Aiempaa harvempi työskentelee naisten ammateissa tai miesten ammateissa
Ammatillinen jakautuminen sukupuolen mukaan on Suomessa yhä vahvaa, mutta etenkin jatkumon ääripäissä on tapahtunut lientymistä viime vuosina. Tilastot kertovat, että nykyisin yhä useampi palkansaaja työskentelee sukupuolelleen ei-tyypillisissä ammateissa ja tekee samantapaisia työtehtäviä kuin toista sukupuolta olevat työkaveritkin.
Työmarkkinoiden eriytymistä sukupuolen mukaan pidetään yhtenä Suomen merkittävimmistä tasa-arvo-ongelmista. Eriytyminen näkyy ammateissa, toimialoilla ja myös työnantajasektoreittain: naispalkansaajat ovat töissä kunta- tai hyvinvointisektorilla selvästi useammin kuin miehet, miehet taas naisia yleisemmin yksityisellä sektorilla.
Sukupuolenmukainen eriytyminen eli segregaatio on Suomessa kansainvälisellä mittapuulla varsin voimakasta. Taustalla on nähty 1970- ja 1980-luvuille ajoittunut hyvinvointivaltion rakentaminen: hoivapalvelujen ulkoistaminen yhteiskunnalle vapautti naisia kotoa työmarkkinoille ja laajeneva julkinen sektori puolestaan tarjosi runsaasti töitä terveydenhoito- ja sosiaalialalla sekä koulutuksessa (Kolehmainen, 1999).
Työmarkkinoiden segregaatiota pidetään vähintäänkin välillisenä tai peräti juurisyynä moniin työelämän tasa-arvo-ongelmiin, kuten sukupuolten välisiin eroihin palkoissa, eläkkeissä, määräaikaisten työsuhteiden yleisyydessä, perhevapaiden jakautumisessa tai jopa työolojen kuormitustekijöiden kasautumisessa (lue myös blogi Työmarkkinoiden segregaation purkamisesta hyötyvät kaikki, ja kts. mm. STM 2025, STM 2024, Valtioneuvosto 2022, Teräsaho ym. 2023, Immonen & Sutela 2020).
Ongelma on Suomessa politiikkatasolla yleisesti tunnistettu, ja tahtotila segregaation purkamiseen on vahva. Segregaation purkuun jo vuosikausia tähdänneistä politiikkaohjelmista ja toimista huolimatta asiassa ei silti ole tapahtunut juurikaan edistystä.
Vai onko sittenkin?
Tässä artikkelissa tarkastelen sukupuolen mukaista ammatillista segregaatiota ja siinä tapahtuneita muutoksia kolmen eri tilastoaineiston perusteella: työssäkäyntitilaston, työvoimatutkimuksen ja työolotutkimuksen. Aineistojen kattavuus, tiedonkeruumenetelmät ja käyttötarkoitukset poikkeavat toisistaan. Aineistot on esitelty tarkemmin tämän artikkelin lopussa. Yhdessä tilastot antavat monipuolisen kokonaiskuvan kehityksestä.
Tasa-ammatissa työskentelevien osuus segregaation mittarina
Suomessa ammatillisen eriytymisen seuraamiseen on yleensä käytetty tasa-ammateissa työskentelevien osuutta työssäkäyntitilastoon perustuen. Tasa-ammatteina pidetään ammatteja, joissa työskentelevistä 40–60 prosenttia on naisia ja 40–60 prosenttia miehiä.
Naisten ammateiksi taas kutsutaan ammatteja, joissa työskentelevistä yli 90 prosenttia on naisia, ja miesten ammateissa vastaavasti yli 90 prosenttia on miehiä. Naisenemmistöisissä ammateissa naisten osuus on 61–90 prosenttia, ja miesenemmistöisissä ammateissa miesten osuus on 61–90 prosenttia.
Vuonna 2023 työssäkäyntitilaston mukaan 9,1 prosenttia 18–74-vuotiaista palkansaajista työskenteli tasa-ammateissa. Ammatit on otettu huomioon Tilastokeskuksen vuoden 2010 ammattiluokituksen tarkimmalla mahdollisella tasolla (4- tai 5-numerotaso).
Vuonna 2019 tasa-ammateissa työskentelevien palkansaajien osuus oli 9,9 prosenttia. Sukupuolen mukainen ammatillinen segregaatio näyttäisi viime vuosien aikana siis jopa voimistuneen.
Ääripäissä lientymistä
Pelkkä tasa-ammateissa työskentelevien osuuden seuraaminen jättää kuitenkin paljon piiloon. Kun ammattien sukupuolirakennetta tarkastelee ääripäiden näkökulmasta, kuva hieman muuttuu.
Itse asiassa entistä harvempi palkansaaja työskentelee tätä nykyä naisten ammateissa tai miesten ammateissa. Kun vuonna 2019 näissä ääripäiden ammateissa työskenteli työssäkäyntitilaston mukaan 30,1 prosenttia palkansaajista, vuonna 2023 vastaava osuus oli enää 21,3 prosenttia palkansaajista.
Kuvioissa 1, 2 ja 3 tarkasteltaviksi vuosiksi on valittu koronakriisiä edeltänyt vuosi 2019 sekä tuoreinta työssäkäyntitilastoa kuvaava vuosi 2023.
Kuviossa 1 nähdään naisten ammateissa työskentelevien palkansaajien (molemmat sukupuolet) osuuden selvä väheneminen vuodesta 2019 vuoteen 2023. Samalla naisenemmistöisissä työskentelevien osuus on vastaavasti kasvanut. Myös miesten ammateissa työskentelevien palkansaajien osuus on pienentynyt ja miesenemmistöisissä työskentelevien osuus kasvanut. Kuviossa näkyy myös tasa-ammateissa työskentelevien osuuden pieneneminen.
Kuvio 1. Palkansaajat segregaatioluokan mukaan, osuus 18–74-vuotiaista palkansaajista 2019 ja 2023
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Miesten joukossa näkyy myös siirtymää ei-tyypillisiin ammatteihin: vuonna 2019 miespalkansaajista 20 prosenttia työskenteli naisten tai naisenemmistöisissä ammateissa, vuonna 2023 vastaava osuus oli 23 prosenttia (kuvio 3). Naisten kohdalla vastaava siirtymä ei ole yhtä voimakasta. Miesenemmistöisissä tai miesten ammateissa työskentelevien naispalkansaajien osuus on kasvanut vain prosenttiyksikön verran 12 prosentista 13 prosenttiin vuosien 2019–2023 välillä (kuvio 2).
Kuvio 2. Naispalkansaajat segregaatioluokan mukaan, osuus 18–74-vuotiaista naispalkansaajista 2019 ja 2023
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Kuvio 3. Miespalkansaajat segregaatioluokan mukaan, osuus 18–74-vuotiaista miespalkansaajista 2019 ja 2023
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Ammattirakenne muutoksessa
Kehityksen taustalla vaikuttaa osaltaan työmarkkinoiden ja ammattirakenteen yleisempi muutos, jota tarkastelen seuraavaksi karkealla tasolla työvoimatutkimuksen aineistoilla reilun 10 vuoden ajalta (kuviot 4 ja 5). Kyse on 15–64-vuotiaista palkansaajista vuosina 2013 ja 2025.
Vuosien 2013 ja 2025 välillä erityisasiantuntijoiden (luokka 2) määrä on kasvanut 128 000 henkilöllä ja asiantuntijoiden määrä 40 000 henkilöllä. Myös johtajien (1) määrä on kasvanut tuntuvasti, noin 20 000 henkilöllä. Kaikissa näissä ryhmissä naisten määrä on kasvanut enemmän kuin miesten määrä.
Toimisto- ja asiakaspalvelutyössä (4) työskentelevien palkansaajien määrä on sen sijaan vähentynyt 12 vuodessa yli 30 000 henkilöllä, joista lähes kaikki ovat naisia.
Naisten määrä on vähentynyt tuntuvasti (-16 000) myös ammattiluokassa palvelu- ja myyntityö (5). Naispuolisten myyjien ja kauppiaiden määrä väheni peräti yli 20 000 henkilöllä, kun taas hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöinä työskentelevien naisten määrä jonkin verran kasvoi.
Miespalkansaajia on sitä vastoin tullut huimasti lisää (19 000) ammattiryhmään palvelu- ja myyntityö (5). Yli puolet tästä miesten lukumäärän lisäyksestä oli uusia hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöitä (53) eli käytännössä lähihoitajia. Myös miespuolisten myyjien (52) sekä suojelu- ja vartiointityöntekijöiden (54) määrät kasvoivat.
Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöiden ammateissa (7) palkansaajien määrä oli vähentynyt vuosina 2013–2025 yli 30 000 henkilöllä, joista käytännössä kaikki olivat miehiä.
”Muut työntekijät” -luokassa (9) miespalkansaajien määrä oli lisääntynyt reilussa 10 vuodessa noin 18 000 henkilöllä, mutta naispalkansaajien määrä ei ollut käytännössä muuttunut lainkaan. Noin puolet tästä miespalkansaajien lisäyksestä oli kanavoitunut ammattiluokituksen 2-numerotasolla luokkaan 91 siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät. Loput jakaantuivat luokkiin teollisuuden ja rakentamisen avustavat työntekijät (93) sekä avustavat keittiö- ja ruokatyöntekijät (94).
Kuvio 4. Naispalkansaajien ammattirakenne, vuoden 2010 ammattiluokituksen 1-numerotaso, 15–64-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Kuvio 5. Miespalkansaajien ammattirakenne, vuoden 2010 ammattiluokituksen 1-numerotaso, 15–64-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus
Johtajista tasa-ammatti: naisia jo 41 prosenttia
Ammattiluokkien sukupuolirakenteen tarkastelu 15–64-vuotiailla palkansaajilla osoittaa, että erityisasiantuntijoiden luokka on ollut 1-numerotason ryhmistä sukupuolirakenteeltaan tasaisin ja sellaisena myös pysynyt (naisia 49,2 prosenttia vuonna 2013 ja 52,1 prosenttia vuonna 2025). Asiantuntijoiden luokassa noin 59 prosenttia palkansaajista on ollut naisia vuosina 2013 ja 2025. Kyseiset ammattiluokat ovat suuria, ja edellisen 10 vuoden aikana ne ovat entisestäänkin kasvaneet.
Myös maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. -ammattiluokka on pysynyt sukupuolirakenteeltaan tasaisena (naisten osuus 41,7 prosenttia vuonna 2013 ja 49,1 prosenttia vuonna 2025), mutta se on kaikkiaan varsin pieni luokka.
Johtajien sekä ”muiden työtekijöiden” ammattiluokissa tapahtunut kehitys on sen sijaan mielenkiintoista. Naisten osuus johtajista on noussut työvoimatutkimuksen mukaan palkansaajilla reilussa 10 vuodessa 33 prosentista vuonna 2013 jo 41 prosenttiin vuonna 2025. Aiemmin miesenemmistöisestä ammattiryhmästä on tullut tasa-ammattiryhmä.
”Muut työntekijät” -ryhmässä taas naisten osuus on pudonnut 61 prosentista 55 prosenttiin eli aiemmin lievästi naisenemmistöisestä ryhmästä on siitäkin tullut tasa-ammattiryhmä. Tähän muutokseen vaikuttaa erityisesti se, että miesten osuus on kasvanut vuosina 2013–2025 merkittävästi 2-numerotason ammattiluokissa siivoojat, kotiapulaiset ja muut puhdistustyöntekijät, 13 prosentista 24 prosenttiin, sekä avustavat keittiö- ja ruokatyöntekijät, 21 prosentista 32 prosenttiin.
Eroja näkyviin ammattiluokkien tarkemmalla tasolla
Yksinumerotason tarkastelu on toki melko karkea tapa tarkastella työmarkkinoiden jakautumista sukupuolen mukaan. Mitä tarkemmalle luokitustasolle mennään, sitä enemmän eroavaisuuksia paljastuu.
Erityisasiantuntijoiden ryhmä on tästä hyvä esimerkki. Vaikka 1-numerotasolla kyse on sukupuolirakenteeltaan tasaisesta ryhmästä, 2-numerotasolla sukupuolenmukainen eriytyminen käy ilmeiseksi.
Luonnontieteiden ja tekniikan erityisasiantuntijoina (21) sekä tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijat (25) ovat selkeästi miesenemmistöisiä ammattiluokkia. Naisten osuus on tosin kasvanut luonnontieteiden ja tekniikan erityisasiantuntijoiden joukossa reilussa 10 vuodessa 23 prosentista 28 prosenttiin.
Terveydenhuollon erityisasiantuntijat (22), opettajat ja muut opetusalan erityisasiantuntijat (23) sekä lainopilliset, sosiaalialan ja kulttuurialan erityisasiantuntijat (26) ovat puolestaan naisenemmistöisiä ryhmiä: näissä luokissa on yli 70 prosenttia naisia.
Erityisasiantuntijoiden parissa ammattiluokituksen 2-numerotasolla ainoastaan liike-elämän ja hallinnon erityisasiantuntijat (24) on sukupuolten kesken suhteellisen tasaisesti jakautunut ammattiryhmä (naisia noin 60 prosenttia).
Rakenteellista ja kulttuurista muutosta
Yleisen ammattirakenteen muutoksen voi siis ajatella vaikuttavan suoraan työmarkkinoiden sukupuolen mukaiseen eriytymiseen. Jos segregaatioluokkien ääripäihin kuuluvilta aloilta häviää työpaikkoja, aiempaa pienempi osuus palkansaajia työllistyy kyseisiin ammatteihin. Tai jos uusia työpaikkoja syntyy lähinnä nais- tai miesenemmistöisille aloille, pienenee niin ääripäissä kuin tasa-ammateissakin työskentelevien osuus.
Sukupuolirakenne voi kuitenkin myös muuttua ammattiluokkien sisällä riippumatta siitä, millaisia muutoksia ammattiluokan koossa tapahtuu. Naisten ammatista saattaa ajan myötä tulla naisenemmistöinen ammatti tai miesenemmistöisestä ammatista voi tulla tasa-ammatti. Tällöin muutos kumpuaa pikemminkin kulttuurisista ja asennetason muutoksista: aiempaa useampi nainen tai mies on esimerkiksi rohkaistunut hakeutumaan sukupuolelleen ei-tyypilliseen ammattiin.
Seuraavaksi palaan työssäkäyntitilaston kokonaisaineiston pariin. Aineisto mahdollistaa työvoimatutkimuksen aineistoa paremmin tarkastelun tarkemmalla, ammattiluokituksen 3- ja 4-numerotasolla vuosina 2013 ja 2023.
Miesten ammateissa työskentelevien 18–74-vuotiaiden palkansaajien osuuden väheneminen vuosina 2013–2023 näyttää selittyvän ennen kaikkea sillä, että työllisyys heikkeni juuri perinteisissä miesten ammateissa: rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät (7) sekä prosessi- ja kuljetustyöntekijät (8) -ammattiryhmien alaluokissa.
Syynä ei siis näyttäisi olevan se, että miesten ammatit olisivat ajan myötä ”laimentuneet” miesenemmistöisiksi ammateiksi. Itse asiassa kaikki ne 3-numerotason ammattiluokat, jotka laskettiin miesten ammateiksi vuonna 2013, olivat miesten ammatteja myös vuonna 2023. Niistä vain oli hävinnyt paljon työpaikkoja.
Sen sijaan naisten ammateissa työskentelevien palkansaajien osuuden väheneminen ei näytä pääasiallisesti johtuvan siitä, että työt olisivat kaikkiaan vähentyneet naisten ammateissa. Kolminumerotason ammattiryhmistä ainoastaan kolme eli hoitotyön erityisasiantuntijat (222), sairaanhoitajat, kätilöt ym. (322) sekä lastenhoitajat ja koulunkäyntiavustajat (531) ovat luokittuneet naisten ammateiksi koko tarkastelujakson 2013–2023 ajan. Kahdessa viimeksi mainitussa ryhmässä palkansaajien määrä on kasvanut molemmissa noin 10 000 hengellä. Hoitotyön erityisasiantuntijoiden määrä oli tosin vähentynyt, mutta vain alle sadalla henkilöllä.
Selitys naisenemmistöisissä ammateissa työskentelevien palkansaajien osuuden kasvuun löytyy pikemminkin siitä, että moni vuonna 2013 naisten ammatiksi luokittunut ammattiluokka on ”laimentunut” 10 vuoden aikana naisenemmistöiseksi ammattiryhmäksi. Näin on käynyt luokissa terveydenhuollon tekniset asiantuntijat (321), hallinnolliset ja erikoistuneet sihteerit (334), kampaajat, parturit, kosmetologit ym. (514) sekä lähihoitajat, muut terveydenhuollon työntekijät ja kodinhoitajat (532).
Ammattiryhmän sukupuolirakenne on muuttunut, kun alalle on tullut enemmän miehiä kuin naisia tai kun supistuvasta ammattiryhmästä on poistunut suhteessa enemmän naisia kuin miehiä.
Sukupuolijakaumat liikkeessä useissa ammattiryhmissä
Vaikka eri segregaatioluokkiin luokittuvien ammattiryhmien tai niissä työskentelevien palkansaajien määrä ja osuus eivät olisikaan muuttuneet, eri ammattiluokat ovat siis voineet ajan kuluessa joko ”laimentua” tai ”voimistua” sukupuolirakenteeltaan.
Näin voi tapahtua, jos ammattiryhmästä lähtevien tai siihen tulevien sukupuolirakenne poikkeaa ammattiryhmän aiemmasta rakenteesta. Esimerkiksi naisenemmistöisessä yleissihteerit -luokassa (412) palkansaajien määrä on vähentynyt yli 13 000 henkilöllä vuodesta 2013 vuoteen 2023. Naisilla vähennys on ollut suhteessa vielä voimakkaampi kuin miehillä. Sen seurauksena naisten osuus ammattiluokassa on pienentynyt 89,6 prosentista 85,5 prosenttiin.
Nelinumerotason ryhmässä kampaajat ja parturit (5141) palkansaajien määrä on kehittynyt eri suuntiin eri sukupuolilla. Naispalkansaajien määrä väheni yli 1 000 henkilöllä vuosina 2013–2023, mutta miesten määrä kasvoi vajaalla parilla sadalla. Kokonaisuutena ammattiryhmän koko pieneni, ja samalla se muuttui naisten ammatista (96,2 prosenttia naisia) naisenemmistöiseksi (88,1 prosenttia naisia).
Esimerkkien joukkoon voi nostaa myös miesten ammattiluokan raskaiden moottoriajoneuvojen kuljettajat (833). Ryhmän koko on kasvanut noin 1 000 palkansaajalla, ja koska valtaosa kasvusta on ollut naisia, naisten osuus on kivunnut 5,7 prosentista 7,2 prosenttiin.
Tasa-ammatteihin lukeutuvissa ammateissakin sukupuolirakenne voi tasoittua entisestään – tai päinvastoin. Ryhmässä arkkitehdit, suunnittelijat ja maanmittaajat (216) naisten osuus kasvoi 40,2 prosentista 47,6 prosenttiin vuosina 2013–2023.
Liikettä on toki tapahtunut jossain määrin myös toiseen suuntaan. Muutamassa naisenemmistöisissä 3-numerotason ammatissa – esimerkiksi luokassa lääkärit (221) – naisten osuus on vuosien 2013 ja 2023 välillä kasvanut. Vastaavasti joissakin miesenemmistöisissä tai miesten ammateissa – esimerkiksi ryhmässä fysiikan, kemian ja teknisten alojen asiantuntijat (311) – miesten osuus on vahvistunut.
Tasa-ammattien määrä lisääntynyt, niissä työskentelevien osuus pienentynyt
Tasa-ammateissa työskentelevien palkansaajien osuuden pieneneminen vuosina 2013–2023 ei liity siihen, että tasa-ammatteja olisi 3-numerotasolla aiempaa vähemmän. Kolminumerotason tasa-ammatteja oli itse asiassa enemmän vuonna 2023 kuin 2013.
Aiemmin miesenemmistöiset ammattiluokat (121) liiketoiminta- ja hallintojohtajat, (211) luonnon- ja geotieteen erityisasiantuntijat sekä (212) matematiikan ja tilastotieteen erityisasiantuntijat ovat muuttuneet tasa-ammateiksi, kun naisten osuus niissä on kasvanut. Myös ennen naisenemmistöisistä (241) rahoitusalan erityisasiantuntijat sekä (335) julkishallinnon valmistelu- ja valvontavirkamiehet -luokista on tullut tasa-ammatteja. Näin on käynyt myös kooltaan pienelle luokalle (521) katu- ja torikauppiaat.
Toisaalta taas vuoden 2013 tasa-ammateista kolme oli muuttunut naisenemmistöiseksi vuoteen 2023 mennessä: (134) yhteiskunnan peruspalvelujen sekä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen johtajat, (242) hallinnon erityisasiantuntijat sekä (261) lainopilliset erityisasiantuntijat. Yhdestä tasa-ammatista oli tullut niukasti miesemmistöinen: (332) myynti ja ostoagentit.
Tasa-ammateista nais- tai miesenemmistöisiksi ammateiksi muuttuneissa ammateissa työskentelevien palkansaajien määrä oli kasvanut enemmän (noin 22 000) kuin nais- tai miesenemmistöisistä ammateista tasa-ammateiksi muuttuneissa työskentelevien määrä (9 000).
Tämän vuoksi tasa-ammateissa työskentelevien palkansaajien määrä ja osuus kaikista palkansaajista oli laskenut vuosina 2013–2023, vaikka tasa-ammattien segregaatioluokkaan kuuluvien 3-numerotason ammattiluokkien määrä oli lisääntynyt (taulukko 1).
Taulukko 1: Tasa-ammatit ja niissä työskentelevien palkansaajien määrä sekä naisten osuus vuosina 2013 ja 2023, ammattiluokituksen 3-numerotaso
| Palkansaajien määrä | Naisten osuus | |||
|---|---|---|---|---|
| 2013 | 2023 | 2013 | 2023 | |
| 111 Ylimmät virkamiehet ja järjestöjen johtajat | 3 915 | 4 166 | 43,5 % | 53,5 % |
| 121 Liiketoiminta- ja hallintojohtajat | 9 172 | 10 831 | 39,6 %* | 42,4 % |
| 134 Yhteiskunnan peruspalvelujen sekä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen johtajat | 14 586 | 13 686 | 54,7 % | 63,1 %** |
| 141 Hotellin- ja ravintolanjohtajat | 617 | 675 | 47,3 % | 56,4 % |
| 211 Luonnon- ja geotieteen erityisasiantuntijat | 3 963 | 3 763 | 38,8 %* | 41,0 % |
| 212 Matematiikan ja tilastotieteen erityisasiantuntijat | 954 | 3 895 | 38,5 %* | 45,0 % |
| 213 Biotieteiden erityisasiantuntijat | 8 537 | 8 724 | 49,2 % | 53,7 % |
| 216 Arkkitehdit, suunnittelijat ja maanmittaajat | 10 909 | 13 264 | 40,2 % | 47,6 % |
| 231 Yliopisto- ja korkeakouluopettajat | 16 749 | 18 514 | 49,6 % | 53,1 % |
| 232 Ammatillisen koulutuksen opettajat | 16 040 | 14 249 | 54,0 % | 56,4 % |
| 241 Rahoitusalan erityisasiantuntijat | 18 225 | 24 102 | 61,4 %** | 59,0 % |
| 242 Hallinnon erityisasiantuntijat | 27 048 | 46 223 | 59,9 % | 64,5 %** |
| 243 Myynnin, markkinoinnin ja tiedotuksen erityisasiantuntijat | 28 643 | 38 659 | 42,6 % | 52,0 % |
| 261 Lainopilliset erityisasiantuntijat | 8 088 | 10 476 | 56,7 % | 61,7 %** |
| 265 Taiteilijat | 7 779 | 7 294 | 48,4 % | 54,6 % |
| 332 Myynti- ja ostoagentit | 48 938 | 50 367 | 40,5 % | 39,5 %* |
| 333 Yrityspalveluiden välittäjät | 14 637 | 18 989 | 56,2 % | 59,8 % |
| 335 Julkishallinnon valmistelu- ja valvontavirkamiehet | 19 784 | 20 020 | 60,7 %** | 59,3 % |
| 342 Urheilijat, urheiluvalmentajat, liikunnanohjaajat ym. | 6 437 | 8 554 | 55,4 % | 51,4 % |
| 343 Taide- ja kulttuurialan asiantuntijat sekä keittiöpäälliköt | 5 646 | 5 798 | 54,3 % | 47,2 % |
| 411 Toimistoavustajat | 9 989 | 4 336 | 56,6 % | 58,7 % |
| 441 Muut toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät | 28 987 | 19 069 | 52,1 % | 55,1 % |
| 521 Katu- ja torikauppiaat | 120 | 100 | 71,7 %** | 56,0 % |
| 611 Pelto- ja puutarhaviljelijät | 6 039 | 5 942 | 48,4 % | 49,0 % |
| 612 Eläintenkasvattajat | 8 600 | 5 506 | 48,2 % | 48,3 % |
| 751 Lihanleikkaajat, leipurit, meijeristit ym. | 4 401 | 4 719 | 41,8 % | 47,7 % |
| 816 Elintarviketeollisuuden prosessityöntekijät | 15 650 | 14 698 | 50,6 % | 47,7 % |
| * Miesenemmistöinen ammatti
* * Naisenemmistöinen ammatti Jos asteriskia ei ole, kyseessä on tasa-ammatti. |
||||
Lähde: Tilastokeskus, työssäkäynti
Ääripäät lientyneet myös yksittäisillä työpaikoilla
Jos naisenemmistöisellä työpaikalla työskentelee naisten joukossa yksi mies, se saattaa houkutella kyseiselle työpaikalle myös toisen, kolmannen ja jopa neljännen miehen. Vastaavasti jos miesenemmistöisellä työpaikalla on yksikin nainen, voi työnantajien kynnys rekrytoida lisää naisia ja naisten kynnys hakea kyseiseen työpaikkaan madaltua.
Se, luokitellaanko ammatti naisten, miesten vai nais- tai miesenemmistöiseksi ammatiksi tai tasa-ammatiksi, ei välttämättä kerrokaan kaikkea sukupuolirakenteesta niissä työpaikoissa, joissa kyseisiä ammatteja harjoitetaan.
Työolotutkimuksessa ilmiötä on tarkasteltu toimipaikkatasolla vuodesta 1984 alkaen. Vastaajilta on kysytty heidän kanssaan suurin piirtein samoissa työtehtävissä toimivien työkavereiden sukupuolta.
Myös nämä tulokset kertovat ääripäiden lientymisestä pitkällä aikavälillä. Vuonna 1984 noin puolet naispalkansaajista (48 %) ja miespalkansaajista (53 %) ilmoitti, että työpaikalla samankaltaisia työtehtäviä tekevät olivat pelkästään samaa sukupuolta kuin he itse. Vuonna 2023 vastaava osuus oli kutistunut vajaaseen viidennekseen (naiset 18 %, miehet 19 %).
Niiden naispalkansaajien osuus, joiden työpaikoilla samankaltaisia työtehtäviä tekevät olivat enimmäkseen naisia, kasvoi 25 prosentista 39 prosenttiin vuosien 1984 ja 2023 välillä (kuvio 6). Niiden miesten osuus, joiden kanssa samoja työtehtäviä tekevät olivat enimmäkseen miehiä, kasvoi vastaavasti 24 prosentista 32 prosenttiin (kuvio 7).
Vuonna 2023 noin joka kolmas palkansaajanainen (32 %) ja palkansaajamies (36 %) sanoi samankaltaisia työtehtäviä tekevien olevan sekä miehiä että naisia. Nämä osuudet ovat kasvaneet vuoden 1984 lukemista (naiset 15 %, miehet 12 %) niin, että varsinainen harppaus näyttää tapahtuneen vuosina 2013–2018.
”Ainokaisena” eli sukupuolensa ainoana edustajana tietyissä työtehtävissä työskentelevien osuus on sekin hieman kasvanut, mutta tämä on edelleen harvinaista. Vuonna 2023 harvemmalla kuin joka kymmenennellä palkansaajanaisella tai -miehellä kaikki muut samoissa työtehtävissä toimivat olivat toista sukupuolta kuin he itse.
Kuvio 6. Samankaltaisia työtehtäviä tekevien työkavereiden sukupuoli, naispalkansaajat, työolotutkimukset 1984, 1990, 1997, 2003, 2008, 2013, 2018 ja 2023
Lähde: Tilastokeskus, työolotutkimus
Kuvio 7. Samankaltaisia työtehtäviä tekevien työkavereiden sukupuoli, miespalkansaajat, työolotutkimukset 1984, 1990, 1997, 2003, 2008, 2013, 2018 ja 2023
Lähde: Tilastokeskus, työolotutkimus
Segregaation seuraamiseen tarvitaan useampia mittareita
Työmarkkinoiden sukupuolenmukaisen eriytymisen purkamisesta on tullut tällä vuosituhannella suomalaisen tasa-arvopolitiikan keskeinen teema. Vaikka edistys on vaikuttanut hitaalta, tilastojen antama kuva ei onneksi ole yksinomaan synkkä. Niin rekisteripohjaisen työssäkäyntitilaston kuin otospoimintaan ja kyselyihin perustuvien työvoimatutkimuksen ja työolotutkimuksen tulokset antavat samansuuntaisen, varovasti myönteisen kuvan kehityksestä.
Ammatillinen eriytyminen on edelleen vahvaa, mutta siinä on tapahtunut vähittäistä lientymistä erityisesti jatkumon ääripäissä. Toisin sanoen yhä useampi palkansaaja työskentelee sukupuolelleen ei-tyypillisissä ammateissa. Näin siis siitä huolimatta, että tasa-ammateissa työskentelevien osuus on laskenut. Työpaikoilla työtehtävät eivät jakaudu naisten ja miesten töihin yhtä usein kuin aiemmin.
Hitaasti etenevän asenneilmapiirin muutoksen lisäksi taustalla vaikuttanee työmarkkinoiden yleisempi rakennemyllerrys. Perinteisiltä miesten aloilta on hävinnyt tuntuvasti työpaikkoja siinä missä työvoiman tarve on kasvanut perinteisissä naisten ammateissa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sukupuolirakenteeltaan varsin yksipuolisten työntekijätason töiden sijasta yhä useampi palkansaaja työllistyy asiantuntija-ammatteihin, jotka ovat sukupuolirakenteeltaan tasaisempia.
Yksi taustalta löytyvistä tekijöistä voi yllättää: ulkomaalaistaustaisten työllisten määrän kasvu. Ulkomaalaistaustaiset miehet työllistyvät suomalaistaustaisia miehiä useammin perinteisiin "naisten töihin” esimerkiksi palvelutyöntekijöiksi – kuten kokeiksi, tarjoilijoiksi ja partureiksi – taikka lähihoitajiksi, kotipalveluntyöntekijöiksi, keittiötyöntekijöiksi tai siivoojiksi. Kuvaavaa on, että niin sanotuilla EHW-aloilla (koulutus, sosiaali- ja terveysala) työskentelevistä ulkomaalaistaustaisista 18–64-vuotiaista työllisistä 25 prosenttia oli miehiä vuonna 2022, kun suomalaistaustaisilla miesten osuus oli 17 prosenttia (Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2025).
Sukupuolen mukaisen ammatillisen eriytymisen kehityskulkua on tärkeää seurata. Tähänkin tarvitaan tilastoja ja tietoa. Jotta ilmiöstä saataisiin kattavampi kokonaiskuva, yhteen lukuun – tasa-ammateissa työskentelevien osuuteen – keskittyminen ei riitä. On tarkasteltava työmarkkinoiden kehitystä laajemminkin.
Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa. Lue myös hänen ja erikoistutkija Marjut Pietiläisen blogi Työmarkkinoiden segregaation purkamisesta hyötyvät kaikki.
Artikkelissa käytetyt tilastot
Työssäkäyntitilasto on vuositilasto, joka tuottaa rekisteripohjaista alueittaista tietoa väestön pääasiallisesta toiminnasta. Tilaston henkilöperusjoukon muodostaa maassa vuoden viimeisenä päivänä vakinaisesti asuva väestö. Työssäkäyntitilastossa työllinen on vuoden viimeisellä viikolla ansiotyössä oleva henkilö, joka ei ole ollut työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisterissä tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Ammattitieto kuvaa henkilön vuoden lopun päätyösuhteen ammattia.
Työvoimatutkimus on otostutkimus, jonka avulla tilastoidaan 15–89-vuotiaan väestön työmarkkinoille osallistumista, työllisyyttä, työttömyyttä ja työaikaa kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain. Tutkimuksen tietosisältö perustuu EU:n asetukseen, ja tutkimuksen otokseen kuuluu joka kuukausi noin 12 500 henkilöä. Työvoimatutkimuksessa työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt työtä vähintään tunnin palkkaa tai yrittäjätuloa saadakseen. Myös tutkimusviikolla työstä tilapäisesti pois ollut henkilö lasketaan työlliseksi, jos poissaolon syy on äitiys- tai isyysvapaa, ansiosidonnainen vanhempainvapaa, oma sairaus, loma tai työaikajärjestely; tai jos poissaolo kestää alle 3 kuukautta.
Työolotutkimus on otostutkimus, jonka avulla kartoitetaan 18–67-vuotiaiden (aiemmin 15–64-vuotiaiden) palkansaajien fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia työoloja. Työolotutkimuksen otos poimitaan työvoimatutkimuksen vastanneista. Tilastokeskus on tehnyt työolotutkimuksia vuodesta 1977 alkaen noin viiden vuoden välein. Tuorein työolotutkimus kuvaa vuotta 2023.
Lähteet:
Immonen, Jere & Sutela, Hanna (2021): Työoloprofiilit paljastavat jakautumisen: miehet selvästi yleisemmin ”hyvissä töissä” kuin naiset, Tieto&trendit 9.9.2020
Kolehmainen, Sirpa (1999): Naisten ja miesten työt. Työmarkkinoiden segregoituminen Suomessa 1970-1990
Keski-Petäjä, Miina (2017): Tytöistä ja pojista polvi parantunut? Nuorten väestökehitys ja elinolot, Tieto&trendit 7.3.2017
Keski-Petäjä, Miina & Witting, Mika (2016): Vanhempien koulutus vaikuttaa lasten valintoihin, Tieto&trendit 10.6.2016
Pietiläinen, Marjut & Attila, Henna & Keski-Petäjä, Miina & Koivuranta, Sara (2025): Tasa-arvobarometri 2024. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2025:11
Sukupuolten tasa-arvo Suomessa 2025 (2025), Tilastokeskus
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäynti [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5528. toimiala, työnantajasektori ja työpaikat 2013. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 17.2.2026]. Saantitapa: https://stat.fi/til/tyokay/2013/04/tyokay_2013_04_2015-10-23_tie_001_fi.html
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäynti [verkkojulkaisu]. Viiteajankohta: 31.12.2023. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 17.2.2026]. Saantitapa: https://stat.fi/fi/julkaisu/cm17s3jgdb0z007w1xo1rfj9b
Suomen virallinen tilasto (SVT): Työssäkäynti 2019. Ammatti ja sosioekonominen asema. Väestö 2020. Viiteajankohta: 31.12.2019. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 17.2.2026]. Saantitapa: https://stat.fi/til/tyokay/2019/04/tyokay_2019_04_2021-11-18_fi.pdf
STM (2025) Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2024–2027, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2025:1
STM (2024) Samapalkkaisuusohjelma 2024–2027: Hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen ohjelmalliset toimenpiteet, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:21
Teräsaho, Mia & Keski-Petäjä, Miina (2017) Nuorten toiveammatit sukupuolen mukaan eriytyneitä, Opetus- ja kulttuuriministeriö; Nuorisoasiain neuvottelukunta; Nuorisotutkimusverkosto
Teräsaho, Mia & Tanhua, Inkeri & Rantanen, Emmi (2023) Tasa-arvon edistäminen työpaikoilla – keinoja sukupuolen mukaisen segregaation purkamiseen, Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:21, STM
Valtioneuvosto (2022) Valtioneuvoston tasa-arvopoliittinen selonteko, Valtioneuvoston julkaisuja 2022:49
Avainsanat:
Miksi tätä sisältöä ei näytetä?
Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.