Sähkön hinta ja siihen liittyvät korotukset ovat olleet mediassa esillä viime kuukausien ajan tiiviisti. Omakotiasuja sähkölämmitteisessä talossaan on talven aikana saattanut miettiä, miten selvitä pakkasista, kun sähkön hinnat tuntuvat karkaavan käsistä. Kerrostaloasuja puolestaan pohtii sähkönkulutustaan omien sähkölaitteidensa, kuten sähkökiukaan ja lieden, kulutuksen kautta. Mikä sopimusmuodoista olisi halvin vaihtoehto? Mitä tilastot puolestaan kertovat hintojen kehityksestä? Tutkitaanpa ensin syitä sähkön hintojen nousulle ja sen jälkeen sitä, miten hintoja Tilastokeskuksessa mitataan.

Syitä sähkön hinnan nousuun on monia. Globaali energian kysyntä on yleisesti kasvanut koronapandemian jälkimainingeissa. Viime aikoina keskustelua ovat herättäneet erityisesti EU:n Venäjää vastaan asettamat pakotteet, joiden seurauksena sähkön tuonti Venäjältä EU:hun loppui kokonaan heinäkuussa 2022. Myös kaasun tuonti supistui olennaisesti sodan ja pakotteiden seurauksena.

Sähkömarkkinoilla hinnan määrää kullakin hetkellä kallein tuotantomuoto, mikä sekin vaikuttaa sähkön hintakehitykseen. Esimerkiksi Manner-Euroopassa sähköä tuotetaan kaasua polttamalla, jolloin kallis kaasu nostaa sähkön hintaa myös Suomessa. Myös ilmasto vaikuttaa sähkön hintaan: ilmasto-olosuhteet heiluttavat sähkön tuotantomääriä (tuulisähkö, vesivoima) ja osaltaan lisäävät sähkön tuontia muista pohjoismaista.

Sähkön hintaa mitataan maatalouden, yritystoiminnan ja kuluttajan näkökulmista

Sähkönenergian hinnan tilastointi Tilastokeskuksessa perustuu tiedonkeruuseen, johon vastaa kuukausittain joukko otokseen valikoituneita sähköyhtiöitä. Tiedot siirtohinnan kehityksestä kerätään Energiaviraston tilastoista. Energian hinnat -tilasto kuvaa sähkön keskihintaa, kun muissa tilastoissa hintakehitystä kuvataan indeksin muodossa.

Sähkön hintaa mitataan maatalouden, yritystoiminnan ja kuluttajan näkökulmista. Kuluttajahintaan luetaan mukaan arvonlisävero. Muuten sähkön hinta muodostuu samalla tavalla: sähköenergian hinta + sähkön siirtohinta + sähkövero.

Kuluttajahintaindeksi mittaa kuukausittain sähkön kuluttajahintojen (ml. alv) muutosta. Maatalouden tuotantovälineiden ostohintaindeksi puolestaan kuvaa maataloudessa käytettävien tavaroiden ja palveluiden, kuten sähkön arvonlisäverottomien hintojen kehitystä, ja energian hinnat -tilasto kuvaa sähkön keskihintaa kuluttajatyypeittäin (ml. alv).

Katsotaanpa, miltä hintakehitykset näyttävät eri näkökulmista. Energian hinnat -tilaston mukaan sähköenergia maksoi vuoden 2022 kolmannella neljänneksellä keskimäärin 40–60 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Eniten hinnat nousivat vähän sähköä kuluttavilla kotitalouksilla ja vähiten sähkölämmitteisen talon asukkailla. Näyttääkin siltä, että energian suurkäyttäjät kilpailuttavat sähkösopimuksiaan pienkäyttäjiä enemmän.

Keskimäärin sähkön keskihinnat nousivat 50 prosenttia tammikuusta 2020 lokakuulle 2022. Hintojen nousu keskittyi pääasiassa vuodelle 2022.

Maataloudessa tuotantopanosten hinnat jatkoivat nousuaan vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä. Sähkön hinta maksoi viljelijälle 46 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten, ja hinnannousun kiihtyminen jatkui loppuvuotta kohden.

Vuoden 2020 tammikuusta lähtien maataloudessa sähkön hinta on noussut 74 prosenttia joulukuulle 2022 tultaessa. Perusvuodesta 2015 lähtien sähkön hinnat ovat nousseet kaiken kaikkiaan 92,2 prosenttia, kun keskimäärin tuotantotarvikkeiden hinnat ovat samassa ajassa nousseet 61 prosenttia. 

Viimeisimpänä tarkastellaan sähkön kuluttajahintojen muutosta. Sähköenergian kuukausikohtaista keskihintaa kerätään otokseen valituista yrityksistä. Tiedonkeruusta johtuen viive sähkön hintatiedoissa on yksi kuukausi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tammikuussa 2023 sähkön hinta kuvasi joulukuun kuluttajahintaa. Tiedonkeruun uudistuksen myötä toimitusvelvollisuushinta vaihdettiin keskihintaan, joka kattaa eri sopimusmuodot: toistaiseksi voimassa olevat ja määräaikaiset sähkösopimukset sekä pörssisähkösopimukset. 

Sähkön kuluttajahinnat ovat nousseet syksystä 2021 selkeästi nopeammin kuin kuluttajahintaindeksi eli yleinen inflaatio. Vuoden 2020 tammikuusta hinnat ovat nousseet nyt keskimäärin 88 prosenttia. 

Sähkön hinnan nousuun varauduttiin syksyllä

Hintojen nousuun varauduttiin viime syksynä, jolloin hallitus aloitti energianhinnan korvaustoimenpiteiden kartoituksen. Vaihtoehtoisia tapoja esitettiin useita, joista seuraavat vahvistettiin:

• Sähkön arvonlisäveron alennus 24 prosentista 10 prosenttiin aikavälillä 1.12.2022–30.4.2023, ei koske siirtomaksua
• Verohallinnon sähkövähennys, jota voi hakea, jos vakituisen asunnon sähkölaskut ovat yli 2000 euroa 1.1–30.4.2023 välillä, ei koske siirtomaksua
• Kelan väliaikainen sähkötuki vähävaraisille kotitalouksille, jotka eivät voi hakea Verohallinnon sähkövähennystä.

Edellä mainittujen lisäksi valtioneuvosto antoi 31.1.2023 eduskunnalle esityksen, jossa ehdotetaan lakia takautuvasti maksettavasta väliaikaisesta sähköhyvityksestä. Eduskunta hyväksyi lain 27.2.2023. Lain mukaan sähköhyvityksen määrä perustuu vuoden 2022 marras- ja joulukuun sähköenergian kulutukseen ja loppukäyttäjän sähköenergian hintaan marras- ja joulukuussa 2022 sekä tammikuun 2023 aikana. Hyvitystä maksetaan laskennallisesti neljän kuukauden ajalta 50 prosenttia sähköenergialaskun omavastuun 90 euroa/kuukausi ylittävältä osalta, kuitenkin enimmillään 700 euroa kuukaudessa. 

Sähkön hinnan nopean nousun korvaustoimenpiteet huomioidaan kuluttajahintaindeksissä EU:n ohjeistuksen mukaisesti. Sähköenergian arvonlisäveron alennus on huomioitu kuluttajahintaindeksissä. Takautuvasti maksettavaa sähköhyvitystä ei puolestaan tulla huomioimaan kuluttajahintaindeksissä, koska hyvityksen suuruus ei ole ollut tiedossa sähkön kulutuksen käyttöhetkellä. Tässä noudatetaan EU:n ohjeistusta, johon kaikki jäsenmaat ovat sitoutuneet.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilasto­­keskuksen tieto- ja tilasto­palveluissa.

Lisätietoja: 

• Energian hinnat -tilasto, Marianne Rautelin p. 029 551 3421 
• Kuluttajahintaindeksi, Kristiina Nieminen p. 029 551 2957