Korona-aika rajoituksineen on tuonut uudenlaisia haasteita työn tekemiseen, mutta myös työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme palkansaajien kokemuksia rajoitusten kanssa elämisestä ja toisaalta työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta. Kuvaamme kokemuksia erityisesti sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta.  

Artikkeli perustuu kahteen aineistoon, jotka kerättiin osana Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -hanketta, jota rahoitti Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS).

Ensimmäinen aineisto muodostuu verkkokyselyaineistosta, jolla tutkittiin palkansaajien työelämän laatua koronakriisin aikana. Kysely toteutettiin maaliskuun ja toukokuun 2021 välisenä aikana työvoimatutkimuksen yhteydessä. Otos kattoi yhteensä 1 831 iältään 15–67-vuotiasta palkansaajaa. Kyselyn vastausprosentti oli 47.

Toinen aineisto muodostuu 18 puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka tehtiin sellaisille em. verkkokyselyyn vastanneille, jotka olivat antaneet suostumuksensa jatkoyhteydenottoon.

Haastattelujen vastaajat valittiin siten, että he edustivat erilaisia perhetyyppejä, sukupuolia ja olivat eri-ikäisiä. Puolet haastateltavista teki etätyötä, puolet lähityötä. Haastattelut toteutettiin kesä-lokakuussa vuonna 2021.

Kokemukset työn ja yksityiselämän yhteensovittamisesta korona-aikana yksilöllisiä

Eurobarometrin mukaan 36 prosenttia suomalaisnaisista koki korona-ajan vaikuttaneen negatiivisesti työn ja yksityiselämän väliseen tasapainoon (Eurobarometri, 2022.)

Kotona vietetyn ajan lisäännyttyä on myös kotitöiden määrä voitu kokea lisääntyneeksi, sillä sotkuakin on voinut tulla enemmän. Toisaalta muiden menojen jäätyä pois on myös ollut enemmän aikaa tehdä kotitöitä. (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Naisten ja miesten käsitykset kotitöistä eroavat

Laadulliset haastattelut osoittivat, että yksilöllinen vaihtelu kotitöiden, työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä on suurta. Erot naisten ja miesten käsityksissä kotitöiden jakaantumisesta näyttävät nyt eroavan entisestään.

Verkkokyselyssä miehet raportoivat lisänneensä kotitöiden tekemistä ja heidän mukaansa aiempaa harvemmin suurin osan kotitöistä jää naiselle. Naiset puolestaan raportoivat miesten tekevän aiempaa harvemmin valtaosan kotitöistä ja aiempaa useampi nainen koki tekevänsä kotitöistä valtaosan. (Sutela & Pärnänen, 2021.).

Verkkokyselyyn vastanneiden naisten mielestä kotityöt näyttivät jakautuvan tasaisimmin silloin, jos molemmat puolisot tekevät etätyötä. Lähityötä tekevät naiset, joiden mies teki etätyötä, korostivat miehen osuutta kotitöiden tekemisessä. Toisaalta tähän ryhmään myös kuuluu paljon naisia, jotka omasta mielestään tekevät paljon miestään enemmän kotitöitä. (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Sen sijaan miehet raportoivat tekevänsä kotitöistä valtaosan, jos molemmat puolisot olivat etätyössä. He kokivat, että naiselle jäisi paljon suurempi osuus kotitöistä, jos he tekisivät lähityötä etätyön sijaan. (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Laadulliset haastattelut kuitenkin osoittivat, että varsinkin etätöitä tekevillä perheellisillä korona-aika näytti vahvistaneen perinteistä kotitöiden jakoa. Naiset ja miehet kuvailivat kotitöitä ja perhe-elämää keskenään eri tavoin.

Etätyötä tekevät naiset kuvailivat, miten kotityöt ja palkkatyö limittyivät keskenään. He tekivät töiden lomassa lounasta, ripustivat pyykkiä jaloittelutauoilla ja auttoivat pienempiä etäkoululaisia tehtävissään. Miesten haastatteluista nousi esiin myös kotitöiden jakaminen ja se, että se tekee, jolla on aikaa.

Aluksi kotitöiden tekeminen etätyön ohessa oli jopa saattanut tuntua miellyttävältä, mutta ajan myötä siitä oli tullut rasittavaa ja taakka ja epätasa-arvon kokemukset nousseet pintaan. Osa kokikin suorittavansa toista työvuoroa töiden ohessa.

”Kieltämättä viime keväänä ärsytti se, että olin kokki ja kylmäkkö ja apuopettaja, että kyllä se kaikki kaatui mun niskaan, että mies mennä porskutti, teki töitä, aamukahdeksalta sulkeutui työhuoneeseen ja sitten tuli ihmettelemään joskus yhdentoista jälkeen, että eikös lounas olekaan vielä. Hän tottui nopeasti siihen, että asioita ihan itsestään yhtäkkiä tupsahti keittiöstä ja hän ei missään kohtaa osoittanut aloitteellisuutta siihen, että olisi tarjoutunut vuorostaan hoitamaan lasten kouluavut ja ruuanlaitot ja muut. Että ei sitä niinku kyseenalaistettukaan ja itsekin sitten vaan ehkä nautin siitä, että sain auttaa lasta ja olla se tärkeä ihminen siinä.”  (Kiinteistöhuollon esihenkilö, nainen, 45–54-vuotias, etätyössä.)

Etätyötä tekevät miehet sekä lähityötä tekevät sukupuoleen katsomatta eivät maininneet kotitöiden aiheuttaneen erityistä kuormitusta. Miesten kertomuksissa nousivat jossain määrin esiin perinteisesti miehille tyypilliset kotityöt, kuten läheisten kuljettaminen ja digitaitojen opettamiseen liittyvät asiat.

Haastatteluissa ainakin osa miehistä tunnisti kotitöiden epätasaisen jakautumisen. He nimittäin mainitsivat, että olisivat voineet auttaa puolisoaan enemmän. Miehille kotityöt saattavat edelleen olla ”vaimon auttelemista”, kun taas naiset eivät koe kotitöiden tekemistä puolison auttamisena. Pikkulapsiperheen isä kertoi huolestaan, ettei hän ole antanut puolisolle tarpeeksi huomiota ja apua.

Etenkin perheellisillä kotitöiden jakautumisessa sukupuolten välillä eroja

Sukupuolella näyttäisi olevan merkitystä erityisesti perheellisten kotitöiden ja hoivavastuun jakautumisessa. Miesten kertomuksissa kotityöt eivät näyttäytyneet ollenkaan raskaina eikä niihin oikeastaan edes kiinnitetty huomiota, kaikki tuntui rullaavan ja asioista sovitun.

Erityisesti etätyötä tekevien naisten kertomuksissa kotityöt nousivat melko vahvastikin esiin. Aluksi etätyö saattoi näyttäytyä jopa auvoisena ja hoivavietti nosti päätään: oltiin onnellisia, kun voitiin olla enemmän lasten kanssa. Tällä oli selvästi sitten kääntöpuolensa ja pidemmän päälle naiset kokivat taakkaa kotitöistä ja hoivasta sekä huonoa omaatuntoa joka suuntaan.

Valtaosa haastateltavista oli muuttanut pandemian aikana ruokaostostottumuksiaan. Pääosin oli ainakin ajoittain siirrytty käyttämään nouto- tai kuljetuspalveluja. Kaupassa saatettiin myös käydä myöhään illalla, kun muita asiakkaita oli vähemmän.

Osalle ruoanlaitosta oli muodostunut taakka, kun se aiemmin oli ollut harrastus.  Puolison kanssa kahdestaan asuva nainen kertoi kokkauksen olleen aiemmin harrastus, mutta korona-aikana siitä oli tullut enemmänkin taakka.

”Mä oon aina luullu et mä rakastan ruuanlaittoa ja mä oon tunnetusti hyvä kokki. Mä vihaan ruuan laittoo tällä hetkellä, koko sydämestäni. Jos mä teen kolme ateriaa, ja parit välipalat joka ikinen päivä, et kukaan muu ei tee ruokaa, et tavallaan oli mitä tahansa lounaslinjaston perusmättöä, ni se on kuitenkin jonkun toisen ihmisen tekemää ruokaa, et mun ei tartte siihen käyttää aikaa ja kapasiteettia”

(Tuottaja, nainen, 45–54-vuotias, etätyössä)

On selvää, ettei ruoanlaitto perheelle ole välttämättä kovin hohdokasta kiireisen työpäivän aikana.

Toisaalta yksin asuva IT-alan mies kertoi elämänlaatunsa parantuneen huomattavasti etätyön myötä. Hänen ruokailutottumuksensa olivat parantuneet, kun hän oli ryhtynyt itse kokkaamaan terveellistä ruokaa sen sijaan, että oli aiemmin syönyt vain jonkun sämpylän pikaisesti.

Etätyön ja lastenhoidon rajanveto haasteellista äideille

THL:n tutkimuksen mukaan suurin muutos työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa korona-aikana on pikkulapsiperheissä tapahtunut lastenhoidossa, johon miehet ovat osallistuneet enemmän kuin normaalioloissa (Närvi 2022). Miesten lastenhoito lisääntyi keväällä 2020, kun lapset jäivät kotiin, mutta kevään jälkeen vastuut lastenhoidosta ja kotitöistä palasivat ennalleen (Närvi & Lammi-Taskula, 2021).

Kuitenkin juuri pikkulapsiperheissä on korona-aikana koettu ristiriitoja työajoista, kotitöistä ja omasta ajasta. Yleisimmin ristiriitoja oli koettu 35−44-vuotiaiden ikäryhmässä ja lapsiperheissä. Ristiriidat olivat sitä tutumpia, mitä enemmän ja mitä pienempiä lapsia perheessä oli. (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Laadullisiin haastatteluihin osallistui kaksi naista ja kaksi miestä, joilla oli päiväkoti- tai kouluikäisiä lapsia. Ensimmäinen koronakevät oli ollut kaikille haastateltaville vanhemmille haastava, sillä oman etätyöhön siirtymisen lisäksi oli pitänyt huolehtia myös lasten koulunkäynnistä. Myös päiväkoti-ikäiset lapset olivat jääneet muutamaksi kuukaudeksi kotiin.

Etätyötä tekevä lapsiperheen isä kertoi, kuinka alussa oli ollut rankkaa, kun päiväkodit olivat kiinni ja pienessä asunnossa oli ollut koko ajan läsnä kolme pientä lasta ja perhevapaalla oleva vaimo.

Haastatteluissa naiset ja miehet kertoivat perheen äitien auttaneen lapsia enemmän varsinaisessa etäkoulussa ja tehtävien tekemisessä. Etäkoulun alussa haasteita oli ollut enemmän. Isompia lapsia kuvailtiin itseohjautuviksi. 

”Ensimmäisenä keväänä oli semmonen tilanne välillä että kaikki, minä ja lapset, kaikki olimme, olimme niin täällä etänä. Ja, yllättävän hyvin se meni. Että lapset, lapset yksinkertaisesti olivat riittävän vanhoja siihen. Että sekä sopeutuivat siihen tekniikkaan ja sopeutuivat siihen että pitää sitten, että se on kuitenkin on koulunkäyntiä, että otetaan se tosissaan.” (Lehtori, mies, 55–64-vuotias, etätyö)

Myös sellaiset haastateltavat, joilla itsellään ei ollut pieniä lapsia, nostivat esiin lapsiperheet sellaisena ryhmänä, joille korona-aika olisi ollut erityisen kuormittavaa.

Etäkoulussa olleiden lasten äidit kuvailivat haastatteluissa, miten lastenhoito ja etätyö limittyivät keskenään. Töiden ohella auteltiin lasten koulutehtävissä ja tehtiin ruokaa. Varsinainen keskittymisaika työhön saattoikin tulla vasta myöhemmin illalla, lasten koulupäivän jälkeen.

Työn ja lastenhoidon rajanvetoon ovat saattaneet vaikuttaa myös kodin tilaratkaisut. Haastatelluilla etätyötä tekevillä naisilla ei pääasiassa ollut omaa työhuonetta, vaan he työskentelivät kodin yhteisissä tiloissa, kuten keittiössä (Lahtela & Pietiläinen, 2022).  

Tartuntariski aiheutti lähityössä oleville huolta myös vapaa-ajalla 

Etätyöntekijät kokivat huolta tartunnan saamisesta vapaa-ajan menoilla. Lähityöntekijät olivat myös rajoittaneet omaa liikkumistaan, koska kokivat vastuuta muuta (työ)yhteisöä kohtaan.

Haastatteluissa esille nousi huoli koronaviruksen leviämisestä niillä aloilla, joilla oli paljon ihmiskontakteja. Tämä koski etenkin naisenemmistöisiä sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä sekä opettajia.

Hieman ehkä yllättäen, huoli viruksesta ei koskenut niinkään omaa sairastumista, vaan viruksen eteenpäin levittämistä esimerkiksi heikkokuntoisiin asiakkaisiin tai riskiryhmään kuuluviin läheisiin.

”No ehkä lähinnä silleen pelottavana, koska suurin osa mun kyydeistä on sote- ja kela-kyytejä, eli kehitysvammasia ja vanhuksia tai kuskaan paljon esim syöpähoitoihin asiakkaita, niin mua myös pelottaa, että entä jos mulla oiskin tullut joltain asiakkaalta korona, ja se ois mulla vaikka oireeton, mutta mä saisin tartutettua sen vaikka johonkin syöpäpotilaaseen, niin sitten se on silleen pelottanut mua.”

(Taksinkuljettaja, nainen, 15–24-vuotias, lähityössä)

Lähityötä tekevät kertoivat vastuullisen toiminnan odotuksista niin työyhteisöissä kuin vapaa-ajalla.

”Ni on semmonen vähän et kysellään, tai jos joku sanoo et kävin sielä, oliks siel paljon ihmisii, et on ehkä vähän sellai että, onkohan siellä nyt ollu sitä koronaa, onks se levinny tai sitä. --- Ehkä semmonen, niinku, halutaan kertoo missä ollaan kuljettu, ennakkoonki, mitä ei aikasemmin oo, et sit, melkeen sit jos ollaan käyty jossain, ni sitte ku tullaan töihin ni sitte joo mä kävin eilen siellä. Mut nyt niinku melkein ennakkoon monet sanoo et, ajattelin mennä. Et mut, en tiedä onks joku jättäny menemättä, jos sanoo, et mitä sä sinne meet.”

(Pakkaaja, nainen, 55–64-vuotias, lähityö)

Lähityötä tekevien varautuminen tartuntaan on saattanut vaikuttaa myös muuhun perheeseen ja henkilökohtaisessa elämässä olikin tehty uhrauksia tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi ja omien läheisten suojelemiseksi.

Opettajaparin lasten piti rajoittaa omien kaverikontaktiensa määrää vanhempien työn vuoksi. Koronapotilaiden kanssa työskennellyt naislääkäri oli puolestaan muuttanut pandemian alussa kolmeksi kuukaudeksi asumaan eri asuntoihin riskiryhmään kuuluvan miehensä kanssa.

Vaikka koronatartunnat aiheuttivat huolta tavalla tai toisella, valtaosa haastateltavista kertoi olevansa tyytyväinen siihen, miten erilaiset suojausmenetelmät ja -käytännöt olivat vähentäneet myös tavallisen flunssan leviämistä.

Harrastusten loppuminen vaikutti työstä irtaantumiseen

Harrastukset ovat olleet monille tärkeä työstä palautumisen keino ja elämää rytmittävä asia ennen korona-aikaa. Koronarajoitukset kuitenkin iskivät voimakkaasti myös harrastamiseen. Liikuntapaikat sulkeutuivat ja kulttuuritapahtumat jäivät tauolle.

”No joo, koen itseni silleen kohtuu menevänä ihmisenä ja et on noita harrastuksia, nautin niistä harrastuksista ja ne tuo mulle niinkun, tuo mulle sellasta arjesta irrottautumista. Niin kyllä kun niitä ei sitten ole, niin kyllä se on vaikeampaa irrotautua sitten työasioista ja muista.”

(Uimavalvoja, mies, 15–24-vuotias., lähityö)

Aiemmin matkailu oli ollut monille mieluinen harrastus, mutta nyt sekin loppui yhtäkkiä. Haastatteluissa nousivat esille peruuntuneet lomamatkat ja myös taloudelliset menetykset. Muutama haastateltava nosti positiivisena lisääntyneen kotimaanmatkailun.

”En oo voinu tavata niin paljon ystäviä ja matkoja on tietysti peruuntunut useampia.“

(Lääkäri, nainen, 55–64-vuotias, lähityö)

Osalla harrastuksia on ollut tarjolla etänä, mutta se ei ole tuntunut välttämättä kovin mielekkäältä. Kaikilla etämahdollisuutta ei ole ollut.

Pienten lasten perheissä ei lapsilla ole ehkä vielä harrastuksia, mikä nähtiin tässä tapauksessa hyvänä, ei tullut liian suurta muutosta arkeen.

Tilalle on korona-aikana tullut myös omaehtoista liikuntaa, kuten johtajana toimiva etätyötä tekevä mies kertoi uintiharrastuksen tilalle tulleen viikonloppukalastuksen ja puutarhatyöt.

Harrastamismahdollisuuksin puuttumisen kääntöpuolena oli toisilla liikunnan vähentyminen ja ruutuajan lisääntyminen. Toiset sen sijaan kertoivat lisänneensä liikuntaa esimerkiksi etätöiden lounastauoilla.

Harrastusten ja menojen vähentymistä ei koettu pelkästään huonona asiana. Haastateltavista etenkin sellaiset naiset, joilla kalenteri oli ennen pandemiaa täyttynyt harrastuksista ja muista menoista, kertoivat menojen vähentymisen ja vapaan ajan lisääntymisen olleen jopa helpottavaa.

”--- niin mä koin itseni huojentuneeksi, että nyt ei tarvi mennä minnekään, ja nyt voi niinku kattoo kotisohvalla jotain sarjaa ja… niinkun, niin mä koin sen lähinnä hyvänä asiana.”

(Sosiaaliohjaaja, nainen, 45–54-vuotias, lähityö).

Haastateltavien joukosta löytyi myös heitä, joiden harrastuksiin rajoitukset eivät olleet vaikuttaneet. He kertoivatkin harrastustensa olevan tärkeä tapa työstä irrottautumiseen vapaa-ajalla.

Perheellisillä enemmän yhteistä aikaa

Vaikka työn ja lastenhoidon yhteensovittaminen on ollut vanhemmille varsinkin koronakriisin alussa hankalaa, ovat korona-ajan seuraukset perheelle ja vanhemmuudelle enemmän myönteisiä kuin kielteisiä (Närvi & Lammi-Taskula 2021). Myös laadullisissa haastatteluissa korona-ajan kerrottiin lähentäneen perheitä.

Tilanteeseen syksyllä 2018 verrattuna selvästi harvemmalla parisuhteessa asuvalla palkansaajalla oli ajankäyttöön liittyviä ristiriitoja perheessään verkkokyselyn aikaan keväällä 2021. Varsinkin etätyötä tekevät naiset kertoivat aiempaa selvästi harvemmin ristiriidoista. (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Suurelta osin näin oli myös tekemissämme haastatteluissa, vaikkakaan elämä ei aivan auvoista koko ajan ollutkaan.  

Töitä on tehty aiempaa enemmän kotona ja työmatkoista säästetty aikaa, mikä on helpottanut erityisesti pienten lasten vanhempien arkea. Monilla harrastukset ovat olleet tauolla ja siitä säästynyttä aikaa on käytetty perheen hyväksi.

Haastatellut kertoivat myös, että lasten kanssa oli oltu enemmän aikaa, mikä oli vähentänyt kinastelua lasten kanssa. Hyvänä nähtiin lisääntynyt aika perheen kesken. Osa kertoi ulkoilun ja retkeilyn perheen kesken lisääntyneen.

Toisaalta perheellisille yksin vietetty hetki saattoi olla tervetullutta vaihtelua.

”Koko aika toi perhe tossa roikkuu ni mä oon kyllä, niinku vitsaillu yksin asuvan kaverin kans et hyvin voisin pariks viikoks vaihtaa rooleja, et. Et tiedän sen, et pidemmän päälle se yksin oleminen ois varmaan tosi rankkaa, mut täs kun, kun ei oo oikeen ollu yksin kotona koko tän korona-aikaan, ni sitä kyllä kaipais hetken aikaa.”

(Opettaja, nainen, 35–44-vuotias, etä- ja lähityö)

Lapsettomilla työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy helpommin – yksinäisyyden kokemukset yleisiä

Lisääntynyt työmäärä etätyössä oli aiheuttanut kitkaa kahden aikuisen perheissä. Kitkaa oli lapsettomilla pariskunnilla aiheutunut myös siitä, jos toisella etätyössä työn ja vapaa-ajan raja hämärtyi.  

”Mut siis nimenomaan näin, et mun mies on kärsinyt tosi paljon siitä, että, et meiän koti on (työpaikan) haarakonttori. Ja mä en tee mitään muuta kuin töitä.”

(Tuottaja, nainen 45–54-vuotias, etätyö)

Puolison etätyöskentely oli vaikuttanut negatiivisesti opiskelemaan pyrkivän haastattelun oman kodin rauhaan ja mahdollisuuteen lukea kotona pääsykokeisiin.

Yksinäisyyden kokemukset olivat yleisiä varsinkin etätöitä tekevillä haastatelluilla sukupuoleen katsomatta. Yksinäisiä olivat varsinkin he, joilla kotona ei asunut lapsia.

Läheisiä autettu eri tavoin

Kansalaispulssi-kyselyn mukaan korona-ajan alettua huhtikuussa 2020 eniten oli autettu perheenjäseniä ja sukulaisia, jotka eivät asuneet samassa kotitaloudessa. Naiset raportoivat auttaneensa läheisiään hieman miehiä useammin.

Naiset olivat auttaneet seuraavaksi eniten ystäviä, miehet puolestaan pienyrittäjiä. Naapuriavussa ei tuolloin ollut eroa sukupuolten välillä. (Keski-Petäjä, Lipasti & Pietiläinen 2020)

Yleisimmäksi tavaksi auttaa lähimmäisiä kerrottiin haastatteluissa kaupassakäyntiapu. Naiset kertoivat varsinkin auttaneensa iäkkäitä vanhempiaan.

”No tota, itse en oo apua tarvinnu, mutta kyllä jonkun verran olen, olen totanoinin sitten kyllä jeesaillu, jeesaillu sitten. Semmosia ihmisiä sitten, jotka ei oo päässy, uskaltanu lähtee liikenteeseen, niin. Tämmöstä pientä, ihan pientä vaan, kauppa-asiaa ynnä muuta tämmöstä.”

(Linja-autonkuljettaja, mies, 55–64-vuotias, lähityö).

Myös muita läheisiä oli autettu esimerkiksi kuljetuksissa. Apua oli annettu myös nettiostosten tekemisessä ja digitaitojen opettamisessa.

Lähityötä tekevä nainen kertoi auttaneensa iäkästä vanhempaansa. Hänen etätyötä tekevä puolisonsa oli puolestaan huolehtinut koirasta ja auttanut sukulaisia kuljetuksissa. Haastattelujen perusteella ihmiset ovat olleet varsin sopeutuvaisia ja joustaviakin muuttuvissa tilanteissa.

Esiin tuotiin myös se, että iäkkäitä vanhempia olisi mielellään autettu, mutta he eivät ole välttämättä halunneet ottaa apua vastaan vaan he ovat halunneet pärjätä ja hoitaa asiat itse. Tästä mielessä iäkkäistä vanhemmistaan olivat huolissaan niin naiset kuin miehetkin.

Vastaavasti haastateltavat itse olivat saaneet kauppa-apua esimerkiksi karanteenin aikana. Pääosin sekä naiset että miehet kokivat, etteivät olleet tarvinneet apua pandemian aikana läheisiltään.

”--mutta ei oo niinkun, ei olla tartettu apua, että kop kop, ei oo ollu yhtään karanteenia esimerkiksi et olis tarvinnu kauppaa miettiä et joku kävisi meidän puolesta.”

(Kiinteistöhuollon esihenkilö, nainen, 45–54-vuotias, etätyössä.)

Etätyötä tekevä mies totesi, ettei ole tainnut antaa tarpeeksi huomiota vaimolle ja auttaa häntä. Opetustyössä toimiva etätyötä tehnyt mies kertoi, että perheessä aina autetaan toisiaan. Johtajana työskentelevä mies puolestaan kertoi, ettei ole tarvinnut itse apua eikä auttanut muita.

Haastatteluhetken koronatilanne vaikutti tulevaisuuden näkymiin

Tulevaisuuteen ja pandemiaan suhtautumiseen vaikutti se, minkälainen koronatilanne haastatteluhetkellä oli. Heinäkuussa 2021 tehdyissä haastatteluissa ”paluu normaaliin” vaikutti olevan aivan lähellä. Loppukesästä ja alkusyksystä tartuntamäärät taas nousivat ja haastatteluissakin pandemian loppumiseen suhtauduttiin epäilevämmin.

”Ristiriitaset fiilikset tulevaisuudesta, välillä toiveikas että kyllä tää tästä, ja välillä että loppuuko tää ikinä” (Taksikuski, nainen, 15–24-vuotias, lähityö).

”Tulevaisuus mielestäni näyttää siltä, että koronan kanssa opitaan nyt pikkuhiljaa elämään ja toimimaan, että. Oma näkökanta on, että toi tavallaan toi korona muuttuu influenssan tapakseks, että joka vuosi tulee jotakin pientä variaatiota siihen.” (Teknikko, mies, 35–44-vuotias, lähityö)

Vastaajat pohtivat mm. sitä, ovatko matkustaminen ja kulttuurimenot joskus samanlaisia kuin ennen, ja koska uskaltaa taas liikkua normaalisti ihmispaljoudessa.

”No jonkinlainen koronaväsymys sitä sävyttää, nyt kun luvut taas on nousemaan päin, niin melkein niinku tuskastunut olo, että palataanko koskaan normaaliin, ja onko se sit joku uusi normaali, jota sanaa jotkut inhoo sydämestään… toivoisin, että tulevaisuus näyttää siltä, että päästään palaamaan siihen normaaliin, mutta että se yhteisällisyys säilyisi, se että välitetään ihmisistä lähellä, nähdään toisten ihmisten tarpeet… et … toivottavasti se näyttää siltä.” (Sosiaaliohjaaja, nainen, 45-54-vuotias, lähityö)

Koronan tuomia suojauskäytäntöjä pidettiin pääosin hyvinä ja nähtiin, että näitä voisi jatkaa myös koronan jälkeenkin ja näin ehkäistä flunssien ym. leviämistä. Tulevaisuuteen liittyen huolta kannettiin myös yritysten selviämisestä korona-ajan yli.

”Mun mielestä on tosi hyvä esim., että kaupoissa on plekseja ja semmosia ja hyvä että julkisissakin käytetään maskeja, kun esim syksyllä paljon rupee influenssat ja kuumeet sun muut pörräämään, niin nyt ei oo näkynytkään sitte niin paljon…  Joillakin aloilla menee niin huonosti… pelottaa että niinku miten kaikki firmat jaksaa ja pääsee tän koronan läpi ilman että täytyy vetää konkurssiin… ristiriitaset fiilikset tulevaisuudesta, välillä toiveikas että kyllä tää tästä, ja välillä että loppuuko tää ikinä.” (Taksikuski, nainen, 15–24-vuotias, lähityö)

Naiset pohtivat haastatteluissa yhteiskunnan avautumista esimerkiksi rutiinien kautta, kun taas miehet miettivät valtion talouden kestävyyttä ja pandemian vaikutuksia yhteiskunnan kantokykyyn sekä talouteen.

”No kyllä tää, niinkun mahdolliset rajoitukset ja vaikutukset nuorisoon ja koulutukseen ja varsinkin mielenterveyspuolelle on tuntunu todella valtavalta, että se kyllä huolettaa, et minkälainen aikapommi siellä kytee sitte. Nuorison puolella.” (IT-tukihenkilö, mies, 25–34-vuotias, etätyö)

Etätyötä tekevät työntekijät toivoivat valinnanvapautta etätyön tekemiseen myös koronan jälkeisessä työelämässä, mikäli työ ei edellytä lähityön tekemistä.

Johanna Lahtela työskentelee yliaktuaarina ja Marjut Pietiläinen erikoistutkijana Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa. 

Lähteitä:

Eurobarometri (2022)

Lahtela, J. & Pietiläinen, M. (2022) Palkansaajat ovat kokeneet korona-ajan työolot eri tavoin – onko sukupuolella ollut merkitystä? Tieto&Trendit. Tilastokeskus.

Närvi, J. & Lammi-Taskula, J. (2020) Lapsiperheiden hyvinvointi koronapandemian aikana. Osaraportti 3: Vanhempien kokemukset työn ja perheen yhteensovittamisesta ja hoivan jakamisesta. JYU Reports 11. Jyväskylän yliopisto.

Sutela, H. & Pärnänen, A. (2021) Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Työpaperi 1/2021. Tilastokeskus.