Toissaviikolla vietettiin Kuluttaja-lehden järjestämää hävikkiviikkoa. Jo yhdeksättä kertaa järjestetyn kampanjan tavoitteena on nostaa ruoan arvostusta ja kertoa ruokahävikin vähentämisen merkityksestä sekä korostaa erityisesti kotitalouksien roolia ruokahävikin määrän pienentämissä. 

Kansallisen määritelmän mukaan ruokahävikillä tarkoitetaan alun perin syötäväksi tarkoitettua syömäkelpoista ruokaa, jota ei hyödynnetä ihmisravintona, rehuna tai muuna arvojakeena. 

Seurasin mielenkiinnolla sosiaalisessa mediassa käytyä keskustelua. Paljon annettiin vinkkejä esimerkiksi siitä, miten ruokahävikkiä voi omassa arjessa vähentää, mitä eri pakkausmerkinnät kertovat ja millaisia herkkuja ruoantähteistä voi valmistaa. Oli myös ilahduttavaa huomata, miten moninaisia tahoja hävikkiviikon keskusteluun osallistui.  

Tänään vietetään Kansainvälistä päivää ruokajätteen ja -hävikin tietoisuuden lisäämiseksi. YK:n lanseeraaman kansainvälisen teemapäivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ongelmasta, sen merkityksestä ja mahdollisista ratkaisuista, sekä lisätä globaalia toimintaa kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvan vastuullisen kuluttamisen (SDG12) saavuttamiseksi. Päivää vietettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2020. 

Kestävän kehityksen tavoitteen 12.3. mukaan vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuinen ruokajätteen määrä tulisi puolittaa jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla, sekä vähentää ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien. 

Määritelmän mukaan kestävä kehitys on ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävä kehitys kattaa ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden. 

Ruokahävikkiä voi syntyä ruoantuotannon koko elinkaaren ajan. Ruokajätettä syntyy puolestaan esimerkiksi elinkaaren loppupäässä kuluttajien ja kauppojen toimesta. Kestävän kehityksen näkökulmasta ruokajätteeseen ja -hävikkiin liittyykin paljon huomioitavaa. 

Miksi ruokahävikki on kestämätöntä tuhlausta? 

Ensinnäkin ruoantuotanto vaatii hurjan paljon erilaisia resursseja, kuten maapinta-alaa, ravinteita, vettä, työvoimaa, prosessointia ja rahaa. Lisäksi ruoka mahdollisesti pakataan, varastoidaan ja kuljetetaan toisaalle. 

Siten ruokahävikkiä pienentämällä voidaan esimerkiksi vähentää niin kasvihuonekaasupäästöjä kuin ympäristön liiallista kuormitusta, mikä olisi suotuisaa myös luonnon monimuotoisuudenkin näkökulmasta. Lisäksi ruokahävikin vähentämisestä koituu taloudellisia säästöjä. 

On myös tärkeää huomata, että ruoka jakautuu erityisesti maailmanlaajuisesti tarkasteltuna hyvinkin eriarvoisesti. YK:n mukaan ruokahävikki ja nälänhätä kasvavat yhtä aikaa. 

Luonnonvarakeskuksen tuoreen raportin mukaan Suomessa syntyy ruokahävikkiä noin 360 miljoonaa kiloa vuosittain. Kotitalouksien osuus tästä on noin kolmannes, minkä jälkeen toiseksi merkittävin ruokahävikin syntylähde on elintarviketeollisuus. Raportissa on huomioitu ensimmäistä kertaa myös nestemäinen hävikki.

Lisäksi ruokahävikkiä syntyy ravitsemispalveluista, kaupasta sekä alkutuotannosta. Kotitalouksien ruokahävikistä suurimmat osuudet koostuvat vihanneksista, juureksista ja perunoista (23 %), hedelmistä ja marjoista (17 %) sekä kahvista (14 %).

Joskus ruokahävikin syntymistä ei kuitenkaan voi ehkäistä. Mikäli jätettä syntyy, tulisi se ensisijaisesti kierrättää – biojätteen erilliskeräys on ruokahävikille oikea osoite. Kompostointi ja mädätys ovat biojätteen yleisimpiä käsittelytapoja. Biojätteestä voidaan tuottaa mm. biokaasua, ravinteita ja multaa. Erilliskerätty biojäte voi siis olla myös hyödyllistä, mikäli hävikkiä syntyy.

Tilastokeskuksen tuottaman jätetilaston mukaan yhdyskunnista kerättiin biojätettä noin 465 000 tonnia vuonna 2019. Tästä kompostointiin ja mädätykseen päätyi valtaosa, yli 85 prosenttia. Erilliskerättyä biojätettä ovat varsinaisen keittiö- ja ruokalajätteiden lisäksi myös muun muassa puutarha- ja puistojätteet. 

Erilliskerätyn biojätteen määrä on kasvanut samassa suhteessa kokonaisjätemäärän kanssa, ollen noin 14 prosenttia vuosina 2015–2019. Kun tarkastellaan pelkkiä keittiö- ja ruokalajätteitä, on niiden suhteellinen osuus ollut noin kymmenesosa. Jokaista suomalaista kohti kertynyt keittiö- ja ruokalajätteen määrä on vuosina 2015–2019 kasvanut 12 kilogrammalla ollen 66 kilogrammaa vuonna 2019. Toki tämä ei automaattisesti ole huono asia, sillä biojätteen erilliskeräys on sekajätteeseen joutumiseen verrattuna kestävämpi vaihtoehto. 

Hyödyntämiskelpoista biojätettä on eri koostumusselvitysten mukaan sekajätteen joukossa merkittäviä määriä. Sekajätteen joukossa energiapolton myötä biojäte menee hukkaan ja se myös vähentää sekajätteestä saatavan energian määrää. 

Koronavuoden 2020 yhdyskuntajätteitä koskeva tilasto julkaistaan 9.12.2021. Kun moni koronarajoitusten myötä työskenteli etätöissä kotona, myös kuluttaminen ja jätteiden synty sekä syntypaikkalajittelu siirtyivät toimistoilta ja ravintoloista koteihin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten etätyöhön siirtyminen näkyy uusimmissa tilastoissa.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina ja ilmiöasiantuntijana Tilastokeskuksen ympäristötilinpidossa.

Aiheesta muualla: 

Hävikkiviikko

Luonnonvarakeskus: Ruokahävikkiseuranta. https://www.luke.fi/ruokahavikkiseuranta/ 

MTK: MTK keskustelussa kansainvälisen ruokajärjestelmän murroksesta.

Riipi, I., Hartikainen, H., Silvennoinen, K., Joensuu, K., Vahvaselkä, M., Kuisma, M. & Katajajuuri, J-M. 2021. Elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmän rakentaminen ja ruokahävikkitiekartta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 49/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 72 s.  

YK: Nälänhätä ja ruokahävikki kasvavat yhtä aikaa.

WWF: Ruuan ympäristövaikutukset.