Viimeisen puolen vuoden aikana olen päässyt sukeltamaan suomalaisten lasten hyvinvointia kuvaavien indikaattoreiden sekaan. Tilastokeskus on saanut tehtäväkseen toteuttaa kansallisen lapsistrategian toimenpiteen 24, jossa tehdään esitys lasten hyvinvointia koskevan tiedon kokoavasta tietoportaalista.

Olemme koonneet kaikki kansallisesti tuotetut, jatkuvat lasten hyvinvointia koskevat indikaattorit. Indikaattoreita löytyi noin 2 300. Osa indikaattoreista on koottu erilaisiin tietoportaaleihin, toisia on pitänyt etsiä raporttien sivuilta tai tilastotaulukoista.

Yllättävän suuren indikaattoreiden määrän vuoksi olemme tehneet joitakin rajauksia. Muun muassa epäsuorasti lapsia koskevat indikaattorit, kuten palveluiden kustannukset, on tässä vaiheessa jätetty ulkopuolelle. Luokittelun helpottamiseksi indikaattorit on jaoteltu hyvinvoinnin osa-alueisiin: Terveys & hyvinvointi, Harrastukset & vapaa-aika, Sosiaaliset suhteet, Osallisuus, Turvallisuus, Asuminen & elinolot, Koulutus & varhaiskasvatus sekä Palvelu, etuus & muu yhteiskunnan tuki. Lisäksi väestöindikaattorit ovat omana osa-alueenaan.

Kansallisen lapsistrategian toimenpiteen 24 edistymisestä voi lukea Anna Pärnäsen blogitekstistä. Tässä artikkelissa pohdin indikaattorityön herättämiä kysymyksiä. Miksi lasten hyvinvointia mittaavia indikaattoreita on näin paljon? Voiko indikaattoreiden avulla tietää kaiken lasten hyvinvoinnista?

Lapsen hyvinvointi on laaja kokonaisuus

Hyvinvoinnin indikaattorit eivät jakaudu yksinkertaisesti eri osa-alueiden kesken, vaan hyvinvoinnin osa-alueet muodostavat moniulotteisen verkoston. Hyvinvoinnin voidaan ajatella koostuvan muun muassa elinoloista, yksilön kokemuksista sekä yhteiskunnan suojelusta. Lasten kohdalla yhteiskunnan suojelu korostuu, sillä mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä riippuvaisempi hän on ympärillä olevista aikuisista. Velvoite lasten suojeluun on kirjattu myös Lapsen oikeuksien sopimukseen.

Indikaattoreiden suuri määrä ei johdu vain hyvinvoinnin monista osa-alueista. On mahdotonta valita mittareita, jotka soveltuvat kaikkien lasten hyvinvoinnin mittaamiseen. Pienen vauvan hyvinvoinnin tarpeet ovat hyvin erilaisia kuin teini-ikäisen. Tämän vuoksi eri ikäisille lapsille tarvitaan erilaisia indikaattoreita.

Käsitys hyvinvoinnista on alati muuttuva, ja siihen vaikuttaa yhteiskunnallinen kehitys, poliittiset painopisteet sekä yhteiset arvot ja normit. Maailman muuttuessa hyvinvointiin vaikuttavat uudenlaiset seikat. Esimerkiksi perhekäsityksen muutosten tai digitaalisen murroksen vuoksi tarvitsemme indikaattoreita, joita ei vielä 90-luvulla ollut olemassa.

Lasten hyvinvointi on sidoksissa kasvuympäristöön. Perheen toimeentulo ja perhesuhteet, kouluympäristö, harrastukset sekä asuinympäristö vaikuttavat siihen, mistä lapsen hyvinvointi muodostuu. Tämän vuoksi esimerkiksi perheiden hyvinvoinnin indikaattorit ovat tärkeä osa lasten hyvinvoinnin mittaamista. Myös lapset määrittelevät perheen tärkeäksi hyvinvoinnin lähteeksi (Poikolainen 2014). Sosiaalisten suhteiden hyvinvoinnin ulottuvuus on kuitenkin yksi pienimmistä, ja perheen sisäisiä sosiaalisia suhteita käsittelee indikaattoreista vain muutama kymmen.

Lapsuuden elinolot ja kokemukset vaikuttavat läpi yksilön elinkaaren. Yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna lapsuuden hyvinvoinnin mittaamisella on merkitystä myöhempien elämänvaiheiden kautta yhteiskunnan toimivuudelle. Esimerkiksi syrjäytymisen riskiin vaikuttavia huono-osaisuuden elementtejä vähentämällä lisätään yhteiskuntaan aktiivisesti kiinnittyvien aikuisten määrää tulevaisuudessa.

Lapsia ei kuitenkaan pidä ajatella pelkästään tulevaisuuden aikuisina. Suomessa on reilu miljoona lasta eli noin viidesosa suomalaisista on alle 18-vuotiaita. Siksi on tärkeää tietää, miten lapset juuri nyt voivat. Lapsilla yksilöinä on oikeus hyvään elämään ja kasvua tukevaan yhteiskuntaan, ja havaittua pahoinvointia on pyrittävä vähentämään.

Hyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan erilaisia indikaattoreita

Hyvinvoinnin mittaamiseen tarvitaan pysyviä mittareita, jotta voidaan havaita ajassa tapahtuvia muutoksia. Toisaalta mittareiden tulisi muuttua yhteiskunnan muutosten mukana.

Hyvinvoinnin mittarit jakautuvat objektiivisiin ja subjektiivisiin. Objektiivisilla indikaattoreilla tarkastellaan resurssiperäistä hyvinvointia, kun taas subjektiiviset indikaattorit kertovat koetusta hyvinvoinnista. (Haanpää, Toikka & af Ursin, 2020.) Subjektiivista hyvinvointia ei voida rekisteritiedon pohjalta mitata, vaan siihen tarvitaan kyselypohjaista aineistoa. Mittarien aineistolähteet voidaan jakaa rekisteri- ja surveypohjaisiin, ja noin 65 prosenttia tiedoista tuli survey- eli kyselytutkimuksista.

Vaikka puhutaan hyvinvoinnin mittaamisesta, usein indikaattorit kuvaavat pahoinvointia. Kansallisissa lasten hyvinvoinnin indikaattoreissa sosiaalisten suhteiden mittareiksi on valittu indikaattorit ”Ei yhtään läheistä ystävää” ja ”Keskusteluvaikeuksia vanhempien kanssa”. Pahoinvoinnin mittareiden painottumista perustellaan muun muassa sillä, että pahoinvointia on hyvinvointia helpompi mitata (OKM 2011). Pahoinvoinnin mittarit kartoittavat myös esimerkiksi syrjäytymisen riskejä.

Positiivista hyvinvointia mittaavat indikaattorit eivät kerro pelkästään siitä, että lapset voivat hyvin. Hyvät perhesuhteet tai terveelliset elämäntavat ovat myös suojaavia tekijöitä, joiden avulla elämän haasteista on helpompi selvitä. (Poikolainen 2014.)

Indikaattoreilla on kuitenkin rajoitteensa. Yksittäinen tunnusluku ei kerro lukijalle välttämättä mitään, vaan tieto pitää asettaa kontekstiin. Kuvaako esimerkiksi lastensuojeluilmoitusten määrän kasvaminen lisääntynyttä pahoinvointia vai matalampaa kynnystä ilmoittaa havaituista ongelmista?

Lisäksi indikaattoreiden avulla ei pystytä kuvailemaan ilmiöitä. Lasten pahoinvoinnin kasautumisesta on oltu huolissaan jo pitkään (Autio, Eräranta & Myllyniemi 2008). Olemassa olevat indikaattorit eivät kuitenkaan valota sitä, keille ongelmat kasaantuvat tai minkälaisia kyseiset ongelmat ovat. Tätä varten indikaattoreihin tarvittaisiin enemmän lapsia koskevia taustamuuttujia sekä mittareita yhdisteleviä indikaattorikombinaatioita.

Rekisterit tavoittavat lähes kaikki lapset

Suomessa rekisteripohjainen aineisto on laaja ja sillä pystytään kattamaan usein lähes kaikki lapset iästä tai taustasta huolimatta. Useimpien rekistereiden ulkopuolelle jäävät ne lapset, jotka eivät asu Suomessa vakituisesti. Heitä ovat muun muassa turvapaikanhakijalapset ja paperittomat lapset.

Rekisteripohjaiset mittarit koskevat esimerkiksi palvelujen käyttöä, rikoksen uhriksi joutumista tai asuintapaa. Kokoamamme indikaattoreiden taustalla on yli 60 eri rekisteriä. Joitakin hyvinvoinnin osa-alueita, kuten harrastuksia ja vapaa-aikaa, tai osallisuutta on vaikea mitata pelkkien rekisteriaineistojen avulla.

Kaikkea rekisteripohjaista tietoa ei ole kuitenkaan saatu indikaattoreiksi asti. Esimerkiksi neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa on paljon sellaista hyvinvointitietoa, joka jää hyödyntämättä.

Kyselytutkimuksilla kerätään kokemustietoa

Survey-tutkimuksella mitatut hyvinvoinnin indikaattorit koskevat muun muassa hyvinvoinnin kokemusta, liikuntatottumuksia tai sosiaalisia suhteita. Survey-tutkimuksiin pohjautuvia indikaattoreita on aineistossamme valtaosa, mutta niiden taustalla on vain noin viisitoista eri kyselyä.

Kyselyaineiston haasteena on, että se tuottaa väistämättä tiedon katvealueita. Kognitiivisen kehityksen vuoksi kyselytutkimusten tekeminen alle kouluikäisille lapsille on vaikeaa, vauvaikäisille mahdotonta (Haanpää, Toikka & af Ursin, 2020). Pienten lasten hyvinvointia koskevien kyselyiden kysymykset on kysytty lasten vanhemmilta. Tällöin saadaan tietää vanhempien arvio lapsen hyvinvoinnista, eikä lapsen omaa kokemusta.

Survey-tutkimusten jatko on usein epävarmempaa kuin rekistereiden. Esimerkiksi turvallisuutta käsittelevässä osa-alueessa ne ovat keskeisiä väkivaltakokemustiedon tuottajia, mutta tärkeänä pidetyn Lapsiuhritutkimuksen jatkoa ei ole saatu turvattua.

Osa tärkeästä tiedosta jää indikaattoreiden ulkopuolelle

Lasten hyvinvointitutkimusten pohjana ovat aiemmat aikuisille tehdyt hyvinvointitutkimukset. Lasten hyvinvointia ei voida kuitenkaan täysin ymmärtää pelkästään aikuisten luomilla mittareilla. Hyvinvoinnin indikaattoreista puuttuukin lasten oma näkemys hyvinvoinnille tärkeistä seikoista. Varsinkin pienten lasten elämää on vaikea tavoittaa aikuisten mittareilla. Missä ovat leikin ja hoivan indikaattorit?

Lasten ei tulisi olla pelkästään kyselyiden kohteita, vaan heidän näkökulmansa hyvinvointiin pitäisi näkyä mittareita määriteltäessä (Haanpää, Toikka & af Ursin, 2020). Lasten käsityksiä hyvästä elämästä on kysytty muun muassa Lapsibarometrissa (Tuukkanen 2020).

Pääasiassa haavoittuvassa asemassa olevien lasten näkyminen indikaattoreissa tarkoittaa tiettyjen ryhmien määrän ilmoittamista. Kyselytutkimuksissa saatetaan kysyä syntyperää tai toimintarajoitteita. Rekistereissä tarkastellaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää tai vammaispalveluita saavien lasten määrää. Tietoa on kuitenkin hyvin vähän saatavilla haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyvinvoinnista. Meillä ei ole pysyviä indikaattoreita, jotka kertoisivat vaikkapa maahanmuuttajalasten harrastuksista tai kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten elintavoista. Yleensä tällaista tietoa tuotetaan yksittäisissä satunnaisissa selvityksissä.

Kouluissa tehtyjen kyselytutkimusten ulkopuolelle jäävät sellaiset lapset, joilla on esimerkiksi heikon kielitaidon tai toimintarajoitteiden takia vaikeuksia vastata kysymyksiin. Nämä lapset ovat juuri niitä, joiden hyvinvoinnista olisi tärkeää saada enemmän tietoa haavoittuvan aseman vuoksi.

Tiettyjen lapsiryhmien jääminen kyselyiden ulkopuolelle ei johdu välinpitämättömyydestä. Laadukkaan tiedon tulee olla luotettavaa. Kyselytutkimuksessa tulee olla tarpeeksi laaja vastaajamäärä sekä varmuus siitä, että vastaajat ovat ymmärtäneet kysymyksen oikein. Esimerkiksi maahanmuuttajalasten lukumäärä voi olla kyselyissä niin pieni, ettei luotettavaa tietoa synny.

Indikaattoreiden on oltava lapsilähtöisiä

Lasten hyvinvoinnin mittaaminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Suomessa tuotetaan paljon lapsia koskevaa hyvinvointitietoa, mutta kehitettävää löytyy. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä vähemmän varsinkin subjektiivista hyvinvointitietoa tuotetaan. Myös haavoittuvassa asemassa olevien lasten hyvinvoinnista löytyy vain vähän tietoa. Tärkeäkin hyvinvointia koskeva tietojen tuotanto saattaa olla epävarmaa, kun jatkuvaa rahoitusta ei ole.

Hyvinvoinnin indikaattoreita tulisi jatkuvasti arvioida ja kehittää, jotta voidaan tavoittaa lasten sen hetkinen elämä. Tässä lapsilähtöisyys on tärkeässä osassa.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa Lapsistrategian toimenpiteen 24 parissa.

Lähteet:

Minna Autio, Kirsi Eräranta & Sami Myllyniemi 2008 Polarisoituva nuoruus? Nuorten elinolot-vuosikirja. Hakapaino Oy. Helsinki.
https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/polarisoituvanuoruus.pdf

Tuula Aira & Sirpa Kannasoja & Tiia Kekäläinen & Samuli Manu (2021) Puheenvuoro: Hyvinvoinnin mittaaminen edellyttää valintoja – näkökulmana julkishallinnollinen tarve. Focus Localis 3/2021
https://journal.fi/focuslocalis/issue/download/7929/1268

Leena Haanpää & EnnaToikka & Piia af Ursin 2020 Alakouluikäisten lasten moniulotteinen elämääntyytyväisyys Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka 85. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140735/YP20056_Haanp%C3%A4%C3%A4ym.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2011) Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit - Tavoitteena tietoon perustuva lapsipolitiikan johtaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:3
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75502/tr3.pdf?sequence=

Poikolainen, Jenni. 2014. Lasten positiivisen hyvinvoinnin tutkimus – metodologisia huomioita. Nuorisotutkimus 32:2. 
https://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2014/2/lastenpo.pdf

Terhi Tuukkanen 2020 Lapsibarometri 2020 : ”Unta, ruokaa, leikkejä, rakkautta ja karamelliä, juomaa” - Hyvä elämä 6-vuotiaiden kokemana. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja
https://lapsiasia.fi/documents/25250457/39303646/Lapsibarometri+2020.pdf/6da552bc-a534-68ee-4c1d-0d4ed88b1501/Lapsibarometri+2020.pdf?t=1606983374815