Tilastokeskuksen tuoreessa tilastossa viranomaisten tietoon tulleiden pari- ja lähisuhdeväkivaltarikosten uhrien määrä kasvoi 20 prosenttia vuodesta 2024. Tämä tilasto perustuu rekisteritarkasteluun uhrin ja epäillyn suhteesta eikä ole riippuvainen poliisin perheväkivaltakirjauksesta.

Myös poliisin oman kirjauksen mukaisten perheväkivaltajutuksi luokiteltujen rikosilmoitusten määrä kasvoi voimakkaasti vuonna 2025. Niitä kirjattiin lähes 17 000, mikä on peräti runsaat 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 2024. (Kuvio 1.)

Tilastokeskuksen tilasto sisältää lähinnä väkivalta- ja seksuaalirikokset, joten lukumäärät eivät ole täysin verrannollisia. Poliisin perheväkivaltajuttu saattaa sisältää rikoksina jopa ylinopeuksia, kun jokin jutun useammasta rikoksesta on luokiteltu perheväkivallaksi.

Toisaalta aiemmin Tilastokeskuksen rekisteritarkastelun uhrien lukumäärä on ollut hieman suurempi kuin poliisin perheväkivaltajuttujen rikosilmoitusten määrä, mutta vuonna 2025 asetelma kääntyi: perheväkivaltajuttuja oli hieman enemmän kuin uhreja rekisteritarkastelussa.

Poliisin perheväkivallaksi luokittelemista vajaasta 17 000 jutusta pahoinpitelyrikoksia oli 11 900, mikä on lähes 60 prosenttia enemmän kuin vuonna 2024. Näistä rikoksista 10 100 tapahtui yksityisasunnossa – 55 prosenttia edellisvuotta enemmän. (Kuvio 2.)

Tilastokeskuksen perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilaston mukaan uhrien määrä kasvoi 20 prosenttia vuodesta 2024. Hieman yllättäen miesuhrien määrä kasvoi 28 prosenttia ja naisuhrien 23 prosenttia. Alaikäisten joukossa poikien määrä kasvoi 14 prosenttia ja tyttöjen määrä noin prosentin.

Mikä selittää merkittävää kasvua?

Sekä poliisin kirjaukset että Tilastokeskuksen rekisteripäättelyn luvut kertovat merkittävästä kasvusta. Mutta onko pari- ja lähisuhdeväkivalta ilmiönä todella voimistunut vuodessa näin paljon?

Vastausta ei ole helppoa antaa, sillä läheskään kaikkea pari- ja lähisuhdeväkivaltaa ei ilmoiteta poliisille. Aihe on ollut paljon esillä mediassa, joten se on voinut omalta osaltaan lisätä ihmisten tietoisuutta asiasta ja siten kasvattaa rikosilmoitusten määrää.

Toinen mahdollinen selitys liittyy apulaisoikeuskanslerin selvitykseen 14.10.2025. Sen mukaan poliisi on lainvastaisesti jättänyt tutkimatta lähisuhteessa tapahtuneita pahoinpitelyjä. Selvityksen tuloksia käsiteltiin muun muassa Helsinkin Sanomien uutisessa ja kolumnissa sekä Ylellä. Poliisin kirjaustapoja moitittiin, ja poliisihallitus laati tämän jälkeen uudet ohjeet pari- ja lähisuhdeväkivaltatilanteita varten.

Vaikuttiko Tilastokeskuksen tekemä selvitys poliisin toimintaan?

Apulaisoikeuskanslerin raportti julkaistiin vasta loppuvuodesta, joten sekään ei selitä kuin pienen osan rikosten ja uhrien määrän kasvusta. Raportin taustalla on Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston tilaama ja Tilastokeskuksen toteuttama selvitys, joka julkaistiin tammikuussa 2025. Selvityksessä Tilastokeskus yhdisti poliisin Patja-järjestelmän sekä tuomioistuinten Ritu-järjestelmän tietoja ja selvitti naisiin kohdistuvien pahoinpitelyjen ja henkirikosten yritysten etenemistä rikosprosessissa.

Selvityksessä muun muassa paljastui, että vuonna 2019 poliisille ilmoitetuista parisuhdeväkivaltatapauksista 51 prosenttia oli ratkaistu tuomioistuimessa vuoden 2022 loppuun mennessä. Lähisuhdeväkivallan osuus oli vajaat 35 prosenttia.

Ehkä mielenkiintoisin poliisin aineistosta paljastunut asia – tuomiotietojen ja muun täysin uuden tiedon ohella – oli havainto, että poliisi ei aina tunnista pari- ja lähisuhdeväkivaltaa tai toimi sen vaatiman lainsäädännön mukaisesti.

Esimerkiksi vuonna 2021 poliisi oli päättänyt parisuhdeväkivaltaa koskevia esitutkintoja sillä perusteella, että ”asianomistaja ei vaadi rangaistusta”. Tällaisia kirjauksia oli vajaat viisi prosenttia. Osuus on pieni, mutta lain mukaan sen pitäisi olla nolla.

Kirjauksia ei tulisi olla, koska vuonna 2011 voimaan tulleen lain mukaan lähisuhteessa tapahtuneet lievätkin pahoinpitelyt ovat virallisen syytteen alaisia. Syyttäjän on siis nostettava syyte, vaikka asianomistaja vastustaisi asiaa.

Myös kirjausten, joissa päätösperusteena oli ”asianomistaja peruuttanut vaatimuksen”, osuus oli pari prosenttia parisuhdeväkivallasta ja perheväkivallasta, vaikka niitä ei tulisi olla yhtään.

Aineistosta kyllä havaitaan, että näiden kirjausten osuus väheni vuoden 2011 jälkeen, mutta täysin ne eivät loppuneet. Toisaalta vuoden 2011 jälkeen lisääntyivät ”rikos vähäinen” -henkilöpäätökset. Vuonna 2022 joka kymmenes henkilöpäätös parisuhdeväkivallassa oli ”rikos vähäinen”, kun vuonna 2010 näitä oli noin yksi prosentti.

Rikos- ja pakkokeinotilaston tuoreimmasta aineistosta selviää, että ”asianomistaja peruuttanut vaatimuksen” ja ”asianomistaja ei vaadi rangaistusta” -päätöksien määrä on vähentynyt pari- ja lähisuhdeväkivallan kohdalla lähemmäs nollaa.

Miesuhrien määrän kasvua saattaa osittain selittää se, että lähisuhdeväkivaltatilanteissa väkivalta on usein molemminpuolista. Toinen osapuoli aloittaa ja toinen puolustautuu väkivallalla, joka on mahdollisesti liiallista tilanne huomioiden. Tällöin poliisin on kirjattava rikosilmoitus molemmista osapuolista. Tämän väitteen vahvistaminen vaatisi kuitenkin lisätarkasteluja.

Myös pahoinpitelyrikoksissa kirjatut ”rikos vähäinen” -tapaukset ovat yleisellä tasolla vähentyneet (kuvio 3).

Tämä pikainen tarkastelu ei luonnollisesti mahdollista aukottomien kausaalipäätelmien tekemistä. Ajallinen yhteys Tilastokeskuksen ja apulaisoikeuskanslerin raporttien ja muuttuneiden kirjauskäytäntöjen välillä on joka tapauksessa melko selkeä.

Tilastojen julkaisemisen lisäksi Tilastokeskus toteuttaa eräänlaista ”viranomaisvalvontaa” saattamalla tiedot avoimesti kaikkien käytettäväksi ja siten haastaa poliisia kertomaan oman kantansa kasvun syistä.

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastossa.