Lapsiperheillä on monia menoeriä: lasten syntymät, kasvu, kotoa muutto, parisuhteen päättyminen ja muut perherakenteen muutokset vaikuttavat perheenjäsenten asumistoiveisiin ja tilantarpeeseen. Lisäksi arjen rutiinit ja liikkumisen järjestäminen, elintasoon kohdistuvat odotukset ja kulutustottumukset ovat jatkuvassa muutoksessa. (Lapsiperheiden kulutusmenoista ks. Parikka 2022.)  

Omistusasuminen houkuttaa perheitä mm. sen tarjoaman vakauden vuoksi, mutta usein asuntokauppa edellyttää asuntolainan hakemista. Arkea helpottavien hankintojen tekeminen ei välttämättä ole perheelle taloudellisesti mahdollista ilman erilaisia kulutusluottoja. Toisinaan hankinnan tai investoinnin rahoittaminen lainalla voi olla muutenkin järkevää. Perheelle alkaa kertyä velkoja.

Tässä artikkelissa tarkastelen tarkemmin lapsiperheiden velkaantumista – kuinka yleistä se on ja mihin velkaa otetaan. Artikkeli perustuu Tilastokeskuksen velkaantumistilaston aineistoon.

Velkaantumistilasto kuvaa asuntokuntien velkoja ja siihen sisältyy tieto asuntokunnan rakenteesta. Näin voidaan tarkastella juuri vaikkapa lapsiperheiden velkaantumista, mutta myös muunlaisia asuntokuntia.

Asuntokunnan muodostavat samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Lapsiperheiksi on tässä artikkelissa määritelty asuntokunnat, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Artikkelissani vertaan yhden ja kahden aikuisen lapsiperheiden velkaantumista lapsettomiin talouksiin.

Velka on lapsiperheissä yleistä 

Velallisten osuus on suurempi lapsiperheillä kuin asuntokunnilla keskimäärin. Tilanne on pysynyt tällaisena koko tarkastelujakson 2002–2020.

Vuonna 2020 yhden vanhemman lapsiperheiden asuntokunnista 62 prosentilla oli velkaa. Kahden aikuisen lapsiperheistä velkaa oli 86 prosentilla. Vertailun vuoksi kaikista asuntokunnista 53 prosentilla oli velkaa. Lapsettomista yhden hengen asuntokunnista 38 prosentilla ja kahden aikuisen asuntokunnista 54 prosentilla oli velkaa. (Kuvio 1.)

Asuntovelallisten osuus vaihtelee perhetyypin mukaan

Taulukossa 1 on eritelty asuntokuntien velkoja velkatyypin mukaan. Taulukosta käy hyvin ilmi lapsiperheiden asuntovelkaisuus. Asuntovelka oli keskimääräistä yleisempää asuntokunnissa, joissa oli lapsia kuin kaikissa asuntokunnissa yhteensä. (Taulukko 1.)

TAULUKKO 1. VELALLISTEN OSUUS ASUNTOKUNNISTA ASUNTOKUNNAN RAKENTEEN MUKAAN 2020, PROSENTTIA

Lähde: Tilastokeskus, Velkaantumistilasto

Omistusasumisen yleisyys selittää erityisesti kahden vanhemman lapsiperheiden velkoja. Kahden vanhemman lapsiperheiden yleisin velkatyyppi oli asuntovelka, jota oli 71 prosentilla perheistä vuonna 2020. Kahden vanhemman lapsiperheistä neljä viidestä asuikin omistusasunnossa vuonna 2019 (Junes 2022). Muissa asuntokunnissa muun tyyppiset velat, esimerkiksi kulutusluotot tai opintolaina, olivat asuntovelkaa yleisempiä.

Yhden vanhemman perheissä asuntovelallisten osuus oli selvästi pienempi kuin kahden vanhemman perheissä. Asuntovelkaa oli 38 prosentilla yhden vanhemman lapsiperheistä, kun muita velkoja oli 41 prosentilla.

Velkojen rakennetta selittänee yhden aikuisen asuntokuntien matalammat tulot verrattuna kahden aikuisen asuntokuntiin: yhden tulonsaajan tuloilla voi olla vaikeampaa saada lainaa omistusasunnon hankkimiseksi – ainakaan kasvukeskuksista, joissa asuntojen hinnat ovat pääasiallisesti nousseet 2010-luvulla (vrt. Tilastokeskus, Osakeasuntojen hinnat). Toisaalta muun kulutuksen rahoittamisessa voivat kulutusluotot olla tarpeen, kun kyseessä on verraten pienituloinen kotitalous. (Lapsiperheiden tulotasosta ks. tarkemmin Ruotsalainen 2021.)

Yhden vanhemman perheissä asuntovelka ja muu velka kuten kulutusluotot vaikuttavat sulkevan toisensa pois: yhden vanhemman lapsiperheissä lainaa otetaan joko asunnon hankintaa varten tai muuta kulutusta varten, mutta harvemmin samanaikaisesti molempia varten. Velallisista yhden vanhemman lapsiperheistä vain 18 prosentilla oli sekä asuntovelkaa että muuta velkaa.

Kahden vanhemman lapsiperheissä on selvästi useammin asuntovelan ohella myös muuta velkaa: 47 prosentilla velallisista kahden aikuisen lapsiperheistä oli sekä asuntovelkaa että muuta velkaa.

Yhden vanhemman lapsiperheissä asuntovelan ottaminen yleistyy muita asuntokuntia myöhemmässä elämänvaiheessa. Yksinhuoltajaperheissä asuntovelka oli ikäryhmittäin tarkasteltuna yleisintä 45–54-vuotiailla (48 prosentilla asuntovelkaa), kun taas muun tyyppisissä asuntokunnissa yleisintä asuntovelka oli 35–44-vuotiailla.

Yleisintä velka on kahden lapsen perheissä

Velkaantumistilaston mukaan velallisten osuus on sitä suurempi, mitä enemmän asuntokunnassa on lapsia. Velallisten lapsettomien asuntokuntien osuus oli kaikkien asuntokuntien osuutta pienempi koko tarkastelujakson 2002–2020. Yhden lapsen asuntokunnista velkaisia oli jo selvästi suurempi osuus kuin kaikista asuntokunnista yhteensä. Monilapsisissa perheissä velallisten osuus oli tätäkin suurempi. (Kuvio 2.)

Vuonna 2018 kahden lapsen perheissä velkaisten osuus ylitti velkaisten osuuden vähintään kolmen lapsen perheissä. Näin on ollut myös viime vuosina.

Monilapsisten perheiden asumisratkaisut hillitsevät velkaantumista

Lapsiperheiden velat muodostuivat vuonna 2020 pääasiassa asuntovelasta (taulukko 2).

TAULUKKO 2. VELKATYYPPIEN OSUUDET KAIKISTA ASUNTOKUNTIEN VELOISTA LAPSILUVUN MUKAAN 2020, PROSENTTIA

Lähde: Tilastokeskus, Velkaantumistilasto

Suuralueittain tarkasteltuna monilapsisista (3+ lasta) perheistä runsas neljännes asui Länsi-Suomessa ja vastaavasti runsas neljännes Pohjois- ja Itä-Suomen alueella vuosina 2002–2020. Monilapsisista perheistä 18 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun osuus on kasvanut selvästi tarkasteluajanjaksolla. (Tilastokeskus, Velkaantumistilasto.)

Suuri osa monilapsisista perheistä asuukin alueilla, joilla asuntojen hintakehitys ei ole ollut yhtä nousujohteista kuin esimerkiksi Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla (Tilastokeskus, Osakeasuntojen hinnat). Monilapsisilla perheillä ei mahdollisesti tämänkään vuoksi ole ollut tarvetta ottaa niin paljon tai niin suuria asuntolainoja kuin Etelä-Suomessa yleisemmillä pienemmillä perheillä.

Vastaavasti kahden lapsen perheistä neljännes asui Länsi-Suomessa, ja Pohjois- ja Itä-Suomessa hieman yli viidennes. Vajaa neljännes kahden lapsen perheistä asui pääkaupunkiseudulla vuonna 2020. (Tilastokeskus, Velkaantumistilasto.)

Lapsiperheiden velasta suurempi osa on asuntovelkaa kuin muilla kotitalouksilla. Monilapsisissa perheissä (3+ lasta) asuntovelka muodosti kuitenkin hieman pienemmän osan veloista kuin kahden lapsen perheissä. Vaikka ero osuuksissa ei ole erityisen suuri, selittänee ilmiötä edellä mainittu monilapsisten perheiden asettuminen kasvukeskusten ulkopuolelle.

Tuomas Parikka on kuvannut lapsiperheiden kulutusmenoja 2010-luvulla Tieto&trendit -artikkelissaan 2022. Parikan mukaan perheiden kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat perheen arvot, elämäntapa ja -puitteet. ”Kärjistäen voi sanoa, että viisilapsisen perheen kulutuskäyttäytyminen ei ole sama kuin yksilapsisen perheen kulutuskäyttäytyminen neljällä lisälapsella.” (Parikka 2022.)

Lapsiperheiden velkaantumisasteet muita korkeampia

Asuntokuntien velkaantuneisuutta voidaan tarkastella velkaantumisasteen avulla. Velkaantumisaste saadaan jakamalla asuntokuntien velat niiden käytettävissä olevilla tuloilla. Velkaantumisasteen laskennassa ei siis lainkaan huomioida asuntokunnan varallisuutta. Tämän vuoksi velkaantumisaste saattaa nousta, vaikka asuntokunnan varallisuuteen suhteutettuna velkojen määrä ei olisikaan poikkeuksellisen korkea.

Lapsiperheiden velkaantumisasteet ovat olleet selvästi suurempia kuin kaikkien asuntokuntien velkaantumisasteet. Erityisesti kahden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste erottuu muista ja on hieman kohonnut viime vuosina. Yhden aikuisen lapsiperheiden velkaantumisaste on hieman pienentynyt vuoden 2011 jälkeen. (Kuvio 3.)

Vuonna 2020 yhden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste oli 132 prosenttia ja kahden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisaste 192 prosenttia. Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste oli 114 prosenttia.

Yksinhuoltajien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet vuosina 2010–2020 pariskuntien tuloja voimakkaammin. Pitkälti tästä juontuu yhden ja kahden aikuisen lapsiperheiden velkaantumisasteiden erilainen kehitys. Yhden ja kahden vanhemman lapsiperheillä on tästä kehityksestä huolimatta edelleen merkittävä tuloero.

Tulojen ohella myös yhden vanhemman lapsiperheissä velkojen määrä on kasvanut kahden vanhemman lapsiperheiden velkoja voimakkaammin. Tulot ovat kuitenkin kasvaneet velkoja enemmän, minkä vuoksi velkojen kasvu ei ole nostanut yksinhuoltajien velkaantumisastetta.

Kahden lapsen perheiden velkaantumisaste ylittänyt monilapsiset perheet

Pitkään oli niin, että asuntokunnan velkaantumisaste oli sitä korkeampi mitä enemmän asuntokunnassa oli lapsia. Viime vuosina kahden lapsen asuntokuntien velkaantumisaste on kuitenkin ohittanut vähintään kolmen lapsen asuntokuntien velkaantumisasteen. (Kuvio 4.)

Monilapsisten perheiden velkaantumisaste ei ole juurikaan kasvanut vuoden 2010 jälkeen. Vuonna 2020 vähintään kolmen lapsen lapsiperheillä oli reaalisesti velkaa vain 0,8 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. Kahden lapsen lapsiperheillä velan määrä oli kasvanut reaalisesti 15,3 prosenttia samassa ajassa.

Kahden vanhemman lapsiperheillä keskimäärin 154 000 euroa velkaa

Velallisilla kahden vanhemman lapsiperheillä oli enemmän velkaa kuin kaikilla velallisilla asuntokunnilla keskimäärin vuonna 2020. Velallisten yhden vanhemman perheiden keskimääräinen velka puolestaan oli pienempi kuin kaikilla asuntokunnilla. Velallisilla yksinhuoltajilla keskimääräinen velkamäärä oli 71 500 euroa ja kahden aikuisen lapsiperheillä 154 000 euroa.

Keskimääräinen asuntokunnan velkamäärä kasvaa lapsiluvun mukana. (Taulukko 3.)

TAULUKKO 3. VELALLISTEN ASUNTOKUNTIEN KESKIMÄÄRÄISET VELAT LAPSILUVUN MUKAAN 2020

Lähde: Tilastokeskus, Velkaantumistilasto

Velallisten asuntokuntien keskimääräiset velat olivat koko tarkastelujaksolla 2002–2020 sitä suuremmat mitä enemmän asuntokunnassa oli lapsia. Lapsettomien asuntokuntien keskimääräinen velka oli kaikkia asuntokuntia pienempi, kun taas lapsiperheiden keskimääräiset velat ylittivät kaikkien asuntokuntien keskiarvon. (Kuvio 5.)

Velallisilla kahden aikuisen lapsiperheillä oli kaikilla suuralueilla enemmän velkaa kuin kaikilla asuntokunnilla keskimäärin (kuvio 6). Velallisten yhden vanhemman lapsiperheiden keskimääräiset velat olivat puolestaan kaikkien asuntokuntien keskiarvoja pienempiä.

Edellä mainitusta huolimatta on hyvä pitää mielessä, että yhden aikuisen lapsiperheiden velkaantumisaste oli lapsettomiin asuntokuntiin verrattuna suuri (vrt. kuvio 3). Tämä johtuu muiden muassa yksinhuoltajien verraten pienistä tuloista.

Suurimmat velat 35–44-vuotiailla

Ikäluokittain tarkasteltuna velallisilla kahden vanhemman lapsiperheillä oli vuonna 2020 keskimäärin enemmän velkaa kuin kaikilla asuntokunnilla. Kahden vanhemman lapsiperheillä oli verraten paljon velkaa vanhempien iästä riippumatta. Suurimmat keskimääräiset velat olivat 35–44-vuotiailla.

Velallisissa yhden vanhemman lapsiperheissä keskimääräiset velat olivat selvästi kaikkien asuntokuntien keskimääräisiä velkoja pienempiä, kun tarkastellaan alle 55-vuotiaita. 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä yksinhuoltajien keskimääräiset velat olivat kuitenkin lähes yhtä suuret kuin kaikilla asuntokunnilla yhteensä. 65-vuotiailla ja tätä vanhemmilla keskimääräiset velat ylittivät jo selvästi kaikkien asuntokuntien keskimääräiset velat.

Velat suhteutettava asuntokunnan varallisuuteen

Kaiken kaikkiaan velka on varsin yleistä lapsiperheissä ja erityisesti kahden vanhemman perheissä. Kahden aikuisen tulot mahdollistavat velanoton hankintoja varten paremmin kuin yksinhuoltajan tulot (vrt. Ruotsalainen 2021). Kahden vanhemman lapsiperheiden velallisten osuudet, keskimääräiset velat ja myös velkaantumisasteet olivat erityyppisistä asuntokunnista suurimpia vuonna 2020.

Kahden vanhemman lapsiperheiden velkaantumisen taustalla on kuitenkin usein asuntovelka, eikä velkaantumisessa ole siten kyse pelkästä menoerästä. Asuntovarallisuuden osuus kokonaisvaroista onkin suuri juuri kahden vanhemman lapsiperheillä (Junes 2022).

Velanotto voi olla tietyissä tilanteissa keino asuntokunnan varallisuuden kasvattamiseksi, mikäli asuntokunnan tulot mahdollistavat esimerkiksi asuntovelanoton. Velkaantuminen on ongelmallista tilanteissa, joissa velkaa joudutaan ottamaan esimerkiksi päivittäisistä kuluista selviämiseen. Velan määrä yksinään ei annakaan täysin yksiselitteistä kuvaa asuntokuntien taloudellisesta tilanteesta, vaan asuntokuntien velkatilannetta pohdittaessa on hyvä suhteuttaa velkoihin mm. asuntokuntien varallisuustilanne.

Kirjoittaja on yliaktuaari ja työskentelee Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa Kuluttajat ja toimeentulo -tilastoryhmässä. Artikkeli on osa Lapset Suomessa -artikkelisarjaa, jossa Tilastokeskuksen asiantuntijat kartoittavat suomalaislasten elinoloissa tapahtuneita muutoksia 2010-luvulla.

Lähteet

Junes, Tara (2022). Lapsiperheen varallisuus on usein kiinni asunnossa. Tieto&trendit -artikkeli.

Parikka, Tuomas (2022). Elämän perusasiat korostuvat lapsiperheiden kulutusmenoissa. Tieto&trendit -artikkeli.

Ruotsalainen, Pekka (2021). Lapsia elää tulojakauman kaikissa luokissa – köyhyys­riski suurin nuorissa ja isoissa perheissä. Tieto&trendit -artikkeli.

Tilastokeskus, Osakeasuntojen hinnat. Vanhojen osakeasuntojen hintaindeksi (2015=100) ja kauppojen lukumäärät, kuukausittain, 2015M01-2022M02. [viitattu: 5.4.2022]

Tilastokeskus, Velkaantumistilasto. Tietokantataulukko 113x -- Asuntokuntien velat viitehenkilön iän ja lasten lukumäärän mukaan suuralueittain, vuoden 2020 rahassa, 2002–2020