Vuonna 2000 Lissabonissa asetettiin strategiseksi päämääräksi tehdä Euroopan Unionista maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talousalue. Tärkeimmäksi välineeksi julistettiin elinikäinen oppiminen, joka nähtiin keinona parantaa unionin kilpailukykyä ja työllisyyttä. Se nähtiin myös keinona ehkäistä sosiaalista syrjintää ja edistää aktiivista kansalaisuutta, mikä on toimivan demokratian kannalta olennaista. 

Lissabonin strategia korvattiin vuonna 2010 Eurooppa 2020-strategialla, jossa koulutukseen liittyvät tavoitteet koskivat elinikäistä oppimista enemmän kuin korkeakoulutettujen väestöosuuksia ja koulunkäynnin keskeyttäneiden määrää. 

Strategian toteutumisen seuraamiseksi panostettiin aikuisten koulutuksen tutkimiseen. Ensimmäisen Eurostatin koordinoiman AES:n (Adult Education Survey) tiedonkeruut toteutettiin 2005–2007. 

Tuoreimman AES:n tiedonkeruut toteutettiin vuonna 2022 yhteensä 32:ssä Euroopan maassa. Tähän artikkeliin on otettu mukaan ne kaikki, 27 EU-maan lisäksi ehdokasmaat Serbia ja Turkki sekä Schengen-maat Sveitsi, Islanti ja Norja. Osa tiedoista on epäluotettavia, ja siksi joidenkin maiden kaikkia indikaattoreita ei ole julkaistu. 

Lissabonin strategian tavoitteen saavuttamiseksi olennaisena asiana nähtiin koulutuksen tasa-arvo: koulutuksen tuli olla kaikkien saatavilla etnistä syntyperää, ikää, sukupuolta, pohjakoulutusta tai sosiaalista taustaa katsomatta. Tässä artikkelissa arvioin, miten tavoite toteutuu tämän päivän Euroopassa. Asiaa tutkitaan koulutukseen osallistumisena ja koulutusmäärinä sosiodemografisten taustamuuttujien mukaan.

Eurostat määrittelee aikuiskoulutuksen henkilön iän kautta. Aikuiskoulutukseksi lasketaan kaikki 25–64-vuotiaiden koulutus. Alaraja tarkoittaa sitä, että aikuiskoulutukseen sisältyy perinteisemmällä tavalla ymmärretyn aikuiskoulutuksen lisäksi myös jonkin verran koulujärjestelmän piirissä olevia tutkinto-opiskelijoita. Heidän vaikutuksensa kokonaisuuteen on kuitenkin hyvin vähäinen, ja se on pyritty huomioimaan tuloksia analysoitaessa.
25 vuoden alarajaa puoltaa se, että näin saadaan varmasti mukaan myös työuransa
alkutaipaleella olevia aikuisia. 

Vuoden 2022 tuloksia analysoitaessa on otettava huomioon, että silloin elettiin vielä koronapandemian aikaista aikaa ja rajoitukset kohtelivat koulutukseen halukkaita henkilöitä eri tavoin eri maissa. Esimerkiksi Suomessa vuoden 2022 alkupuolella oli vielä voimassa rajoituksia, jotka johtivat joko koulutusten peruuntumiseen tai toteutustavan muutokseen. Koronan vaikutusta aikuiskoulutukseen osallistumiselle Suomessa on käsitelty aiemmassa artikkelissa. 

EU-maiden osallistumisaste noussut, Suomessa pysynyt samana 

Suomalaisista aikuisista reilu puolet, eli 53 prosenttia, osallistui johonkin koulutukseen vuonna 2022. Osuus on yhden prosenttiyksikön alhaisempi kuin edellisessä, vuonna 2017 toteutetussa aikuiskoulutustutkimuksessa. Samana aikana EU-maiden osallistumisasteiden
keskiarvo on noussut 42:sta 46 prosenttiin. 

Suomen sijoitus onkin pudonnut samalla aikajänteellä seitsemänneltä sijalta sijalle 11. Osallistumisaste oli meillä vuonna 2022 seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU:n keskiarvo, kun vuonna 2017 vastaava ero oli vielä 12 rosenttiyksikköä.  

EU:ssa aikuiset osallistuivat koulutukseen selvästi eniten Ruotsissa, missä osallistuneita oli peräti kolme neljästä 25–64-vuotiaasta. Seuraavina tulivat Alankomaat, Unkari ja Saksa. Listan toisesta päästä löytyvät Kreikka ja Bulgaria.  

Pohjoismaat aikuisten tutkintoon johtavan koulutuksen kärkimaita 

Koulutus jaetaan tutkintoon johtavaan eli formaaliin sekä tutkintoon johtamattomaan eli non-formaaliin koulutukseen. Tutkintoon johtavassa koulutuksessa Pohjoismaat miehittävät osallistumisasteen viisi kärkipaikkaa (kuvio 1). 

Eniten aikuiset opiskelivat tutkintotavoitteisesti Islannissa ja Ruotsissa, joissa peräti joka viides 25–64-vuotias osallistui formaaliin koulutukseen vuonna 2022. Suomi on kolmantena 14 prosentin osallistumisasteella. Osuus on samalla tasolla kuin vuonna 2017, jolloin
Suomessa oli vielä formaaliin koulutukseen osallistumisen kärkimaa. Suomessa
formaalin koulutuksen osallistumisosuus on noin kaksinkertainen EU- keskiarvoon
(noin 7 %) verrattuna. EU-maiden osallistumisasteiden keskiarvo on noussut
viidessä vuodessa prosenttiyksikön verran.  

Suomen sijoitukseen vaikuttaa myös se, että meillä valmistumisajat ovat jonkin verran keskimääräistä pidempiä ja monilla valmistuminen venyy vähintään 25-vuotiaaksi. Nämä pitkään opiskelevat tulevat luokitelluiksi formaaliin koulutukseen osallistuneiksi aikuisiksi. Suomessa ensimmäinen korkea-asteen tutkinto suoritetaan keskimäärin 28-vuotiaana, kun koko EU:ssa keskiarvo on 25,5 vuotta (OECD, 2021). 

Keskimääräistä myöhäisempi valmistumisikä on havaittavissa myös joissain muissa aikuisten formaaliin koulutukseen osallistumisen kärkimaissa kuten Ruotsissa (28 v.), ja Islannissa (27 v.).  

Läheskään kaikkea myöhäinen valmistuminen ei kuitenkaan selitä. Vaikka 25–34-vuotiaat jätettäisiin huomioimatta, ei kuvion sanoma juurikaan muuttuisi. 

Vähiten formaaliin koulutukseen aikuiset osallistuivat Romaniassa ja Tšekeissä, missä osallistumisaste jäi alle kahden prosentin. 

Suomen sijoitus pudonnut non-formaalin koulutuksen osallistumisasteessa

Tutkintoon johtamattomaan (non-formaaliin) koulutukseen osallistui suomalaisista 25–64-vuotiaista vuonna 2022 hieman vajaa puolet eli 48 prosenttia (kuvio 2). Osallistumisosuus on pysynyt täsmälleen samana kuin mitä se oli edellisessä, vuoden 2017 aikuiskoulutustutkimuksessa. 

Samassa viiden vuoden periodissa EU-maiden osallistumisasteiden keskiarvo on kuitenkin noussut 41:stä 45 prosenttiin, ja niinpä Suomen sijoitus osallistumisasteessa on pudonnut sijalta 9. sijalle 13.   

Eniten non-formaaliin koulutukseen osallistuivat Ruotsin ja Alankomaiden aikuiset, joissa useampi kuin kuusi kymmenestä 25–64-vuotiaasta osallistui tutkintoon johtamattomaan koulutukseen vuoden 2022 aikana. 

Kärkipäätä vertailussa miehittävät pitkälti samat maat kuin viisi vuotta aiemminkin. Suurin muutos on edellisen ykkösmaan, Sveitsin putoaminen sijalle 10. osallistumisasteen laskun ollessa peräti 18 prosenttiyksikköä. 

Kreikassa, Romaniassa, Bulgariassa ja Serbiassa aikuisista harvempi kuin yksi viidestä osallistui non-formaaliin koulutukseen vuonna 2022. 

Aikuisten koulutukseen osallistumisen motiivit liittyvät hyvin usein työhön tai ammattiin: pyritään turvaamaan tai parantamaan omia mahdollisuuksia ja kykyjä ammatissa ja työmarkkinoilla. Muita koulutukseen osallistumisen syitä ovat mm. harrastukset sekä yleissivistys. 

Suurin osa suoritetusta tutkintoon johtamattomasta koulutuksesta on työhön tai ammattiin liittyvää. Näin ollen työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen osallistumisen tarkastelun luoma kuva on pitkälti samanlainen kuin kaikessa non-formaalissa koulutuksessa.

Suomessa 25–64-vuotiaasta väestöstä 43 prosenttia osallistui työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen vuonna 2022 (kuvio 3). Osuus on noin yhden prosenttiyksikön korkeampi kuin viisi vuotta aikaisemmin ja kuusi prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU-maiden keskiarvo. Koska samalla aikajänteellä on EU-maiden keskiarvo kuitenkin noussut kolmella prosenttiyksiköllä, on Suomi menettänyt hieman asemiaan, kun laitetaan vertailumaat osallistumisasteen mukaiseen järjestykseen.

Edellisessä, vuosina 2016–2017 toteutetussa eurooppalaisessa
aikuiskoulutustutkimuksessa Suomen sijoitus oli kahdeksas, nyt 12. 

Eniten työhön tai ammattiin liittyvään koulutukseen osallistuttiin Alankomaissa ja Ruotsissa. Myös Saksassa, Slovakiassa ja Unkarissa vähintään joka toinen aikuinen kouluttautui työhön tai ammattiin liittyvien syiden vuoksi. 

Vähiten työhön tai ammattiin liittyvien syiden takia opiskelivat Kreikan ja Turkin aikuiset. Alle 20 prosentin osallistumisasteen jäätiin myös Serbiassa, Puolassa, Bulgariassa ja Romaniassa. 

Suomessa selvää vähennystä koulutusten opetustuntien määrässä 

Jotta aikuisten koulutukseen osallistumisesta saataisiin kokonaisvaltaisempi kuva, on osallistumisasteiden rinnalla tutkittava myös koulutuksessa vietettyjä opetustunteja. 

Opetustuntien tarkastelu antaakin aikuisten koulutuksesta hieman erilaisen kuvan. Koulutuksessa ollut 25–64-vuotias suomalainen sai vuonna 2022 keskimäärin 103 opetustuntia, reilut 50 opetustuntia vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin. 

Suomen sijoitus opetustuntien määrässä koulutukseen osallistunutta kohden onkin pudonnut maiden välisessä vertailussa sijalta viisi EU:n keskiarvon (117) alapuolelle. Pohjoismaista Suomen lisäksi myös Islanti sijoittuu EU-maiden keskiarvon alapuolelle. 

Opetustuntien määrät koulutukseen osallistunutta kohden vaihtelevat runsaasti Euroopan maiden välillä. Eniten opetustunteja koulutukseen osallistuneet saavat Norjassa, Saksassa ja Ruotsissa, noin 190 opetustuntia kussakin, kun taas Tšekeissä ja Slovakiassa jäätiin alle 50
opetustunnin. 

Koulutustunnit pudonneet myös väestötason mittarilla

Monessa maassa, jossa koulutukseen osallistumisen aste oli suhteellisen matala, on opetustuntien määrä kuitenkin kohtuullisen korkea, ja päinvastoin. Koulutuksen volyymin tutkimiseen ei kumpikaan näistä indikaattoreista yksistään riitä. 

Sopivampi indikaattori volyymin tutkimiseen onkin opetustuntien määrä kansalaista kohden. Se kertoo osuvammin maiden panostuksesta aikuiskoulutukseen. 

Koulutuksen volyymi vaihtelee suuresti maiden kesken (kuvio 4). Verrattuna edelliseen aikuiskoulutustutkimukseen oli EU-maiden keskiarvo noussut seitsemällä opetustunnilla. Suomessa 18–64-vuotias henkilö sai vuonna 2022 koulutusta keskimäärin 55 tuntia, mikä on peräti noin 30 tuntia vähemmän kuin viisi vuotta aikaisemmin. Vuonna 2017 opetustuntien määrä henkeä kohden Suomessa oli vertailumaiden joukossa kolmanneksi korkein, nyt olemme pudonneet EU-maiden keskiarvon tasolle. 

Eniten opetustunteja henkeä kohden saatiin Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Näissä maissa oli sekä korkea osallistumisaste että opetustuntien määrä osallistunutta kohden. Opetustuntien määrä henkeä kohden nousi näissä maissa kirkkaasti yli sadan tunnin, enemmän kuin tuplaten yli Suomen tason.  

Volyymipohjaisessa tarkastelussa maiden välisen järjestyksen häntäpäästä löytyvät Romania, Tšekki ja Bulgaria. Näissä maissa opetustunnit henkeä kohden jäivät alle 20 tunnin vuonna 2022. 

Miesten ja naisten osallistumisaste-erot Suomessa suuret 

Naiset osallistuvat Suomessa perinteisesti selvästi useammin koulutukseen kuin miehet. Ero osallistumisasteissa oli vuonna 2022 reilut 10 prosenttiyksikköä, 25–64-vuotiaista naisista osallistuneita oli vajaat kuusi kymmenestä, miehistä vajaat viisi kymmenestä. 

Naisten osallistuminen koulutukseen miehiä useammin on yleinen ilmiö Euroopassa. Niistä 32 maasta, jotka osallistuivat eurooppalaiseen aikuiskoulutustutkimukseen, ainoastaan seitsemässä miesten osallistumisaste oli korkeampi kuin naisten vastaava.  

Koulutukseen osallistumisen tasa-arvoa tutkitaan ns. ristitulosuhteella (vedonlyöntisuhde, odds ratio). Kun ristitulosuhde on 1, ryhmät osallistuvat koulutukseen yhtä usein. Selvästi yli tai alle ykkösen olevat arvot kertovat sukupuolten välisestä osallistumisaste-erosta, yli
ykkösen arvot siitä että miehet osallistuvat vähemmän koulutukseen, alle ykkösen arvot naisten osallistumisen vähemmyydestä. 

Tarkastelussa havaitaan, että suurin ero osallistumisasteissa naisten hyväksi on Baltian maissa (Viro, Liettua, Latvia), Suomessa ja Kroatiassa (kuvio 5). 

Suomessa koulutuksellinen epätasa-arvo on vertailumaiden jyrkimpiä. Tilanne on meillä pysynyt muuttumattomana verrattuna kuin viiden vuoden takaiseen tilanteeseen.  

Tasa-arvoisin tilanne sukupuolten osallistumisasteiden suhteen on Slovakiassa, Sveitsissä ja Maltalla, missä miehet ja naiset osallistuivat koulutukseen likimain yhtä usein. 

Suomessa tasa-arvoisin tilanne eri pohjakoulutuksen omaavien kouluttautumisessa  

Henkilön pohjakoulutuksen pituus vaikuttaa vahvasti siihen, onko hän osallistunut koulutukseen edellisen vuoden aikana. Tämä pätee kaikissa eurooppalaisessa aikuiskoulutuksessa mukana olleissa maissa. 

Suomessa pelkän perusasteen suorittaneista 25–64-vuotiaista noin neljä kymmenestä osallistui aikuiskoulutukseen vuonna 2022, kun taas korkea-asteen tutkinnon suorittaneista vastaava osuus oli lähes seitsemän kymmenestä. Vaikka osallistumisasteiden ero vaikuttaa hyvinkin suurelta, on se kuitenkin vertailumaiden pienin. Suomessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osallistuminen koulutukseen on noin kolminkertaista suhteessa pelkän
perusasteen suorittaneeseen, EU-maissa tämä ”vedonlyöntisuhde” on keskimäärin seitsenkertainen.  (Kuvio 6)

Verrattuna vuoteen 2017 ollaan niin Suomessa kuin koko EU-alueella liikahdettu koulutuksen tasa-arvossa henkilön koulutusasteen suhteen hieman tasa-arvoisempaan suuntaan. Ristitulosuhde on Suomessa laskenut 3,4:stä 3,1:een ja EU-maiden keskiarvo 8,4:stä 6,7:ään.  

Pohjoismaat ovat koulutusasteen mukaisessa tarkastelussa vertailumaiden tasa-arvoisimpia, sillä myös Islanti, Norja, Tanska ja Ruotsi mahtuvat Unkarin ohella kuuden tasa-arvoisimman maan joukkoon. Eniten tehtävää on Puolassa, Romaniassa ja Italiassa. 

Työmarkkina-asema vaikuttaa aikuisten koulutukseen osallistumiseen Suomessa isosti 

Islantia lukuun ottamatta kaikissa vertailumaissa työlliset osallistuivat työttömiä useammin koulutukseen vuonna 2022. Islannissa työllisten ja työttömien osallistumisasteet olivat likimain yhtä suuret. (Kuvio 7)

Suomessa työllisistä aikuisista koulutukseen osallistui lähes kuusi kymmenestä, työttömistä neljännes. Näiden osuuksien perusteella laskettu ristitulosuhde saa arvon 3,9, mikä on vertailumaiden joukossa neljänneksi korkein EU-maiden keskiarvon ollessa 3,3.  

Suomessa työmarkkina-aseman mukainen epätasa-arvo koulutukseen osallistumisessa on hieman lisääntynyt vuodesta 2017, kun taas EU-maissa keskimäärin hieman vähentynyt. Viisi vuotta sitten Suomi vielä sijoittuikin aikuisten koulutuksellisessa tasa-arvossa työmarkkina-aseman suhteen EU-maiden joukossa puoleenväliin. 

Suurin koulutuksellinen epätasa-arvo henkilön työmarkkina-aseman suhteen vallitsee Slovakiassa. Seuraavina ovat Unkari ja Tšekki, niiden jälkeen jo Suomi. 

Työmarkkina-aseman suhteen tasa-arvoisimpia ovat muut Pohjoismaat. Islannin lisäksi myös Tanskassa työlliset ja työttömät osallistuivat koulutukseen lähes yhtä paljon. Melkein yhtä tasa-arvoinen tilanne oli Virossa, Alankomaissa ja Sveitsissä. 

Työuransa alussa olevat koulutuksessa ikääntyneempiä useammin 

Kaikissa vertailumaissa olivat 25–34-vuotiaat koulutuksessa 55–64-vuotiaita useammin. Suomessa 25–34-vuotiaista vajaat seitsemän kymmenestä osallistui koulutukseen vuonna 2022. 55–64-vuotiaista osallistuneita oli noin neljä kymmenestä. Ristitulosuhteeksi muodostui 3,1, mikä on hieman yli EU-maiden keskiarvon (2,9). (Kuvio 8)

Sekä Suomessa että EU-alueella on kuitenkin liikahdettu viimeisen viiden vuoden aikana hieman tasa-arvoisempaan suuntaan.  

Iän suhteen tasa-arvoisin tilanne näyttää olevan Tšekeissä, Islannissa ja Unkarissa, kun taas suurin ero nuorimman ja vanhimman ikäluokan koulututukseen osallistumisessa oli Turkissa. Seuraavaksi suurinta koulutuksellinen epätasa-arvo iän suhteen oli Kreikassa ja Norjassa. 

Koulutuksellisen tasa-arvon edistyminen EU-alueella hidasta 

Kun katsotaan Lissabonin strategian tavoitetta koulutuksen tasa-arvosta, havaitaan sen eurooppalaisen aikuiskoulutustutkimuksen valossa kehittyvän hyvin hitaasti, jos ollenkaan. Tutkituilla demografisilla taustamuuttujilla on aikuisten koulutukseen hyvin selkeä yhteys. 

Vaikka sukupuolten väliset erot osallistumisessa eivät ole EU-alueella järin suuret, on tasa-arvokehitys ottanut hivenen takapakkia verrattuna viiden vuoden takaiseen tilanteeseen. 

Suurin vaikutus aikuisten koulutukseen osallistumiselle tutkituista taustamuuttujista on henkilön pohjakoulutuksella. Vaikka pientä tasa-arvoistumista korkea-asteen tutkinnon ja pelkän perusasteen suorittaneiden aikuisten koulutukseen osallistumisessa onkin tapahtunut, ovat osallistumisasteiden erot näiden ryhmien välillä EU-alueella edelleen hyvin suuret. 

Pientä tasa-arvoistumista on havaittavissa myös työmarkkina-aseman (työlliset ja työttömät) sekä nuorimman ja vanhimman ikäluokan (25–34- ja 55–64-vuotiaat) koulutukseen osallistumisessa. Kaiken kaikkiaan muutokset viiden vuoden takaiseen tilanteeseen ovat kuitenkin hyvin pieniä.

Tutkituista neljästä taustamuuttujasta kolmessa (sukupuoli, ikä, työmarkkina-asema) Suomi sijoittuu tasa-arvotarkastelussa EU-maiden keskiarvon epätasa-arvoisemmalle puolelle. Sen sijaan pohjakoulutuksen mukainen ero aikuisten koulutukseen osallistumisessa on Suomessa vertailumaiden pienin.  

Viimeisen viiden vuoden aikana Suomi on menettänyt asemiaan yhtenä aikuisten koulutukseen osallistumisen kärkimaana Euroopassa. Vaikka koulutukseen osallistumisen asteet eivät Suomessa ole viidessä vuodessa juuri muuttuneet, ovat ne EU-alueella keskimäärin nousseet, ja tämä on pudottanut osallistumisastetarkastelussa Suomen asemaa vertailumaiden joukossa. 

Vaikka Suomessa lähes yhtä moni aikuinen osallistui vuonna 2022 koulutukseen kuin viisi vuotta aikaisemminkin, vietettiin koulutuksessa lyhyempiä jaksoja. Tämä taas on pudottanut alaspäin Suomen asemaa koulutuksen volyymitarkastelussa suhteessa muihin Euroopan maihin. 

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen Tieto- ja tilastopalvelut -yksikössä.

Aikuiskoulutustutkimus 2022

Aikuiskoulutustutkimus 2022 on kahdeksas Tilastokeskuksen aikuiskoulutukseen osallistumista kartoittava tutkimus, joka kattaa Suomessa asuvan aikuisväestön. Tutkimus on toteutettu opetus- ja kulttuuriministeriön ja
Tilastokeskuksen yhteishankkeena, ja se perustuu EU-regulaatioon.

Tätä ennen on kansallisia aikuiskoulutustutkimuksia tehty Suomessa vuosina 1980, 1990, 1995 ja 2000 sekä Euroopan laajuinen aikuiskoulutustutkimus vuosina 2006, 2012 ja 2016/2017. 

Aikuiskoulutustutkimus on osa Suomen virallisen tilaston tuotantoa (SVT) ja se täyttää kaikki viralliselle tilastolle asetetut laatukriteerit.

Aikuiskoulutustutkimus 2022 on osa 34 Euroopan valtiossa suoritettua kolmatta EU:n laajuista aikuiskoulutustutkimusprojektia (Adult Education Survey, EU-AES), jota koordinoi Euroopan Unionin tilastovirasto Eurostat. Artikkelia kirjoitettaessa vertailukelpoisia tietoja oli saatavilla 32 maasta. Tutkimusten tiedonkeruut tehtiin vuonna 2022.