyt eroon, ja vastaavasti rekisteröityjä parisuhteita oli purettu yhteensä 1 277. Erojen kokonaismäärän kasvu on melko luontainen seuraus siitä, että parisuhteensa virallistaneiden saman sukupuolen parien määrä on lisääntynyt.    

Koska naisten virallistamia saman sukupuolen parisuhteita on enemmän kuin miesten, on naispareilla myös eroja enemmän kuin miespareilla. Vuonna 2019 rekisteröityjen parien eroista 45 oli naisparien eroja ja 27 miesparien eroja. Saman sukupuolen avioparien eroista 42 oli naisparien eroja ja 12 miesparien.

Saman sukupuolen parien perheiden määrä kasvaa tasaisesti

Perhetilastoissa perheiksi katsotaan samassa osoitteessa asuvat avioparit, parisuhteensa rekisteröineet parit, eri sukupuolta olevien avoparit ja yhden vanhemman perheet. Myös lapseton pariskunta on siis perhe, mutta yksin asuva aikuinen ei. Perheeksi ei myöskään tilastoida vakituisessa parisuhteessa elävää paria, jolla ei ole yhteistä virallista osoitetta eikä samaa sukupuolta olevien avoliittoon perustuvia perheitä.

Perhetilastosta voidaan tarkastella niitä sateenkaariperheitä, joiden vanhemmat ovat virallistaneet parisuhteensa, eli ovat joko avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Vuoden 2019 äitiyslain myötä on jatkossa mahdollista tarkastella myös niiden avoliitossa olevien naisparien perheitä, joilla on juridisesti yhteinen lapsi.

Perhetilaston perusteella saadaan näkyviin 3 472 saman sukupuolen parin muodostamaa perhettä (kuvio 4). Tällaisten perheiden määrä kasvoi 2018–2019 yhteensä 210 perheellä ja tasaisesti myös 2000- ja 2010-lukujen ajan.

Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo näkyy samaa sukupuolta olevien avioparien ja rekisteröityjen parien määrässä ensin pienenä tasaantumisena vuonna 2016 ja määrän lisääntymisenä lain tultua voimaan vuonna 2017.

Nykyisin parisuhteensa virallistaneiden samaa sukupuolta olevien parien perheistä suurin osa on naisparien perheitä. Rekisteröityjen parisuhteiden tultua mahdolliseksi perheet olivat aluksi tasaisesti mies- ja naisparien muodostamia. 2010-luvulle tultaessa naisparien perheiden osuus oli noin 60 prosenttia. Vuonna 2019 saman sukupuolen pareista 62 prosenttia on naisparien perheitä.

Samaa sukupuolta olevien parien perheitä on maakunnittain tarkasteltuna kaikkialla Suomessa. Uudellamaalla samaa sukupuolta olevien avioparien ja rekisteröityjen parien perheitä on enemmän kuin muualla, kun tarkastellaan mies- ja naisparien perheiden määrää suhteessa kaikkiin perheisiin.

Vuonna 2019 samaa sukupuolta olevista parisuhteensa virallistaneista 873 oli sellaisia saman sukupuolen parin ja lasten muodostamia perheitä, joissa on kotona asuvia lapsia. Näistä aviopariperheitä oli 616 ja 257 oli rekisteröidyn parin perheitä. Kyseessä ei siis välttämättä ole lapsiperhe vaan lapsi/lapset voivat olla täysi-ikäisiä.

Sateenkaariperheiden määrä nelinkertaistunut 2000-luvulla

Vuonna 2019 Suomessa oli yhteensä 558 302 lapsiperhettä. Näistä 838 (0,2 %) oli saman sukupuolen avioparien ja rekisteröityjen parien lapsiperheitä eli ns. sateenkaariperheitä. Saman sukupuolen aviopari oli vanhempana 593 lapsiperheessä ja rekisteröity pari 245 lapsiperheessä.

Sateenkaariperheiden määrä on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana näiden perheiden määrä on lähes nelinkertaistunut. Nykyisin valtaosa sateenkaariperheistä on samaa sukupuolta olevien avioparien perheitä. Vuonna 2019 tällaisia perheitä oli jo 71 prosenttia sateenkaarilapsiperheistä (kuvio 5.)

Parisuhteensa virallistaneiden naisparien perheistä 40 prosenttia oli lapsiperheitä vuonna 2019 (kuvio 6). Osuus vastaa lapsiperheiden keskimääräistä osuutta kaikista perheistä (38 %). Sekä naisparien lapsiperheiden määrä että osuus naisparien perheistä ovat kasvaneet tasaisesti vuodesta 2002, jolloin lapsia oli vain noin joka kuudennella naisparilla.

Sateenkaariperheistä, eli parisuhteensa virallistaneiden saman sukupuolen parien ja alaikäisten lasten muodostamista perheistä, lähes kaikki ovat naisparien perheitä (99 %).

Kuten kuviosta 6 näkyy, vain prosentti tilastoissa näkyvistä miesparien perheistä on lapsiperheitä. On toki huomattava, että osa miespareista voi olla myös etävanhempia, jolloin he eivät tule tilastoiduiksi lapsiperheeksi, vaikka lapsia asuisikin heidän luonaan säännöllisesti mutta ei virallisesti.

Sateenkaariperheissä 1 366 lasta vuoden 2019 lopussa

Suomen perheissä oli vuoden 2019 lopun tilanteen mukaan yhteensä 1 028 030 alaikäistä lasta. Näistä lapsista 1 366 (0,1 %) kasvoi parisuhteensa virallistaneen nais- tai miesparin perheessä (taulukko 1). Määrä on 62 suurempi kuin edellisenä vuonna.

Perhetilaston mukaan 80 prosenttia alaikäisistä lapsista asuu kahden vanhemman perheissä, jolloin on siis huomioitu avioparien perheet, rekisteröidyt parisuhteet ja eri sukupuolta olevien avoparien perheet.

Todellisuudessa luku on kuitenkin tätä suurempi, sillä lapsia asuu myös saman sukupuolen avoparien perheissä.

*Saman sukupuolen aviopari/rekisteröity pari ja lapsia

Lähde: Perheet, Tilastokeskus

Sateenkaariperheiden lapset nuorempia kuin lapsiperheissä keskimäärin

Sateenkaariperheiden lapset ovat nuorempia kuin lapsiperheiden lapset Suomessa keskimäärin. Suurin ero on alle kolmevuotiaiden osuudessa. Vuonna 2019 useampi kuin joka neljäs sateenkaariperheiden lapsista oli alle 3-vuotias, mutta kaikista lapsiperheiden alaikäisistä lapsista hieman useampi kuin joka kymmenes oli tämän ikäinen. Myös 3–6-vuotiaita lapsia oli sateenkaariperheissä selvästi enemmän kuin lapsiperheissä keskimäärin.

Kaikista lapsista useampi kuin joka neljäs oli iältään 13–17-vuotias, sateenkaariperheiden lapsista vain noin joka kuudes (kuvio 7.) Sateenkaariperheiden lasten ikäjakauma on hiukan lähentynyt kaikkien perheiden lasten ikäjakaumaa, kun verrataan tilannetta vuoteen 2012 (Pohjanpää 2013).

Sateenkaariperheellä tarkoitetaan tässä rekisteröityjen parien ja samaa sukupuolta olevien avioparien lapsiperheitä. Lapsiperheessä on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsen asemassa oleva henkilö.

Useampi kuin joka kolmas suomalainen lapsiperhe on nykyään yksilapsinen, jos katsotaan vuoden 2019 lopun poikkileikkaustilannetta. Osa näistä yksilapsisista lapsiperheistä on tosin vain tilapäisesti yksilapsinen. Perheen lapsimäärä voi kasvaa myöhemmin tai se on myös voinut jo vähentyä esimerkiksi isosisarusten muutettua pois lapsuudenkodista.

Sateenkaariperheiden lasten lukumäärä on kasvanut parisuhteiden virallistamisen tultua mahdolliseksi. Vuonna 2002 sateenkaariperheistä peräti 60 prosenttia oli yksilapsisia (Pohjanpää, 2013), vuoden 2019 lopussa noin joka toinen. Yksilapsisten perheiden osuus on sateenkaariperheissä selvästi suurempi kuin eri sukupuolta olevien avioparien perheissä keskimäärin. Kaikista lapsiperheistä yksilapsisia oli hieman useampi kuin joka kolmas (36 %).

Alaikäisten kotona asuvin lasten lukumäärä oli suhteellisesti suurin eri sukupuolta olevan avioparin perheissä, joista useammassa kuin joka neljännessä oli vähintään kolme alaikäistä lasta.

Sateenkaariperheet muistuttavat lasten lukumäärän osalta niin yhden vanhemman perheitä kuin eri sukupuolta olevien avoparien lapsiperheitäkin. Sateenkaariperheistä 39 prosenttia oli kaksilapsisia ja vähintään kolme lasta oli 12 prosentissa perheitä (kuvio 9.).

Yli puolet kotimaisista adoptioista sateenkaariperheessä

Vuonna 2019 Suomessa tehtiin yhteensä 370 adoptiota. Näistä 291 oli kotimaisia adoptioita ja 79 oli ulkomailla syntyneiden lasten adoptioita. Adoptioita oli 2019 yhteensä 34 vähemmän kuin edellisvuonna.  Reilu kolmannes adoptioista (N=127, 34 %) oli perheen ulkopuolisia ja loput (243) perheen sisäisiä adoptioita (kuvio 9). Perheen sisäisessä adoptiossa aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli adoptoi puolisonsa biologisen lapsen. 

Kaikista 243 perheen sisäisestä adoptioista 127 (52 %) toteutui rekisteröityjen parien tai samaa sukupuolta olevien avioparien perheissä. Sateenkaariperheet ovatkin kasvattaneet kotimaisten adoptioiden määrää perheen sisäisen adoption tultua mahdolliseksi rekisteröidyille pareille syyskuussa 2009, mutta vuosittaista vaihtelua on kuitenkin ollut jonkin verran.

Vuoden 2019 saman sukupuolen parien adoptioiden määrä on lähes sama kuin toistaiseksi eniten adoptioita toteutuneena vuonna 2015. Tuolloin 128 lasta adoptoitiin perheen sisäisesti rekisteröityyn parisuhteeseen perustuvaan perheeseen.

Yleisimmin adoptioissa on kyse alaikäisen lapsen adoptiosta. Vuonna 2019 kaikista adoptiosta 72 prosenttia koski alaikäisen lapsen adoptiota. Vuonna 2019 adoptoiduista oli 18 vuotta täyttäneitä henkilöitä reilu neljäsosa, yhteensä 102 henkilöä, mikä on samaa luokkaa kuin viime vuosina. Täysi-ikäisinä adoptoiduista oli valtaosa Suomessa syntyneitä ja kyseessä oli yleensä perheen sisäinen adoptio.

Kaiken kaikkiaan 1 082 alle 18-vuotiasta lasta on adoptoitu perheen sisäisesti rekisteröidyn parin ja saman sukupuolen avioparin perheisiin vuosina 2009–2019.

Vuoden 2019 äitiyslaki mahdollistaa äitiyden vahvistamisen ilman perheen sisäistä adoptiota. Näin ollen muutos näkynee jatkossa perheen sisäisten adoptioiden määrän laskuna.

Sateenkaariperheiden tilastoinnin kehittäminen tarpeen

Osa sateenkaariperheistä jää edelleen tilastoinnin ulottumattomiin ja osa tilastoituu väärin (mm. Keski-Petäjä, 2019; Pietiläinen & Pohjanpää, 2019; Lehtonen, 2019; Pohjanpää, 2013). Näin on pitkälti siksi, että perhetilastossa samaa sukupuolta olevia avopareja ei ole päätelty rekistereistä asumisen perusteella samalla tavalla kuin eri sukupuolta olevat avoparit, sillä päättelyissä on suuret virhemahdollisuudet.

Tällä hetkellä osa sateenkaariperheistä tilastoituu yhden vanhemman perheisiin eli perhetyyppeihin ”äiti ja lapsia” tai ”isä ja lapsia” niissäkin tapauksissa, joissa lapsen biologinen vanhempi elää kiinteässä parisuhteessa ja samassa kotitaloudessa samaa sukupuolta olevan puolisonsa kanssa.

Yhdistelmiä, joissa samassa asunnossa asui perhe “äiti/isä ja lapsia” sekä toinen, perheen vanhemman kanssa samaa sukupuolta oleva aikuinen, oli vuoden 2019 lopussa yli 700. Lähes 600:ssa näistä tapauksista asunnossa asui kaksi naista ja lapsi. Päättely on tehty eri sukupuolta olevien avoparipäättelyiden tavoin siten, että asunnon aikuiset eivät ole keskenään sisaruksia ja heillä on korkeintaan 16 vuotta ikäeroa.

Vaikka rekisterit eivät kerro tarkemmin näiden henkilöiden suhteista, luku auttanee hahmottamaan samaa sukupuolta olevien avoparilapsiperheiden suuruusluokkaa.

Oletettavasti osa sateenkaariperheistä tilastoituu virheellisesti myös eri sukupuolta olevan avoparien lapsiperheisiin. Tämän taustalla voi olla vanhemman aiempi liitto, kolmi- ja neliapilaperherakenne (eli perhe, jossa lapsella on useampi vanhempi). Kyseessä voi olla myös biseksuaalisen henkilön heteroperheeltä näyttävä perhe tai muu sukupuolivähemmistöön kuuluva heteroperheeltä näyttävä perherakenne.

Mikä on sitten saman sukupuolen avoparien kokonaismäärä?

Lapsettomien, samaa sukupuolta olevien avoparien päättely on edelleen rekisteritilastoille iso haaste. Viranomaisilla on vain poikkeustapauksissa tietoa ei-virallisista suhteista. Samaa sukupuolta olevat avoparit voivat esimerkiksi ilmoittaa Kelaan omatoimisesti parisuhteestaan etuuksia varten. Myöskään Kela ei kuitenkaan tilastoi samaa sukupuolta olevien avoparien määriä. 

Yhteistyö avainasemassa moninaisuuden tavoittamisessa

Vaikka kuva suomalaista perheistä hitaasti monipuolistuu lainsäädännön muutosten ja tilastointimuutosten myötä, jää osa perheiden moninaisuudesta yhä piiloon. Tilastoissa näkyvät edelleenkin vain sellaiset sateenkaariperheet, joissa vanhemmat ovat avioliitossa tai rekisteröineet parisuhteensa. Jatkossa onkin syytä pohtia, miten tilastointia voitaisiin kehittää.

Äitiyslain tuoma mahdollisuus tarkastella avoliitossa olevien naisparien perheitä, joissa molemmat puolisot ovat juridisia vanhempia perheen lapsille, tuo perhetilastoihin osan samaa sukupuolta olevien avoliitoista. Näiden perheiden sisällyttäminen perhetilastointiin on jatkossa ensiarvoisen tärkeää. Niiden saman sukupuolta olevien avoparien tilastoimisessa, joilla ei ole juridisesti yhteisiä lapsia tai ei lapsia ollenkaan, riittää vielä pohdittavaa – sekä nais- että miesparien osalta. Rekisteripohjaisen tilastoinnin katvealueelle jäävät valitettavasti myös monet erilaiset perhemuodot sekä sukupuolten moninaisuus ja osa tilastoituu väärin.

Haasteista huolimatta tilastoja pyritään kehittämään siten, että ne kuvaavat entistä paremmin sateenkaariperheitä ja muita monimuotoisia perheitä. Yhteistyö eri tilastontuottajien ja tutkijoiden välillä ja eri aineistojen aiempaa parempi hyödyntäminen voisivat olla yksi askel kehittää tilastointia ja edistää näin perheiden moninaisuuden mahdollisimman hyvin huomioivaa tilastointia jatkossa.

Marjut Pietiläinen työskentelee erikoistutkijana ja Laura Lipasti yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa. 

Lähteet: 

EU LGBT survey. European Union lesbian, gay, bisexual and transgender survey. Results at a glance 2013. Belgium: FRA Europeran Union Agency for Fundamental Rights.

Kansaneläkelaitos. Sateenkaariperheen etuudet. (11.6.2019).

Keski-Petäjä, M. (2019) Tilastoja naisista, miehistä ja heteropareista? – Miksi moninaisuus jää virallisissa tilastoissa usein piiloon. Tieto&trendit, Tilastokeskus 26.6.2019

Lehtonen, Jukka 2019. Kun kaksijakoinen sukupuoliajattelu murtuu - sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus Tasa-arvobarometrissa 2017. Teoksessa: Näkökulmia sukupuolten tasa-arvoon – Analyyseja tasa-arvobarometrista 2017. Raportti 6/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.

Lehtonen, Jukka 2007. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyvä syrjintä. Teoksessa: Lepola, Outi & Villa, Susan (toim.). Syrjintä Suomessa 2006. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.

Moring, Anna 2013. Oudot perheet. Normeja ja ihanteita 2000-luvun Suomessa. Väitöskirja. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Pietiläinen, M. & Pohjanpää, K. (2019) Lakimuutokset näkyvät sateenkaariväen tilastoinnissa – samaa sukupuolta olevan kanssa avioliitossa 4 000 suomalaista. Tieto&trendit. Tilastokeskus 24.6.2019 

Pohjanpää, Kirsti 2013. Sateenkaariperheet tuovat väriä tilastoihin. Hyvinvointikatsaus 3/2013. Tilastokeskus.

Pohjanpää, Kirsti 2013b. Seksuaalivähemmistöistä on niukasti tilastotietoa. Hyvinvointikatsaus 3/2013. Tilastokeskus.

Tilastokeskus 2019. Adoptiot.

Tilastokeskus 2019. Perheet.

Tilastokeskus 2019. Siviilisäädyn muutokset.

Tilastokeskus 2019. Väestörakenne.

Äitiyslaki 2019

Perhetilastoinnin kannalta keskeisiä lakimuutoksia

Vanhemmuuden vahvistaminen ja äitiyslain muutos (2019)

Vuoteen 2017 saakka ei Suomessa kaksi naista tai kaksi miestä ole voinut yhdessä adoptoida lasta. Tilanne muuttui tasa-arvoisen avioliittolain myötä. Sen sijaan lapsi, joka syntyi samaa sukupuolta olevien avioliittoon (tai rekisteröityyn suhteeseen) vuosina 2017–2018, ei ollut automaattisesti parin yhteinen, vaan toisen äidin äitiyden vahvistaminen edellytti perheen sisäistä adoptiota. Äitiyslain muutoksen myötä avioliitossa oleva naispari voi vahvistaa molemmat naiset tulevan lapsen vanhemmiksi neuvolassa jo ennen lapsen syntymää. Laki astui voimaan huhtikuussa 2019.

Tasa-arvoinen avioliitto (2017)

Suomessa on ollut mahdollista solmia avioliitto myös kahden samaa sukupuolta olevan henkilön kesken 1.3.2017 lähtien. Uudistuksen myötä nais- ja miesparit saivat (lähes) samat oikeudet kuin erisukupuoliset aviopariskunnat ja myös ulkomailla solmitut samaa sukupuolta olevien avioliitot tunnustetaan Suomessa.

Rekisteröidyn parisuhteen muuttaminen avioliitoksi (2017)

Pari, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa, voi maistraatissa muuttaa liittonsa avioliitoksi 1.3.2017 lähtien. Tämä koskee vain Suomessa solmittuja liittoja. Vihkimispäiväksi tulee ilmoituksen maistraattiin saapumispäivä. Maaliskuun 2017 jälkeen Suomessa ei ole enää ollut mahdollista solmia uusia rekisteröityjä parisuhteita, mutta vanhat rekisteröidyt parisuhteet ovat jääneet voimaan, jos pari ei ole halunnut muuttaa rekisteröityä parisuhdettaan avioliitoksi. Kun pari muuttaa rekisteröidyn parisuhteensa avioliitoksi, ei tilastollisessa mielessä ole kyse uudesta avioliitosta.

Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröinti (2002–2017)

Kahden samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröinti tuli Suomessa mahdolliseksi 1.3.2002. Rekisteröinti tapahtui maistraatissa, ja sen myötä puolisoille tuli osittain samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitossakin. Uusia rekisteröityjä parisuhteita ei ole ollut mahdollista muodostaa enää 28.2.2017 jälkeen.

Perheen sisäinen adoptio (2009)

Rekisteröidyille pareille perheen sisäinen adoptio tuli mahdolliseksi syyskuussa 2009. Perheen sisäisessä adoptiossa sosiaalinen vanhempi vahvistaa vanhemmuutensa puolisonsa lapseen. Ilman adoptiota sosiaalinen vanhempi käsitetään lapselle juridisesti vieraaksi. Adoptioprosessi edellyttää adoptioneuvontaa, eikä adoptiota voida tehdä ennen lapsen syntymää. Adoptiolapsi saa perheessä täysin saman aseman kuin perusperheeseen syntynyt lapsi. Adoption myötä vanhemmalle tulee muun muassa elatusvelvollisuus suhteessa lapseen ja lapsi perii vanhempansa. Adoptio on purkamaton. Adoption juridinen termi on lapseksiottaminen.

Perhetilastosanastoa

Kolme neljästä suomalaisesta kuuluu perheväestöön. Tilastoissa perheet luokitellaan parisuhteen mukaan ja sen mukaan, onko perheessä lapsia. Perhetilastoissa perheet muodostetaan asuinkunnista eli perheeksi tilastoitumisen edellytyksenä on samassa osoitteessa asuminen. Suomen yleisimmät perhetyypit pohjautuvat avioliittoon: lapseton aviopari (36 prosenttia perheistä) ja aviopari, jolla lapsia (27 prosenttia perheistä). Lähes joka neljäs perhe perustuu avoliittoon (avopari eri sukupuolta).

Lapsiperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Kaikista perheistä noin 38 prosenttia on lapsiperheitä. Suomessa on yli miljoona alle 18-vuotiasta lasta. Lapsista 80 prosenttia elää kahden vanhemman perheessä (joka perustuu vanhempien avioliittoon, eri sukupuolta olevien avoliittoon tai rekisteröityyn parisuhteeseen). Noin joka viides lapsi elää yhden vanhemman perheessä.

Yhden vanhemman perheitä on hiukan useampi kuin joka viides lapsiperheistä. Yhden vanhemman perheisiin tilastoituu (virheellisesti) myös sellaiset perheet, joissa samaa sukupuolta olevat vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään tai eivät ole rekisteröineet suhdettaan.

Noin joka kymmenes lapsiperhe on uusperhe, jossa on vähintään yksi alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi. Uusperhe on myös tilastollinen termi.

Sateenkaariperheeksi kutsutaan lapsiperhettä, jossa ainakin yksi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Sateenkaariperhe ei ole tilastollinen termi, vaan määritys perustuu perheen omaan käsitykseen. Kela käyttää sateenkaariperhe-määritelmää kahden naisen tai kahden miehen lapsiperheestä. Tilastoinnissa voidaan käsitellä vain sateenkaariperheitä, jotka perustuvat rekisteröidylle parisuhteelle tai samaa sukupuolta olevien vanhempien avioliitolle.

Tilastollinen perhekäsitys ei edellytä lapsia, joten tilastoissa kahden naisen tai kahden miehen liittoa voitaisiin myös kutsua sateenkaariperheeksi. Oheisessa artikkelissa sateenkaariperheellä tarkoitetaan kuitenkin vain lapsiperhettä.

Kolmi- ja neliapilaperheessä lapsella on enemmän kuin kaksi sosiaalista vanhempaa; vanhemmuus jaetaan esimerkiksi naisparin ja homomiehen tai miesparin kesken. Juridisia vanhempia voi Suomessa tällä hetkellä olla vain kaksi.

Siviilisääty määrittää henkilön perheoikeudellisen aseman. Tieto siviilisäädystä saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä ja se on juridinen termi. Suomen siviilisäätyluokitus on seitsenluokkainen: naimaton, naimisissa, eronnut, leski, rekisteröidyssä parisuhteessa, eronnut rekisteröidystä parisuhteesta sekä leski rekisteröidyn parisuhteen jälkeen. Avoliitto ei ole siviilisääty.

Henkilön siviilisääty muuttuu vain uuden tapahtuman myötä, joten esimerkiksi 10 vuotta sitten eronnut henkilö, joka asuu ja elää uuden puolisonsa kanssa avoliitossa, on edelleen siviilisäädyltään eronnut.  

Solmittujen avioliittojen tilastoinnissa huomioidaan ne avioliitot, joissa avioliiton solmimishetkellä vähintään toinen puolisoista asuu vakinaisesti Suomessa.

Avoliitto tarkoittaa vakiintuneesti parisuhdetta, jossa kaksi henkilöä asuu yhteisessä taloudessa, mutta eivät ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa keskenään. Määritelmä viittaa avioliiton kaltaisissa olosuhteissa asumiseen. Avoliitossa elävät henkilöt voivat olla keskenään samaa tai eri sukupuolta. Avoliittoa ei ole välttämättä helppo tunnistaa muusta yhteisasumisesta. Avoliitossa ei ole keskinäistä elatusvelvollisuutta eikä avoliitossa synny oikeutta toisen omaisuuteen. Pariskunnat voivat ilmoittaa Kelalle avoliiton alkamisesta, mutta muutoin tietoa avoliitosta ei ole olemassa hallinnollissa rekistereissä.

Tilastollisesti avoparit muodostetaan samassa asunnossa vakituisesti asuvista 18 vuotta täyttäneistä, eri sukupuolta olevista puolisottomista henkilöistä, jos heidän ikäeronsa on alle 16 vuotta eivätkä he ole sisaruksia. Mikäli parilla on yhteinen lapsi, tilastollinen päättely on erilainen. Avoliitto ei ole siviilisääty. Samaa sukupuolta olevat yhdessä asuvat henkilöt eivät tilastollisesti muodosta Suomessa toistaiseksi avoliittoa.

*Juttua korjattu 28.6.2021.

[1] Seksuaalinen suuntautuneisuus on ominaisuus, joka perustuu henkilön omaan arvioon ja se saattaa vaihdella eri elämänvaiheessa. Kuten ei muidenkaan ominaisuuksien osalta, ei seksuaalisen suuntautuneisuudenkaan perusteella laadita tilastoja. Arviot seksuaalivähemmistöön (homot, lesbot, biseksuaalit) kuuluvien määrästä vaihtelevat viiden ja 15 prosentin välillä (ks. Lehtonen 2007). (Ks. myös EU LGBT survey 2013, 8.)