Jäävätkö tuloerot pysyvästi suuriksi?

  1. Tuloerot kasvoivat erityisen nopeasti 1990-luvun lopulla
  2. Tuloerot ovat kasvaneet myös keskituloisten joukossa
  3. Julkisella vallalla on monia tulontasauskeinoja
  4. Pientuloisimpien veroaste on pienempi kuin suurituloisten
  5. Huipputuloisten veroprosentti on suhteellisen pieni
  6. Suurituloisimmat saavat eniten pääomatuloja
  7. Suurituloisimmat saavat lähes kaikki verovapaat osinkotulot
  8. Verotuksen tulontasausvaikutus on pienentynyt
  9. Voiko Suomi palata 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin?

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Kirjoittaja: Pekka Ruotsalainen on suunnittelija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2011.

Suomessa tuloerot ovat kasvaneet parin viimeisen vuosikymmenen aikana enemmän kuin muissa OECD-maissa. Kasvun suurimpina syinä ovat osinkotulojen ja myyntivoittojen raju kasvu, verotuksen progression lieveneminen sekä ansio- ja pääomatulojen erilainen verokohtelu.

Suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää ryhdyttiin toden teolla kehittämään 1960-luvulla. Järjestelmän rakentaminen jatkui aina 1980-luvulle, minkä seurauksena myös väestön tuloerot pienenivät selvästi. Pienimmillään tuloerot olivat 1980-luvun lopulla ennen 1990-luvun alun suurta lamaa.

Laman jälkeen tuloerot alkoivat kasvaa. Erityisen nopeasti ne kasvoivat 1990-luvun jälkipuoliskolla, ja huippu saavutettiin vuonna 2007. Tuloerojen kasvu on ollut Suomessa viime vuosina huomattavasti nopeampaa kuin monessa muussa OECD-maassa.

Tässä artikkelissa analysoidaan tuloerojen kasvuun vaikuttaneita tekijöitä viimeisten 15 vuoden ajalta. Tarkastelu alkaa 1990-luvun puolivälistä, jolloin Suomi oli jo päässyt jaloilleen talouslamasta. Talous oli kääntynyt pitkälle suotuisan kasvun uralle, ja taloustilanteen paraneminen alkoi vähitellen näkyä myös kansalaisten kukkaroissa.

Samoihin aikoihin Suomen tuloverotukseen tehtiin merkittäviä muutoksia: vuodesta 1993 lähtien suomalaisia alettiin verottaa kahden verojärjestelmän kautta. Ansiotuloja verotettiin entiseen tapaan progressiivisesti, mutta pääomatuloihin alettiin soveltaa kiinteää veroprosenttia.

Pääomatulovero on vaihdellut 25 ja 29 prosentin välillä. Etenkin paljon tuloja saaville on ollut edullisempaa ottaa tulot pääomatuloina kuin progressiivisesti verotettuina ansiotuloina. Eriytetyn tuloveromallin erääksi ongelmaksi on mainittu, että yhä suurempi osa ansiotuloista on alettu muuntaa pääomatuloiksi.

Kuka tahansa tulonsaaja ei pysty muuntamaan tulojaan pääomatuloiksi, mutta eräiden ammatinharjoittajien keskuudessa (asianajajat, konsultit ja yksityisen sektorin lääkärit) tulojen muuntamista on ollut taitavan verosuunnittelun johdosta havaittavissa. Eriytettyä verojärjestelmää on myös pidetty yhtenä tuloerojen kasvun syynä, ja muun muassa OECD on toivonut Suomen pohtivan sen mielekkyyttä.

Tuloerot kasvoivat erityisen nopeasti 1990-luvun lopulla

Yritystoiminnan nopea elpyminen 1990-luvun puolivälin jälkeen vaikutti sekä yrittäjien tuloihin että tulorakenteisiin. Talouskasvu lisäsi varallisuuden kasautumista, mikä alkoi vähitellen ilmetä myös varallisuuteen liittyvien tulojen lisääntymisenä. Näitä pääasiassa hyvätuloisille kohdentuneita kevyemmin verotettuja tuloja ovat myyntivoitot ja osinkotulot. Joukkotyöttömyyden helpottuessa hyvä talouskasvu alkoi nopeasti ilmetä kaikkien kansalaisten ja etenkin työssäkäyvien kukkaroissa.

Talouden elpyessä tuloerot alkoivat nopeasti ja jyrkästi kasvaa. Tuloerojen kasvuun vaikutti sekin, että vaikka työllisyys parani laman jälkeen, kaikki työttömiksi joutuneet eivät suinkaan työllistyneet heti. Laman jälkeen sosiaaliturvan varassa elävien määrä väheni, mutta vähentyminen ei ollut niin nopeaa kun toivottiin. Monien sosiaaliturvaetuuksien taso oli jäädytetty laman aikana, minkä vuoksi sosiaaliturvaetuuksien varassa elävien suhteellinen asema heikkeni.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 7.3.2011