Tänään tyttöjen päivänä (11.10.) on hyvä hetki luoda silmäys tyttöjen liikkumiseen ja liikuntaharrastuksiin. Pienille lapsille liikkuminen on luontaista. Liikemittareilla tehtyjen tutkimusten perusteella 4–6-vuotiaat tytöt liikkuvat keskimäärin 4 tuntia päivässä eli tunnin liikkumissuositusta enemmän.

Kansallisten liikkumissuositusten mukaan alle kouluikäisten lasten tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä ja 7–17-vuotiaiden lasten vähintään tunnin monipuolista liikuntaa päivässä.

Siinä missä 4–6-vuotiaista tytöistä 93 prosenttia täyttää liikuntasuosituksen, kouluikäisten tyttöjen liikkumisessa olisi toivomisen varaa. Iän myötä paikallaanoloaika vuorokaudessa kasvaa ja liikkuminen vähenee. 7-vuotiaista tytöistä suosituksen saavutti 62 prosenttia, mutta 15-vuotiaista enää vain 6 prosenttia.

Urheiluseurat tarjoavat suomalaislapsille tärkeän väylän vapaa-ajalla tapahtuvaan liikkumiseen, ja valtaosa tytöistä harrastaakin jotain lajia urheiluseurassa jossain lapsuuden vaiheessa.

11–15-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa vain 13 prosentilla ei ole koskaan ollut urheiluseuraharrastusta, kertoo vuoden 2018 LIITU-tutkimus. 56 prosenttia 11–15-vuotiaista tytöistä harrasti liikuntaa urheiluseurassa. Tytöt aloittivat urheiluseurassa harrastamisen keskimäärin noin 6-vuotiaina.

Urheiluseuraharrastus vaihteli satunnaisista liikuntakerroista tavoitteelliseen kilpailuun, mutta oli vähemmän kilpailuvetoista kuin pojilla. Noin puolet tytöistä ei kilpaillut harrastuksessaan lainkaan tai osallistui harrastetason kilpailuihin.

Vuoden 2018 LIITU-tutkimuksessa tyttöjen suosituimmat urheiluseurassa harrastamat lajit olivat tanssi ja kilpatanssi (15,3 %), voimistelu (14,7 %), ratsastus (13,8 %), jalkapallo (10,6 %) sekä yleisurheilu (5,5 %).

Yleisimpiä esteitä tyttöjen urheiluharrastukselle olivat kiinnostavan lajin ohjauksen puute kodin lähellä (59 %), liikunnan harrastamisen kalleus (54 %) sekä ajanpuute muiden harrastusten vuoksi (53 %).

Poikiin verrattuna tytöt pitivät itseään huonompina liikkujina tai pelkäsivät loukkaantuvansa. Sen sijaan esimerkiksi kaveripiirillä oli tyttöjen haluttomuuteen harrastaa liikuntaa vähemmän vaikutusta kuin pojilla.

Kaikki tytöt eivät ole samalla viivalla, mitä tulee mahdollisuuksiin harrastaa liikuntaa. Haavoittuvalla asemalla – kuten maahanmuuttajataustalla, toimintarajoitteilla tai kodin ulkopuolelle sijoittamisella – näyttää olevan vaikutusta liikunnan harrastamiseen. Toimintarajoitteiden, syntyperän ja kodin ulkopuolelle sijoittamisen vaikutus vapaa-ajalla harrastettuun liikuntaan näkyy vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tuloksissa.

8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 77 prosenttia harrasti vapaa-ajallaan vähintään tunnin viikossa hengästyttävää liikuntaa. Tytöillä, joilla oli jokin toimintarajoite, vastaava osuus oli 66 prosenttia. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen tyttöjen joukossa osuus oli vielä pienempi: 61 prosenttia.

Huolestuttavin tilanne oli ulkomailla syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla tytöillä, joista vain 55 prosenttia harrasti vapaa-ajallaan vähintään tunnin viikossa hengästyttävää liikuntaa.

Liikuntaharrastuksella on monenlaisia vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Se muun muassa kehittää motorisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa, mutta sillä on myös tärkeä rooli sosiaalisten suhteiden muodostamisessa.

Haavoittuvassa asemassa olevien lapsiryhmien jääminen liikuntaharrastusten ulkopuolelle saattaa lisätä eriarvoisuutta lasten välillä. Tulevaisuudessa suomalaiseen liikuntatutkimukseen voisikin olla hyödyllistä lisätä eri lapsiryhmien liikkumisen tarkastelua.

Johanna Lahtela työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa Lapsistrategian toimenpiteen 24 parissa.