Tilastokeskus päätyi vuonna 2022 tehdyssä ratkaisussa luokittelemaan asuntorakentamisen korkotukilainat osaksi julkista velkaa. Seuraavassa vastaamme luokitusmuutoksesta esitettyihin kysymyksiin.

Mitä tarkoittaa, että velka “kasvaa” tilastoinnin seurauksena?

Julkisen velan laskennassa on olennaista, mitä siihen sisällytetään. Velan laskentaa ohjeistetaan ja seurataan tarkasti, jotta eri maiden tavat organisoida julkista toimintaansa eivät vaikuttaisi lopputulokseen. Tarkasteluiden tuloksena saatetaan havaita ilmiö, jonka tulisi kuulua julkiseen velkaan, mutta jota ei ole aiemmin sinne sisällytetty. Tällöin velan määrä kasvaa, vaikka taloudessa ei ole tapahtunut muutosta.

Onko kyse oikeasta lisävelasta vai luokittelusta/tilastoinnista?

Korkotukilainojen sisällyttämisessä osaksi julkista velkaa on kyse tilastollisesta menetelmäpäätöksestä.

Mihin sääntöihin luokittelu perustuu?

Julkisen velan ja alijäämän sisältöä säännellään EU:ssa hyvin laajasti. Niiden tärkeä asema finanssipoliittisessa päätöksenteossa on määritelty jo EU:n perussopimuksessa sekä EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa. Asetuspohjana toimivat Euroopan kansantalouden tilinpitoa (ESA2010) sekä liiallisia alijäämiä ja velkaa (EDP) koskevat asetukset, joiden säännöstöä täydennetään julkisyhteisöjen alijäämä- ja velkakäsikirjalla (MGDD).

Komission pääosasto Eurostat vastaa EU-tasolla julkisyhteisöjen velan sisällön yhdenmukaisesta tulkinnasta koko EU-alueella. Eurostat toteuttaa tätä tehtäväänsä säännöllisellä keskustelulla jäsenmaiden kanssa.

Voiko tilastoviranomainen “optimoida” tuloksia, jotta politiikka olisi helpompaa?

Ei. Tilastoviranomaisen tehtävä on kuvata olemassa olevaa todellisuutta voimassa olevan lainsäädännön ja ohjeistusten mukaisesti. Tavoitteena on kuvata julkista velkaa eri maissa mahdollisimman yhdenmukaisesti.

Miten riippumattomuus ja tilastostandardit rajaavat harkintaa?

Tilastoviranomaisten päätökset perustuvat voimassa olevaan säännöstöön eli tilastostandardeihin. Säännöstö kuvaa, mitä velkaan tulee sisällyttää ja mitä ei tule.

Ammatillinen riippumattomuus muista toimijoista – kuten hallituksista, poliittisista päätöksentekijöistä, muusta hallinnosta sekä intressiryhmistä – varmistaa, että tilastoijat tekevät menetelmä- ja luokituspäätökset itsenäisesti antamatta ratkaisujen vaikuttaa siihen, miten muutos heijastuu oman maan lukuihin.

Miten riippumattomuus varmistetaan (menetelmät, audit trail, EU-standardit)?

Tilastovirastot Euroopassa ovat kaikki sitoutuneet eettiseen säännöstöön (European Code of practice), jossa keskeisenä periaatteena on ammatillinen riippumattomuus. Suomessa riippumattomuus on taattu myös kansallisella tilastolailla. Riippumattomuus varmistetaan sillä, että noudatetaan kansainvälisiä ohjeistuksia ja EU-standardeja. Lisäksi Eurostat varmistaa EU:n tasolla, että lainsäädäntöä ja ohjeistuksia noudatetaan yhdenmukaisesti.

Eurostat tekee kahden vuoden välein jäsenmaihin julkisen talouden tilastointiin liittyen vierailuja, joilla tarkistetaan myös käytössä olevia lähdeaineistoja. Näiden vierailujen pöytäkirjat julkaistaan Eurostatin verkkosivuilla.

Millainen prosessi luokittelupäätöksissä on (dialogi Eurostatin kanssa, revisiot, dokumentointi)?

Tilastokeskuksen asiantuntijat arvioivat jatkuvasti erilaisia tapahtumia taloudessa ja miettivät, kuinka ne tulisi kirjata tileille. Kun kyseessä on tietoihin merkittävästi vaikuttava kokonaisuus, asiantuntijat käyvät keskustelua muutoksesta, minkä jälkeen luokittelusta päätetään. Jos kyseessä on erityisen monimutkainen tapaus, voidaan Eurostatista pyytää konsultaatiota.

Maavierailulla Eurostat käy laajalti keskustelua eri aihealueista ja nostaa ongelmakohtia keskusteluun sekä tutkittavien kokonaisuuksien listalle. Isoista luokituspäätöksistä julkaistaan päätösmuistio Tilastokeskuksen verkkosivuilla. Muutokset tulee viedä myös takautuvasti aiempien vuosien tietoihin, jos kyseinen ilmiö on aiemmin ollut olemassa.

Onko luokittelu lopullinen vai voiko se muuttua (revisiot, uudet ohjeistukset)?

Luokitteluissa Tilastokeskus noudattaa EU:sta tulevaa ohjeistusta. On mahdollista, että ohjeistus muuttuu ajan myötä, kun esiin nousee uusia taloudellisia ilmiöitä, mutta tässä vaiheessa luokittelun muutoksesta ei käydä keskusteluja.

Miksi velan takaisin maksava taho ei yksin ratkaise EDP-velkaluokittelua?

Eri maat organisoivat julkisen sektorin toimintaa eri tavoin. Jotta maiden tiedoista saadaan vertailukelpoisia, tulee huomioida myös muita seikkoja, kuten julkisen sektorin toimijan kontrolli. Jos kontrolli on tarpeeksi laajaa, voidaan yksityisen sektorin toimijan käytännössä ajatella toteuttavan julkisen sektorin tehtävää.

Tarkan ohjeistuksen tarkoitus on taata julkisen talouden symmetrinen ja yhtenäinen kuvaus eri maissa huolimatta niiden institutionaalisista, toiminnallisista tai vaikkapa kirjanpitokäytäntöihin liittyvistä eroista.

Mikä merkitys luokittelussa on “valtion kontrollilla” (sääntely, asukasvalinnat, vuokrasääntely)?

Jos julkisyhteisöjen sääntely ja kontrolli ovat merkittäviä, tulkitaan yksikkö tai sen taloustoimet osaksi julkista velkaa ja alijäämää. Näin on myös vuonna 2022 tehdyssä ARA-korkotukilainoihin liittyvässä päätöksessä.

Mitä tarkoittaa “Eurostatin ohje” vs. “kansallinen tulkinta”?

Julkisen talouden tilastoinnissa on paljon erilaista ohjeistusta. Perustana tietojen laadinnalle ovat kansantalouden tilinpitoa säätelevä ESA-asetus, tätä tarkentava säännöllisesti päivitettävä julkisen talouden menetelmämanuaali (MGDD) sekä Eurostatin erikseen julkistamat guidance notes ja decisions -ohjeistukset. Tämän lisäksi on olemassa eri jäsenmaiden yksittäistapauksia koskevia ohjeistuksia (annetaan jäsenmaiden pyynnöstä).

Eurostat on vastuussa metodologisesta ohjeistuksesta ja EDP-tietojen laadunvalvonnasta. Mainittujen ohjeistusten kokonaisuus muodostaa kehikon, jossa kukin jäsenmaa tekee kansallista tulkintaa ja omia päätöksiään.

Ovatko Suomi, Saksa ja Hollanti ainoita EU-maita, joissa on tämän tyyppinen tukijärjestelmä?

EU-maissa on erilaisia asumisen ja sen tukemisen malleja, jotka yksityiskohdissaan eivät välttämättä ole kovin samankaltaisia.

Miksi eri maissa voi olla erilaisia tulkintoja samankaltaisista järjestelmistä?

Ensisijainen syy on varmasti se, että vaikka eri järjestelmät vaikuttavat samanlaisilta, on kukin yhteiskunta järjestetty omalla tavallaan ja kehittynyt historiallisesti eri suuntiin. Harva asia yhteiskunnissa on järjestetty täsmällisesti samalla tavoin eri maissa. Tämän vuoksi kansainvälinen ohjeistus ei voi olla täysin aukoton jokaisen maan tilanteeseen nähden, ja siksi tilaa kansalliselle tulkinnalle jää aina.

Tulkintojen erilaisuus näkyy myös niissä tilanteissa, kun jäsenmaa ja Eurostat ovat erimielisiä jonkin yksityiskohdan luokittelusta. Kansainvälisesti vertailukelpoisen tilastoinnin perustana on se, että maiden tilastotuotanto perustuu yhteisiin ohjeistuksiin ja yhdessä sovittuihin sääntöihin. Suurimmaksi osaksi tämä käytäntö toteutuukin ja jäsenmaiden toimet on luokiteltu yhtenäisesti.

Miten Eurostatin tarkastukset ja “dialogi” toimivat käytännössä?

Eurostat tekee dialogivierailuja (dialogue visits) jokaiseen EU:n jäsenmaahan kerran kahdessa vuodessa. Eurostat lähettää ennen dialogivierailua ennakkokysymyksiä ja tehtäviä, joihin jäsenmaan tulee vastata. Näiden tietojen avulla Eurostat tutustuu ennalta kyseisen maan julkisen talouden yksityiskohtiin sekä käyttää hyväksi tässä työssä maan tekemiä raportointeja ja kunkin maan EDP-menetelmäkuvausta (EDP Inventory).

Eurostatin asiantuntijat vierailevat paikan päällä ja käyvät yhdessä kansallisten tilastoviranomaisen kanssa läpi keskeiset julkisen talouden tilastojen aiheet, tietolähteet ja kirjauskäytännöt. Asiantuntijat koostuvat Eurostatin edustajien lisäksi Euroopan keskuspankin ja komission edustajista sekä Suomen julkisen talouden asiantuntijoista Tilastokeskuksesta sekä valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin edustajista. Tarvittaessa kutsutaan yksittäisiä asiantuntijoita muista instituutioista yksittäisiin keskusteluasiakohtiin.

Vierailun päätteeksi Eurostat laatii yhteenvedon ja alustavan listan toimenpidesuosituksista (”action point” -tehtävät), jotka se toimittaa jäsenmaalle tarkistettavaksi. Tämän jälkeen Eurostat viimeistelee ja toimittaa lopulliset havainnot (Final Findings), jotka toimitetaan myös EU:n talous- ja rahoituskomitealle ja julkistetaan Eurostatin verkkosivuilla. Lopulliset havainnot sisältävät mm. sovitut jälkitehtävät ja määräajat niiden toteuttamiselle.

Vierailun päätyttyä kansalliset viranomaiset ryhtyvät toteuttamaan annettuja jälkitehtäviä (action point -tehtäviä) sovitussa aikataulussa. Seuraavalla dialogivierailulla tarkistetaan aiempien tehtävien toteutuminen.

Mitä sanktioita seuraisi, jos Suomi ei noudattaisi Eurostatin tulkintaa?

Ensisijaisesti Eurostat kiristää valvontaa, mikä tarkoittaa lisäselvityksiä tilanteen korjaamiseksi. Julkisesti Eurostat voisi ilmaista varauman Suomen tietojen laatuun ja luotettavuuteen liittyen, mikä tarkoittaisi vielä aiempaa tiiviimpää keskustelua toimenpiteistä, joita Suomen tulisi tehdä, jotta varauma voidaan poistaa. Tämä saattaisi heijastua heikompana luottamuksena Suomen julkisen talouden tilastoihin sekä heikentää maan mainetta EU-yhteisössä. Tämä voisi johtaa myös tiukempaan seurantaan EU:n julkisen talouden seurantaprosessissa.

Äärimmäisissä tapauksissa komissio voi käynnistää velvoitteiden laiminlyönnin vuoksi EU-rikkomusmenettelyn, missä vaadittaisiin Suomea korjaamaan julkisen talouden tilastojaan. Näissä ääritapauksissa neuvosto voi komission ehdotuksesta määrätä jäsenmaalle sakon (enintään ~0,2 % BKT:sta) tahallisesta tai vakavasta huolimattomuudesta aiheutuneesta tilastovirheestä.

Tällaiset rahalliset sanktiot ovat olleet käytössä osana EU:n talouskuria vuoden 2011 six-pack-uudistuksen jälkeen, mutta niitä hyödynnetään vain poikkeustapauksissa.

Kenen toimivaltaan luokitteluratkaisut kuuluvat?

Kansallisella tasolla tilastojen luokitteluratkaisut ovat kansallisten tilastoviranomaisten vastuulla.

Mikä on ministeriöiden rooli (tiedonsaanti vs. vaikuttaminen)?

Itse tilastoinnin luokitteluratkaisujen päätösvalta on tilastoviranomaisella, mutta koska Suomessa valtiovarainministeriö on alijäämä- ja velkaraportoinnissa osana olevan ennusteen osalta vastuullinen viranomainen, ovat he tietoisia tilastoinnissa tehdyistä ratkaisuista tätä rooliansa varten. Samoin Suomen Pankilla on roolinsa osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää.

Molempien tahojen asiantuntijoita on näissä rooleissaan mukana ns. EDP-yhteistyöryhmässä, jossa käydään läpi alijäämä- ja velkaraportointiin liittyviä asioita. Ryhmän osanottajia sitoo salassapitosopimus, joten he eivät voi välittää siellä saamiaan tietojaan muualle organisaatiossaan. Tarkkailijan roolissa valtiovarainministeriön ja Suomen Pankin asiantuntijat osallistuvat myös EDP-dialogivierailuihin.

Luokitellaanko muitakin takauksia tai järjestelmiä samalla logiikalla?

Asioita tarkastellaan samassa mainitussa kehikossa, johon kuuluvat ESA- ja EDP-asetukset, alijäämä- ja velkamanuaali MGDD sekä Eurostatin kanssa käytävä keskustelu yksittäisistä tapauksista eri talouden lohkoilla.

Tilastokeskuksen tieto- ja tilastopalveluista vastaava ylijohtaja Mari Ylä-Jarkko kirjoittaa luokitusmuutoksesta Tieto&trendit-artikkelissa (22.5.2026): Miksi vuokra-asuntojen ja asumisoikeustalojen korkotukilainat ovat Suomessa osa julkista velkaa?