Tilastot kertovat meistä muutakin kuin olemmeko työllisiä, työttömiä vai työvoiman ulkopuolella. Tiesitkö esimerkiksi, kuinka moni työvoiman ulkopuolinen haluaisi töitä, mutta ei etsi? Entä miksi he eivät etsi? Korkean työttömyysasteen aikana on syytä tutkia tarkemmin erilaisia tilastotietoja työmarkkinoista.

Aloitetaan tarkastelu vertaamalla kahden eri ryhmän kehitystä: yhtäältä ei-työllisten, jotka eivät etsi työtä, mutta olisivat halukkaita tekemään työtä ja valmiita ottamaan vastaan sellaista parin viikon sisällä, ja toisaalta työttömien.

Molemmat ryhmät ovat työtä vailla olevia henkilöitä, joiden erona on se, ovatko he etsineet työtä vai eivät. Aivan tarkan työttömän määritelmän voi lukea Tilastokeskuksen verkkosivuilta työvoimatutkimuksen käsitteitä esittelevästä osiosta.

Kuvio 1 kertoo, että työttömien määrässä on selvää kausivaihtelua. Kuitenkin työttömien määrän trendi on ollut nousussa vuodesta 2023 lähtien, kuten tämän aiemman työttömyysaiheisen Tieto&trendit-blogin kuvio 2 esittää. Työtä haluavien, mutta ei sitä etsineiden määrässä on vähemmän kausivaihtelua kuin työttömien määrässä. Vuosina 2021–2022 määrä laski selvästi koronan aiheuttaman työmarkkinakriisin helpottaessa (kuvio 1).

Vuoden 2025 kahdella ensimmäisellä neljänneksellä työtä haluavien, mutta ei sitä etsineiden määrä oli aavistuksen korkeampi kuin vuoden 2023 vastaavina ajankohtina. Kolmannella neljänneksellä määrä oli samalla tasolla molempina vuosina.

Näin ollen kun tarkastellaan näitä kahta ei-työllisten ryhmää, niistä työttömien eli aktiivisesti työmarkkinoilla olevien määrä on kasvanut enemmän kuin ”piiloon” jäävien potentiaalinen työvoima.

Miksi työhön halukkaat eivät etsi työtä?

Tilanteeseen, jossa henkilö olisi halukas tekemään työtä, muttei etsi sitä, on kenties vaikea nimetä yhtä selvää syytä ylitse muiden. Tämän voi päätellä siitä, että ”muu syy” saa paljon mainintoja, kun asiaa tiedustellaan työvoimatutkimuksessa. Useimmin syyt liittyvät elämäntilanteeseen, kuten sairauteen tai opiskeluun (kuvio 2).

Yllä mainittujen syiden lisäksi pienet osuudet vastaajista mainitsevat vielä perheeseen ja omaisiin liittyvät syyt.

Vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä työhön halukkaista 22 prosenttia ei etsinyt työtä siksi, että sopivaa työtä ei ollut saatavilla (kuvio 2). Verrattuna vuoden 2024 vastaavaan ajankohtaan osuus on sama. Vuonna 2023 vastaavana ajankohtana osuus oli hiukan pienempi eli 19 prosenttia. Myös lukumäärä oli hiukan alhaisempi kuin vuosien 2024 ja 2025 vastaavana ajankohtana.

Näin ollen kokemus vaikeudesta löytää sopiva työ on hiukan yleistynyt, kun puhutaan niistä henkilöistä, jotka voisivat olla siirtymässä työmarkkinoille työvoiman ulkopuolelta. Muutosta ei voi kuitenkaan pitää dramaattisena, pikemminkin pienenä.

Mikä on työn aloittamisen esteenä?

Työhön käytettävyys on yksi työttömyyden kriteereistä: sen lisäksi, että on töitä etsiessään käyttänyt jotain työnhakutapaa, on lisäksi oltava valmis aloittamaan työt parin viikon sisällä.

Työttömyyden määritelmän tällä osalla on siis suora vaikutus siihen, miten paljon työttömiä mitataan olevan. Jos kaikki työtä etsivät olisivat valmiita aloittamaan työt parin viikon sisällä, työttömiä olisi tilastoissa enemmän.

On kuitenkin luontevaa, että kaikki työtä etsivät eivät voi ottaa työtä heti vastaan, esimerkkinä opiskelijat. Tämä paljastuu, kun katsotaan tieto siitä, mikä on esteenä työn aloittamiselle kahden viikon sisällä (kuvio 3).

Opiskelun mainitsee esteeksi kolmannella vuosineljänneksellä 46 prosenttia niistä, jotka eivät voi ottaa työtä heti vastaan. Osuus vaihtelee vuodenajan mukaan – korkeimmillaan se on keväällä, jolloin opiskelijat etsivät töitä kesäksi tai valmistumisen jälkeiseksi ajaksi.

Tiedon käyttöä hankaloittaa luokan "muu syy" korkea osuus. Sen voi tulkita kertovan, että iso osa ei pysty mainitsemaan yhtä selvää syytä, miksi työtä ei voisi ottaa heti vastaan.

Muut ryhmät jäävät sen verran pieniksi, että niiden merkitys potentiaalisena työvoimana on pieni – sellaiset syyt, kuten sairaus tai lasten hoitamiseen liittyvät asiat, ovat kuitenkin tärkeitä henkilöille itselleen.

Työvoimaosuus pysytellyt korkeana, koska työttömiä on enemmän

Siirrytään lopuksi työvoiman ulkopuolisista työvoimaan, joka käsittää siis työttömät ja työlliset. Työvoimaosuus kuvaa työllisten ja työttömien yhteenlaskettua osuutta väestöstä.

Työvoimaosuutta nostetaan harvoin esille ja sitä käytetään kuvioissa vielä harvemmin. Jos näin kuitenkin tehdään työllisten osuuden kanssa, näiden väliin jäävänä alueena nähdään havainnollisesti työttömien osuus.

Kuvioon 4 on poimittu vuodesta 2009 alkaen 3. vuosineljänneksiltä niin työvoiman kuin työllisten osuudet. Yhden vuosineljänneksen ottaminen tarkasteltavaksi on perusteltu siksi, että kaikkien vuosineljänneksien kuviossa näkyisi kehityksen tulkintaa haittaava kausivaihtelu.

Kuvion kertoma on, että työvoiman osuus sekä työllisten osuus väestöstä ovat muuttuneet hyvin samansuuntaisesti vuoteen 2023 saakka. Kuitenkin kahtena viime vuonna työllisten osuus on selvästi laskenut koko työvoiman osuuden noustessa (kuvio 4).

Tämä tarkoittaa sitä, että työttömien osuus väestöstä on kasvanut. Asia ei luonnollisestikaan yllätä, koska kuten aiemmin todettiin, työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta on noussut.

Kansantalouden kannalta alentuneella työllisyysasteella on merkitystä siten, että harvempi työllisten joukko joutuu hoitamaan työpanoksen. Toisaalta kun työttömien määrä on korkealla tasolla, niin työmarkkinoilla on runsaasti nopeasti käytettävissä olevaa työvoimaa silloin, kun työmahdollisuudet kohenevat.

Työttömyys korkealla tasolla, potentiaalista työvoimaa normaalisti

Edellä kerrotut esteet siirtyä työvoimaan työvoiman ulkopuolelta näyttävät olevan tällä hetkellä suhteellisen normaalilla tasolla. Ne eivät siis ilmeisesti ole muodostamassa poikkeavaa estettä työvoiman käytölle, kun kysyntä kasvaa.

Työn etsimisen tai sen vastaanottamisen esteinä on nykyään kuten aiemminkin hyväksyttäviä syitä, kuten opiskelu, mutta toisaalta esimerkiksi myös valitettavia henkilökohtaisia terveysongelmia.

Myös esimerkiksi omaan elämäntilanteeseen ja perheeseen liittyvät syyt rajoittavat työhön osallistumista. Tässä artikkelissa käytetyt työvoimatutkimuksen tiedot tarjoavat niihin yleiskatsauksen, mutta erillisiä, tarkempia tutkimuksia tarvittaisiin syiden selvittämiseksi.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastoissa työvoimatutkimuksen parissa.