Nuorten elinoloja ei voi kuvata pelkän työttömyysasteen avulla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittajat: Liisa Larja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2013.

Talouskriisi lisäsi nuorten työttömyyttä kaikkialla Euroopassa muita ikäryhmiä enemmän. Tähän mennessä suomalaiset nuoret ovat selvinneet kriisistä paremmin kuin monien muiden maiden nuoret.

Nuorisotyöttömyydestä puhutaan huolestuneeseen sävyyn, ja usein nuorten työttömyys ja syrjäytyminen samastetaan. Työttömyysaste on kuitenkin varsin huono tapa kuvata nuorten elinoloja – puhumattakaan syrjäytymisestä. Yhdessä maassa nuorista työttömistä 70 prosenttia on opiskelijoita, mutta toisessa maassa vain 3 prosenttia. Sen vuoksi on syytä tarkastella sitä, miten eri maiden nuoret työttömät eroavat toisistaan.

Tarkastelen artikkelissani talouskriisin vaikutuksia ja nuorten asemaa yhteiskunnassa. Työttömyyden ja piilotyöttömyyden lisäksi otan huomioon sen, onko nuorella opiskelupaikka ja miten hän itse määrittelee pääasiallisen toimintansa. Aineistona käytän – Lichtensteinia ja Maltaa lukuun ottamatta – EU- työvoimatutkimuksen mikrodataa. Maidenvälisten vertailujen tekeminen on mahdollista, koska työvoimatutkimus toteutetaan samalla tavalla yli sadassa maassa.

Työttömyysasteen pohjalta tehdään usein liian yksioikoisia päätelmiä

Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön (esim. Helve 2012, 21). Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä.

Kansainvälisessä tilastoinnissa (ILO, EU, OECD) työllisiksi määritellään ne, jotka ovat tutkimusviikolla tehneet vähintään yhden tunnin työtä tai jotka ovat tilapäisesti olleet poissa työstään (esim. loma, sairausloma, äitiysloma). Työttömäksi taas määritellään henkilö, jolla ei ole työpaikkaa, joka on etsinyt työtä ja voisi aloittaa työn.

Työttömyysaste ei siis kerro kuinka monta prosenttia kaikista nuorista on työttömänä (ks. myös Myrskylä 2011a; Hämäläinen & Juutilainen 2010; Keinänen & Sinivuori 2010). Suurin osa nuorista opiskelee eikä kuulu työvoimaan, joten jakolaskun nimittäjässä on varsin pieni joukko nuoria. Kun 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 20 prosenttia vuonna 2011, se tarkoitti noin 10 prosenttia koko ikäluokasta eli 66 000 henkilöä.

Nuorisotyöttömyyttä tarkasteltaessa on tärkeää ottaa huomioon ikärajaus: työttömyysaste on korkea nuorimpien ja matala vanhempien joukossa (kuvio 1). Tässä artikkelissa nuoret on määritelty 15–24-vuotiaiksi.

Kuvio 1. Työttömyysaste ja työttömien osuus ikäluokasta Suomessa iän mukaan vuonna 2011. Vuosikeskiarvo.

Lähde: Tilastokeskus 2013.

Suomessa 15–19-vuotiaiden työttömyysaste on 31 prosenttia, mutta 20–24-vuotiaiden 16 prosenttia. Yli 24-vuotiaan väestön työttömyysaste on enää vajaa 7 prosenttia. Lisäksi on tärkeää tietää, onko kyse vuosikeskiarvoista vai kuukausiluvuista, koska nuorisotyöttömyys vaihtelee merkittävästi eri vuodenaikoina (kuvio 5). Tässä artikkelissa käytetään pääasiassa vuosikeskiarvoja.

Sivun alkuun

Suomessa talouskriisistä toipuminen on jo alkanut

Suomessa nuorten työttömyysaste pysytteli aina vuoteen 2010 asti hieman EU:n keskiarvon yläpuolella. Kun muissa EU-maissa talouskriisin vaikutukset levisivät edelleen, vuonna 2011 Suomessa tilanne kääntyi jo parempaan suuntaan ja nuorten työttömyysaste laski EU-keskiarvon alapuolelle (kuvio 2). Vuonna 2012 nuorisotyöttömyys lisääntyi EU-maissa (23 %), mutta vähentyi Suomessa (19 %).

Talouskriisi vaikutti nuorten työttömyyteen tuntuvammin kuin muuhun väestöön niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa (ks. myös Heikki Räisäsen artikkeli tässä numerossa). Vuosina 2008–2009 nuorisotyöttömyys lisääntyi viidellä prosenttiyksiköllä 21,5 prosenttiin, kun muun väestön työttömyys kasvoi puolitoista prosenttiyksikköä (kuvio 2).

Kuvio 2. 15–24-vuotiaiden ja 25–74-vuotiaiden työttömyysaste Suomessa ja EU:ssa vuosina 2002–2012. Vuosikeskiarvo.*

* Varusmiespalveluksessa olevat eivät ole mukana.

Lähde: Eurostat 2013.

Nuorten työttömyysaste oli samalla runsaan 20 prosentin tasolla myös vuosina 1999–2005. Sen sijaan juuri ennen talouskriisiä vuosina 2007–2008 nuorten työttömyysaste oli 16,5 prosenttia; tällöin nuorisotyöttömyys oli alimmillaan sitten vuoden 1991.

Nuorten työttömyysaste on lähes aina muuta väestöä korkeampi, ja suhdanteet vaikuttavat siihen jyrkemmin kuin vanhempien ikäryhmien työttömyyteen. Syynä on se, että huonojen aikojen koittaessa yritykset lopettavat ensimmäisenä määräaikaiset työsopimukset, joissa on usein nuoria (Hämäläinen & Hämäläinen 2012). Vuoden 2009 notkahdus oli kuitenkin myös nuorille pienempi sokki kuin 1990-luvun lama, jolloin nuorisotyöttömyys kasvoi 34 prosenttiin (Keinänen & Sinivuori 2010). Nuorisotyöttömyys on kuitenkin edelleen varsin korkea, noin 20 prosenttia.

Sivun alkuun

Yli puolet Suomen nuorista työttömistä on opiskelijoita

Maidenvälisissä vertailuissa on syytä analysoida hieman tarkemmin nuorisotyöttömyyden rakennetta. Yksi merkittävimpiä eroja lienee opiskelijoiden ja vain osa-aikaista työtä etsivien osuus nuorista työttömistä. Kansainvälisessä tilastoinnissa myös opiskelijat ja koululaiset lasketaan työllisiksi, jos he tekevät opintojen ohella vaikka vain satunnaista osa-aikatyötä. Jos taas opiskelijat etsivät tällaista työtä, heidät luetaan työttömiksi.

Opiskelijaksi on laskettu ne, jotka ovat tutkimusta edeltäneen neljän viikon aikana osallistuneet tutkintoon johtavaan koulutukseen tai ovat olleet kirjoilla tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Työnhakukursseille tai harrastuskursseille osallistuneita ei ole laskettu mukaan.

Pohjoismaissa nuorisotyöttömyys eroaa muista maista siinä, että se on suurelta osin opiskelijoiden osa-aikatyön ja kesätyön etsimistä. Pohjoismaissa ja Alankomaissa työttömistä nuorista 50–70 prosenttia on opiskelijoita. Suomessa työttömiä opiskelijoita oli 61 prosenttia 15–24-vuotiaista työttömistä. Vain osa-aikaista työtä etsiviä työttömiä oli 24 prosenttia nuorista työttömistä. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. 15–24-vuotiaiden työttömyysaste sekä työttömien opiskelijoiden ja vain osa-aikatyötä etsivien osuus työttömistä vuonna 2011. Vuosikeskiarvo.

Lähde: Eurostat 2012.

Muissa Euroopan maissa työnteko opiskelun ohella ei ole yhtä yleistä, ja opiskelijoiden osuus nuorista työttömistä on keskimäärin vain 25 prosenttia ja Slovakiassa vain 3 prosenttia (kuvio 3). Tämä on hyvä ottaa huomioon nuorisotyöttömyyslukuja vertaillessa.

Alankomaissa nuorisotyöttömyys on vähäistä kaikilla mittareilla: työttömyysaste on Euroopan alhaisin ja näistä työttömistäkin lähes kaikki ovat vain osa-aikaista työtä etsiviä opiskelijoita (jotka ovat olleet työttömänä alle 6 kuukautta). Seuraavaksi pienin työttömyysaste on Itävallassa ja Saksassa, mutta näissä maissa työttömistä on opiskelijoita vain hieman yli 20 prosenttia. Näin ollen opiskelemattomia työttömiä nuoria on Itävallassa, Saksassa ja Suomessa täsmälleen yhtä suuri osuus koko ikäluokasta eli 4 prosenttia, vaikka suomalaisnuorten varsinainen työttömyysaste on 10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Itävallassa ja Saksassa. – Suomalaisnuorten työttömyystilanne ei siis ole niin huono kuin 20 prosentin työttömyysasteesta saattaa päätellä.

Sivun alkuun

Suomessa nuorten piilotyöttömyys on yleisempää kuin EU-maissa keskimäärin

Piilotyöttömiksi kutsutaan niitä, jotka haluavat työtä, ovat työhön käytettävissä, mutta eivät etsi työtä aktiivisesti. Kaikista 15–24-vuotiaista nuorista sellaisia oli Suomessa 5 prosenttia vuonna 2011, mikä on selvästi EU:n keskiarvon (3 %) yläpuolella (kuvio 4). – Kuviossa on käytetty työttömyysasteen sijaan työttömien osuutta ikäluokasta, jotta vertailu piilotyöttömien osuuteen olisi helpompaa.

Kuvio 4. 15–24-vuotiaiden työttömien ja piilotyöttömien osuus kaikista 15–24-vuotiaista Suomessa ja EU:ssa vuonna 2011. Vuosikeskiarvo. Prosenttia ikäluokasta.*

* Varusmiespalveluksessa eivät ole mukana.

Lähde: Eurostat 2012.

Piilotyöttömyyden käsite täydentää työttömyyskäsitettä. Kansainväliseen ILOn määritelmään pohjautuvassa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksessa työttömältä edellytetään aktiivista työnhakua. Sen sijaan työ- ja elinkeinoministeriön työvoimatoimistojen rekistereihin perustuvassa työnvälitystilastossa työttömäksi luokitteluun ei vaikuta se, onko henkilö aktiivisesti etsinyt työtä. Näistä määritelmäeroista johtuen näiden kahden tilaston luvut eroavat toisistaan, mutta piilotyöttömien osuus selittää eroa (ks. myös Sinivuori 2013).

Piilotyöttömien osuus nuorista on Suomea suurempi vain muissa Pohjoismassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Virossa ja Italiassa. Suomen ja muiden Pohjoismaiden osalta ilmiötä selittää opiskelijoiden tapa työskennellä opintojen ohessa: yli 80 prosenttia nuorista piilotyöttömistä kertoo opiskelun syyksi olla etsimättä työtä.

Opiskelijoiden työnhaku erityisesti lukukauden aikana voi olla passiivista, jolloin hakemuksia ei lähetellä, mutta sopivan työn tullessa kohdalle siihen ollaan halukkaita tarttumaan. Muita syitä olla etsimättä työtä olivat oma sairaus tai vamma, lasten hoito tai käsitys, että töitä ei ole saatavilla.

Kysymys ei siis näytä olevan siitä, että esimerkiksi työttömyysturvajärjestelmän passivoivan vaikutuksen vuoksi suomalaiset nuoret lopettaisivat työnhaun herkemmin kuin muut eurooppalaiset nuoret. Tätä päätelmää tukee myös havainto, että koko 15–74-vuotiaan väestön piilotyöttömyys on EU-keskiarvon tuntumassa.

Suomalaisten nuorten korkea piilotyöttömyys siis johtuu opiskelijoiden aktiivisesta osallistumisesta työmarkkinoille (kuvio 3). Nämä opiskelevat piilotyöttömät eivät sisälly työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston lukuihin, sillä opiskelijoita ei tässä tilastossa lueta työttömiksi.

Talouskriisi vaikutti nuorten piilotyöttömyyteen huomattavasti vähemmän kuin varsinaiseen työttömyysasteeseen. Piilotyöttömien määrä oli alhaisimmillaan vuonna 2008, jolloin nuoria piilotyöttömiä oli 4 prosenttia kaikista nuorista (kuvio 4). Tätä ennen vuosina 2005–2007 osuus oli reilusti yli 5 prosentin, ja vuosina 2010–2011 on palattu 5 prosentin tasolle. Tämä voi johtua siitä, että juuri ennen talouskriisiä vuosina 2007 ja 2008 nuorten työllisyysaste oli harvinaisen korkea (43 %). Ehkäpä tällöin suurin osa työhalukkaista opiskelijoista oli jo löytänyt työn.

Sivun alkuun

Suomessa on vähiten nuoria pitkäaikaistyöttömiä

Myös työttömyyden pituuksien avulla voidaan kuvata työttömyyslukujen eroja. Suurimmalle osalle suomalaisnuorista työttömyys on väliaikainen vaihe opiskelun ja työelämän välillä. Tämän havaitsee jo nuorten työttömyyslukujen kuukausivaihtelusta: työttömien nuorten määrä kohoaa lähes 140 000:een toukokuussa, kun opiskelijat etsivät kesätöitä ja vastavalmistuneet ensimmäistä työpaikkaansa (kuvio 5). Vähiten (noin 40 000) työttömiä nuoria on syksyllä koulujen alettua. Nuorten työttömyys on yleensä huomattavasti lyhytkestoisempaa kuin muulla väestöllä (Hämäläinen & Hämäläinen 2012).

Kuvio 5. 15–24-vuotiaat työttömät opiskelijat ja muut 15–24-vuotiaat työttömät kuukausittain Suomessa vuonna 2011.

Lähde: Tilastokeskus 2013.

Nuorten pitkäaikaistyöttömyyttä on Suomessa vähemmän kuin missään muussa EU-maassa. Suomessa vain 4 prosenttia nuorista työttömistä on ollut työttömänä yhtäjaksoisesti yli vuoden, kun Slovakissa ja Bulgariassa pitkäaikaistyöttömien osuus on yli 50 prosenttia (kuvio 6). Suomalaisista nuorista työttömistä 88 prosenttia on ollut yhtäjaksoisesti työttömänä alle 6 kuukautta. Myös muissa Pohjoismaissa nuorten työttömyysjaksot ovat suhteellisen lyhyitä.

Kuvio 6. 15–24-vuotiaiden työttömyyden kesto eri maissa vuonna 2011. Vuosikeskiarvo.

Lähde: Eurostat 2012.

Työttömyyden pysyvyyttä voi tarkastella myös sen perusteella, kuinka moni tällä hetkellä työttömistä oli työttömänä vuosi sitten. Tällainen mittaustapa kertoo niiden nuorten määrästä, joilla työttömyys ei välttämättä ole ollut yhtäjaksoista. Maissa, joissa nuoret ovat ns. aktivointitoimenpiteiden kohteina, työttömyysjaksot voivat katketa lyhyen opiskelu- tai työssäkäyntijakson ajaksi, mutta alkaa taas uudelleen toimenpiteiden jälkeen.

Suomalaisista nuorista työttömistä vain 15 prosenttia on ollut työttömänä myös edellisenä vuonna. Tilanne on hyvä niin ikään Alankomaissa, muissa Pohjoismaissa ja Sveitsissä, joissa suurin osa nuorista työttömistä oli vuosi ennen tutkimusta ollut opiskelemassa (kuvio 7).

Kuvio 7. 15–24-vuotiaiden vuonna 2011 työttömänä olleiden pääasiallinen toiminta vuotta aikaisemmin. Vuosikeskiarvo.

Lähde: Eurostat 2012.

Ensimmäistä sijaa pitävässä Alankomaissa toista vuotta peräkkäin työttömänä olleita oli vain muutamia satoja (alle prosentin). Työttömyyden pitkittyminen oli yleisintä Itä- ja Etelä-Euroopassa: vuonna 2011 Bulgariassa, Romaniassa, Italiassa, Slovakiassa, Kreikassa ja Espanjassa työttömistä oli vuosi aikaisemmin ollut työttömänä yli 50 prosenttia.

Toisin kuin muualla Euroopassa, Suomessa talouskriisin vaikutus 15–24-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyyteen jäi varsin pieneksi. Pitkäaikaistyöttömien osuus työvoimasta nousi vuoden 2008 puolesta prosentista puoleentoista prosenttiin vuonna 2010, mutta on sen jälkeen alentunut Euroopan pienimmäksi (kuvio 8).

Kuvio 8. 15–24-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys Suomessa ja EU-maissa ennen talouskriisiä ja talouskriisin jälkeen. Vuosikeskiarvo. Prosenttia työvoimasta.

Lähde: Eurostat 2012.

Muissa EU-maissa nuorten pitkäaikaistyöttömyys on jatkanut kasvuaan, ja vuonna 2011 työvoimasta yli vuoden työttömänä oli ollut jo keskimäärin yli 6 prosenttia. Vuosi ennen tutkimusta työttömänä olleiden osuus sen sijaan on kasvanut tasaisesti noin prosenttiyksikön verran vuodesta 2007 (1,8 % työvoimasta) vuoteen 2011 (2,8 %), vaikka onkin edelleen kuudenneksi vähiten Euroopasta. (Kuvio 8.)

Sivun alkuun

Työttömyysaste ei kuvaa nuorten syrjäytymistä

Kuten edellä on käynyt ilmi, työttömyysaste ei ole järin hyvä indikaattori nuorten elinolojen kuvaajana. Se ei ota huomioon työvoiman ulkopuolella olevien suurta määrää ikäluokasta, eikä se myöskään tee eroa sen suhteen, onko työtä etsivä pääasialliselta toiminnaltaan opiskelija vai ei. Se ei myöskään kerro, onko kyse muutamien viikkojen kesätyön hausta vai vuosia kestävästä työttömyydestä. Näin ollen työttömyysaste ei kuvaa sitä, kuinka suuri osa nuorista on "syrjäytyneitä" tai avun tarpeessa.

Jotta opiskelijoiden suuri osuus nuorista ikäluokista tulisi paremmin huomioon otetuksi, on nuorisotyöttömyyden sijaan alettu käyttää ns. NEET-astetta (Not in Employment, Education or Training). NEET tarkoittaa sellaisia nuoria, jotka eivät ole työssä, koulutuksessa tai kurssilla (kurssi tarkoittaa esim. työväenopiston kurssia tai valmennuskurssia; ks. oheinen tietolaatikko). Työssäkäyntitilaston aineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa työmarkkinoiden ja tutkintoon johtavan koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista on käytetty myös nimeä "ulkopuoliset" (Myrskylä 2011b).

Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2011 Suomessa oli opiskelemattomia 15–24-vuotiaita nuoria työttömiä 4 prosenttia ikäluokasta (25 500) ja työvoiman ulkopuolella 5 prosenttia ikäluokasta (32 200) eli yhteensä 9 prosenttia ikäluokasta (57 700 nuorta) (kuvio 9).

Kuvio 9.15–24-vuotiaat opiskelijat ja muut nuoret
työmarkkina-aseman mukaan vuonna 2011.*

* Varusmiespalveluksessa olevat eivät ole mukana.

Lähde: Eurostat 2012

Pekka Myrskylän (2011b) tutkimuksessa arvioitiin myös "ulkopuolisten" nuorten määrää. Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia niitä 15–29-vuotiaita nuoria, jotka eivät ole työssä, varusmiespalvelussa, opiskele tai joilla ei ole pieniä lapsia kotona. Myrskylän käyttämä työssäkäyntitilasto perustuu rekisteritietoon, jolloin tutkimushenkilöiltä ei voida kysyä näkemystä pääasiallisesta toiminnasta. Tutkimuksessa saatiin 82 200 "ulkopuolista" nuorta vuonna 2008. Kun tässä artikkelissa käytetty työvoimatutkimuksen vuoden 2011 aineisto rajataan vastaavalla tavalla, saadaan tulokseksi 86 700 nuorta – haastattelu- ja rekisteriaineistoon perustuvat tulokset ovat siis varsin lähellä toisiaan.

NEET-nuoria (tai "ulkopuolisia") pidetään usein "syrjäytyneinä", vaikka määritelmä ei kerro muuta kuin sen, että kyseiset nuoret eivät ole tutkimushetkellä työssä eivätkä opiskelemassa. NEET-määritelmä ei kerro, onko nuori masentunut, yksinäinen tai taloudellisissa vaikeuksissa (ks. myös Okkonen 2008). Osalle nuorista työn ja koulutuksen ulkopuolella olo voi olla kielteinen kokemus, osalle se voi olla lomaa pätkätöiden välillä, osa voi käyttää aikaansa järjestötoimintaan (Kojo 2012), odottaa opiskelun tai asepalveluksen alkamista, lukea pääsykokeisiin tai hoitaa omaa lastaan kotona.

Työvoimatutkimuksessa vastaajilta kysytään omaa käsitystä pääasiallisesta toiminnasta; tämä tieto on käyttökelpoinen erityisesti NEET-nuorten tilannetta tarkasteltaessa. Esimerkiksi yliopiston pääsykokeisiin valmentautuva nuori tuskin kokee itseään työttömäksi saatikka syrjäytyneeksi, vaan ehkä pikemminkin opiskelijaksi, vaikka hän rekisteritietojen mukaan olisikin sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolella.

NEET-nuorista 59 prosenttia (31 400) ilmoitti pääasialliseksi toiminnakseen työttömyyden vuonna 2011, 17 prosenttia (8 900) kertoi olevansa työkyvytön, 14 prosenttia (7 500) hoiti kotona lapsiaan ja 7 prosenttia (4 000) sanoi tekevänsä jotain muuta (kuvio 9). Lisäksi joukossa oli joitakin henkilöitä, jotka kertoivat pääasialliseksi toiminnakseen työn tai opiskelun, vaikka heillä ei tutkimusviikolla ollutkaan työpaikkaa tai tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Näiden tietojen pohjalta on mahdotonta tietää, kuinka moni heistä on "syrjäytynyt".

Itsensä työttömäksi mieltävistä NEET-nuorista 30 prosenttia oli ollut työttömänä myös vuosi ennen haastattelua. Opiskelijana oli ollut noin 40 ja työssä 20 prosenttia. Työvoimatoimistoon kertoo rekisteröityneensä noin 80 prosenttia, mutta työttömyyskorvausta kertoi saavansa vain noin 50 prosenttia. Vajaa 60 prosenttia oli suorittanut lukion tai ammattikoulututkinnon, muilla oli peruskoulupohja.

Työkyvyttömiksi itsensä määritteleviä on enemmän kuin omia lapsiaan kotona hoitavia (kuvio 9). Näiden 8 900 nuoren tilannetta voi tulkita Kelan ja ETK:n tilastojen valossa. Vuonna 2011 Kelan vammaistukea sai 2 716 16–24-vuotiasta (Kela 2012). Samana vuonna ETK:n eläkkeensaajatilaston (ETK 2011) mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä oli 6 428 16–24-vuotiasta nuorta.

Kelan sairaspäiväraha- ja eläketilastojen mukaan vuonna 2009 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä alle 30-vuotiasta nuorista 75 prosenttia sai työkyvyttömyyseläkkeen mielenterveyden häiriön, erityisesti masennuksen, perusteella (Raitasalo & Maaniemi 2011). Masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä oli vuonna 2009 enemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla.

Kiinnostusta herättävät myös ne 4 000 nuorta, jotka kertoivat pääasialliseksi toiminnakseen "jotakin muuta" kuin edellä mainitut työ, työttömyys, opiskelu, työkyvyttömyys tai lasten hoito. Työvoimatutkimuksen aineisto ei kerro muut-kategorian sisällöstä enempää – kyseessä voi olla esimerkiksi yliopiston pääsykokeisiin valmistautuminen tai lomailu ennen varusmiespalveluksen tai opiskelun alkua.

Muu-luokkaa kuvaa se, että vuosi ennen tutkimuksen tekoa 60 prosenttia oli ollut opiskelemassa. Loput olivat olleet työssä, työttömänä, varusmiespalveluksessa, työkyvyttömänä tai tekemässä "jotain muuta". Lähes 80 prosenttia joukosta oli suorittanut lukion tai ammattikoulun. 70 prosenttia ei ollut rekisteröitynyt työvoimatoimistoon.

Sivun alkuun

Missä nuorisotyöttömyys on vakavinta?

Työttömyys- ja NEET-astetta verrattaessa huomataan, että nuorisotyöttömyys on erilaista eri maissa. Esimerkiksi Bulgariassa, jossa nuorten työttömyysaste (kuvio 10) jää kauas Espanjan ja Kreikan luvuista, on nuorista suurempi osa ilman sekä työtä että koulutusta. Itä-Euroopassa taas erityisesti Liettuassa, Slovakiassa ja Puolassa työttömyysaste on varsin korkea, mutta ilman koulutusta ja työtä on vain hieman suurempi osuus ikäluokasta kuin Suomessa.

Kuvio 10. 15–24-vuotiaiden työttömien osuus työvoimasta (työttömyysaste), ilman työtä, koulutusta tai kurssitusta olevien osuus ikäluokasta (NEET-aste) sekä itsensä työttömäksi määrittelevien NEET-nuorten osuus ikäluokasta EU-maissa vuonna 2011. Vuosikeskiarvo.*

* Varusmiespalveluksessa olevat eivät ole mukana.

Lähde: Eurostat 2012

Suomessa nuorisotyöttömyys näyttää suhteellisen "hyvälaatuiselta". Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista niitä, jotka ovat omasta mielestään työttömiä, on Suomessa varsin vähän – selvästi vähemmän on vain Alankomaissa ja Luxemburgissa. Työssä tai koulutuksessa olemattomia nuoria on kyseisen ikäluokan nuorista Suomessa yhtä suuri osuus kuin Saksassa, vaikka Suomen työttömyysaste on yli 10 prosenttiyksikköä korkeampi. (Kuvio 10.)

NEET-aste kertoo myös Espanjan ja Kreikan nuorten tilanteesta. Näiden maiden työttömyysasteet ovat korkeat; viime vuonna espanjalaisnuorten työttömyysaste oli jo yli 50 prosenttia. Koska työttömyysaste tarkoittaa työttömien osuutta työvoimasta, ei joka toinen nuori Espanjassa tai Kreikassa ole työtön. NEET-astetta tarkasteltaessa huomataan, että sekä työn että koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria on Kreikassa ja Espanjassa suurin piirtein yhtä suuri osa nuorista (noin 20 %) kuin Italiassa ja Romaniassa ja jopa vähemmän kuin Bulgariassa. Vaikka tilanne näissä maissa onkin huonompi kuin EU-maissa keskimäärin (13 %), ei ero ole niin dramaattinen kuin pelkkiä työttömyysasteita vertaamalla voi olettaa.

NEET-asteiden tulkinnassa on otettava huomioon, että luvut sisältävät esimerkiksi kotona lapsiaan hoitavat nuoret naiset, joiden osuus Etelä- ja Itä-Euroopassa on huomattavasti suurempi kuin Pohjoismaissa. Niitä nuoria, joilla ei ole koulutuspaikkaa, työtä ja jotka itse kokevat olevansa työttömiä, on Espanjassa ja Kreikassa alle 13 prosenttia ikäluokasta. Luku on kaksinkertainen EU-keskiarvoon verrattuna, mutta kaukana siitä virhetulkinnasta, jonka mukaan joka toinen nuori Espanjassa ja Kreikassa olisi työtön.

Sivun alkuun

Tähän mennessä suomalaiset nuoret ovat selvinneet kriisistä melko vähällä

Talouskriisin jälkeen NEET-aste on Suomessa alkanut alentua nopeammin kuin muualla Euroopassa keskimäärin. Työssä olemattomien nuorten koulutuksessa tai kurssilla olon osuus on jatkanut Euroopassa kasvuaan, kun taas Suomessa näiden nuorten osuus on laskenut vuoden 2009 kriisin jälkeen samalle tasolle kuin vuonna 2007. Heistä niiden osuus, jotka omasta mielestään ovat työttömiä, ei ole laskenut aivan yhtä nopeasti, mutta on jo hieman pienempi kuin vuonna 2009. (Kuvio 11.)

Kuvio 11. 15–24-vuotiaiden työttömien osuus työvoimasta (työttömyysaste), ilman työtä, koulutusta tai kurssitusta olevien osuus ikäluokasta (NEET-aste) sekä itsensä työttömäksi määrittelevien NEET-nuorten osuus ikäluokasta EU-maissa ja Suomessa vuosina 2007–2011. Vuosikeskiarvo.*

* Varusmiespalveluksessa olevat eivät ole mukana.

Lähde: Eurostat 2012.

 

Työttömyysasteen tulkinnassa yhteiskunnallisten erojen merkitys on metodologisia eroja suurempi

Työvoimatutkimus on otospohjainen haastattelututkimus, jota varten tehdään vuosittain noin 109 000 haastattelua. Nuoria on surveytutkimuksissa yleensä vaikeampi tavoittaa kuin aikuisia.

Kadon aiheuttamaa vääristymää korjataan jälkikäteen painottamalla niiden ryhmien vastauksia, joissa kato on suuri. On kuitenkin mahdollista, että pienten erikoisryhmien kuten esimerkiksi ns. NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) osalta kadon aiheuttamaa vääristymää ei kokonaan saada korjattua tilastollisilla menetelmillä.

NEET-nuoret eivät määritelmän mukaan ole työssä tai tutkintoon johtavassa koulutuksessa, eivätkä myöskään kurssimuotoisessa koulutuksessa (training). Maiden välillä näyttää kuitenkin olevan eroja siinä, otetaanko kurssikoulutukseen mukaan lähinnä työelämään liittyvät kurssit vai myös vapaa-ajan harrastuskurssit. Esimerkiksi Espanjassa, Tanskassa ja Ruotsissa NEET-aste nousisi 2–4 prosenttiyksikköä, jos kurssikoulutuksessa olleita ei poistettaisi NEET-ryhmästä. Suomessa vaikutus on paljon pienempi, sillä meillä kurssilaisia on varsin vähän, ja todennäköisesti kurssien joukossa ei ole kovin paljon harrastuskursseja.

Ruotsin tilastovirasto (SCB 2009) ja Statskontoret (2010) ovat tehneet selvityksiä nuorten työttömyyslukujen vertailukelpoisuudesta. Metodologisista eroista suurin merkitys näyttää olevan kohdejoukon määrittelyllä. Islannissa, Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja Italiassa nuorisotyöttömyysluvuista puuttuvat 15-vuotiaat.

Kaiken kaikkiaan metodologisten erojen vaikutukset nuorten työttömyysasteeseen näyttävät useimmissa tapauksissa olevan vain alle prosenttiyksikön suuruisia. Tilastointitavoista riippumattomat yhteiskunnalliset koulujärjestelmän tai opiskelijoiden työssäkäynnin erot sen sijaan vaikuttavat siihen, minkälaisessa asemassa keskimääräinen työtön nuori eri maissa on. Tämän takia nuorten työttömyyslukuja vertailtaessa olisi rinnalla hyvä pitää täydentäviä indikaattoreita, kuten itsensä työttömäksi määrittelevien NEET-nuorten osuus.

 

Lähteet:

ETK 2011. Tilasto Suomen eläkkeensaajista. http://www.etk.fi/fi/gateway/PTARGS_0_2712
_459_440_3034_43/http%3B/content.etk.fi%3B7087/publishedcontent/publish/etkfi/fi/julkaisu
t/tilastojulkaisut/tilastovuosikirjat/tilasto_suomen_elakkeensaajista_2011_7.pdf.

Eurostat 2012. Labour Force Survey. Mikroaineisto.

Eurostat 2013. Tietokantataulukot. Unemployment rate, annual average, by sex and age groups (%) [une_rt_a]. Supplementary indicators to unemployment, annual average, by sex and age groups (lfsi_sup_age_a). http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/statistics/search_database.

Helve, Helena 2012. Valmistu töihin. Mihin? Nuoret matkalla koulutuksesta työelämään. Nuorisofoorumi. Taloudellinen tiedotustoimisto.

Hämäläinen, Ulla & Juutilainen, Vesa-Pekka 2010. Nuoret – duunissa vai MOLlissa. Talous & Yhteiskunta 1/2010.

Hämäläinen, Kati & Hämäläinen, Ulla 2012. Matkalla maailmalle. Nuorten työttömyyden esiintyvyys ja kesto. Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2012.

Keinänen, Päivi & Sinivuori, Kalle 2010. Nuorten työllisyys ja työttömyys taantumassa. Työpoliittinen aikakauskirja 4/2010.

Kela 2012. Kelan vammaisetuustilasto. http://www.kela.fi/it/kelasto/kelasto.nsf/NET/180612141439MR/$File/Vamm_11.pdf?OpenElement.

Kojo, Marjaana 2012. Pause päällä. Työn ja koulutuksen ulkopuoliset jaksot nuorten elämänkulussa. Janus 2/2012.

Myrskylä, Pekka 2011a. Nuorten työttömyyden mittaaminen on vaikeaa. Tieto & Trendit 8/2011.

Myrskylä, Pekka 2011b. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 12/2011. Helsinki.

Okkonen, Kaisa-Mari 2008. Syrjäytymistä on vaikea kuvata tilastoilla. Hyvinvointikatsaus 2/2008.

Raitasalo, Raimo & Maaniemi, Kaarlo 2011. Nuorten mielenterveyden häiriöiden aiheuttamat sairauspoissaolot ja työkyvyttömyys vuosina 2004–2009. Nettityöpapereita 23/2011. Kela.

SCB 2009. Arbetsmaknadssituation for hela befolkningen 15–74 år. AKU 2:a kvartalet 2009. Tema: Att jämföra ungdomsarbetslösheten i Europa.

Sinivuori, Kalle 2013. Työttömyysluvut osoitta­vat samaan suuntaan. http://tietotrenditblogi.stat.fi /kappas-ty%C3%B6tt%C3%B6myysluvut-osoittavat-samaan-suuntaan/.

Statskontoret 2010. Jämförbarhet i arbetsmarknadsstatistik för unga. Metodologiska och institutionella skillnader mellan några utvalda länder.

Tilastokeskus 2013. Työvoimatutkimuksen tilastotietokanta.

Päivitetty 11.3.2013