Suomessa tutkimus- ja tuotekehitysmenot kasvoivat rivakasti 1990-luvulla laman jälkeen ja 2000-luvun alussa. Tutkimukseen ja kehittämiseen investoitiin suhteellisesti kilpailijamaita enemmän ja vuonna 2009 t&k-menojen osuus bruttokansantuotteesta ylsi kokonaisuudessaan 3,75 prosenttiin.

Kilpailijamaiden kehityksestä poiketen vuoden 2011 jälkeen t&k-menot vähenivät Suomessa dramaattisesti (kuvio 1). Pudotus johtui yrityssektorin ja etenkin elektroniikkateollisuuden t&k-investointien supistumisesta.

Vuodesta 2016 alkaen Suomen t&k-menojen bruttokansantuoteosuus on ollut vain hienoisesti yli 2,7 prosenttia.

Merkittävä osa tutkimus- ja kehittämistoiminnasta yrityssektorilla

Yrityssektorin t&k-toiminnan supistumisesta huolimatta merkittävä osa, kaksi kolmasosaa, tutkimus- ja tuotekehitystyöstä tehdään vuosittain yritysten toimesta.

Vuonna 2018 Suomessa käytettiin tutkimus- ja kehittämistoimintaan kaikkiaan 6,4 miljardia (kuvio 2). Yritysten osuus kokonaisuudesta oli 4,2 miljardia euroa. 

Eniten tutkimukseen ja kehittämiseen panostivat elektroniikka- ja sähkölaiteteollisuus, muiden koneiden ja laitteiden valmistus ja ohjelmistoala, joiden t&k-menot olivat yhteensä 2,3 miljardia euroa.

Tutkimus- ja tuotekehitystyön globaali luonne ilmenee sitä tekevien yritysten omistamisessa ja t&k-toimintoihin sijoittamisessa yli rajojen. Suomen talouden ja sen kehityksen kannalta on tärkeää pystyä houkuttelemaan kansainvälisiä t&k-sijoituksia ja -toimintoja.

Tuotekehitysmenoilla mitattuna ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus Suomessa tehdystä yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnasta on viime vuosina ollut noin 28 prosenttia. Osuus on pysytellyt vuoden 2012 jälkeen suhteellisen vakaana.

Tuotekehitystyö on keskittynyt elektroniikkateollisuuteen

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan säilyttäminen Suomessa on tärkeää sen mahdollistaman tuottavuuskasvun, korkean palkkatason työpaikkojen sekä työn luoman arvonlisäyksen vuoksi. Suomi on kuitenkin jäänyt tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostetuissa työvuosissakin selvästi jälkeen muista Pohjoismaista ja tärkeimmistä kilpailijamaista (kuvio 4).

Kun esimerkiksi Ruotsissa tutkimukseen käytetyt työvuodet ovat kasvaneet vuoden 2009 jälkeen yli viidenneksellä, Suomessa laskua on samaan aikaan kertynyt kymmenisen prosenttia.

Yrityssektorin tutkimustyövuosista merkittävä osa tehdään elektroniikkateollisuudessa, mutta viime vuosina tutkimustyövuosia on kertynyt aiempaa suurempi osuus myös palvelualoilla. Palvelualoista erityisesti ohjelmistoalan tutkimustyövuodet ovat lisääntyneet. 

Suurin notkahdus Suomessa koettiin vuosien 2015–2016 välillä, jolloin elektroniikkateollisuudessa tehdyt tutkimustyövuodet vähenivät neljänneksen.

Suomessa tapahtuneeseen tutkimus- ja kehittämistoiminnan heikkoon kokonaiskehitykseen ovat näin ollen vaikuttaneet ennen kaikkea yrityssektorissa tapahtuneet rakennemuutokset ja yritysten t&k-toiminnan supistuminen.

T&k-toiminnan ulkoistaminen ulkomaille vähäistä

T&k-menojen pienenemiseen on teollisuuden rakennemuutoksen ohella etsitty syitä myös finanssikriisin jälkimainingeista ja esimerkiksi siitä, että suomalaisyritysten kansainvälistyttyä osa tutkimus- ja kehittämistoiminnasta olisi siirtynyt ulkomaille eikä näin ollen enää näkyisi Suomen tilastotiedoissa. 

Vaikka yritysten toimintojen ulkoistaminen on ollut pidempään jatkunut trendi, Tilastokeskuksen vuonna 2018 tekemän ulkoistamiskyselyn mukaan vuosina 2015–2017 yritysten toimintojen ulkoistaminen näyttää hiipuneen aiemmasta. Kyselyssä olivat mukana kaikki yli 50 henkilöä työllistävät yritykset.

Laskusuuntaus näkyy myös tutkimus- ja kehittämistoimintojen ulkoistamisessa, sillä vain 12 prosenttia toimintaansa ulkoistaneista yrityksistä on ulkoistanut tätä toimintaa vuosina 2015–2017 (kuvio 6).

Yritykset haluavat selvästi pitää ydinosaamista lähellä olevat toiminnot yrityksen omissa käsissä, koska korkeatasoista osaamista vaativia t&k-toimintoja ulkoistetaan niin harvakseltaan. Toimintaansa ulkoistaneista yli 50 henkilöä työllistävistä teollisuusyrityksistä vain 14 prosentilla ulkoistamiset kohdistuvat t&k-toimintaan ja palvelutoimialoilla vastaava osuus jää vielä alhaisemmalle tasolle, vain 11 prosenttiin.

Sekä teollisuusyritykset että palvelualojen yritykset ulkoistavat kehittämistoimintaansa eniten kotimaassa oman konsernin sisäisesti. Vain alle neljäsosa t&k-toimintojen ulkoistuksista on suuntautunut ulkomaille. Ulkomaille ulkoistetusta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta 68 prosenttia kohdistuu EU-alueelle. 

Etlan tutkimuksen mukaan noin neljäsosa suomalaisyritysten t&k:sta tehtiin ulkomailla. Motiivina t&k-toiminnan kansainvälistymiseen on muun muassa parempi asiakastarpeiden huomiointi, paikallisten säädösten vaatimukset tuotteissa, toimintaympäristön aktiivinen seuraaminen, kustannussäästöt sekä työvoiman osaavuus.

Näin ollen, kun huomioon otetaan myös suomalaisyritysten ulkomaisissa yksiköissä tekemä t&k-työ, kotimaisten yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminta onkin paljon laajempaa kuin mitä pelkästään kansallisten rajojen sisällä tapahtuvaa toimintaa seuraava tilastointi antaa ymmärtää.

Tutkimus- ja kehityspalveluita tuodaan merkittävästi myös ulkomailta

Mielenkiintoisen lisän tutkimus- ja kehittämistoiminnan tarkasteluun antavat myös palveluiden ulkomaankaupan palveluerittäiset tilastotiedot vuosilta 2015–2018. Niiden mukaan Suomeen tuodaan vuosittain tutkimus- ja kehityspalveluita ulkomailta 1,8 miljardin euron edestä, kun samaan aikaan t&k-toimintaa viedään noin kolmasosalla tästä arvosta (kuvio 7).

Suhteessa yritysten kotimaassa tekemään tutkimus- ja kehittämistoiminnan 4,2 miljardiin euroon, tutkimus- ja kehittämispalveluita tuodaan myös merkittävästi ulkomailta. Palveluiden tuonti- ja vientitiedot sisältävät sekä suomalaiskonsernien sisäisiä palveluvirtoja että ostoja muilta yrityksiltä.

T&k-palveluiden merkittävä kokonaistuontimäärä kertonee siitä, että suomalaisyritykset ostavat palveluita, mutta myös teettävät kehitystyötä ulkomaisissa yksiköissään sen sijaan, että panostaisivat ainoastaan Suomessa tehtävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Globaalin t&k-toiminnan arviointiin tarvitaan useita mittareita

Tilastokeskus on tilastoinut Suomessa tehtyä tutkimus- ja kehittämistoimintaa puolen vuosisadan ajan, ja t&k-toiminnan kehitys on ollut huimaa. Suomi on usein noteerattu tutkimus- ja kehittämistoiminnassa maailman kärkimaihin. Vaurastuminen ja talouskasvu ovat edellyttäneet uusien teknologioiden omaksumista ja uuden kehittämistä, ja samat edellytykset pätevät myös digitalisoituvassa maailmassa.

Myös uusimmassa hallitusohjelmassa painotetaan Suomen tutkimus- ja kehitysmenojen tärkeyttä, ja hallituksen tavoitteena on nostaa t&k-panostukset neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Vuodelle 2017 kirjattiin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kokonaismenojen kasvua edellisestä vuodesta. Kasvu on ollut pientä, mutta se antoi viitteitä suotuisammasta kehityksestä myös yrityssektorilla.

Jotta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ja sen vaikutuksista Suomen talouteen saadaan jatkossa tarkempi kuva, tulee yhden luvun sijaan käyttää useita tilastomittareita ja laajentaa näkökulmaa yritysten globaaleihin toimintoihin.

Nähtäväksi jää, kuinka paljon vuoden 2019 lopulla Kiinassa puhjennut ja alkuvuoden 2020 kuluessa eri puolille maailmaa levinnyt koronaviruspandemia tulee vaikuttamaan yritysten kehitystyöhön tai esimerkiksi sen sijoittumiseen globaalisti.

Pandemia on paljastanut globaalin talouden haurauden ja herkkyyden. Se voi lamauttaa järjestelmiä ja jarruttaa kehitystyötä pidemmäksikin aikaa, mutta toisaalta myös antaa pontta uudenlaiselle kehitystyölle, uudenlaisille verkostoille ja uudenlaisille liiketoimintaideoille.

Kirjoittajat työskentelevät Tilastokeskuksen yritystilastot -yksikössä.