Esittävästä taiteesta nauttiminen on vaatinut perinteisesti hakeutumista sinne, missä sitä on ollut tarjolla: teattereihin, konsertti­halleihin ja muille esiintymis­paikoille. Keväällä 2020 alkaneen korona­­pandemian myötä kodin ulkopuolisista kulttuuri­kokemuksista tuli kuitenkin harvinaista herkkua.

Ensishokista toivuttuaan esittävän taiteen toimijat vastasivat mullistuneeseen maailman­tilanteeseen tulemalla itse yleisönsä luo. Vuosina 2020–2021 yhä useampi taho tarjosi mahdollisuuden seurata esityksiään suoratoistona tai digitaalisten video­tallenteiden muodossa, ja yhä useampi katsoja kulutti kulttuuria kotoaan käsin.

Kun koronaviruksen vastainen taistelu alkoi kääntyä voiton puolelle vuonna 2022, oli esittävästä taiteesta mahdollista nauttia jälleen paikan päällä. Joillekin korona-ajan erityis­järjestelyt ovat kuitenkin osoittautuneet toimiviksi ratkaisuiksi niin esitysten toteuttamisen kuin niiden seuraamisen kannalta. Onko esittävän taiteen seuraaminen digitaalisesti tullut jäädäkseen, vai kuihtuuko ilmiö pois koronarajoitusten jäädessä historiaan?

Korona herätti tilastoijien kiinnostuksen esittävän taiteen digi­katselua kohtaan

Historiallisesti tarkasteltuna paikan päällä oleminen ei ole ollut edellytys esittävästä taiteesta nauttimiseen enää vuosikymmeniin.

Musiikin puolella ensimmäisenä taltioituna konserttina pidetään viulisti Yehudi Menuhin tähdittämää elokuvaa Concert Magic vuodelta 1948. Television yleistyttyä toisen maailmansodan jälkeen myös sen potentiaali musiikkiesitysten välittäjänä havaittiin nopeasti. Populaari­musiikin harrastajat voivat muistella esimerkiksi Live Aid -konsertteja, joita vuonna 1985 seurasi suorana lähetyksenä kotisohviltaan 1,5 miljardia ihmistä sadasta eri maasta (Montgomery 2010).

Teatteri, tanssi ja sirkus ovat taas nivoutuneet niin tiiviisti osaksi elokuvan ja television historiaa, että niiden taltioinnin voidaan sanoa olevan ilmiönä yhtä vanha kuin liikkuvan kuvan nauhoittaminen itse. Videotaltioinnit sekä suorana lähetetyt esitykset ovat osoittautuneet suosituksi esimerkiksi englannin­kielisessä musikaali­maailmassa, jonka suurimpien teatteri­keskittymien – New Yorkin Broadwayn ja Lontoon West Endin – liput ovat sekä kalliita että erittäin haluttuja.

Internetin valtavirtaistumisen myötä siitä on muodostunut tärkeä esittävän taiteen seuraamisen kanava. Esimerkkinä tästä toimii edellä mainittu musikaali­maailma, jolle mahdollisuus esitysten digitaaliseen katsomiseen on tuonut uutta näkyvyyttä niin hyvässä kuin pahassakin: jokaista suoratoisto­palvelun valikoimaansa ostamaa hittimusikaalia (Paulson 2020) kohden löytyy aina produktio, joka leviää verkossa pääasiassa laittomien taltiointi­kopioiden muodossa (Kunze 2020).

Vaikka esittävästä taiteesta on toisin sanoen nautittu digitaalisesti jo kauan ennen pandemiaa, alkoi ilmiö herättää laajempaa kiinnostusta vasta koronarajoitusten ja -sulkujen mukanaan tuoman ”uuden normaalin” myötä. Tämä näkyy erityisesti tuotetussa tilastotiedossa: lukuja aiheesta ei koronaa edeltävältä ajalta juurikaan ole, mutta tilanne muuttui vuosina 2020–2021, kun esittävää taidetta tilastoivat tahot heräsivät ilmiön ajankohtaisuuteen.

Lähes kolmasosa teatteri-, tanssi- ja sirkus­esitysten katsojista seurasi näytöksiä digitaalisesti

Teatterin tiedotuskeskus TINFO kerää tietoja suomalaisesta teatteri-, tanssi- ja sirkuskentästä vuosittaiseen Esittävän taiteen tilastot -julkaisuunsa (vuoteen 2019 asti Teatteritilastot). Esittävän taiteen digitaalisesta katsomisesta TINFO on tuottanut tilastoja vuodesta 2020 alkaen.

Vuonna 2021 TINFOn tilastoimista esittävän taiteen toimijoista 78 tarjosi mahdollisuuden esitystensä katsomiseen digitaalisesti suoratoistona tai videotallenteena. Yhteensä näitä esityksiä katsottiin 673 000 kertaa. (Teatterin tiedotuskeskus TINFO 2022.)

Paikan päällä tapahtuvissa teatteri-, tanssi- ja sirkusnäytöksissä kävi samana vuonna 1,5 miljoonaa katsojaa. Noudatettaessa sitä – tosin virheellistä – oletusta, että jokaisella digitaalisella katsomiskerralla olisi ollut vain yksi katsoja, olisi siis lähes joka kolmas TINFOn tilastoima katsoja seurannut esitystään internetin välityksellä. 79 prosenttia digitaalisista katselukerroista oli maksuttomia, ja 68 prosenttia niistä tapahtui videotallenteiden kautta suoratoiston sijasta. (TINFO 2022.)

Vuonna 2021 Suomessa oli 59 valtionosuutta saavaa puhe- ja tanssiteatteria (ml. Kansallisteatteri sekä Kansallisooppera- ja baletti). Niistä 38 tarjosi mahdollisuuden esitystensä digitaaliseen katsomiseen. Nämä esitykset keräsivät yhteensä 550 000 katsomiskertaa, josta Kansallisoopperan ja -baletin esitykset kattoivat 423 000 katsomiskertaa eli hulppeat 78 prosenttia. (TINFO 2022.)

Valtionosuutta saavien teattereiden paikan päällä järjestetyissä esityksissä kävi samana vuonna 952 000 katsojaa. Oletettaessa jälleen, että jokaisella digitaalisella katsomiskerralla olisi ollut vain yksi katsoja, peräti 37 prosenttia valtionosuutta saavien teattereiden katsojista olisi nauttinut teatteri­kokemuksestaan kotisohvalta käsin. 89 prosenttia valtionosuutta saavien teattereiden verkkonäytöksistä katsottiin ilmaiseksi, ja 68 prosenttia niistä nautittiin videotallenteena. (TINFO 2022.)

Ilman valtionosuutta toimivien puheteattereiden suoratoisto­lähetykset ja digitaaliset videotallenteet keräsivät 124 000 katselukertaa vuonna 2021. Paikan päällä em. toimijoiden esityksiä seuranneita oli 252 000, eli karkeasti arvioituna noin 33 prosenttia vuoden kaikista katsojista olisi seurannut näytöksiä digitaalisesti. Verkkoesitysten katselukerroista ainoastaan 33 prosenttia oli maksuttomia, ja 68 prosenttia niistä tapahtui tallenteiden kautta. (TINFO 2022.)

Tanssi- ja sirkusalalla on lukuisia pieniä itsenäisiä yhteisöjä, jotka jäävät TINFOn tiedonkeruiden ulkopuolelle. Tanssitaiteen puolella Esittävän taiteen tilastot hyödyntää Tanssin tiedotuskeskuksen keräämää tietoa tanssin vapaan kentän toimijoista. Vuonna 2021 näiden toimijoiden esitykset keräsivät 25 000 katsomiskertaa eli karkeasti arvioituna 15 prosenttia kaikista katsojista. (TINFO 2022.)

Sirkustaiteen puolella TINFOn tiedot tulevat Sirkuksen tiedotus­keskukselta. Vuonna 2021 sirkusalan toimijoiden verkossa nähdyt esitykset sekä niiden esittämät elokuvat keräsivät yhteensä 8 600 katsomiskertaa. Luku vastaa viittä prosenttia koko vuoden katsojamäärästä, mikäli kullakin katsomiskerralla oletetaan jälleen olleen vain yksi katsoja. (TINFO 2022.)

Sinfoniaorkestereiden verkkokonserteilla 1,8 miljoonaa kuulijaa

Vaikka teatteri, tanssi ja sirkus ovat keskenään hyvin erilaisia esittävän taiteen muotoja, muodostavat ne silti tilastollisesti musiikkialaa yhtenäisemmän kokonaisuuden. Tämä johtuu musiikin eri perinteiden voimakkaammasta jakautumisesta kulttuurikentän eri puolille: siinä missä populaari­musiikki hallitsee yksityistä sektoria, ovat kansanmusiikki ja taidemusiikki Suomessa ja muualla länsimaissa julkisen sektorin erityisessä suojeluksessa. Yhtenäisiä tietoja elävän musiikin seuraamisesta digitaalisesti on täten niukalti.

Taidemusiikin puolella suuntaa antavaa tietoa musiikki­konserttien digitaalisesta seuraamisesta tarjoaa Suomen Sinfoniaorkesterit ry, jonka vuosittain keräämät tilastot kattavat teatteri- ja orkesterilain piiriin kuuluvat 28 orkesteria. Verkkolähetyksiin liittyvää tietoa järjestö on tilastoinut vuodesta 2013 lähtien.

Vuonna 2021 Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n jäsenorkesterit järjestivät 446 digitaalista konserttia. Verkkomuotoiset konsertit keräsivät 1,8 miljoonaa kuuntelukertaa, mikä karkeasti arvioituna vastaa peräti 83 prosenttia vuoden 2021 kokonais­konserttiyleisöstä. (Suomen Sinfoniaorkesterit 2022.)

Populaarimusiikin puolella ei ole olemassa tahoa, joka tilastoisi kattavasti digitaalisten konserttien lukumäärää tai niiden katselukertoja. Tästä huolimatta kiinnostus verkkoesityksiä kohtaan osoitti selkeitä kasvun merkkejä, kun korona pakotti muusikot perumaan keikan toisensa perään. Vuoden 2020 keväällä syntyikin useita vapaaehtois­voimin toimivia verkostoja, jotka tiedottivat tulevista verkko­esityksistä ja kannustivat musiikinystäviä tukemaan tärkeän tulonlähteensä menettäneitä artisteja. Yksi niistä oli Facebookin yhteisöryhmänä aloittanut Koronakonsertit, joka myöhemmin sai myös oman verkkosivunsa (Koppinen 2020).

Myös kaupalliset toimijat reagoivat nopeasti musiikkialan lamauttaneeseen maailmantilanteeseen. Esimerkiksi niin ikään keväällä 2020 aloittanut Keikalla.fi -palvelu on Muusikkojen liiton, lipunmyyntiyritys Lippu.fi:n ja musiikin digitaaliseen opetukseen erikoistuneen Rockwayn verkkoalusta, jonka kautta käyttäjä voi nauttia digitaalisten konserttien lisäksi myös muista esittävän taiteen verkkoesityksistä (Keikalla.fi).

Digitaalinen katselu yleistyi, suosituin alusta televisio­yhtiöiden verkkopalvelut

Järjestettyjen esitysten määrä ja niiden keräämät katsomiskerrat eivät ole ainoita mittareita, joiden kautta esittävän taiteen digitaalista seuraamista on mahdollista tarkastella. Yksi vaihtoehtoinen lähestymistapa ilmiöön on verkossa näytettyjen kulttuuri­esitysten katselun yleisyys.

Kantar TNS:n Helsingin Sanomille vuonna 2020 tekemässä kyselyssä 58 prosenttia vastanneista kertoi katsoneensa suoratoistona toteutettuja teatteri-, musiikki- tai muita esityksiä koronan aikana. 56 prosenttia vastanneista oli myös lisännyt suoratoistona toteutettujen esitysten katsomista pandemiaa edeltäneestä ajasta. HS-Gallupin tutkimusaineisto koottiin lokakuussa 2020 Kantar TNS:n verkkopaneelissa, jossa haastateltujen määrä oli 1 034. (Kartastenpää 2020.)

Tilastokeskuksen vuosittaisessa Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimuksessa haastateltavilta kysyttiin esittävän taiteen ja kulttuurin digitaalisesta katselusta ensimmäistä kertaa vuonna 2022. 16 prosenttia tutkimukseen haastatelluista kertoi katsoneensa viimeisen kolmen kuukauden aikana Suomessa pidettyjä konsertteja, näytelmiä tai muita kulttuuri­tapahtumia televisio­yhtiöiden verkkopalveluiden kuten Yle Areenan kautta. 10 prosenttia vastaajista oli käyttänyt em. näytösten katsomiseen suoratoisto­palveluita kuten Netflixiä ja 9 prosenttia videojako­palveluita kuten YouTubea. (Tilastokeskus, väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö.)

Vain harva maksaa digitaalisista kulttuuri­kokemuksistaan, video­taltiointien suosio suoratoistoa suurempaa

Kun yllä eriteltyjä lukuja tarkastellaan lähemmin, näyttäisivät tietyt trendit toistuvat taiteenlajista toiseen.

Ensimmäinen huomionarvoinen seikka on maksuttomien näytösten suosio maksullisten kustannuksella. TINFOn tilastoimista digitaalisista katsomis­kerroista lähes neljä viidesosaa tapahtui ilmaiseksi vuonna 2021, ja ainoastaan ilman valtionosuutta toimivissa teattereissa maksullisten katsomiskertojen määrä ylitti maksuttomien määrän (TINFO 2022).

Myös Kantar TNS:n kyselyssä peräti 65 prosenttia vastaajista kertoi, ettei ollut maksanut digitaalisesti seuraamistaan teatteri-, musiikki- tai kulttuuri­esityksistä vuonna 2020. Lisäksi ainoastaan 12 prosenttia oli maksanut katsomistaan esityksistä useammin kuin kerran. Kyselyä tulkittaessa on tosin muistettava, että vain kolmannes kysymykseen vastanneista oli ylipäätään katsonut esittävää taidetta digitaalisesti ko. ajankohtana. (Kartastenpää 2020)

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että vaikka monet toivottivat mielellään esittävän taiteen koteihinsa pandemia-aikana, oli vain harva valmis maksamaan siitä.

Ilman valtionosuutta toimivien teattereiden poikkeukselliseen tilanteeseen löytyy siihenkin selityksiä. Ensinnäkin näiden teattereiden kävijöissä lienee enemmän heitä, joiden elämässä esittävällä taiteella on erityinen merkitys: tällöin ei olisi ihme, että he olisivat olleet valmiita maksamaan teatteri­elämyksistään myös poikkeuksellisina aikoina. Toisekseen valtionosuutta saavat teatterit ovat itsenäisesti toimivia sisaruksiaan vähemmän riippuvaisia lipputuloista, joten niiden kynnys tarjota esityksiään maksuttomasti katseltavaksi lienee alhaisempi.

Toinen trendi vaikuttaisi lukujen valossa olevan videotaltiointien suoratoisto­esityksiä suurempi suosio. Esimerkiksi TINFOn tilastoimista digitaalisista katsomiskerroista reilut kaksi kolmasosaa tapahtui taltiointien kautta vuonna 2021.

Lukujen perusteella ei ole kuitenkaan mahdollista tehdä arvioita eri tavoin katsottujen esitysten määristä. Koska suoratoistona esitetty näytös pitää joka tapauksessa kuvata, on tyypillistä, että olemassa oleva nauhoitus muutetaan myöhemmin videotallenteeksi: toisin sanoen suoratoistona ja tallenteena katsotut esitykset eivät ole kaksi erillistä luokkaa, vaan usein riippuu ainoastaan katsomis­ajankohdasta, onko katsoja nähnyt esityksen samanaikaisesti sen esittämisen aikana vai jälkeenpäin nauhoitetussa muodossa.

Kysymys katsomisajankohdasta selittänee myös osaltaan sen, miksi videotallenteet vaikuttaisivat olevan suoratoisto­esityksiä suositumpi digitaalisen katselun muoto. Esityksestä voi nauttia suoratoistona vain kerran – silloin kun se tapahtuu – siinä missä videotaltioinnin voi katsoa minä vain ajankohtana. Vertailtavat katsomistavat ovat toisin sanoen kaikkea muuta kuin tasaväkiset: mikäli vaikkapa odotettu teatteriproduktio on esitetty kerran suoratoistona ja nauhoitus siitä on ollut tämän jälkeen katsottavana videotallenteena kuukausien ajan, on todennäköisyys sen puolella, että valtaosa kaikista esityksen nähneistä olisi nähnyt sen jälkimmäisessä muodossa. Lieneekin turvallista olettaa, että osa eroista katselumuotojen suosion välillä selittyy tilastollisella harhalla.

Tilastollisten vääristymien lisäksi yksi selitys videotallenteiden suuremmalle suosiolle voi olla myös suoratoisto­esitysten toteuttamisen kalleus. Vaikka teatterit normaaleissa olosuhteissa esittävät samaa näytelmää useita kertoja, ei tämä ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa silloin, kun yleisö voi seurata esitystä kotisohviltaan. Esittävän taiteen kuvaaminen, äänittäminen ja sen digitaalinen jakaminen vaativat sekä laadukkaan välineistön että asiantuntevia ihmisiä sen käyttämiseksi, ja kerran kuvattu esitys kera loputtoman uudelleenkatsomis­potentiaalin tulee täten useimmille teattereille halvemmaksi kuin useiden suoratoisto­näytösten toteuttaminen.

Yhteiskunta avautuu – miten käy esittävän taiteen digitaalisen katselun?

Tilastotiedon valossa vaikuttaa siltä, että esittävän taiteen digitaalinen seuraaminen kasvoi koronapandemian aikana marginaali-ilmiöstä kulttuuri­harrastamisen henkireiäksi, johon yhä useampi tukeutui poikkeuksellisessa tilanteessa.

Nyt koronarajoitukset ovat kuitenkin taakse jäänyttä aikaa, ja ovet teattereihin, sirkuksiin, konserttihalleihin sekä muille esiintymispaikoille ovat olleet avoinna valtaosan vuodesta 2022. Kysymys kuuluukin, mitä esittävän taiteen digitaaliselle katsomiselle käy tulevaisuudessa: jääkö osa yleisöstä suosimaan verkkoesityksiä pysyvästi, vai näivettyykö ilmiö hengiltä, kun katsojien ja kuuntelijoiden on jälleen mahdollista nauttia kulttuurista paikan päällä?

Paluu teattereihin ja taidemusiikin pariin odotettua hitaampaa

Vielä pandemian alkuaikoina vuonna 2020 lähes kolmannes Kantar TNS:n kyselyyn vastanneista arvioi lisäävänsä kulttuuri­tapahtumissa käyntejään pandemian jälkeen. (Kartastenpää 2020) Jotkut merkit kuitenkin viittaisivat siihen, että yleisön paluu ainakin teattereihin ja konserttisaleihin on ollut hitaampaa kuin mitä kysely antaisi odottaa: kävijämäärät erityisesti näytelmiin, oopperaan, balettiin ja taidemusiikin konsertteihin eivät ole vielä monin paikoin palautuneet koronaa edeltäneelle tasolle, ja tilanne on erityisen vaikea pääkaupunkiseudun ulkopuolella. (Körkkö & Typpö 2022)

Syitä yleisön hitaaseen paluuseen teattereihin ja konserttisaleihin arvellaan olevan monia. Yksi selitys on se, että ihmiset ovat pandemian aikana paikanneet kulttuurielämyksiä muilla aktiviteeteilla, eivätkä muuttuneiden toimintatapojensa seurauksena eksy enää yhtä usein esittävän taiteen pariin. Toisekseen on mahdollista, että rajoitusten ja sulkujen poistuttua tarjolla on yksinkertaisesti liikaa kulttuuria, eikä innokkaiden harrastajienkaan aika tai varallisuus riitä kaikkeen.

Kolmas selitys perustuu siihen, että erityisesti korkeakulttuuria edustavien teatteri- ja musiikkinäytösten yleisö on ollut perinteisesti varsin iäkästä. Rajoitusten poistumisesta huolimatta koronavirus on jatkanut kiertämistään väestön parissa, ja sen muodostama riski ikäihmisille tehnee monista haluttomia palaamaan paikan päällä tapahtuvien teatteri- ja musiikkiesitysten pariin. Tämän lisäksi on mahdollista, että kahden poikkeuksellisen vuoden aikana moni vanhempi kulttuuriharrastaja on yksinkertaisesti ehtinyt siirtyä ajasta iäisyyteen. (Körkkö & Typpö 2022)

Verrattuna taidemusiikkia soittaviin kollegoihin vaikuttaisi siltä, että populaari­musiikin esittäjien paluu ”vanhaan normaaliin” olisi sujunut varsin hyvin. Esimerkkinä tästä toimivat lukuisat suuret musiikkitapahtumat, kuten hiphop-painotteinen Blockfest, metallimusiikin harrastajien Tuska sekä yligenrellinen Flow Festival, joista jokainen rikkoi kaikkien aikojen kävijä­ennätyksensä vuonna 2022 (Hankaniemi 2022, Tuska 2022 & Körkkö 2022).

Toisaalta kaikki samana vuonna toteutuneet festivaalit eivät nauttineet samanlaisesta suosiosta, ja moni pienempi tai ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma keräsi kuuntelijoita roimasti alle odotusten. Yhtenä syynä tähän voidaan pitää erityisesti kesän 2022 tavanomaista laajempaa tapahtumatarjontaa. Kuten lukuisat rikkoutuneet kuulijaennätykset todistavat, ei ongelmana ollut yleisön innon puute, vaan se, ettei kävijöitä yksinkertaisesti riittänyt tarpeeksi jokaiseen tarjolla olleeseen tapahtumaan. (Kankaanpää 2022.)

Verkkomuotoisissa esityksissä ainekset pysyväksi ilmiöksi

Entäpä verkkoesitysten suosio vuonna 2022? Todisteita siitä, että esittävän taiteen digitaaliset katselu­mahdollisuudet voisivat osaltaan selittää yleisön hidasta paluuta paikan päällä tapahtuneisiin näytöksiin, ei ole. Jotkin merkit kuitenkin viittaavat siihen suuntaan, että esittävän taiteen katselu verkon välityksellä ei olisi katoamassa koronapandemian mukana.

Yhdysvalloissa markkinatutkimusyritys Sight X:n United Talent Agencylle tekemässä tutkimuksessa noin seitsemän kymmenestä haastatellusta kertoi vuonna 2020 olevansa kiinnostunut seuraamaan verkon kautta toteutettuja musiikkikonsertteja myös pandemian jälkeen, ja peräti 63 prosenttia ilmoitti olevansa valmis maksamaan tämänkaltaisista kulttuuri­kokemuksista (Sight X 2020). Tutkimuksessa haastateltiin 1 100 yhdysvaltalaista kuluttajaa.

Teatteri-, tanssi- ja sirkuspuolelta vastaavanlaisia lukuja ei ole saatavilla Suomesta eikä kansainvälisestikään, mutta useat kotimaiset tahot vaikuttaisivat olevan kiinnostuneita levittämään esityksiään digitaalisessa muodossa myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi Kansallisoopperalta ja -baletilta löytyy verkkopalvelu Stage 24, jonka kautta katsojat ovat voineet nauttia virtuaalisista kulttuuri­elämyksistä jo vuosia ennen koronaa.

Niidenkin toimijoiden, jotka kiinnostuivat esittävän taiteen digitaalisesta esittämisestä vasta pandemia-aikana, joukossa lienee paljon niitä, jotka eivät ole ainakaan heti hylkäämässä hyväksi havaittua vaihtoehtoa perinteisille näytöksille. Tästä pitänee monien kohdalla huolen korona-aikana hankittu kuvaus- ja äänityskalusto. Kalliin välineistön jättäminen pölyyntymään heti yhteiskunnan avauduttua olisi taloudellisesti kannattavaa vain harvoille.

Esittävän taiteen digitaalisten katselu­mahdollisuuksien kasvamisella voisi parhaassa tapauksessa olla kokonaisia kulttuurialoja rikastava vaikutus. Kun teatteria, tanssia ja elävää musiikkia on mahdollista seurata myös kotisohvalta, löytää esittävä taide helpommin tiensä myös sellaisten ihmisryhmien luokse, joille kulttuurikokemukset ovat voineet aikaisemmin olla vaikeasti saavutettavissa. Heitä ovat esimerkiksi syrjäseudulla asuvat sekä liikuntavammaiset. (Kartastenpää 2020)

Alan ammattilaisten näkökulmasta verkkoesitykset voivat myös tarjota aivan uudenlaisia tapoja esittävän taiteen tekemiseen. Esityksiä kuvatessa on mahdollisuus hyödyntää elokuvan kerronnallisia keinoja vaihtelevista kuvakoista kamera-ajoihin, ja katsojien seuratessa esitystä etäyhteyden avulla ei esiintyjienkään tarvitse olla kahlittuna tiettyyn esityspaikkaan. Teatteripuolella jotkut jopa uumoilevat, että syntymässä olisi uusi esittävän taiteen alalaji. (Rantanen 2021)

Vielä ei ole mahdollista sanoa, miten katsojat ja kuuntelijat aikovat tulevaisuudessa kulttuuri­kokemuksistaan nauttia. Alustavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät esittävän taiteen verkkoesitykset tule ainakaan täysin katoamaan pandemian jälkeenkään.

Ilmiö voi kuitenkin kehittyä vielä moneen suuntaan: voi olla, että samojen produktioiden yhtäaikaisesta esittämisestä paikan päällä ja verkossa kehittyy uusi normi, mutta on myös mahdollista, että tulevaisuudessa kotisohvilla nautitaan pääasiassa esityksistä, jotka on varta vasten suunniteltu virtuaalista yleisöä varten.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen kulttuuritilastoissa.

Lähteet:

Hankaniemi, Anu Leena (2022) Kävijäennätyksen tehnyt Blockfest-viikonloppu lisäsi ensiavussa kävijöiden määrää kolmanneksella: moni vamma syntyi sähköpotkulaudalla. Yle Uutiset 22.8.2022.

Kankaanpää, Juho (2022) Festivaaliyleisö ostaa liput nyt ennätyksellisen myöhään – Käynnissä ovat ”festivaalien pudotuspelit”, sanoo Bättre Folkin Aki Roukala. Helsingin Sanomat 19.7.2022.

Kartastenpää, Tero (2020) Joka kolmas aikoo lisätä kulttuuri­tapahtumissa käymistä pandemian jälkeen – Tutkija: ”Kulttuuri rikastuttaa elämää, ja se on nyt selvempää kuin koskaan”. Helsingin Sanomat 30.11.2020.

Keikalla.fi

Koppinen, Mari (2020) Koronaviruksen seurauksista kärsivä kulttuuriala etsii keinoja selviytymiseen: Artistit keikkailevat sosiaalisessa mediassa, uudet sivustot kokoavat tapahtumia yhteen, tukitoimia mietitään. Helsingin Sanomat 15.3.2020.

Kunze, Peter (2021) Bootlegs over Broadway: musical theatre (re)productions, digital circulation, and the informal media economy. Creative Industries Journal.

Körkkö, Hilla (2022) Flow teki kävijäennätyksen, mutta tapahtuma kohtasi ”kummallisia tuotannollisia vaikeuksia”. Helsingin Sanomat 15.8.2022.

Körkkö, Hilla & Typpö, Juha (2022) HS:n selvitys: Moni jättää lipun oston kulttuuri­tapahtumiin viime tinkaan, osa yleisöstä on ”konkreettisesti kuollut”. Helsingin Sanomat 28.9.2022.

Montgomery, James (2010) A Look Back At Live Aid, By The Numbers. MTV 13.7.2010.

Paulson, Michael (2020) ‘Hamilton’ is coming to the small screen. This is how it got there. New York Times 25.6.2020.

Rantanen, Tuomas (2021) Striimaus ei ehkä olekaan teatterille kuolemaksi. Voima 13.4.2021.

Sight X (2020) Media and Entertainment in the time of coronavirus.

Suomen Sinfoniaorkesterit (2022) Vuosikertomus 2021. Helsinki: Suomen Sinfoniaorkesterit.

Teatterin tiedotuskeskus TINFO (2022) Elävän taiteen tilastot – teatterin, tanssin ja sirkuksen vuosi 2021. Helsinki: Teatterin tiedotuskeskus TINFO.

Tuska (2022) Tuska 2022 teki kävijäennätyksen, Suvilahdessa 49 000 festivaalivierasta. Tuska.fi 3.7.2022.

Tilastokeskus, Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2022.