Faktanvartija: Rikollisuus
Podcastin tekstiversio
Taustalla soi musiikki.
Rikollisuus herättää keskustelua ja tunteita, mutta miltä ilmiö näyttää, kun sitä katsoo puhtaasti numerojen valossa? Median rikosuutisointi luo herkästi kuvaa rikollisuuden määrän kasvusta ja rikosten raaistumisesta, mutta mitä sanovat tilastot?
Kun nuorisojoukko syyllistyy väkivaltarikokseen, koko Suomi järkyttyy, ja eduskuntaa myöten aletaan keskustella katujen turvallisuudesta. Nettifoorumien keskustelussa pääosan saavat ulkomaalaistaustaiset ja heidän rikoksensa.
Onko Suomi luisumassa entistä turvattomammaksi yhteiskunnaksi? Mikä on lopullinen totuus rikollisuuden kehityksestä? Kuka rikoksia tekee, ja saadaanko niitä edes selvittyä?
Minä olen Pasi Piela ja tämä on Faktanvartija. Tässä jaksossa vieraana on Tilastokeskuksen rikostilastojen asiantuntija Kimmo Haapakangas. Tervetuloa lähetykseen.
Pasi: Otetaan aluksi käsittelyyn ajankohtainen asia. Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa seksuaalirikosten esitutkinta-aikojen pitkittymisestä jopa siinä määrin, että osassa esitellyistä tapauksista syyteoikeus ehti vanhentua. Jutussa siteeratut poliisit perustelivat tilannetta lähinnä kiireellä. Jos katsotaan tilastoja ja rikosilmoitusten määriä, niin onko poliisilla nyt enemmän töitä kuin aiemmin?
Kimmo: Vaikkapa rikoslakirikosten määrää on koko 2000-luvun pyörinyt viidensadantuhannen molemmin puolin, välillä yli, välillä alle. Viime vuodet pääosin sen alle. Samalla pitää muistaa, että lainsäädäntö on muuttunut siinä sivussa, joten ajallinen vertailu ei ole niin yksinkertaista. Esimerkiksi 2020 kesäkuussa muuttui tieliikennelaki ja sen seurauksena monista liikennerikkomuksista annetaan nykyisin hallinnollinen seuraamusmaksu rikesakon sijaan. Näin ollen liikennerikkomusten määrä tilastoissa on laskenut huomattavasti.
Samalla myös rikollisuuden rakenne on muuttunut: varkausrikosten määrä on vähentynyt ja esimerkiksi petosten määrä kasvanut.
Pasi: Eli liikennerikkomusten määrä kehitys on joka tapauksessa siis erinomaista.
Kimmo: Kärjistäen ne poistui tilastoista, kun niistä ei saa enää rikesakkoa, vaan ne ovat hallinnollisia seuraamuksia niin niitä ei tilastoida rikoksena.
Pasi: Ok. Mutta entäpä seksuaalirikokset, joissa esitutkinta-ajat ovat pidentyneet usean vuosien ajan?
Seksuaalirikoksissa esitutkinta-ajat ovat pidentyneet jo useiden vuosien ajan. Vuonna 2019 raiskausrikoksen esitutkinta kesti jo yli 100 päivää enemmän kuin vuonna 2011. Mistä tämä kehitys aidosti johtuu ja miksi raiskauksen tutkinta ylipäätään kestää kauemmin kuin vaikka nakkikioskirähinän?
Kimmo: Tosiaan esimerkiksi raiskauksen esitutkinnan keston keskiarvo oli vuonna 2011 noin 150 päivää ja mediaani 100 päivää. Vuonna 2020 nämä olivat kaksinkertaistuneet. Toisaalta 2011 raiskausrikosten ilmoittamisajan (eli kauanko tapahtumasta kuluu sen ilmoittamiseen poliisille) keskiarvo oli 300 päivää ja mediaani 2 päivää. Nämä ovat kasvaneet huomattavasti 10 vuoden aikana.
Tämä kaikki kertoo siitä, että osa jutuista on erittäin monimutkaisia selviteltäviä, etenkin jos rikosta ei ole ilmoitettu poliisille mahdollisimman pian. Tästä oli mainittu muistaakseni myös Helsingin Sanomien artikkelissa. Uhri ei eri syistä ilmoita rikosta heti poliisille.
Nakkikioskirähinällä on myös usein todistajia tai vähintään valvontakameran kuvaa siitä tapahtumasta, jolloin selvittely on monesti helpompaa kuin raiskausrikoksissa, joissa monesti on vain sana sanaa vastaan. Todistajia harvemmin on tai valvontakameran kuvat ovat tapahtuneet yksityisasunnoissa.
Pasi: Hesarin jutussa tarkastellaan kriittisesti myös sitä, miten pieni osuus raiskausepäilyistä etenee syytteeseen. Jutun mukaan osuus on ollut viime vuosina noin 20 prosenttia. Millainen tämä syyteosuus on muissa rikoksissa?
Kimmo: Valitettavasti tällaista vertailua on vähän hankala tehdä, sillä meillä ei ole keinoa yhdistää rikosilmoitusaineistoa ja syyttäjän aineistoon, jolloin ei nähdä ihan selkeästi milloinka se rikos on ilmoitettu ja millä nimikkeellä. Lisää hankaluutta tuo se, että rikos voidaan ilmoittaa vaikkapa vuonna 2017 ja se etenee syyttäjälle 2018. Etenkä nämä vuosierot pitää huomioida myös.
Poliisin aineiston perusteella esimerkiksi perusmuotoisesta pahoinpitelystä tehtiin vuosina 2016–2020 keskimäärin vajaat 23 000 ilmoitusta ja käräjäoikeuksissa käsiteltiin 8 500 syytekokonaisuutta. Syytteeseen johtaneiden tekojen osuus olisi näin vajaat 40 prosenttia. Tässäkin pitää muistaa, että rikos voidaan ilmoittaa poliisille pahoinpitelynä, mutta tuomio tulee lievästä pahoinpitelystä tai jopa törkeästä pahoinpitelystä. Tuomio voi tulla myös aivan toisella rikosnimikkeellä: syyttäjä voi ajaa jotain asiaa tappona ja vaihtoehtoisena syytteenä kuolemantuottamuksena, eli vertailu on välillä tosi vaikeaa.
Raiskausten alhaiseen syyteosuuteen vaikuttaa varmasti myös edellä mainittu todistusaineiston ja silminnäkijöiden vähyys. Jos syyttäjä katsoo, ettei olemassa olevilla todisteilla ole mahdollista menestyä oikeudessa, niin syyte saattaa jäädä nostamatta, vaikka oikeasti olisi tapahtunut rikos.
Musiikkia
Pasi: Nuorten tekemät väkivaltarikokset saavat tyypillisesti paljon näkyvyyttä mediassa ja ovat omiaan rakentamaan kuvaa, että nuorten rikollisuus on lisääntynyt. Mutta mitä sanovat kylmät faktat eli rikostilastot? Mihin suuntaan kehitys on kehittynyt nuorten kohdalla, kun tarkastellaan väkivaltarikoksia?
Kimmo: Näyttäisi siltä, että nuorten tekemien pahoinpitelyjen määrä olisi kääntynyt kasvuun parin viime vuoden aikana. Ainakin vuonna 2020 alle 21-vuotiaiden epäiltyjen määrä kasvoi hieman. Alle 15-vuotiaiden epäilyjen määrä on kasvanut jo useamman vuoden ajan.
Myös nuorisorikollisuuskyselyssä on havaittu, että nuorten väkivallan lasku on ainakin pysähtynyt.
Taustalla voi vaikuttaa se kliseinen ”ilmoitusalttiuden nousu” sekä valvontateknologian lisääntyminen ja tiukentunut asenne väkivaltaa kohtaan saattavat lisätä viranomaisten tietoon tulleiden väkivaltarikosten määrää. Vaikka väkivaltaan osallistuneiden tekijöiden määrä ei olisi kasvanut vaan piilorikollisuus tulee enemmän ehkä esiin.
Pasi: Kun ajatellaan piilorikollisuutta, niin tapausten määrän kasvu voidaan nähdä positiivisena asiana.
Kimmo: Tavallaan ilmoitusmäärän kasvu voidaan nähdä hyvänä asiana. Uhritutkimukset ovat osoittaneet että, väkivallan määrä sinänsä ei välttämättä ole kasvanut vaan siitä ilmoitetaan entistä helpommin poliisille. Tässä mielessä voidaan nähdä, että tilastoissa rikosten määrä on myös positiivista.
Pasi: Otetaan tässä kohtaa tarkasteluun yksi lehtijuttu. Iltalehti otsikoi viime vuoden toukokuussa julkaistun juttunsa seuraavasti: ”Nuorisorikollisuus: viime vuosi oli verisin kymmeneen vuoteen ja trendi jatkuu.”
Tässä on tarkasteltu alaikäisten tekemiä henkirikoksia, ryöstöjä ja pahoinpitelyjä ja tultu numeroiden pohjalta siihen tulokseen, että ensimmäinen koronavuosi oli verisin vuosikymmeneen. Kimmo Haapakangas, mitä tästä pitäisi ajatella? Elämmekö nyt verisiä aikoja?
Kimmo: Ikävä kyllä tuo näyttää tilastojen valossa todelliselta. Samalla alaikäisten osuus näihin rikoksiin epäillyistä on pienessä kasvussa. Ilmeisesti on otettu avuksi kaikenlaista kättä pidempää astaloa ja teräasetta. Oliko vuosi 2020 tai 2021 poikkeus vai kääntyikö trendi laajemmin, sen sanominen on tässä vaiheessa vielä vaikeaa.
Pasi: Ok, jäädään odottelemaan sitä.
Viime aikoina on puhuttu myös nuorten jengiytymisestä, ja poliisin tuntuma on ollut, että yhä useampi nuori kantaa teräasetta mukanaan. Mitä tilastot sanovat näistä?
Kimmo: Sellainen sanahirviö kuin toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito, sillä rikosnimikkeellä kirjattiin vuonna 2020 peräti 5 200 rikosilmoitusta, kun määrä aiemmin on ollut alle 5 000. Toisaalta vuoden 2021 ennakkotietojen perusteella määrä näyttäisi taas laskenut lähemmäs neljäätuhatta.
Vuonna 2020 tällä rikosnimikkeellä epäiltiin alle 15-vuotitiaita epäiltyjä oli vain runsaat 120, ja se on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin edellisvuonna. Alle 21-vuotiaiden epäiltyjen määrä on myös hieman kasvanut. Eniten epäilyjä on kuitenkin 25–34–vuotiaiden ikäluokassa.
Pasi: Monissa rikosuutisissa yhtenä tekoja selittävänä tekijänä on mainittu korona ja sen tuomat muutokset ihmisten elämänkulkuun. Missä määrin se kokonaiskuva koronan tultua muuttui? Eli jos vaikka tuota vuotta 2020 vertaa aiempiin vuosiin, oliko se rikollisuuden kirjo koko lailla erilainen?
Kimmo: Ainakin baareissa tapahtuneet pahoinpitelyt vähenivät reippaasti, kun baarit olivat kiinni pitkälti. Tämä ei kylläkään ikävä kyllä näy pahoinpitelyjen kokonaismäärän suurena laskuna. Uutisissa taidettiin puhua henkirikosten rajusta kasvusta: 2020 ilmoitettiin 86 henkirikosta, mikä sinänsä on suuri kasvu vuoteen 2019 verrattuna, jolloin niitä ilmoitettiin vain 72.
Musiikkia
Pasi: Joka tapauksessa ulkomaalaistaustaisten rikollisuus puhuttaa etenkin sosiaalisessa mediassa ja netin keskustelufoorumeilla. Kimmo Haapakangas, kirjoitat viime vuonna julkaistussa artikkelissa, että ulkomaalaistaustaiset ovat yliedustettuja monissa rikoslajeissa ja ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen määrä ja osuus epäillyistä on ollut kasvussa. Tässäkö se monia askarruttavan asian totuus on? Eli ulkomaalaistaustaiset tekevät keskimäärin enemmän rikoksia kuin suomalaistaustaiset ja yhä isommassa osassa rikoksista epäilty on ulkomaalaistaustainen?
Kimmo: Yliedustavuus tuntuu sanana herättävän paljon keskustelua. Jos verrataan sitä, kuinka suuri osuus suomalaistaustaisista syyllistyy rikoksiin ja kuinka suuri osuus ulkomaalaistaustaisista, niin väestöosuuteensa nähden ulkomaalaistaustaisista suurempi osuus syyllistyy rikoksiin. Absoluuttisilla luvuilla verratessa kuitenkin suomalaistaustaisia on enemmän epäiltynä. Esimerkiksi kaikista nuorista noin 1,6 prosenttia oli epäiltynä rikoksista vuonna 2019. Ulkomaalaistaustaisilla osuus oli hieman yli 2 prosenttia.
Ulkomaalaistaustaisten osuus väestössä on kasvanut, (lähes kaksinkertaistunut 2010–2020), mutta epäiltyjen määrä ei ole kasvanut niin paljon. Ulkomaalaistaustaisista myös suurempi osuus on nuoria miehiä, kun suomalaistaustaiset harmaantuvat kovaa vauhtia.
Ulkomaalaistaustaisten tarkastelu yhtenä ryhmänä on myös hieman epäreilua: on eri taustamaista ja ensimmäisen tai toisen polven ulkomaalaistaustaisia.
Krimon eli kriminologian oikeuspolitiikan instituutin rikostilannekatsauksessa viime vuodelta oli esitetty ikävakioituja rikoslukuja syntyperän mukaan. Katsauksessa todetaan:
”Vuonna 2020 ulkomaalaistaustaisen osuus väestön ikävakioitu rikostaso muiden kuin liikennerikosten osalta oli 458 rikosta ja suomalaistaustaisen väestön 402 rikosta 10 000 asukasta kohti. Samalla todetaan, että ulkomaalaistaustaisten rikosepäilyt ovat vähentyneet vuoden 2011 tasosta 21 prosenttia ja suomalaistaustaisten 5 prosenttia.”
Eli väestörakenne ei selitä kaikkea eroa, mutta ulkomaalaistaustaisten rikollisuus ei ole noussut samaa tahtia kuin heidän väestöosuutensa.
Pasi: Ulkomaalaistaustaisten osuus on erityisen korkea seksuaalirikoksissa. Vuonna 2019 ulkomaan kansalaisia oli epäiltynä raiskausrikoksissa 9,9 henkilöä kymmentä tuhatta asukasta kohti, kun vastaava luku Suomen kansalaisilla oli 1,2 henkilöä. Nämä luvut ovat Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksesta, jonka aineistona on Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilasto. Mikä tätä näin suurta epäsuhtaa epäillyissä voisi selittää?
Kimmo: Ikä- ja sukupuolirakenne varmaan selittävät jonkin verran. Myös muut sosioekonomiset taustatekijät: työllisyys, koulutus ym. voivat selittää eroa jonkin verran. Pelkän tilastoaineiston perusteella on myös vaikea, ellei mahdotonta päätellä, ovatko uhri ja epäilty tunteneet toisensa kauan. Tuoreen tuttavuuden tekemä raiskaus on todennäköisesti helpompi ilmoittaa poliisille, kun perhetutun tai muun pitkään jatkuneen kaveruuden tekemä rikos.
Pasi: Näinhän se varmasti on. Jos jätetään seksuaalirikokset pois laskuista, onko ulkomaalaistaustaisten rikollisuus tilastojen valossa erilaista kuin suomalaistaustaisten?
Kimmo: Ulkomaalaistaustaisilla on suhteellisesti hieman enemmän henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, mutta vähemmän omaisuusrikoksia. Ulkomaalaistaustaisten tekemistä rikoksista vajaat 9 prosenttia oli henkeen ja terveyteen kohdistuvia ja 18 prosenttia omaisuusrikoksia. Suomalaistaustaisilla vajaa 5 prosenttia oli henkeen ja terveyteen kohdistuvia ja 20 prosenttia omaisuusrikoksia.
Voisi myös todeta, että ulkomailla syntyneistä suomalaistaustaisista noin 20 prosenttia on epäiltynä rikoksista, kun ulkomaalaistaustaisista alle 10 prosenttia on epäiltynä. Toki tässäkin pitää muistaa, että yksi henkilö voi olla epäiltynä useamman kerran vuoden aikana, joten todelliset luvut ovat tätä pienempiä kummassakin ryhmässä.
Pasi: Tässä keskustelussa jo muutamaan kertaan todettu, että rikoksista puhuminen synnyttää herkästi sellaisia mielikuvia, että rikollisuus on lisääntynyt ja kaduilla on aiempaa vaarallisempaa. Viranomaisten tietoon tulleet rikoslakirikokset ovatkin itse asiassa kasvamaan päin, mutta jos katsotaan niitä, mitä eniten pelätään, eli henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Millaista trendiä niissä on nähtävissä?
Kimmo: Tosiaan tämä 2020 rikoslakirikosten määrän kasvun johtui pitkälti eräästä tietomurrosta, jonka seurauksena tehtiin lukuisia kiristysrikoksia ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämis- rikoksia. Mutta esimerkiksi ilmoitettujen ryöstöjen ja pahoinpitelyjen määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosina. Joinain vuosina on pari prosenttiyksikköä enemmän kuin toisena ja sitten taas seuraavana vuonna tullaan alaspäin. Myös poliisin katuturvallisuusindeksit taitavat kertoa samaa: turvallisuus kaduilla ei ole ainakaan heikentynyt.
Voisi ehkä jopa sanoa, että nykyisin alkaa olemaan suurempi riski joutua rikoksen uhriksi netissä kuin kadulla.
Pasi: Nettirikollisuus onkin nykyisen some aikamme ilmentymiä totta kai.
Kiitos oikein paljon vierailusta, Kimmo Haapakangas. Pakko kysyä vielä tähän loppuun, että kuuluuko rikostilastojen tekijän työsuhde-etuihin Alibin kestotilaus?
Kimmo: Ei ikävä kyllä kuulu, täytyy ilmeisesti keskustella esihenkilön kanssa saisiko toimistolle paluun jälkeen jotain lehtiä tilattua.
Pasi: Faktanvartija palaa taas seuraavassa jaksossa uusin aihein.
Musiikkia