Joka neljäs Suomessa asuva on kohdannut väkivaltaa tai häirintää verkossa ja naiset hieman miehiä useammin (Attila ym. 2023; Attila & Pietiläinen 2023). Vastikään julkaisemassamme Tietoa tiiviisti -artikkelissa sukupuolistuneesta digitaalisesta väkivallasta (pdf-tiedosto) tarkastelimme ilmiötä vielä tarkemmin ja havaitsimme, ettei sukupuolella olisikaan juuri merkitystä koetun verkkohäirinnän määrässä.

Tässä artikkelissa pureudumme tekemäämme havaintoon tarkemmin. Jatkoanalyysissä havaitsimme, että sukupuoli todennäköisesti vaikuttaa verkossa koettuun häirintään, mutta vähemmän kuin ennakolta oletimme. Verkkohäirintää kokevat erityisesti naiset, joilla on entisiä kumppaneita. Miehillä vastaavaa yhteyttä verkkohäirinnän kokemisen ja entisten kumppaneiden välillä ei ollut havaittavissa.

Vaikka tulos ei ollutkaan tilastollisesti merkitsevä, tukee se kuitenkin ajatusta siitä, että naisten kokema verkkohäirintä eroaa miesten kokemasta verkkohäirinnästä.

Sukupuoli ja ikä verkkohäirinnän selittäjinä

Ikä näyttäisi selittävän häirinnän kokemista enemmän kuin sukupuoli (kuvio 1). Verkkohäirintää kokevat ovat todennäköisemmin siis nuoria, mutta heidän sukupuolellaan ei näyttäisi olevan suurta merkitystä verkkohäirinnän kokemisessa. Vaikkei sukupuolten välillä olekaan prosentteina tarkasteltuna suurta eroa verkkohäirinnän kokemisessa - noin 4 prosenttiyksikköä - on ero kuitenkin tilastollisesti merkitsevä. Tutkimusotos ei sisältänyt 16–17-vuotiaita miehiä, minkä takia kuviossa 1 on tarkasteltu tämän ikäisistä ainoastaan naisia (ks. kohta Tutkimusaineisto ja menetelmät).

Asiaa on kuitenkin syytä tarkastella useampien muuttujien suhteen ja selvittää niiden välisiä riippuvuussuhteita. Seuraavassa testaamme näitä riippuvuussuhteita regressioanalyysin avulla. Koska mallin selitettävä muuttuja, eli verkkohäirinnän kokeminen on kaksijakoista – häirintää on joko kokenut tai ei ole – käytetään sen mallintamiseen logistista regressioanalyysiä.

Pyrkimyksenämme on selvittää mahdollisimman tarkasti sukupuolen ja verkkohäirinnän kokemisen välistä yhteyttä, mitä tarkastelemme selittävän mallin avulla. Koska regressioanalyysissä voidaan mallintaa useamman muuttujan yhteisvaihtelua, on hyvä etukäteen pohtia mahdollisten muiden tekijöiden mukaan ottamista malliin.

Naiset kokevat verkkohäirintää miehiä yleisemmin pari- ja perhesuhteissa

Sukupuolen ja iän lisäksi tiedämme, että naisten ja miesten verkkohäirintää tapahtuu erilaisissa tapahtumaympäristöissä: naiset kokevat häirintää selkeästi miehiä useammin pari- ja perhesuhteissa (kuvio 2). Tämän takia lisäsimme tarkasteluun tiedon siitä, onko henkilö ainakin joskus ollut parisuhteessa, eli onko hänellä kumppani ja / tai entisiä kumppaneita.

Sukupuolen ja verkkohäirinnän välistä yhteyttä selvitämme kahden mallin avulla, joiden tarkemmat tulokset on esitelty taulukossa 1 tämän artikkelin lopussa.

Ensimmäisessä mallissa verkkohäirintää selitetään iällä ja sukupuolella. Toisessa mallissa mukaan otetaan nykyiset ja entiset kumppanit. Nykyiset ja entiset kumppanit häirinnän tekijöinä on erotettu toisistaan, koska parisuhteeseen liittyviä häirintäkokemuksia ei aineistossa ole eroteltu sen mukaan, onko tekijä entinen vai nykyinen kumppani. Oleellista onkin tarkastella, miten nykyinen tai aiempi parisuhde vaikuttavat verkkohäirinnän kokemiseen.

Eri tekijöiden vaikutusta tähän voidaan selvittää tarkastelemalla miten eri muuttujien lisääminen malliin vaikuttaa kokemuksiin. Koska aineistosta ei löytynyt viitteitä siitä, että sukupuolten välillä olisi juuri eroa muissa verkkohäirintätilanteissa, ei lisämalleille ollut tarvetta.

Mallin 1 kertoimista voidaan päätellä, että naiset kokevat miehiä todennäköisemmin häirintää ja nuoret vanhoja todennäköisemmin (Taulukko 1). Tämä havainto on yhtenevä aiempien oletustemme kanssa.

Selittävien muuttujien yhteyden suuruutta verkkohäirinnän kokemiseen voidaan päätellä tutkimalla vetosuhteiden suuruutta selittävien muuttujien välillä. Vetosuhteiden vertailun helpottamiseksi on ykköstä pienemmät vetosuhteet muutettu käänteisluvuikseen (Rita 2004). Näin kaikkia vetosuhteita voidaan tarkastella ykköstä suurempina lukuina, mikä helpottaa vertailua.

Vertailemalla mallin 1 vetosuhteita huomataan, että naissukupuolen vetosuhde on merkittävin, kun ikä on toisena selittäjänä. Tosin tässä kohtaa on tärkeää myös huomata, ettei sukupuoli ole tilastollisesti merkitsevä selittäjä verkkohäirinnän kokemiselle, kun ikä on huomioitu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei sukupuolen ja verkkohäirinnän kokemisen välisen yhteyden sattumanvaraisuutta voida sulkea pois.

Entinen parisuhdekumppani kasvattaa todenäköisyyttä verkkohäirinnän kokemiseen

Mallissa 2 mukaan otetaan tieto nykyisestä ja edellisistä kumppaneista. Jos häirintää kokeneella on kumppani, näyttää se vähentävän häirinnän todennäköisyyttä. Sen sijaan entisten kumppanien olemassaolo näyttää lisäävän todennäköisyyttä kokea häirintää verkossa. Lisäksi entisten kumppanien olemassaolo nousee vetosuhteeltaan merkittävimmäksi tekijäksi. Tämä tarkoittaa sitä, että verkkohäirinnän kokeminen on todennäköisempää, jos henkilöllä on ollut entisiä kumppaneita.

Aineisto antaa viitteitä siitä, että verkkohäirinnästä kärsivät erityisesti ne, joilla on entisiä kumppaneita, sillä entisen kumppanin olemassaolo on lähellä merkitsevää tasoa. Myös yhdysmuuttuja sukupuolen ja entisten kumppaneiden olemassaolosta on lähellä merkitsevää tasoa, mikä antaa viitteitä siitä, että erityisesti naiset, joilla on entisiä kumppaneita, kokevat verkkohäirintää.

Jos häirintää kokenut on nainen, on muutos vetosuhteessa hieman suurempi kuin silloin, jos katsotaan pelkästään sitä, onko häirintää kokeneella entisiä kumppaneita. Vaikutusten kasautuminen antaa puolestaan viitteitä siitä, että tärkeimmät selittäjät erityisesti naisten kokemalle verkkohäirinnälle ovat sekä ikä että entisten kumppanien olemassaolo.

Suurempi aineisto mahdollistaisi varmemmat johtopäätökset

Tarkastelumme keskittyi selvittämään verkossa koettua häirintää selittäviä tekijöitä. Pelkästään häirintää kokeneiden osuuksien vertailu ei kerro mahdollisesta satunnaisvaihtelun vaikutuksesta eroihin. Tämän selvittämiseksi hyödynsimme tilastollista testaamista t-testin ja logistisen regression avulla.

Analyysi osoittaa iän selittävän selkeimmin koetun verkkohäirinnän määrää. Sen sijaan sukupuoli ei näytä olevan yhteydessä verkkohäirinnän kokemiseen. Entinen kumppani näyttäisi kuitenkin liittyvän verkkohäirinnän korostuneeseen kokemiseen naisilla – yhteys näiden välillä oli lähes merkitsevä. On mahdollista, vaikutus näkyisi selkeämmin, jos aineisto olisi suurempi tai sellainen, jossa useammalla vastaajalla on entisiä kumppaneita.

Tutkimusaineisto ja menetelmät

Tarkastelumme perustuu Tilastokeskuksen toteuttaman Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen aineistoon. Tutkimus on osa Euroopan laajuista Gender-Based Violence -hanketta, jossa selvitetään 18–74-vuotiaiden naisten kokemaa väkivaltaa ja sen muotoja. Vuoden 2021 tutkimuksen Suomen-osuutta rahoittivat Eurostat, Tilastokeskus, oikeusministeriö, sisäministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallisessa tutkimuksessa selvitettiin lisäotoksilla myös 18–74-vuotiaiden miesten ja 16–17-vuotiaiden naisten väkivaltakokemuksia.

Vuonna 2021 tutkimusotoksen kokonaismäärä oli 25 000 Suomessa asuvaa henkilöä ja vastausprosentti 30. Vastauksia aineistossa oli yhteensä 7575 henkilöltä, ja se on painotettu vastaamaan väestötasolle noin neljää miljoonaa Suomessa asuvaa henkilöä. Vastaajista naisia oli 81,4 prosenttia ja heidän mediaani-ikänsä 40 vuotta. Miesten osalta aineistossa painottuivat vanhemmat miehet, sillä heidän mediaani-ikänsä oli 52.

Tiedonkeruu toteutettiin verkkokyselynä. Eurooppalaisen tutkimuksen kysymysten lisäksi Suomessa tutkimukseen sisällytettiin kansallisia tärkeiksi koettuja kysymyksiä ja osa-alueita. Verkkohäirintä oli yksi näistä.

Aku von Bell työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen tiedonkeruupalveluissa ja Marjut Pietiläinen erikoistutkijana Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa väestö, oikeus ja yhdenvertaisuus -ryhmässä.

Lähteet:

Attila, H., Keski-Petäjä, M., Pietiläinen, M., Lipasti, L., Saari, J. & Haapakangas, K. (2023) Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021, loppuraportti (pdf-tiedosto), Tilastokeskus, Helsinki 2023.

Attila, H. & Pietiläinen, M. (2023) Joka neljäs kokenut digitaalista väkivaltaa verkossa – yleistyvällä ilmiöllä vakavia seurauksia. Tieto&trendit 19.12.2023, Tilastokeskus

von Bell, A. & Pietiläinen, M. (2024) Tutkimuksesta tiiviisti: Verkkohäirintä sukupuolistuneen väkivallan muotona (pdf-tiedosto), Tilastokeskus [viitattu 27.11.2024].

Rita, H. (2004). Vetosuhde (odds ratio) ei ole todennäköisyyksien suhde. Haettu osoitteesta: https://jukuri.luke.fi/handle/10024/533408

Tilastokeskus, Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta -teemasivu