Ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste laski hieman vuonna 2023 pitkään jatkuneen kasvun jälkeen. Siitä huolimatta ulkomaalaistaustaisia työllisiä oli enemmän kuin aiempina vuosina.
Ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyysaste on noussut selvästi kymmenen viime vuoden aikana. Erityisen nopeaa nousu oli vuodesta 2021 vuoteen 2022. Koska maahan muuttaneiden määrä on viime vuosina kasvanut ja toisaalta suurimman työllisyysnousun jälkeen talouden ja työmarkkinoiden tilanne on heikentynyt, on syytä tarkastella työllisyyttä uusimpien tilastotietojen valossa.
Ulkomaalaistaustaisilla tai ulkomaista syntyperää olevilla tarkoitetaan henkilöitä, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt muualla kuin Suomessa. Suomalaistaustaisia puolestaan ovat he, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt Suomessa.
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2023 lopussa ulkomaalaistaustaisia 20–64-vuotiaita oli noin 400 000, joista vain pieni osa (3 %) on syntynyt Suomessa. Suomessa asuvasta ulkomaalaistaustaisesta väestöstä miehiä on hieman enemmän kuin naisia.
Ulkomaalaistaustainen väestö on nuorempaa suomalaistaustaisiin verrattuna, eli työikäisiä on suhteessa enemmän. Suomalaistaustaisista 20–64-vuotiaiden ikäryhmään kuuluu 55 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisista 70 prosenttia. Tätä vanhempia on suomalaistaustaisista 25 prosenttia, kun taas ulkomaalaistaustaisissa osuus alle 6 prosenttia.
Ulkomaalaistaustainen väestö on heterogeeninen, joten eri ilmiöitä on syytä tarkastella tarkemmin kuin vain syntyperän kautta. Esimerkiksi työllisyys vaihtelee muun muassa taustamaan, maahanmuuton syyn, koulutustason, kielitaidon ja sukupuolen mukaan.
Tarkastelen tässä artikkelissa 20–64-vuotiaan väestön työllisyyttä syntyperän sekä muiden taustatekijöiden mukaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen aineiston perusteella. Työnteon muotoja kuvataan tarkemmin Hanna Sutelan artikkelissa.
Aikasarjavertailussa on tosin huomioitava työvoimatutkimuksen aikasarjakatkos 2021. Lisäksi se, että tiedonkeruun kielinä ovat olleet suomi, ruotsi ja englanti, voi rajata vastaajajoukkoa ja vaikuttaa näin jossain määrin tulosten luotettavuuteen. Tulokset antavat kuitenkin hyvän kokonaiskuvan kehityksestä.
Artikkeli jatkuu faktalaatikon jälkeen
Joka kuudes ulkomaalaistaustaisista on syntynyt Suomessa. Vuonna 2023 maahan muuttaneista valtaosalla oli jonkin Euroopan (55 %) tai Aasian (36 %) maan kansalaisuus. Suomessa asuvien muualta muuttaneiden kymmenen yleisintä syntymämaata olivat entisen Neuvostoliiton alueeseen kuuluneet valtiot, Viro, Ruotsi, Irak, Venäjä, Kiina, Ukraina, Somalia, Intia, Thaimaa ja Filippiinit. (Tilastokeskus, 2024a.)
Vuonna 2023 nettomaahanmuutto oli aiempia vuosia suurempi, noin 58 000 henkilöä. Suomeen muutettiin eniten Ukrainasta (20 000), Venäjältä (noin 4 000) ja Aasiasta 24 000 (Sri Lanka ja Intia, yli 2 000 kummastakin). Maahanmuuttovirasto Migrin mukaan Venäjän hyökkäyksen takia tilapäistä suojelua myönnettiin noin 64 000:lle Ukrainasta paenneelle vuosien 2022 ja 2023 aikana. Heistä noin 10 000 oli hakenut kotikuntaa Suomesta vuonna 2023.
Migrin mukaan erityisesti työperusteinen maahanmuutto oli ennätyksellisellä tasolla vuonna 2022. Vaikka hakemusmäärät laskivat vuonna 2023, ne ovat silti pysyneet korkeina. Tammi-lokakuun 2023 aikana työperusteisten oleskelulupien hakemuksissa korostuivat Filippiinien, Venäjän, Intian, Kiinan ja Viron kansalaiset. Suurin osa myönteisen päätöksen saaneista työskentelee Uudellamaalla tai Varsinais-Suomessa.
Työntekijän oleskeluluvan saaneista suurin osa työskentelee sote- tai palvelualoilla tai rakentamisessa. Erityisasiantuntijoiden hakemusmäärä oli poikkeuksellisen korkea vuonna 2022, mutta palasi edeltävien vuosien tasolle vuonna 2023. Suurin osa vuonna 2023 oleskeluluvan saaneista erityisasiantuntijoista työskentelee teknologiateollisuudessa. Helsingissä lähes puolet erityisasiantuntijoista työskentelee ohjelmistoalan tehtävissä.
Opiskelijoiden oleskeluluvissa suurin kasvu näkyy Aasian maista tulleilla. Myös perheenjäsenten oleskelulupahakemuksissa näkyy kasvua Aasiasta sekä Venäjältä. Turvapaikanhakijoiden yleisimmät lähtömaat ovat viime vuosien aikana olleet Somalia, Venäjä, Turkki, Afganistan ja Irak.
Ulkomaalaistaustaisen 20–64-vuotiaan väestön työllisyysaste oli vuonna 2016 lähes 15 prosenttiyksikköä matalampi kuin samanikäisen suomalaistaustaisen väestön (kuvio 1). Vuoteen 2022 mennessä työllisyysasteiden ero oli kaventunut kuuteen prosenttiyksikköön.
Vaikka ulkomaalaistaustaisen väestön määrä tänä aikana kasvoi, työelämän ulkopuolella olevien määrä väheni lähes 70 000:sta alle 54 000:een ja työttömien osuus työvoimasta väheni vajaasta 18 prosentista alle 12 prosenttiin. Vuonna 2022 ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyysaste nousi ensimmäisen kerran yli 70 prosentin.
Vuoteen 2022 jatkuneen nousun jälkeen ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyysaste kuitenkin laski kaksi prosenttiyksikköä vuonna 2023. Tällöin työllisyysaste oli 70,3 prosenttia, mikä on kuitenkin edelleen korkeampi kuin yhtenäkään aiempana vuonna jaksolla 2016–2021.
Vuosien 2022 ja 2023 välillä ulkomaalaistaustaisen työikäisen väestön määrä kasvoi. Vuonna 2023 työllisiä oli pari tuhatta enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä kasvoi tätä enemmän. Vuonna 2023 suomalaistaustaisen väestön ja työllisten määrät vähenivät edelliseen vuoteen verrattuna.
Suomalaistaustaisten naisten ja miesten työllisyysasteet ovat tarkastelujaksolla olleet hyvin lähellä toisiaan. Vuonna 2023 suomalaistaustaisten naisten työllisyysaste oli ensimmäistä kertaa hieman korkeampi kuin miesten (kuvio 2). Myös ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysaste on pysytellyt melko lähellä tätä tasoa koronavuotta 2020 lukuun ottamatta.
Ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste on sen sijaan ollut selvästi matalampi, mutta toisaalta se on noussut voimakkaimmin viime vuosina. Huippuvuosi oli 2022, minkä jälkeen nousu taittui. Vuodesta 2022 vuoteen 2023 sekä ulkomaalaistaustaisten naisten että miesten työllisyysaste laski kaksi prosenttiyksikköä. Suomalaistaustaisilla työllisyysaste pysyi ennallaan.
Nuorilla ulkomaalaistaustaisilla miehillä työllisyysaste oli vuonna 2023 lähes samalla tasolla kuin suomalaistaustaisillakin, mutta hieman vanhemmilla työllisyysaste on matalampi suomalaistaustaisiin miehiin verrattuna (kuvio 3). Miehillä työllisyysasteen ero syntyperän mukaan oli suurimmillaan 40–49-vuotiailla, lähes 15 prosenttiyksikköä. Tämä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että nykyisin maahan tulevat työllistyvät nopeammin kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten tulleet (Toikka, Laasonen & Terviö 2023).
Työllisyysaste kasvaa ikäryhmittäin nuorimmista 40–49-vuotiaisiin asti ja alkaa sen jälkeen laskea (kuvio 3). Ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste vaihtelee ikäryhmittäin samansuuntaisesti kuin samanikäisten suomalaistaustaisten naisten työllisyysaste, mutta ulkomaalaistaustaisilla naisilla se on kaikissa ikäryhmissä matalammalla tasolla suomalaistaustaisiin naisiin verrattuna.
Ikäryhmässä 50–64-vuotiaat työllisyysaste oli vuonna 2023 korkein suomalaistaustaisilla naisilla (78 %). Suomalaistaustaisten miesten työllisyysaste oli 75 prosenttia, ulkomaalaistaustaisten miesten 68 ja naisten 66 prosenttia (kuvio 3).
Seuraavaksi tarkastellaan työllisyyttä taustamaan mukaan. Mikäli henkilön molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla, taustamaa on ensisijaisesti biologisen äidin syntymävaltio. Jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa, taustamaa on Suomi. (Ks. määritelmä tarkemmin).
Taustamaat on ryhmitelty siten, että kaksi Suomessa väkiluvultaan suurta taustamaata, Viro ja Venäjä, ovat erikseen ja muut maat suuremmissa ryhmissä. EU- ja Efta-maat ja Pohjois-Amerikka -ryhmä ei sisällä Suomea eikä Viroa, jotka ovat omina luokkinaan. ”Muu Afrikka” sisältää Saharan eteläpuoleisen Afrikan. Muut-ryhmään kuuluvat muun muassa EU:n ja Eftan ulkopuoliset eurooppalaiset maat sekä Etelä-Amerikka.
Taustamaan mukaan tarkasteltuna suomalaistaustaisten työllisyysaste oli 79 prosenttia vuonna 2023. Korkein työllisyysaste oli kuitenkin taustamaaryhmässä EU- ja Efta-maat (pl. Suomi ja Viro) sekä Pohjois-Amerikka. Tämän ryhmän työllisyysaste oli 83 % eli neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin suomalaistaustaisilla. Matalin työllisyysaste oli puolestaan niillä, joiden taustamaa oli Lähi-itä tai Pohjois-Afrikka (kuvio 4).
Suomalaistaustaisten työllisyysaste oli pitkään samalla tasolla kuin muiden eurooppalaistaustaisten (pl. Viro), mutta viime vuosina kyseinen ryhmä on kirinyt suomalaistaustaisten ohi. Myös virolaistaustaisten työllisyysaste on edellisen kahdeksan vuoden aikana ollut kutakuinkin samalla tasolla kuin edellä mainituilla ryhmillä.
Vuonna 2016 matalin työllisyysaste (41 %) oli muu Afrikka -taustaisilla, mutta tämän ryhmän työllisyysaste on sen jälkeen kasvanut voimakkaimmin ja oli 66 prosenttia vuonna 2023. Väestön määrä on tässä ryhmässä pysynyt tarkastelujaksolla lähes ennallaan, mutta työllisten määrä on lähes kaksinkertaistunut. Kolme matalimman työllisyysasteen taustamaaryhmää olivat väestömäärältään pienimmät ryhmät.
Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka -taustaisilla työllisyysaste on matalin. Tähän ryhmään kuuluu maita, jotka ovat viime vuosien aikana olleet turvapaikanhakijoiden yleisimpiä lähtömaita, kuten Irak, Turkki ja Afganistan.
Suomalais- ja muiden EU-, Efta- ja Pohjois-Amerikka -taustaisten sekä venäläistaustaisten työllisyysasteet olivat miehillä ja naisilla suunnilleen samalla tasolla vuonna 2023, kun taas virolaistaustaisilla naisten työllisyysaste oli selvästi korkeampi kuin miesten. Sukupuolten väliset erot työllisyysasteissa olivat suurimmat Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka -taustaisilla (15 prosenttiyksikköä) sekä muut-ryhmään kuuluvilla (18 prosenttiyksikköä) (kuvio 5).
Virolaistaustaisia lukuun ottamatta ulkomaalaistaustaiset naiset työllistyivät edelleen melko heikosti miehiin sekä suomalaistaustaisiin naisiin verrattuna. Tilanne on kuitenkin kohentunut merkittävästi viime vuosina. Vuonna 2016 useissa taustamaaryhmissä miesten työllisyysaste oli 20–30 prosenttiyksikköä korkeampi kuin saman ryhmän naisten. Vuonna 2023 suurimmatkin erot olivat puolittuneet.
Kaikista suurimman työllisyysharppauksen näyttävät ottaneen Muu Afrikka -ryhmään kuuluvat. Vuonna 2016 tämän ryhmän miesten työllisyysaste oli 56 ja naisten 28 prosenttia, mutta 2023 vastaavat luvut olivat jo 72 ja 64 prosenttia. Miehillä työllisyysaste oli siis kasvanut 17 ja naisilla peräti 36 prosenttiyksikköä alle kymmenessä vuodessa.
Erityisesti naisten työllistyminen on kohentunut voimakkaasti useammassakin taustamaaryhmässä. Vuosien 2016 ja 2023 välillä nousua on ollut yli 20 prosenttiyksikköä niillä naisilla, joiden taustamaa on EU- ja Efta-maissa tai Pohjois-Amerikassa, Venäjällä sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilla. Suurin nousu oli kuitenkin Muu Afrikka -ryhmän naisilla.
Ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat muuttaneet Suomeen erilaisista syistä. Vuoden 2023 työvoimatutkimuksen mukaan 20–64-vuotiailla tavallisimmat syyt muuttaa Suomeen ovat olleet työ tai perhe. Tutkimukseen vastanneilta kysyttiin heidän omasta mielestään tärkeintä muuttamisen syytä, joka voi poiketa oleskeluluvan perusteesta. Syy on kysytty myös EU-kansalaisilta, joiden ei tarvitse hakea oleskelulupaa.
Vuonna 2021 noin joka toisella (52 %) ulkomaalaistaustaisella tärkein Suomeen muuttamisen syy oli perhe. Vuonna 2023 tämän syyn osuus oli pienentynyt kymmenellä prosenttiyksiköllä. Perheen takia muuttaneista osa on ollut muuton aikaan lapsia ja osa esimerkiksi työhön tulleiden puolisoita (kuvio 6).
Työhön tai työtä etsimään tulleiden osuus oli puolestaan kasvanut kahden vuoden aikana. Vuonna 2023 työ oli noin 30 prosentilla tärkein syy muuttaa Suomeen. Työtä muuton tärkeimpänä syynä pitävien osuus oli kasvanut kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla sukupuolilla. Naisilla osuus oli kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa ja miehilläkin lisäys oli tuntuva (40 %).
Ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyys vaihtelee paljon eri ryhmissä yhtäältä maahanmuuton syyn ja toisaalta taustamaan suhteen. Suomeen työtä etsimään tulleet olivat vuonna 2023 jopa hieman useammin työllisiä kuin he, joilla oli ollut työpaikka valmiina ennen Suomeen muuttamista.
Työn takia tulleiden työllisyysaste oli miehillä hieman korkeampi kuin naisilla, mutta opiskelemaan tai pakolaisuuden takia tulleiden työllisyydessä ei ollut eroa – tai naisten työllisyysaste oli pikemminkin korkeampi (kuvio 8). Sen sijaan perheen takia muuttaneiden keskuudessa naisten työllisyysaste oli selvästi matalampi kuin miesten. Perheen takia muuttaminen on naisille selvästi tavallisempaa kuin miehille. Todennäköisesti varsinkin heti muuton jälkeen nämä naiset jäävät usein lasten kanssa kotiin ja pyörittävät arkea perheen uuteen maahan sopeutumisen helpottamiseksi.
Mikäli kyselyssä vastaajan antama maahanmuuton syy ei sopinut valmiiksi luokiteltuihin vaihtoehtoihin, tärkein syy merkittiin luokkaan ”muu syy”. Tämän vaihtoehdon oli valinnut 10 prosenttia vastaajista. Syytä ei kysytty sen tarkemmin. Vuonna 2014 toteutetun Ulkomaalaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa -tutkimuksen (UTH) avovastausten perusteella tässä joukossa oli pääosin inkeriläisiä paluumuuttajia. Muita UTH-tutkimuksessa esitettyjä syitä olivat esimerkiksi pohjoismainen ilmasto, keski-iän kriisi tai halu tutustua suomalaisiin juuriin (Sutela & Larja 2015).
Työllisyysaste on luonnollisesti korkea heti muuttamisen jälkeen niillä, jotka ovat tulleet Suomeen nimenomaan työn takia. Muiden syiden perusteella tulleilla työllistymiseen menee pitempään.
Kun UTH-tutkimuksen mukaan pakolaistaustaisista puolet oli työllistynyt asuttuaan yli kymmenen vuotta Suomessa (Larja & Sutela 2015), vuoden 2023 työvoimatutkimuksen mukaan tästä ryhmästä työllisiä oli 77 prosenttia (kuvio 8).
Työn takia Suomeen muuttaneiden työllisyysaste on asumisajasta riippumatta korkeampi kuin suomalaistaustaisten työllisyysaste keskimäärin. Muiden syiden takia Suomeen muuttaneiden työllisyysaste on hieman matalampi, mutta muuttosyystä riippumatta se on kuitenkin kymmenen vuoden asumisajan jälkeen lähes samalla tasolla kuin suomalaistaustaisilla. (kuvio 9.)
Vuonna 2023 työllisyysaste oli alle viisi vuotta Suomessa asuneilla keskimäärin 63 prosenttia ja yli kymmenen vuotta asuneilla 75 prosenttia. Vuoteen 2016 verrattuna vuonna 2023 ulkomaalaistaustaisen maahanmuuttajaväestön työllisyysaste oli alle viisi vuotta Suomessa asuneilla 21 prosenttiyksikköä korkeampi, 5–10 vuotta asuneilla viisi prosenttiyksikköä korkeampi ja yli 10 vuotta asuneilla kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi.
Suomeen muuttaneilla miehillä työllisyydessä ei juuri ole eroa asumisajan mukaan. Sen sijaan naisilla työllisyysaste on Suomeen muuton jälkeen aluksi hyvin matala, mutta se nousee reippaasti asumisajan pidennyttyä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että naiset muuttavat Suomeen tavallisimmin perhesyiden takia.
Myös taustamaaryhmittäin tarkasteltuna työllisyysaste on korkeampi pitempään Suomessa asuneilla (kuvio 10). Ainoa poikkeus on Venäjä-taustaisten työllisyys, joka on matalampi yli 10 vuotta Suomessa asuneilla kuin 5–10 vuotta asuneilla. Yli 10 vuotta Suomessa asuneista venäläistaustaisista hieman suurempi osa oli vuonna 2023 eläkeikäisiä kuin muista ryhmistä EU-, Efta- ja Pohjois-Amerikka-taustaisia lukuun ottamatta.
Muiden ryhmien työllisyysaste on kymmenen asumisvuoden jälkeen samalla tasolla tai korkeampi kuin suomalaistaustaisilla lukuun ottamatta Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaisia. Heidän työllisyysasteensa on tässä vaiheessa 67 prosenttia (kuvio 10).
Suomalaistaustaisen väestön määrä on vähentynyt vuodesta 2016 vuoteen 2023, mutta ulkomaalaistaustaisen väestön määrä on kasvanut. Valtaosa työllisyyden kasvusta selittyy ulkomaalaistaustaisten työllisten määrän kasvulla.
Suomalaistaustaisten työllisyysaste on ollut koko tarkastelujakson ajan korkeampi kuin ulkomaalaistaustaisten keskimäärin. Sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyysaste on noussut tarkastellun kahdeksan vuoden aikana, mutta ulkomaalaistaustaisilla nousu on ollut nopeampaa. Nousu on ollut nopeinta Euroopan ulkopuolelta muuttaneilla naisilla (Baumgartner & Raijas 2023).
Tässä artikkelissa Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset on jaoteltu taustamaaryhmien mukaan. Ryhmät ovat väestömäärältään eri kokoisia. Suurimmissa ryhmissä työllisyysasteet ovat lähellä suomalaistaustaisten työllisyysasteita. Työllisyysaste on matalin, alle 70 %, kolmessa pienimmässä taustamaaryhmässä. Merkillepantavaa on kuitenkin se, että matalimman työllisyysasteen muu Afrikka -ryhmässä, eli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, työllisyysaste on noussut erityisen selvästi vuosien 2021–2023 aikana.
Eniten tukea näyttäisi vaativan Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta lähtöisin olevien työllistyminen. Heidän työllisyysasteensa on muita ryhmiä selvästi matalampi vielä siinä vaiheessa, kun he ovat asuneet Suomessa yli kymmenen vuotta. Etenkin tämän ryhmän naisten työllisyysaste on matala. Taustalla saattavat vaikuttaa esimerkiksi puutteellinen kielitaito, matala koulutustaso tai syrjintä. Erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta Suomeen muuttaneet kokevat syntyperään, etniseen taustaan tai ihonväriin perustuvaa syrjintää (THL, MoniSuomi 2022).
Naisten työllistymiseen vaikuttaa myös se, että kyseisessä ryhmässä on paljon perheenperustamisiässä olevia naisia, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsia. Kaikkiaan 20–39-vuotiaita on ulkomaalaistaustaisista naisista suhteessa huomattavasti suurempi osuus kuin suomalaistaustaisista. (Tilastokeskus 2024b) Pienten lasten ulkomaalaistaustaisilla äideillä työllisyysasteet ovat selvästi matalammalla tasolla kuin samanikäisten lasten suomalaistaustaisilla äideillä. Erot ovat suuremmat kuin lapsettomilla naisilla. (Tilastokeskus 2024c)
Vuosien hyvän työllisyyskehityksen jälkeen taloudellisen suhdannetilanteen heikentyminen vuoden 2022 jälkeen on vaikeuttanut työllistymistä syntyperästä riippumatta. Yleinen taloustilanne heijastuu yleensä herkimmin heikoimmmassa työmarkkina-asemassa oleviin ryhmiin, kuten ulkomaalaistaustaisiin.
Työllisyyden lisäksi työelämän laatuun on syytä kiinnittää huomiota. Ulkomaalaistaustaiset palkansaajat voivat jäädä suomalaistaustaisia useammin toiveittensa vastaisesti esimerkiksi osa-aikaisiin ja määräaikaisiin töihin (Sutela 2024), tai he voivat työskennellä koulutustaan vastaamattomissa töissä, jolloin heidän osaamistaan jää käyttämättä (Baumgartner 2023). Myös syrjintä (Ahmad 2019) sekä työnantajien valmiudet eri etnisistä taustoista tulevien rekrytoinnissa (Toivanen ym. 2018) voivat vaikeuttaa työllistymistä.
Tarja Baumgartner työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.
Lähteitä:
Akhlaq Ahmad 2019. Kokeellinen tutkimus etniseen alkuperään perustuvasta syrjinnästä suomalaisilla työmarkkinoilla. Kotoutumisen kokonaiskatsaus, s. 15–27.
Baumgartner Tarja & Raijas Meri 2023. Maahanmuuttajanaisten työllisyys parani. Tieto&trendit, Tilastokeskus.
Baumgartner Tarja 2023. Maahanmuuttajien osaamista jää käyttämättä työmarkkinoilla. Tieto&trendit, Tilastokeskus.
Castaneda Anu & Kuusio Hannamaria 2022. Syrjintäkokemukset. MoniSuomi-tutkimus 2022, THL.
Larja Liisa & Sutela Hanna 2015. Työllisyys. Teoksessa: Nieminen T., Sutela H. & Hannula U. (toim.). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Tilastokeskus, Helsinki.
Liebkind Karmela, Larja Liisa, Brylka Asteria 2016. Ethnic and gender discrimination in recruitment: experimental evidence from Finland. Journal of Social and Political Psychology 4, 1, 403–426.
Migri 2023. Maahanmuutto Suomeen 2/2023.
Sutela Hanna & Liisa Larja 2015. Maahanmuuton syyt. Teoksessa: Nieminen T., Sutela H. & Hannula U. (toim.). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Tilastokeskus, Helsinki.
Sutela Hanna 2023. Maahanmuuttajien työllisyys Suomessa yli EU-keskitason – työmarkkina-asema heikompi kuin suomalaistaustaisilla. Tieto&trendit, Tilastokeskus.
Sutela Hanna 2024. Millaisia töitä ulkomaalaistaustaiset tekevät? IT-ala noussut yhdeksi keskeisistä työllistäjistä. Tieto&trendit, Tilastokeskus.
Tilastokeskus, 2024a. Väestörakenne. Syntymävaltio iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain, 1990-2023 (viitattu 12.6.2024).
Tilastokeskus 2024b. Väestörakenne. Syntyperä ja taustamaa kielen, iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan, 1990-2023 (viitattu 12.6.2024.)
Tilastokeskus 2024c. Alle kolmevuotiaiden lasten äidit aiempaa useammin töissä vuonna 2023 (viitattu 12.6.2024).
Toikka Max, Laasonen Henna & Terviö Marko 2023. Maahanmuuttajien työllisyys kehittynyt suotuisasti viime vuosina. VATT, Policy brief 2/2023.
Toivanen Minna, Väänänen Ari, Kurki Anna-Leena, Bergbom Barbara, Airila Auli (toim.) 2018. Moni osaa! Työpaikkaosaaminen monikulttuurisilla työpaikoilla. Työterveyslaitos, Helsinki.
Ulkomaalaistaustaiset työskentelevät nykyään yhtä usein erityisasiantuntijoina kuin suomalaistaustaiset. Yksi syy muutoksen taustalla on se, että informaation ja viestinnän toimiala on viime vuosina noussut ulkomaalaistaustaisten merkittäväksi työllistäjäksi.
Ikääntyneiden työllisyysasteet olivat Suomessa 1990-luvun laman jäljiltä roimasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa. Sittemmin olemme peitonneet kirimisvauhdillamme muut ylivoimaisesti.
Työvoimatutkimuksen mukaan sivutyötä tehneiden osuus työllisistä on Suomessa kasvanut jo pidempään ollen reilut viisi prosenttia vuonna 2023. Sivutyön tekijät ovat tyypillisesti yrittäjiä ja työskentelevät päätyössään tavallista useammin osa-aikaisesti. Viime vuonna 80 prosenttia sivutyötä tehneistä toimi yksityisellä sektorilla.
Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyysasteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansainvälisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalaistaustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.
Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.
Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoimatutkimuksen sisältö- ja menetelmämuutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä.
Reilulle neljännekselle alustatyötä tekevistä se on päätyö. Yli puolelle kyse on täydentävästä tai satunnaisesta työstä. Vain 7 prosenttia teki alustatyötä siksi, ettei muuta työtä ollut saatavilla. Tuore kysely antaa yllättävän myönteisen kuvan alustatyöntekijöiden autonomiasta. Valtaosa kokee voivansa kontrolloida työtehtäviään ja -aikojaan.
Naisten töihin patistelun sijaan pitäisi kantaa huolta siitä, miksei miesten työllisyys ole talouden hyvästä nosteesta huolimatta kasvanut ikähaitarin keskimmäisissä ikäryhmissä.
