Suomen väestö ikääntyy nopeasti. Siksi ikääntyneitä koskevaa tietoa tarvitaan entistä enemmän päätöksenteon ja yhteiskuntasuunnittelun tueksi. Tilastotieto auttaa ymmärtämään ikääntyneen väestön elämäntilanteita ja elinoloja sekä kohdistamaan esimerkiksi palveluja oikein. Tässä artikkelissa tarkastelemme iäkkäiden elinoloja pureutumalla erityisesti yksin asumiseen.

Miten yleistä yksinasuminen tänä päivänä ylipäänsä on ja miten se vaihtelee naisten ja miesten elämänkaarella? Entä miten 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien yksinasuminen eroaa eri väestöryhmissä ja alueittain?

Noin neljännes asuu yksin  

Vuoden 2024 lopussa Suomessa oli yhteensä 1 336 181 perheisiin kuulumatonta yksinasuvaa henkilöä eli noin neljännes väestöstä. Miehistä yksin asui 23 prosenttia ja naisista 25 prosenttia.

Yksinasuvien osuus on kasvanut melko tasaisesti viime vuosikymmenten aikana. Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2014, viidennes asui yksin: miehistä 19 prosenttia ja naisista 21 prosenttia. 

Vaikka yksinasuvien naisten ja miesten osuuksissa ei olekaan suurta eroa väestötasolla, vaihtelee yksinasuminen kuitenkin naisten ja miesten elämänkaarella. Yleisintä se on nuorilla aikuisilla ja ikääntyneillä. (Kuvio 1.) 

Nuoret asuvat tyypillisesti yksin muutettuaan lapsuudenkodista omilleen. Suomessa vanhempien luota muutetaan keskimäärin 21,4-vuotiaana eli nuorempana kuin muissa Euroopan maissa,  ja naiset muuttavat nuoria miehiä varhaisemmin. Suomessa miesten asevelvollisuus viivästyttänee osaltaan kotoa muuttoa ja selittää siten osan sukupuolierosta. 

Nuorilla naisilla yksinasuvien osuus onkin huipussaan juuri 21-vuotiaana (44 %), miehillä muutamaa vuotta myöhemmin 23-vuotiaana (42 %). Vuoteen 2014 verrattuna nyt selvästi useampi nuori nainen ja mies asuu yksin.  

Tämän jälkeen yksinasuvien osuudet pienenevät, lähinnä parisuhteiden muodostumisen ja lasten saamisen myötä. Nuoret naiset perheellistyvät hieman miehiä aiemmin, mikä näkyy yksinasuvien osuuden jyrkempänä laskuna naisilla kuin miehillä. Esimerkiksi 25-vuotiaista naisista avoliitossa asuu 35 ja miehistä 27 prosenttia.  

Naisilla yksinasuminen on vähäisintä 41-vuotiaana (12 %) ja miehillä 49-vuotiaana (23 %). Miehillä suurempi osuus kertoo siitä, että erojen myötä lapset jäävät usein kirjoille äidin luokse ja isä tilastoituu usein ainakin tilapäisesti yksinasuvaksi – siinäkin tapauksessa, että lapset asuisivat kummankin vanhempansa luona säännöllisesti. 

Miesten yksinasuminen on naisia yleisempää aina 56-vuotiaaksi. Tämän jälkeen yksinasuvien naisten osuus kasvaa suuremmaksi kuin miehillä. 

Yksinasuminen on yleistynyt etenkin nuorilla

Kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna yksinasuminen näyttää olevan nyt yleisempää erityisesti nuorena. Miehillä se on nyt selvästi yleisempää alle 45-vuotiailla ja 60–75-vuotialla ja naisilla alle 40-vuotiailla.

Eläköitymisen kynnyksellä 65-vuotiaana naisista joka kolmas (33 %) asui yksin, miehistä 28 prosenttia. Sukupuolten välinen ero kasvaa tämän jälkeen edelleen ja 70-vuotiailla yksinasuvien osuuksissa oli jo kymmenen prosenttiyksikön ero.  

75-vuotiaista naisista yksin asui 42 prosenttia ja miehistä 26 prosenttia. 80-vuotiaissa naisissa yksinasuvia oli jo noin joka toinen (51 %) ja miehissä 26 prosenttia.

Huipussaan naisten yksin asuminen on 90-vuotiaana (65 %), siinä missä samanikäisistä miehistä yksin asui 40 prosenttia. Toki on muistettava, että vanhimmissa ikäryhmissä myös ikäluokat ovat kooltaan naisilla ja miehillä erilaiset.  

75-vuotiaista ja sitä vanhemmista yksin asui 43 prosenttia 

Vuonna 2024 Suomessa asui 652 831 henkilöä, jotka olivat iältään 75-vuotiaita tai sitä vanhempia. Ikäryhmään kuuluvien määrä on kasvanut vuoteen 2014 verrattuna 176 930 henkilöllä. Vähintään 75 vuotta täyttäneitä yksinasuvia oli 278 766 henkilöä, eli 68 298 enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.  

Yksinasuvien osuus ikäluokasta on hieman pienentynyt: vuonna 2024 osuus vähintään 75-vuotiaista oli 43 prosenttia, mikä on kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.  (Kuvio 2.)

 

Ikääntyneet yksinasuvat naiset ovat usein leskiä – miehet naisia useammin naimattomia

Vähintään 75-vuotiailla naisilla yksinasumisen taustalla on usein leskeys. Vuonna 2024 yksinasuvista 75–79-vuotiaista naisista 47 prosenttia oli siviilisäädyltään leskiä, 80–84-vuotiaista jo 61 prosenttia.  

Yksinasuvilla miehillä leskeys on suhteellisesti harvinaisempaa: yksinasuvista 75–79-vuotiaista miehistä 28 prosenttia oli siviilisäädyltään leskiä ja 80–84-vuotiaista 44 prosenttia.  

Sukupuolten välinen ero ikääntyneiden siviilisäädyssä johtuu pitkälti siitä, että eri sukupuolta olevien avioliitoissa miehet ovat keskimäärin noin kaksi vuotta naisia vanhempia, ja lisäksi naiset elävät keskimäärin miehiä muutaman vuoden pidempään. Vastasyntyneen elinajanodote oli vuonna 2024 pojilla 79,6 vuotta ja tytöillä 84,8 vuotta, ja sukupuolierojen lisäksi elinajanodotteissa on alueellisia eroja. 

Yksinasuvat ikääntyneet miehet ovat puolestaan samassa tilanteessa olevia naisia useammin naimattomia. Ero on selvä 75–79-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa yksinasuvista miehistä siviilisäädyltään naimattomia oli 26 prosenttia, mutta naisista vain 15 prosenttia.  Yksinasuvista 80–84-vuotiaista miehistä naimattomia oli 19 prosenttia ja naisista 11  prosenttia. 

Sen sijaan vähintään 85 vuotta täyttäneiden joukossa erot yksinasuvien miesten ja naisten siviilisäätyjen jakaumassa kaventuvat selvästi: ikäryhmän yksinasuvista miehistä naimattomia oli 11  prosenttia ja naisista 9 prosenttia, leskiä puolestaan miehistä 67 prosenttia ja naisista 75 prosenttia. 

Iäkkäät yksinasuvat ovat useammin lapsettomia kuin puolison kanssa asuvat

Leskeksi jäätyään naiset siis asuvat ikääntyneinä miehiä todennäköisemmin yksin, vaikka olisivatkin olleet perheellisiä. Tämä näkyy myös siinä, että vuoden 2024 lopussa kaikista 75–79-vuotiaista naisista lapsettomia oli 13 prosenttia, yksinasuvista 18 prosenttia.  

Miehillä puolestaan ero yksinasuvien ja muiden välillä on huomattavasti suurempi: yksinasuvista 75–79-vuotiaista miehistä 30 prosenttia oli lapsettomia, kaikista saman ikäryhmän miehistä vain 15 prosenttia. Tässä ikäryhmässä miehet, joilla on lapsia, asuvat usein vielä puolisonsa kanssa. 

Vanhemmissa ikäryhmissä ero yksinasuvien ja muiden välillä kaventuu miehilläkin jonkin verran.  Kaikista 80–84-vuotiaista miehistä lapsettomia oli 13  ja naisista 12 prosenttia, yksinasuvista miehistä 24  ja naisista 15  prosenttia. Tätä vanhemmista, 85–89-vuotiaista yksinasuvista lapsettomia oli harvempi, miehistä viidennes (20 %) ja naisista 14 prosenttia. 

Tiedot lasten lukumäärästä ovat puutteellisia ennen vuotta 1935 syntyneillä, minkä vuoksi lapsettomien osuutta ei ole mielekästä tarkastella tätä vanhemmissa ikäluokissa. Tämä johtuu siitä, että väestötietojärjestelmä perustettiin aikoinaan vuoden 1970 väestölaskennan tietojen pohjalle, jolloin henkilöille merkittiin ne lapset, jotka asuivat tuolloin vanhempansa kanssa. 

Se, että henkilö asuu yksin, ei tietenkään tarkoita samaa kuin yksin eläminen: onhan useimmilla muitakin läheisiä ihmisiä kuin ne, joiden kanssa asutaan yhdessä.  Yksinasuminen ei myöskään suoraan kerro henkilön kokemasta yksinäisyydestä. Terve Suomi -tutkimuksen mukaan 75 vuotta täyttäneistä 11 prosenttia koki itsensä yksinäiseksi vuonna 2024, naiset (12 %) useammin kuin miehet (10 %). 

Suomenkieliset iäkkäät asuvat ruotsinkielisiä useammin yksin 

Suomenkieliset vähintään 75-vuotiaat asuvat yksin hieman yleisemmin kuin ruotsinkieliset. Suomenkielisistä 75–79-vuotiaista 37 prosenttia asui yksin vuoden 2024 lopussa, ruotsinkielisistä 32 prosenttia.  

Vastaavasti ruotsinkieliset asuivat suhteellisesti useammin aviopuolison kanssa:  55 prosenttia saman ikäryhmän ruotsinkielisistä ja joka toinen (50 %) suomenkielisistä asui aviopuolison kanssa ilman lapsia. Tilannetta selittää ruotsinkielisten keskimäärin pidempi elinikä – erityisesti ruotsinkielisillä miehillä elinajanodote on pidempi kuin suomenkielisillä miehillä (esim. Reini & Saarela 2021). 

Erot suomen- ja ruotsinkielisten välillä näkyvät myös 80–84-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa 43 prosenttia suomenkielisistä ja 39 prosenttia ruotsinkielisistä asui yksin vuonna 2024. Vähintään 85 vuotta täyttäneistä suomenkielisistä yksin asui jo 54 prosenttia ja ruotsinkielisistäkin 52 prosenttia. 

Kieliryhmien väliset erot ikääntyneiden yksinasumisessa eivät ole merkittävästi muuttuneet kymmenessä vuodessa. Vuoteen 2014 verrattuna yksinasuvien osuudet pysyivät likimain ennallaan sekä suomen- että ruotsinkielisillä 75–79-vuotiailla ja vähintään 85-vuotiailla. Samalla ajanjaksolla 80–84-vuotiaiden yksinasuvien osuus on pienentynyt molemmissa kieliryhmissä, suomenkielisillä kaksi prosenttiyksikköä ja ruotsinkielisillä kolme prosenttiyksikköä. 

Saamenkielisillä ja vieraskielisillä 75–79-vuotiailla yksinasumisen yleisyys vuonna 2024 sijoittui suomen- ja ruotsinkielisten väliin. Sen sijaan vähintään 80 vuotta täyttäneillä se oli molemmissa ryhmissä harvinaisempaa kuin suomen- tai ruotsinkielisillä.  

On kuitenkin syytä huomioida, että vaihtelu eri vuosien välillä on ajoittain ollut suurta kieliryhmien pienen koon vuoksi. Saamenkielisiä vähintään 75-vuotiaita oli vuonna 2024 väestössä vain 219 henkilöä ja vieraskielisiäkin vain 8 092 henkilöä, vaikka vieraskielisten määrä ikääntyneessä väestössä on kasvanut. 

Ulkomailla syntyneet iäkkäät asuvat tavallista harvemmin yksin

Suomessa ja ulkomailla syntyneiden vähintään 75-vuotiaiden perheasemat ja yksinasumisen yleisyys eroavat toisistaan. Vuonna 2024 Suomessa syntyneistä vähintään 75-vuotiaista 43 prosenttia asui yksin ja 42 prosenttia aviopuolison kanssa ilman lapsia. Ulkomailla syntyneillä samanikäisillä molemmat asumismuodot olivat suhteellisesti harvinaisempia kuin Suomessa syntyneillä: yksin asui 39 prosenttia ulkomailla syntyneistä vähintään 75-vuotiaista ja aviopuolison kanssa ilman lapsia asui 35 prosenttia. 

Sen sijaan perheisiin kuulumattomia, jotka eivät asuneet yksin, oli ulkomailla syntyneistä tässä ikäryhmässä 14 prosenttia. Suomessa syntyneistä vastaava osuus oli vain viisi prosenttia. Eroa saattaa selittää yleisempi asuminen lapsen ja tämän perheen kanssa tai muiden sukulaisten kanssa.

Perheisiin lasketaan tilastossa korkeintaan kaksi sukupolvea, joten esimerkiksi lapsensa perheen kanssa asuva isovanhempi tilastoituu perheen ulkopuoliseksi, ellei yhdessä asu myös puoliso, jolloin vanhempi pariskunta muodostaa oman perheen. 

Toisaalta ulkomailla syntyneitä vähintään 75-vuotiaita oli vuonna 2024 väestössämme vielä varsin vähän, 10 974 henkilöä eli alle kaksi prosenttia ikäryhmästä.  

Entisessä Neuvostoliitossa syntyneet poikkeus

Valtaosa ulkomailla syntyneistä 75-vuotiaista ja sitä vanhemmista on Euroopan maissa syntyneitä (8 654 henkilöä, joista yli puolet entisen Neuvostoliiton alueelta). 

Entisessä Neuvostoliitossa syntyneet asuivat yleisemmin yksin kuin Suomessa syntyneet: 47 prosenttia heistä asui yksin vuonna 2024. Muualla Euroopassa syntyneistä 34 prosenttia oli yksinasuvia. Seuraavaksi eniten oli Aasian maissa syntyneitä (1 071), joista yksinasuvia oli vain 31 prosenttia. (Taulukko 1.) 

Päijät-Hämeessä suhteellisesti eniten yksinasuvia 75-vuotiaita tai sitä vanhempia… 

Maakunnittain tarkasteltuna yksinasuvia oli vuonna 2024 suhteellisesti eniten Etelä-Savossa, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa. Näissä maakunnissa osuus oli 27 prosenttia. Yksinasuvien suhteellinen osuus maakunnan väestöstä oli vuorostaan pienin Keski-Pohjanmaalla (18 %) ja Pohjanmaalla (19 %).  

Myös vuonna 2014 yksinasuvien osuus väestöstä oli suurin Etelä-Savossa ja Kymenlaaksossa (molemmissa 23 %), ja pienin Keski-Pohjanmaalla (15 %) ja Pohjanmaalla (17 %). Kymmenen vuoden aikana yksinasuvien osuudet ovat kasvaneet kaikissa maakunnissa. 

Kun tarkastelu rajataan vähintään 75 vuotta täyttäneisiin, ovat yksinasuvien osuudet huomattavasti suurempia: vuonna 2024 heitä asui suhteellisesti eniten yksin Päijät-Hämeessä (46 %), Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa (molemmissa 45 %). Heidän osuutensa oli vastaavasti pienin Keski-Pohjanmaalla (37 %) ja Pohjanmaalla (38 %).  

Kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 2014, vähintään 75 vuotta täyttäneitä yksinasuvia oli niin ikään suhteellisesti eniten Päijät-Hämeessä (48 %) ja vähiten Keski-Pohjanmaalla (38 %). 

…ja kunnista Tervolassa ja Tervossa

Kunnittain tarkasteltuna vähintään 75 vuotta täyttäneiden yksinasuvien suhteellinen osuus kyseisen ikäryhmän väestöstä kunnassa oli vuonna 2024 suurin Tervolassa ja Tervossa (molemmissa 52 %) ja pienin Pedersören kunnassa, Ruskossa ja Hammarlandissa (kaikissa 31 %).

Kymmenen vuotta aiemmin vastaava osuus oli suurin Oripäässä (57 %), Kumlingessa (52 %) ja Helsingissä (51 %) ja pienin Savukoskella (30 %), Kihniössä ja Posiolla (molemmissa 31 %). 

Yksinasuminen vaikuttaa iäkkäimpien naisten keskimääräistä suurempaan köyhyys- ja syrjäytymisriskiin

Ikääntyneiden kasvava joukko jää helposti tilastoissa piiloon, jos ikäluokat rajataan tarkasteluissa liian karkeasti tai ne jätetään kokonaan pois. Piiloon jäämisen myötä ikääntyneet voivat jäävät katveeseen myös päätöksentekijöiltä. Tämä taas ei tue ikääntyneiden edun ja oikeuksien toteutumisen edistämistä eikä ikääntyneiden aseman ja oikeuksien huomioon ottamista lainsäädännössä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa (Vanhusasiavaltuutetun vuosikertomus 2024).  

Meillä Suomessa ikääntyneistä on kohtalaisen paljon tilastotietoa, erityisesti rekisteriaineistoissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös rekisteripohjaiseen tilastotietoon liittyy tiettyjä rajoitteita. Esimerkiksi rekisteritieto asumisesta kuvaa sitä, missä henkilö on kirjoilla, vaikka joissakin tapauksissa hän voi käytännössä asua muualla.  

Kyselytutkimuksissa on kuitenkin edelleen aukkoja vanhimpien ikäryhmien kohdalla, vaikka tilastointi onkin viime vuosina parantunut.  Ikääntyneitä koskevaan tiedonkeruuseen liittyy esimerkiksi haasteita ikääntyneiden kykyyn, mahdollisuuksiin ja halukkuuteen vastata. EU-harmonisoiduissa kyselytutkimuksissa käytettävät ikärajaukset puolestaan tulevat yleensä EU:sta.   

Esimerkiksi Tilastokeskuksen elinolotilaston mukaan noin joka kymmenes  75–84-vuotias ja noin joka viides 85-vuotias tai sitä vanhempi oli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä vuonna 2024. Riski koskettaa erityisesti 85-vuotiaita tai sitä vanhempia naisia: heillä riski oli lähes joka neljännellä. Näissä ikäluokissa naiset asuvat selvästi useammin yksin kuin miehet.  

Yksinasumisen onkin osoitettu olevan yhteydessä keskimääräistä suurempaan köyhyysriskiin ja vaikuttavan olennaisesti sukupuolieroihin ikääntyneiden köyhyysriskissä (Ahonen & Kuivalainen 2024). 

Positiivista on elinolotilastosta havaittava ikääntyneiden köyhyys- tai syrjäytymisriskin merkittävä vähentyminen viime vuosina, mitä selittänee eläkkeiden indeksikorotuksista aiheutuva pienituloisuuden lasku. 

Ikääntyneet eivät ole yksi yhtenäinen joukko. On kiinnitettävä erityistä huomiota raportointiin sekä siihen, että eri ikäisiä – niin lapsia, työikäisiä kuin ikääntyneitäkin – tarkastellaan tasapuolisesti ja tarjotaan näin luotettavaa tilastotietoa päätöksenteon perustaksi.

 Marjut Pietiläinen työskentelee erikoistutkijana ja Minna Wallenius ja Joonas Toivola yliaktuaareina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastot-osastolla.  

Lähteitä: 

Ahonen, K. & Kuivalainen, S. (2024): Gender differences in old-age poverty in 14 EU countries: exploring the role of household structure. International Review of Economics. doi: 10.1007/s12232-024-00455-w  

Eläketurvakeskus (2024): Pohjoismaissa yli 75-vuotiaat asuvat usein yksin, Etelä-Euroopassa taas monen sukupolven kesken – köyhyysriskissä isoja eroja. Eläketurvakeskus, ajankohtaista, ekonomisti Kati Ahosen haastattelu 3.5.2024

Eurostat (2025): When do young people in the EU leave home? Eurostat News articles 23 September 2025

Reini, K., & Saarela, J. (2021): Life Expectancy of the Ethnically Mixed: Register-Based Evidence from Native Finns. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(7), 3415 

Suomen virallinen tilasto (SVT): Elinolotilasto [verkkojulkaisu]. ISSN=2669-8854. Helsinki: Tilastokeskus [Viitattu: 9.3.2026]. Saantitapa: https://stat.fi/fi/tilasto/eot 

Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), 75 vuotta täyttäneet (THL) (id:4287). [Viitattu 26.2.2026] 

Vanhusasiavaltuutettu (2024): Kohti ikäsyrjimätöntä yhteiskuntaa – Vanhusasiavaltuutetun kertomus valtioneuvostolle 2024 

Tieto&trendit-artikkeleita aiheesta: 

Huomo, M. (2021): Yksinasuvia paljon kaupunkien keskusta-alueilla. Tieto&trendit 15.2.2021

Kannisto, O. (2017): Asumisesta tulossa yksilölaji. Tieto&trendit 19.12.2017

Lintunen, J. (2019): Yhä useampi ikäihminen asuu kotona – yli puolet pientaloissa. Tieto&trendit 15.8.2019

Pietiläinen, M. & Toivola, J. (2023): Valtaosa lapsista kasvaa edelleen aviopariperheessä – avopareja aiempaa enemmän, uusperheitä vähemmän. Tieto&trendit 11.1.2023

Pietiläinen, M. & Nikander, T. (2015): Kaupunkialueet vetävät nuoria asumaan yksin. Tieto&trendit 17.12.2015