Vuoden 2019 työvoimatutkimuksen lisäosassa kysyttiin yhtenä työaika­järjestelyjen osa-alueena työllisten yhdensuuntaisten työmatkojen pituuksista. Työmatkojen kestoa on käsitelty jo lisätutkimuksen julkistuksessa, mutta tässä artikkelissa aiheeseen pureudutaan hieman tarkemmin.

Tulosten perusteella työlliset käyttävät keskimäärin 23 minuuttia päivittäiseen yhdensuuntaiseen työmatkaansa. On tosin mahdollista, etteivät kaikki kulje tätä työmatkaa aivan jokaisena työpäivänään. Palaan tähän artikkelin lopussa.

Yrittäjät erottuvat muista työllisistä työmatkojen keston suhteen selkeästi. Yrittäjistä yli puolet (55 %) kulkee työpaikalleen 10 minuutissa tai sen alle. Lyhyitä työmatkoja tekevien yrittäjien joukossa korostuvat etenkin maatalouden työt, joita hyvin tyypillisesti tehdään kodin läheisyydessä tai pihapiirissä.

Päätoimisesti kotona työskenteleviltä ei työmatkojen pituutta ole tässä tutkimuksessa kysytty. Palkansaajista maksimissaan 10 minuutin yhdensuuntaisia työmatkoja tekee 26 prosenttia. (Kuvio 1)

Ylemmillä toimihenkilöillä pidemmät työmatkat

Palkansaajien joukosta ylemmät toimihenkilöt tekevät keskimääräisesti pidempiä työmatkoja (26 min) kuin alemmat toimihenkilöt ja työntekijät (23 min). Ero ei tosin ole suuri. Kaikkien palkansaaja­ryhmien mediaani työmatkan kesto on 15–20 minuuttia.

Sosioekonomisten ryhmien väliset erot näkyvät eniten lyhimmissä ja pisimmissä työmatkoissa. Työntekijäasemassa toimivista vajaa kolmannes (30 %) tekee maksimissaan 10 minuuttia kestävää työmatkaa. Alemmista toimihenkilöistä osuus on 27 prosenttia ja ylemmistä toimihenkilöistä 21 prosenttia.

Sitävastoin ylemmistä toimihenkilöistä neljännes tekee yli puolituntisia työmatkoja, kun vastaava osuus työntekijöistä ja alemmista toimihenkilöistä on noin viidennes.

Matkat pidempiä Uudellamaalla – syynä alueprofiilit

Maakuntien välisessä vertailussa etenkin Uusimaa ja pääkaupunkiseutu erottuvat selvästi. Siinä missä työmatkaan käytetty mediaaniaika vaihtelee muissa maakunnissa 11–20 minuutin välillä, se asettuu pääkaupunkiseudulla asuvilla 21–25 minuuttiin ja muualla Uudellamaalla 26–30 minuuttiin.

Yksi eniten Uudenmaan tilanteeseen vaikuttavista tekijöistä on alueprofiili. Suomen ympäristökeskuksen kaupunki–maaseutu-luokituksen mukaan lähes koko Uusimaa profiloituu kaupunkialueiksi, kaupunkien kehysalueiksi tai kaupungin läheiseksi maaseuduksi. Lähes kaikki Uudenmaan alueet ovat siis kiinteässä yhteydessä suurempiin kaupunkeihin, työssäkäyntialueet ovat laajemmat kuin muualla Suomessa ja pendelöinti yleisempää.

Sisemmillä kaupunkialueilla työmatkat jäävätkin usein lyhyemmiksi kuin kaupunkia ympäröivillä kehys- ja maaseutualueilla. Kaupunkien vaikutusalueiden ulkopuolella olevilla ydinmaaseutu­alueilla työmatkat sen sijaan jäävät kaupunkien kehysalueita lyhyemmiksi johtuen siitä, että työssäkäynti kohdistuu samalle alueelle. (ks. Pasi Pielan artikkeli)

Uusimaa on siis muihin maakuntiin nähden poikkeuksellinen alueprofiililtaan ja työssäkäynti­alueeltaan. Samalla vaikuttaa siltä, että Uusimaa on työmatkojen osalta sosioekonomisten ryhmien suhteen muuta Suomea eriytyneempi.

Muualla maassa erot ryhmien välillä jäävät suhteellisen pieniksi, mutta pääkaupunki­seudun ulkopuolella asuvista uusmaalaisista työntekijän työmatka kestää keskimäärin 27 minuuttia, alemman toimihenkilön 31 minuuttia ja ylemmän toimihenkilön peräti 37 minuuttia yhteen suuntaan.

Pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkat ovat myös pitkiä, mutta sosioekonomisten ryhmien väliset erot hyvin pieniä. Kaikkien ryhmien keskimääräinen yhdensuuntainen työmatka pääkaupunkiseudulla on noin 29 minuuttia.

Sosioekonomisten ryhmien väliset erot ovat vielä pienemmät koko maassa, jos mukaan ei lasketa Uudellamaalla asuvia.

Etätöiden vuoksi ei pidä katsoa vain työmatkan kestoa

Pääkaupunkiseudun pitkät työmatkat kertovat kaupunkirakenteen hajoamisesta ja kaupungin vaikutusalueen kasvusta, jota pääkaupunkiseudulla on viimeiset vuodet tapahtunut huomattavan väestönkasvun seurauksena. Osaksi kaupunkirakenteen hajoamisen taustalla vaikuttavat Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueella huomattavasti kasvaneet asumisen kustannukset. Kasvavasta kehysalueille muutosta onkin jo viitteitä.

Muutto kehysalueille voi itsessään olla väestörakennetta eriyttävää, mikä sitten näkyisi myös sosioekonomisten ryhmien eroina työmatkoissa. Kauempana asumisen varjopuolena ovat työmatkat, jotka voivat syödä ajallisesti huomattavan osan päivästä. Toisaalta kaikki eivät kulje tätä matkaa jokaisena työpäivänään.

Vuoden 2018 työolotutkimuksen mukaan 59 prosenttia ylemmistä toimihenkilöistä teki etätöitä ja yli puolella (52 %) niistä, jotka eivät tehneet, olisi siihen mahdollisuus.

Alemmista toimihenkilöistä etätöitä teki 22 prosenttia ja työntekijöistä 3 prosenttia. Etätyön tekeminen on siis sosio­ekonomisen aseman mukaan huomattavan jakautunutta.

Poikkeusvuosi on tehnyt etätyöt mahdolliseksi aiempaa useammalle. Työvoima­tutkimuksen mukaan esimerkiksi toukokuussa 2020 kotona työskenteli säännöllisesti 36 prosenttia ja vähintään silloin tällöin 48 prosenttia työllisistä. Aiemman tiedon valossa on oletettavaa, että tämä joukko on sosio­ekonomiselta asemaltaan painottunut etenkin ylempiin mutta myös alempiin toimihenkilöihin.

On arveltu, että etätyön yleistyminen saattaisi näkyä asuinpaikan valinnoissa, kun työt eivät välttämättä sido tekijäänsä työpaikan läheisyyteen. Mikäli tällaista vaikutusta asumiseen tullaan laajemmin näkemään, on oletettavaa, että se vahvistaisi alueellista eriytymistä. Työmatkoissa tämä tulisi näkymään selkeämpinä eroina sosio­ekonomisten ryhmien kesken.

Toisaalta tehtyjen työmatkojen määrä kertoisi jatkossa enemmän siitä, kuinka paljon arvokasta vapaa-aikaa todellisuudessa kuluu työn ja kodin välillä. Etätyöt kun ovat oletettavasti tulleet jäädäkseen.  

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa.

Tutkimuksesta

Artikkeli perustuu Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen yhteydessä vuonna 2019 toteutetun lisätutkimuksen aineistoon. Työvoimatutkimuksen yhteydessä tehdään vuosittain Euroopan komission asetuksiin perustuvia lisätutkimuksia eri aiheista. Työvoimatutkimuksen lisätutkimuksena selvitettiin vuonna 2019 tietoja töissä ja työpaikoilla tehtävistä työn organisoinnista ja työnajan järjestelyistä.

Vastaukset ovat tutkimukseen osallistuneiden henkilökohtaisia näkemyksiä ja koskevat heidän päätyötään. Tutkimukseen vastasi noin 11 200 henkilöä eri ikäryhmän, alueen ja sukupuolen mukaan. Tulokset ja yleistetty koskemaan Suomessa vakinaisesti vuonna 2019 asuvia 15–74-vuotiaita työllisiä. Tutkimus on EU:n rahoittama.

Tietoa Eurostatin ad hoc -moduuleista: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/EU_labour_force_survey_-_ad_hoc_modules#Overview_of_the_ad_hoc_modules