Vuoden 2019 työvoimatutkimuksen lisäosassa tiedusteltiin työmatkojen yhdensuuntaisia kestoja. Suomessa yhdensuuntaiseen työmatkaan kuluu keskimäärin 23 minuuttia.

Aluekohtainen tarkastelu osoittaa, että eniten aikaa työmatkoihin kuluu Uudellamaalla asuvilla. Pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla keskimääräinen työmatka venähtääkin noin puolituntiseksi.

Ei ole poikkeuksellista, että juuri tiheään asutuilla kaupunkialueilla työmatkat ovat pidempiä kuin harvemmin asutuilla seuduilla. Sama kaava toistuu pääosin muuallakin Euroopassa.

Työmatkojen kestoa kartoitettiin osana Euroopan komission asetuksiin perustuvia lisätutkimuksia, jotka tehdään Euroopan maiden työvoima­tutkimuksien yhteydessä. Vuoden 2019 lisätutkimus koski työaikajärjestelyjä. Nyt Eurostat on julkaissut koko Eurooppaa koskevia ja maakohtaisia tuloksia työmatkojen kestoista.

Suomessa vähemmän pitkiä työmatkoja

Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten työmatkat eivät erotu juurikaan. Ne ovat kestollaan hieman EU:n keskiarvoa lyhyempiä.

Euroopassa yhdensuuntaiseen työmatkaan kuluu keskimäärin 25 minuuttia. Pisimpiä työmatkoja tekevät latvialaiset (33 min) ja britit (30 min). Lyhyimmät työmatkat ovat puolestaan Islannissa (15 min) ja Kyproksella (19 min). (Kuvio 1)

Myöskään luokitelluissa työmatkoissa Suomi ei poikkea juurikaan muusta Euroopasta. Oikeastaan ero on monissa luokissa lähes olematon. 10–19 minuutin työmatkoja tekee Suomessa ja Euroopassa 29 prosenttia, 20–29 minuutin 19 prosenttia ja 30–59 minuutin matkoja 26 prosenttia työllisistä.

Erot ovat näkyvämpiä pisimmissä ja lyhimmissä työmatkoissa. Lyhimpiä, alle 10 minuutin työmatkoja on meillä (16 %) suhteellisesti hieman enemmän kuin Euroopassa (14 %).

Vastaavasti suomalaisista harvempi (5 %) asuu yli tunnin matkan päässä työpaikastaan, kun Euroopassa vastaavia työmatkoja tekevien osuus työllisistä on 8 prosenttia. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa yli tunnin kestävä yhdensuuntainen työmatka on lähes joka kymmenennellä työllisellä (9 %).

Alueiden kaupunkimaisuus vaikuttaa työmatkoihin

Kuten Suomessa myös Euroopassa alueprofiililla on keskeinen yhteys työajan kestoon. Tiheään asutuilla kaupunkialueilla työmatkat ovat kestoltaan pidempiä kuin harvempaan asutuilla lähiö- ja maaseutualueilla.

Lähiö- ja maaseutualueilla yli puolet työllisistä pääsee työpaikalleen alle 20 minuutissa. Tiheämmin asutuilla alueilla alle 20 minuuttiin pääsee vain noin 40 prosenttia työllisistä.

Kaupunkialueiden pidempiin työmatkoihin voivat vaikuttaa monet asiat. Kyse voi olla kaupunkialueen laajentumisen seurauksena tulleista etäisyyden kasvuista, ruuhkista tai julkisen liikenteen pitkistä ketjutuksista ja vaikeista kulkuyhteyksistä.

On kuitenkin myös huomioitava se, että vaikka Eurostatin tuloksissa kaupunkialueilla tehdään ajallisesti pidempiä työmatkoja, ei asia välttämättä ole aina kansallisesti näin.

Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa ei kaupunkimaisuus­asteella ole juuri ollenkaan merkitystä työmatkan kestoon. Pinta-alaltaan pienimmissä maissa kuten Luxemburgissa ja Maltalla tilanne on itseasiassa päinvastainen. Maaseudulta tehdään näissä maissa pidempiä työmatkoja kuin kaupungeissa.

Kaupunkimaisuusluokitus muodostuu asumiskeskittymisen ja -tiheyden mukaan eikä kerro juurikaan esimerkiksi kuntien tai maiden välisestä liikkuvuudesta, työssäkäyntialueista tai kaupunki­profiileista.

Työssäkäyntialueiden laajuus ja sen myötä pitkät etäisyydet ovat yksi selittäjä sille, miksi Helsingin ja Uudenmaan alueella työmatkat venyvät kestoltaan selvästi pidemmiksi kuin muualla maassa. Vaikka Suomessa työmatkat jäävätkin EU:n keskitasoa lyhemmiksi, ovat Uudenmaan keskimäärin puolen tunnin yhdensuuntaiset työmatkat samaa tasoa kärkimaiden kanssa.

On tietenkin mahdollista, että myös muualla Eurooppaa sisäiset alueelliset erot ovat merkittäviä ja muutkin suuret kaupungit ja niihin kytköksissä olevat alueet erottuvat työmatkojen pituuksissa.

Suomessa hyvät edellytykset etätöille

Suomessa työmatkoihin kuluu siis vähemmän aikaa kuin Euroopassa keskimäärin. Samalla vaikuttaisi siltä, että mahdollisuudet tehdä töitä kotona ovat meillä Euroopan parhaimmistoa.

Koronakevään aikana Eurofound julkaisi tiedon, jonka mukaan Suomessa on EU-maista eniten etätöihin siirtyneitä. Vaikka tuloksiin liittyy paljon epävarmuutta, on totta, että Suomessa etätöitä tehdään suuressa määrin.

Siihen viittaavat ainakin kotonaan töitä tekevien osuudet, vaikkei se suoraan kerrokaan juuri etätyön määrästä. Etätyö kun ei aina tarkoita pelkästään kotona työskentelyä. Työvoimatutkimuksen mukaan yli kolmannes työllisistä työskenteli toukokuussa 2020 kotona säännöllisesti ja vajaa puolet silloin tällöin.

Tilastokeskuksen työolotutkimuksen tulokset vuodelta 2018 taas kertovat, että palkansaajista 4 prosenttia teki tällöin töitä pääasiassa kotona ja 79 prosenttia työnantajan tiloissa. Yli puolet (56 %) palkansaajista oli tehnyt töitä muualla kuin pääasiallisessa työntekopaikassaan viimeisen kolmen kuukauden aikana, ja tästä osuudesta niin ikään yli puolet (56 %) oli tehnyt töitä nimenomaan kotonaan.

Kaikkineen Suomessa siis yli kolmannes palkansaajista (pääasiallinen työnteon paikka 4 %, ajoittainen 31 %) oli tehnyt jo vuonna 2018 töitä kotonaan.

Eurostatin lukujen mukaan 81 prosenttia suomalaisista palkansaajista työskenteli vuonna 2019 pääasiassa työnantajan tiloissa tai omissa tiloissa ja 2 prosenttia omalla asunnollaan. Kaikista työllisistä samat osuudet olivat 77 ja 4 prosenttia.

Eurostatin vertailussa Suomi erottuu kotonaan töitä tekevien osuuksissa edukseen. Suomessa kaikista työllisistä 23 prosenttia työskenteli vuonna 2019 vähintään kerran viikossa muualla kuin pääasiallisessa työnteon paikassaan. Tästä joukosta suurin osa teki töitä yleensä tai joskus kotonaan. Kaikkineen 15 prosenttia Suomen työllisistä työskenteli yleensä tai joskus kotonaan päätyöpaikkansa lisäksi ja 4 prosenttia pääsääntöisesti kotonaan.

Eurooppalaisessa vertailussa tämä on huomattavan suuri osuus. Kun lasketaan yhteen kaikki, jotka tekivät töitä kotonaan joko pääasiassa tai päätyöpaikkansa lisäksi, on Suomen kotona työskentelevien osuus työllisistä ollut vuonna 2019 Euroopan maista suurin.

Ruotsissa ja Alankomaissa päästiin lähelle samoja lukemia. Näissä maissa etenkin satunnaisten kotona tehtävien töiden osuus oli suuri, kun Suomessa taas säännöllisesti päätyöpaikan lisäksi kotona työskenteleminen oli yleisempää. Vuonna 2019 pääsääntöisesti kotona työskenteleviä oli Suomessa hieman EU:n keskiarvoa enemmän, mutta vähemmän kuin esimerkiksi Britanniassa tai Ranskassa.

Koronan vuoksi tulokset eivät edusta nykyhetkeä

On siis mahdollista, että työmatkoja tehdään meillä määrällisesti monia muita Euroopan maita vähemmän juuri sen vuoksi, että kotona työskentelyyn vaikuttaisi olevan hyvät mahdollisuudet. Onko se positiivinen vai negatiivinen asia, se on henkilöstä kiinni. Työmatka voi olla rasite, mutta se voi olla myös terapeuttinen työstä irtautumisen kokemus ja mahdollisuus harrastaa hyötyliikuntaa. Varsinkin kun lähes puolella työmatkat ovat taitettavissa polkupyörällä.

Korona-aika ei suoraan vaikuta matkojen kestoon eli on oletettavaa, että tiedot työmatkojen yhdensuuntaisista kestoista pitävät edelleen paikkansa, vaikka niitä tehdäänkin vähemmän.

Kotona tehtävän työn määrä sen sijaan poikkeaa oletettavasti kaikissa vertailun maissa huomattavasti vuodentakaisesta. Esitetyt kotona tehtävän työn osuudet kertovat enemmän siitä, millainen tilanne oli ennen koronaa, ja mahdollisesti siitä, millaiset edellytykset kotona tehtävälle työlle olivat ennestään.

Ainakaan vielä ei ole olemassa kaikkia Euroopan maita kattavia lukuja vuodelta 2020 kotona tehtävän työn osuuksista. Niitäkin varmasti ennemmin tai myöhemmin saadaan. Nähtäväksi jää, millaisen vaikutuksen poikkeusaika jättää työmatkoihin Euroopassa ja Suomessa.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen Yhteiskunta­tilastoissa.