Keväällä 2020 alkaneiden rajoitusten myötä etätyöstä tuli Euroopassa tavanomainen työnteon tapa monille sellaisille, jotka eivät olleet aiemmin työskennelleet etänä. Huhtikuussa 2020 kolmasosa eurooppalaisista kertoi siirtyneensä työskentelemään kotoa käsin koronatilanteen vuoksi. Euroopan maiden välillä oli kuitenkin suuret erot etätyön tekemisessä kotona. Eniten kotiin töitä tekemään siirtyneitä oli Suomessa (yli 60 %) ja vähiten Romaniassa (alle 20 %). (Eurofound, 2020.)  

Suomessa koronakriisi on vaikuttanut työoloihin suurimmalla osalla palkansaajia. Vaikutukset ovat olleet sekä positiivisia että negatiivisia (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Positiiviset vaikutukset näyttävät kasautuvan etätyötä tekeville, negatiiviset lähityötä tekeville ja erityisesti naisille. Etätyötä tekevät naiset kokivat vaikutuksia työn ja muun elämän yhteensovittamisessa sekä terveydessä. (Sutela, 2021.)

Tarkastelemme tässä artikkelissa palkansaajien omakohtaisia kokemuksia työelämästä korona-aikana Suomessa. Keskitymme erityisesti naisten ja miesten kokemuksiin työn määrästä, kuormittavuudesta ja yhteisöllisyydestä korona-aikana.

Artikkeli perustuu kahteen aineistoon, jotka on kerätty osana Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa -hanketta.

Vaikka palkansaajien kokemuksissa ei verkkokyselyn perusteella näy juurikaan muutosta vuoteen 2018 verrattuna, käy haastatteluista ilmi suuriakin yksilötason eroja siinä, miten työn tekeminen, työn määrä ja kiire korona-aikana koettiin.

Kokemukset kiireestä ja kuormittumisesta vaihtelivat niin eri aloilla kuin pandemian eri vaiheissa

Koronakriisin vaikutukset työelämään -verkkokyselyssä kävi ilmi, että kiireen tuntu ei ollut lisääntynyt etätyössä keväällä 2021 (Kuvio 1). Naiset kokivat kiireen tuntua yhtä paljon etä- ja lähityössä. Sen sijaan miehillä kiireen kokemus oli yleisempää lähityössä kuin etätyössä. Etätyötä tekevillä miehillä kiireen tuntu oli vähentynyt vuodesta 2018. (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Vaikka verkkokyselyssä kiireen kokemus oli yleisempää lähityössä, myös etätyötä tekevät kertoivat haastatteluissa työkuorman suuresta määrästä ja erityisesti etätöiden alkaessa.

Kokemukset kiireestä ja kuormittamisesta vaihtelivat paitsi eri aloilla myös pandemian eri vaiheissa. Haastatteluissa naisten ja miesten kokemassa kuormituksessa ei ilmennyt merkittäviä eroja. Eroavaisuuksia oli enemmän lähi- ja etätyötä tekevien välillä sekä erityyppisten työtehtävien välillä.

Etätyöhön siirtyminen ja uuden opettelu lisäsivät työn henkistä kuormitusta etätyössä

Etätyöhön siirtyminen lisäsi sekä miesten että naisten työkuormaa. Miehet kertoivat, miten esimerkiksi it-puolella tai johtotehtävissä työyhteisön etätöihin siirtyminen aiheutti paljon työtä.

Etätyöhön siirtyneet naiset ja miehet kertoivat uusien työtapojen oppimisen aiheuttaneen lisätyötä. Opettajat ja luovilla aloilla työskentelevät joutuivat kehittämään täysin uusia tapoja tehdä työtään. Kemian tunteja tai esittävän taiteen luomisprosessia ei ollut vaivatonta siirtää kotona tehtäväksi.

”…opettajat ovat itseasiassa toteuttaneet sitä muutosta hyvin eri tavoin. Se normaalitilanteessa vuosikymmenien, ellei satojen aikana hioutunut tapa pitää luentoja. Sitten yhtäkkiä, kun on siirrytty koronan takia etäopetukseen, niin jokaisen on pitänyt itse miettiä, että mikä korvaa tätä. Ja eri ihmiset ovat korvanneet sitä vähän eri tavalla.”

(Lehtori, mies, 55–64-vuotias, etätyö)

Etätyöhön siirryttäessä haluttiin huolehtia siitä, että tietoa on riittävästi tarjolla ja viestintä toimii. Tällä oli kuitenkin kääntöpuolensa. Etätyössä tietoähky saatettiin kokea valtavaksi ja kuormittavaksi. Jotkut myös kokivat, että sähköposteihin odotettiin nopeaa reagointia myös työajan ulkopuolella. Yhteiset pelisäännöt eivät tältä osin ehkä olleet vielä selvät.

Työmäärää lisäsi myös se, ettei asioita voinutkaan etänä hoitaa enää ohimennen käytävällä kohdatessa, vaan pieniäkin asioita varten piti varata aikaa kuluttava Teams-palaveri.

Etätyöhön siirtymisen kokivat helpoimmaksi jo ennestään toimistotyötä tehneet haastateltavat. Heillä työn teon tavat tietokoneen ääressä pysyivät melko samanlaisena, vaikkakin viestintä siirtyi virtuaaliseksi.

Etätyöntekijät säästivät aikaa, kun kotoa ei enää tarvinnut lähteä työpaikalle. Se mitä tällä säästyneellä ajalla tehtiin, jakaantui kuitenkin selvästi. Osalle vuorokauteen tuli lisää aikaa nukkua ja ulkoilla, mutta kiireestä kertoville “ylimääräinen” aika oli lisää työaikaa.

”...koska teen työtä etänä, niin käytännössä pystyn alottamaan työnteon puoltuntii aikasemmin kun ei tarvii matkustaa toimistolle. Ja sit valitettavasti vastaavasti tulee herkemmin tehtyä pitkään, iltaa vasten.”

(Johtaja, mies, 35–44-vuotias, etätyö)

Aiemmin työmatka oli myös saatettu kokea palauttavana, ikään kuin siirtymänä työstä vapaa-aikaan, ja sen poisjääminen etätyössä koettiin negatiivisena.

Lisäkuormitusta oli aiheuttanut myös se, jos työn tulosta ei päässyt näkemään. Kulttuurialalla työmäärä on voitu kokea suorastaan järjettömäksi. Töitä oli paiskittu päivät pääksytysten – viikonloput, lomat ja jopa lomautusajat – mutta työ ei ole kuitenkaan realisoitunut, kun suunniteltuja tapahtumia ei rajoitusten takia voitukaan järjestää.

Etätöitä tekevillä haastateltavilla koronakriisi ei ollut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vaikuttanut työsuhteisiin. Sen sijaan lähityötä tekevistä neljä oli kokenut jonkinlaisia muutoksia työsuhteissaan pandemian vuoksi.

Lähityössä henkistä kuormitusta työmäärän lisääntymisestä – mutta myös työn vähäisyydestä

Joillakin aloilla kiire on johtunut esimerkiksi tuotannon tai myynnin kasvusta. Tällaiseen kuormitukseen suhtaudutaankin positiivisemmin, varsinkin kun muiden alojen ahdingosta puhutaan paljon julkisuudessa.

Lääkärinä työskentelevä nainen kertoi työmääränsä lisääntyneen pandemian alussa lähinnä perehdytysten ja ylimääräisten päivystysten takia, mutta palautuneen myöhemmin normaalille tasolle.

”...henkilökohtasesti tietysti hienoo, et on töitä, mutta sitten ku ystävien ja kavereitten, joittenki tuttavien kanssa juttelee, kun ne sanoo et ne on lomautettu tai on pahimmissa lopputili, niin sitä on niinku vähän vaikeena, ku ei sitä voi toitottaa et jees, meillä menee hyvin.”

(Pakkaaja, nainen, 55–64-vuotias, lähityö)

Rajoitukset ja asiakasmäärien väheneminen koskivat enemmän lähityötä tekeviä. Toisaalta työn jatkuminen nähtiin positiivisena sekä se, ettei rajoitusten myötä tarvinnut työskennellä niin myöhään kuin aiemmin.

Jatkuva toimettomuuskin koettiin väsyttävänä tekijänä.

”No, omalla kohdallani niin se, se mikä mua on kuormittanut, on, varsinkin jos ajattelee vuos sitten, niin se ettei ollu mielekkäitä työtehtäviä, et ei ollu niinku tekemistä.”

(Sosiaaliohjaaja, nainen, 45–54-vuotias, lähityö)

Epävarmuus tilanteesta ja tulevasta aiheutti kuormitusta. Lähityötä tekevillä työtuntien määrä saattoi vähentyä tai kasvaa lyhyelläkin varoitusajalla. Urheiluhallissa osa-aikaisesti työskennellyt mies kertoi, miten häneltä otettiin aiemmin sovitut tunnit pois, jotta vakituisilla työntekijöillä olisi tarpeeksi töitä. Lisäksi rajoitukset vaikuttivat työn sisältöön.

Lähityössä positiivisena nähtiin kuitenkin se, että työt jäävät työpaikalle eivätkä häiritse kotona.

”No se on onneks tässä omassa työssä aika helppoo. Työt jää työpaikalle ja kotona ollaan kotona” (Ravintola-alan työntekijä, nainen, 25–34-vuotias, lähityö)

Fyysinen kuormitus etätyössä liittyi usein ergonomiaan

Korona-aika toi muutoksia myös työn aiheuttamaan fyysiseen kuormitukseen. Kuormitus oli erilaista lähi- ja etätyötä tekeville, mutta tässäkin naisten ja miesten välillä oli vain vähän eroja.

Huono työergonomia vaikutti sekä etätyötä tekeviin naisiin että miehiin. Haastatteluissa kuitenkin ilmeni, että etätyötä tekevistä miehillä oli naisia useammin oma työhuone tai vakiintunut työpiste kotona. Naiset kertoivat puolisonsa tehneen jo ennen pandemiaa etätöitä, jolloin puolisolla oli ”etuajo-oikeus” parempaan työpisteeseen.  

Miehet eivät kertoneet vastaavista tilanteista, joissa puolisolla olisi ollut oma työpiste, mutta heillä itsellään ei. Joissakin tapauksissa puolisot vuorottelivat työtiloja sen mukaan, mikä oli puolisoiden kulloinenkin työtilan tarve.

Myös verkkokyselyn vastauksissa naiset kertoivat miehiä selvästi enemmän tekevänsä töitä muualla kuin työhuoneessa tai pysyvässä työpisteessä. Sukupuolten erot kasvoivat entisestään, kun tarkasteltiin perheitä, joissa molemmat vanhemmat tekivät etätöitä. Naiset olivatkin miehiä tyytymättömämpiä etätyötiloihinsa. (Sutela & Pärnänen, 2021.)

Etätyötä tekevät naiset ja miehet kertoivat liian vähäisestä levosta ja taukojen puutteesta. Stressi ja kiire nousivat esiin haastatteluissa. Esimerkiksi kulttuurialan tuottaja ja johtaja kertoivat väsymyksen ja riittävän palautumisen puutteen aiheuttavan huonotuulisuutta, joka on vaikuttanut jopa läheissuhteisiin. Etätyössä lisäksi luonnolliset tauot puuttuvat.

”Kyllä sitä vähän vähemmän tulee pidettyä paussia, koska toimistollahan nyt tulee sitä, että joku tulee siihen höpöttämään siihen viereen, niin se on tavallaan aina taukotilanne siinä. Et sen takia, ettei olla siinä samassa tilassa, niin sen takia tulee tehtyä vähän enemmän töitäkin.”

(Järjestelmäasiantuntija, mies, 25–34-vuotias, etätyö)

Lähityössä kuormitusta aiheuttivat suojatoimenpiteet ja työtehtävien muuttuminen tai lisääntyminen

Lähityötä tekeville korona-aika toi kasvomaskit ja käsidesit olennaiseksi osaksi työtä. Myös asiakkaita piti valvoa ja opastaa esimerkiksi turvavälien suhteen. Haastatteluissa sekä miehet että naiset kertoivat näistä muutoksista.

Kokemukset maskin käytöstä jakoivat niin naisia kuin miehiäkin. Aiemmin työssään maskia käyttäneet eivät kokeneet sitä ikäväksi. Sen sijaan ne, joille maski oli uusi asia työssä, kokivat sen käytön tekevän työstä raskaampaa. 

Haastatteluissa suojaustoimenpiteistä kertoivat niin naiset kuin miehetkin, mutta todennäköisesti se on vaikuttanut naisten työelämään miehiä enemmän. Läheistä asiakaspalvelutyötä tekevillä sosiaali- ja terveysalalla sekä palvelualoilla työskentelee enemmän naisia.

Kaikkia lähityön muutoksia ei koettu negatiivisesti. Fyysisesti raskasta bussikuskin työtä tekevä mies oli tyytyväinen työnsä vaihtumisesta kevyempään osa-aikaiseen tehtävään, samoin kuin ravintola-alalta vuokratyöfirmaan vaihtanut nainen. Taksikuskin ja ravintola-alalla työskennelleen mielestä työn muuttuminen päiväpainotteisemmaksi oli ollut positiivista.

Taksia ajava nuori nainen kertoi työn muuttuneen fyysisesti raskaammaksi, kun rajoitusten aikaan kyydit rajoittuivat lähinnä ns. Kela- ja sotekyyteihin, joissa kyyditettävät ovat esimerkiksi liikuntarajoitteisia tai muita apua tarvitsevia. Positiivista oli ns. kännikyytien väheneminen eikä esimerkiksi epämiellyttäviä ehdotteluja tarvinnut kuulla niin paljon.

Yhteisöllisyyden kokemukset erilaiset etä- ja lähityössä 

Koronan aikana on eri keskusteluissa näkynyt huoli työntekijöiden hyvinvoinnista ja työyhteisön yhteisöllisyyden heikentymisestä poikkeusaikana ja erityisesti etätyössä.

Verkkokyselyssä noin joka neljännen palkansaajan mukaan työpaikalla vallitsi avoin ilmapiiri ja yhteishenki, ja muutosta vuoden 2018 verkkokyselyn tuloksiin nähden oli vain vähän.

Naiset kokivat ilmapiirin hieman miehiä useammin avoimeksi vuonna 2021 ja myös hieman useammin kuin vuonna 2018. Miehillä muutos oli päinvastainen. (Sutela & Pärnänen, 2021.)  

Naiset ja miehet kokivat sosiaalisten kontaktien puutteen etätyön haittapuoleksi

Haastattelujen mukaan sekä naisilla että miehillä oli samankaltaisia kokemuksia pandemia-ajan yhteisöllisyydestä. Vain yksi haastateltavista, etätyötä tekevä mies, kertoi olevansa tyytyväinen vähäisiin sosiaalisiin kontakteihin työssään.

”Mää tykkään olla ihan omissa oloissani ja oikeastaan nautin tästä ihan täysin rinnoin, että saa olla omissa oloissaan.”

(Järjestelmäasiantuntija, mies, 25–34-vuotias, etätyö)

Sosiaalisten kontaktien puute mainittiin etätyön selväksi haittapuoleksi sukupuolesta riippumatta. Etätöihin siirtyneille kasvokkaiset kontaktit olivat tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä, mutta myös tehokas tapa hoitaa työasioita. Naiset ja miehet kertoivat kaipaavansa niin virallisia kuin epävirallisiakin kohtaamisia työssä.

”… Ei oo sitä yhteisöllisyyttä siinä ympärillä. Ja monien kenen kans oon puhunu, ni on aika samansuuntasta näkymää tai miten ihmiset kokee sen et he viihtyy hyvin etätöissä, he saa hyvin aikaseks, on kiva, ettei tarvi olla siel avokonttorissa, hälyn keskellä. Mutta, just se yhteisöllisyys on se mikä sielt puuttuu sitte.”

(Johdon assistentti, nainen, 35–44-vuotias, etätyö)

”Niin tota, se työkaverien puuttuminen on se, ja se seuran puuttuminen. Tekee, työstä pikkusen kuivaa.”

(Tarkastaja, mies, 55–64-vuotias, etätyö)

On kuitenkin hyvä muistaa, että työntekijät ovat erilaisia luonteeltaan ja erilaisissa elämäntilanteissa. Toisille etätyö näyttää olevan erittäin mieluisaa ja toiset taas kaipaavat paluuta normaaliin tai ainakin työskentelyä hybridi-mallilla.

Sanaton viestintä palavereissa, käytävillä ohimennen hoituneet asiat ja lounastauoilla työkavereiden kanssa työstä käydyt keskustelut ovat kaikki jääneet pois. Tämän seurauksena tieto ei enää kulkenutkaan samalla tavalla, tai pienen asian selvittämiseksi oli varattava aikaa vievä Teams-palaveri. Lisäksi työyhteisön välinen viestintä esimerkiksi tiimien välillä oli jäänyt vähäiseksi.

Kynnys avun pyytämiseen saattoi myös olla kohonnut, vaikka siihen oli monilla työpaikoilla juuri kannustettukin. Ongelmia oli päässyt kasaantumaan ja tilanteet päässeet paikoin pahoiksikin, kun niitä ei tuotu riittävän ajoissa esille. 

”Tiimiläiset ottaa vähemmän yhteyttä ja sit ku ne ottaa niillä on yleensä joku isompi ongelma, joka on ehkä edennyt pidemmälle ja jossa aika on loppumassa kesken---. Jos oltais kaikki samalla toimistolla päivittäin, niin, saisin tietooni maholliset ongelmat paljon aikasemmassa vaiheessa ja pystysin puuttumaan niihin.”

(Johtaja, mies, 35–44-vuotias, etätyö)

Yhteisöllisyyttä oli monissa työyhteisöissä lähdetty ylläpitämään Teams-sovelluksen välityksellä tapahtuvilla yhteisillä kahvihetkillä.

”…on niinku kannustettu siihen, että tiimit kokoontuu kerran päivässä, kahville, ja puhumaan niinkun kaikesta muusta kun työasioistakin”

(Johdon assistentti, nainen, 35–44-vuotias, etätyö)

Suhtautuminen kuitenkin vaihteli. Toisaalta kahvihetkiä toivottiin ja niistä tykättiin, mutta toisaalta ne koettiin väkinäisiksi, sillä niissä vain yksi ihminen voi puhua kerrallaan muiden ollessa hiljaa.

Etätyössä erityistä huolta oli uusista työntekijöistä. Perehdyttäminen etäyhteyksin oli hitaampaa, eikä uudet työntekijät päässeet kunnolla tutustumaan työyhteisöönsä.

”No kun en oo tavannut ketään muuta, siis yhen ainoon henkilön olen tavannut, joka mua opasti.”

(Tarkastaja, mies 55–64-vuotias, etätyö)

Naisilla ja miehillä yhteneviä kokemuksia yhteisöllisyyden vahvistumisesta lähityössä

Lähityötä tekevillä kontakteja oli enemmän, vaikkakin kontakteja vähensivät muun muassa taukojen porrastukset ja yhteisten tilojen käyttörajoitukset. Työkavereiden väliset kontaktit mainittiin lähityöntekijöiden haastatteluissa usein syyksi, miksi etätyötä ei haluttaisi tehdä, vaikka se olisi mahdollista.

”Ite tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, se on tärkeetä. Ei toi yksin kotona istuskelu oikeen vaan kaikkia varten.”

(Ravintola-alan työntekijä, nainen, 25–34-vuotias, lähityö)

Pandemia oli tuonut lähityössä esiin me-henkeä ja kyllä tästä yhdessä selvitään -asennetta. Johdon taholta oli tullut tsemppiviestejä, että yritetään nyt vielä vähän aikaa jaksaa.

”On ollut sellainen suurempi tarve tsempata toinen toisiamme, kun samassa liemessä ollaan kaikki ja kaikilla on jo koronaväsymys päällä --- sellanen ymmärrys siihen, että yhdessä tässä ollaan ja yhdessä tästä selvitään”

(Sosiaaliohjaaja, nainen, 45–54-vuotias, lähityö)

Rajoitusten ja koronatoimenpiteiden kuormitus vaikutti yhteisöllisyyteen niin lähi- kuin etätyössäkin. Eniten kitkaa aiheuttivat tilanteet, joissa samassa työyhteisössä työskenteli erilaisia ammattiryhmiä, joihin rajoitukset kohdistuivat eri tavoin.

Esimerkiksi sairaalassa oli jouduttu sovittelemaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien tulehtuneita välejä. Sen sijaan vahvaa me-henkeä nostattivat tilanteet, joissa rajoitukset koskivat samalla tavoin kaikkia työyhteisön jäseniä.  

”Enemmän palavereja, vanhat jännitteet jääneet taka-alalle, ns. talvisodan meininki” (Lähihoitaja, mies, 35–44-vuotias, lähityö)

Joissain työyhteisöissä osa työntekijöistä oli siirtynyt etätöihin toisten pysyessä työpaikalla. Näissä tapauksissa haasteltavat kertoivat ongelmista lähi- ja etätyöntekijöiden välisessä viestinnässä.

Etätyöhön siirtyneet olivat usein ylemmässä asemassa olevia henkilöitä. Työpaikkatasolla tämä näkyi esimerkiksi siinä, että tehdastyötä tekevä nainen jäi kaipaamaan johtajan kierroksia tehtaalla. Suora kontakti johdon ja työntekijän välillä hävisi uudessa tilanteessa.

Suuria epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia ei kuitenkaan tullut ilmi tehdyissä haastatteluissa sen suhteen saiko tehdä etätyötä vai pitikö olla lähityössä. Etä- ja lähityöhön jako työpaikoilla riippui pääsääntöisesti työtehtävistä. Vain yhden haastateltavan työpaikalla oli ollut mahdollisuus työtehtävien muutokseen, jos lähityötä tekevä henkilö tahtoi siirtyä etätyöhön.

Toiveet koronan jälkeisestä työelämästä 

Noin puolet palkansaajista on työskennellyt koronakriisin aikana etänä ainakin jossain vaiheessa. Keväällä 2021 etätyötä tehneistä lähes kaikki (90 %) työskentelisivät mielellään etätyössä myös jatkossa. (Sutela & Pärnänen, 2021.) 

Etätyö on normalisoitunut ja niin työnantajat kuin etätyöntekijät ovat panostaneet sen sujumiseen melko paljon, eikä tässä juuri ole eroa sukupuolten välillä.

Kysyimme haastatteluissa myös siitä, millaisia toiveita haastateltavilla on työnteon tulevaisuuden suhteen.

Etätyötä tehneet tuntuivat kannattavan mahdollisuutta tehdä etätyötä jatkossakin, ainakin jonkun verran eikä sukupuolten välillä ilmennyt juurikaan eroa. Valinnanvapautta ja joustavuutta kuvailtiin etuuksiksi, joista ei tahdottu luopua, mutta sosiaalisia kontakteja kaivattiin enemmän.

”Kyl mä toivon, et mä saisin sen, neljä, vähintääkin kolme päivää tehä etätöitä viikossa. Se on niinku se, suurin toive. Et se antaa niin paljon sitä vapaa-aikaa, kun jää ne työmatkat pois. Ja helpottaa sitä omaa arkee ja arjen hallintaa.” (Johdon assistentti, nainen, 35−44-vuotias, etätyö)

”No se, että me jatkettais tätä etätyötä senkin jälkeen niin kuin meillä ilmeisesti talon sisällä on ollut puhettakin jo, elikkäs se olis mahdollista, mutta että, osa työpäivistä tehtäs sitte siellä yhteisessä työpisteessä. Jossa näkis muitakin, ja pääsis keskusteleen, no, työasioista varsinkin ja ehkä jostain muustakin.” (Tarkastaja, mies, 55–64-vuotias, etätyö) 

”Mä itse toivon semmosta vapautta, että jokaisella on se oma vastuu siitä, että ne päättäis, että kuinka monta päivää ne tekee etänä ja tekeekö yhtään etänä vai tekeekö kaikki päivät etänä ---Et semmonen vapaus ja vastuu siitä omasta työn tekemisestä ni se on mun mielestä se paras, et ei lähdetä linjaamaan yrityksissä sitä, että kolme päivää voi tehdä viikossa etänä ja kaksi pitää olla toimistolla. Se on mun mielestä vähän vanhanaikainen tapa ajatella asiaa.” (IT-tuki, mies, 25–34-vuotias, etätyö)

Moni haastateltavista arveli pandemian vaikuttaneen etätyötä koskeviin asenteisiin. Esihenkilöiltä toivottiin positiivista suhtautumista etätyön tekemiseen tulevaisuudessa.

”Ehkä se semmonen epäilys, että etätöissä työntekijät vaan laiskottelee ja tekee omiaan, niin ehkä se ajatus on poistunu. Et ehkä se luottamus johdon ja työntekijän välillä on niinku nyt tältä osin normalisoitunu.”

(Tuottaja, nainen, 45–54-vuotias, etätyö)

Vaikka esimerkiksi opetuksessa lähityötä pidettiin parhaana vaihtoehtona ja toivottiin paluuta normaaliin, esiin tuotiin kuitenkin myös tietty joustavuus ja etätyössä hyviksi havaittujen käytäntöjen hyödyntäminen myös jatkossa, esimerkiksi mahdollisuus osallistua kokouksiin etänä ja toisaalta etäkoulumahdollisuus oppilaiden pitkien poissaolojen aikana.

Toisaalta esiin tuli huoli siitä, että huonommin käytännössä toimineita ratkaisuja käytettäisiin esimerkiksi säästösyistä.

”No mulle nyt kelpais että palattais ihan takas samaankin. Ja et sitä pelkää, että väkisinkin saattaa siirtää jotakin asioita, ajatellaan, että ku se pandemian aikana onnistui etänä, nin hoidetaan se tästä lähtienkin etänä…”

(Lehtori, mies 55–64-vuotias, etätyö) 

Lähityötä tehneet toivoivat pääasiassa paluuta entiseen ja ylipäätään töiden jatkumista myös pandemian jälkeen.

”Että ne jatkuis samalla tavalla kuin ennen pandemiaa. Oma työ ainakin. Ja siis niinku moni muukin työ.” (Uimavalvoja, mies, 15–25-vuotias, lähityö)

Vaikka pandemian aikana etätyötä tekevät olivat kaivanneet työyhteisöään, joitakin haastateltavia mietitytti, miten paluu toisten läheisyyteen sujuisi. Toisten ihmisten läheisyys ei ehkä tuntuisikaan niin luonnolliselta pitkän etätyöskentelyn jälkeen.

Osa oli myös huolissaan siitä, miten lähityöhön palatessa vain etätyötä tehneet uudet työntekijät pääsevät mukaan työyhteisöön.

”…meilläkin rekrytty paljon uusia, niin tota, se on, moni ei edes tunnista kuka on kuka, kun ne tulee esimerkiks toimistolle käymään, kun ne eivät, eivät tiedä ketä kaikki on ja” (IT-tuki, mies, 25–34-vuotias, etätyö)

Toisaalta työyhteisöä saattoi odottaa rajoitusten aiheuttamat eri työntekijäryhmien väliset selvittämättömät ristiriidat.

”...ku me tullaan niinku kaikki sinne yhdessä, ni sit siel on ne ja nämä, et kyl mä luulen et siel on aika, aika isoja eroja sitte. Ja sitten ne esimerkiks, joille ei oo ollu osottaa työtä, niin monet niistä on opiskellu vaikka ihan uuden ammatin, koska työnantaja maksanu palkkaa ilman työvelvotetta, niin siin on ollu mahdollisuus tehdä sit kaikenlaista sen pataleivän ohella. Ni, kyl siel on, siel on todella todella syvä se katkeruus ja eriarvosuus.” (Tuottaja, nainen, 45–54-vuotias, etätyö)

Kaiken kaikkiaan haastateltavat odottivat nykyisten työjärjestelyiden olevan poikkeustilanteen aiheuttamia tilapäisjärjestelyjä. Tulevaisuuden työelämässä uusien tehokkaiden käytäntöjen toivottiin yhdistyvän pandemiaa edeltävään yhteisöllisyyteen.

Kokemukset pitkälti yksilöllisiä – sukupuolen vaikutus näkyy naisenemmistöisinä lähityöaloina

Korona-ajan kokemukset työstä ovat tarkastelumme perusteella yksilöllisiä. Naisten ja miesten kokemukset työnteosta ja siitä aiheutuneesta kuormituksesta olivat melko yhteneväisiä. Eroavaisuuksia oli enemmänkin lähi- ja etäyön sekä eri alojen kuin sukupuolten välillä. Toisaalta monilla naisenemmistöisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa ja kaupan alalla, etätyö ei ollut vaihtoehto.

Työn kuormittavuudessa naisten ja miesten välillä suurin ero näytti olevan lähinnä työn ergonomisuudessa. Etätyössä miehillä oli usein kiinteä työpiste kotona, naisilla työn tekemisen paikka kotona vaihteli enemmän, ja he joutuivat joustamaan ja sopeutumaan. On kuitenkin huomattava, ettei asia ollut aina näin, vaan myös miehillä saattoi olla huono ergonomia etätyössä.

Naisilla yöpainotteista työtä oli jäänyt pois palvelualoilla. Toisaalta työhön oli voinut tulla lisää fyysistä kuormitusta, mikä ei erityisesti liittynyt sukupuoleen vaan enemmänkin alan työtehtäviin muuttuneessa tilanteessa, kuten sote-kyyteihin takseissa.

Isossa kuvassa sukupuolten erot näkyvät eroina ammattialojen välillä, sillä koronakriisi on vaikuttanut eri tavoin nais- ja miesenemmistöisiin aloihin. Esimerkiksi monet lähityöalat – kuten palvelualat, toimistotyöntekijät, opettajat ja sosiaali- ja terveysalat – ovat naisenemmistöisiä.  

Osa koronakriisin vaikutuksista tulee näkyviin vasta myöhemmin – ja siksi tilastoseurantaa ja tutkimusta tarvitaan myös pidemmällä aikajänteellä. Toisaalta se, mitä voidaan sanoa koronakriisistä aiheutuneeksi, ei ole kaikilta osin selvää ja tulosten tulkinnassa on syytä olla myös kriittinen. Tilastojen rinnalle tarvitaan myös laadullisia aineistoja, joiden avulla päästään paremmin tarkastelemaan yksilöllisten elämäntilanteiden aiheuttamia vaikutuksia palkansaajien elämään.

Johanna Lahtela työskentelee yliaktuaarina ja Marjut Pietiläinen erikoistutkijana Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa. 

Lähteitä:

Eurobarometer (2022) Women in times of COVID-19. Euroopan parlamentti

Eurofound (2020), Teleworkability and the COVID-19 crisis: a new digital divide? COVID-19 series, Publications Office of the European Union, Luxembourg

Sutela, H. & Pärnänen, A. (2021) Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Työpaperi 1/2021. Tilastokeskus.

Sutela, H. (2021) Toiset kukoistavat, toiset kuormittuvat – koronan vaikutukset työoloihin ovat moninaisia. Tieto&Trendit blogi. Tilastokeskus.