Vuonna 2021 työllisyysaste kasvoi, sekä työllisiä että työttömiä enemmän

Työvoimatutkimusta uudistettiin vuoden 2021 alusta lähtien uuden EU-lainsäädännön mukaiseksi. Samassa yhteydessä toteutettiin kansallisia uudistuksia, jotka vaikuttivat työvoimatutkimuksen tunnuslukuihin. Vuoden 2021 alusta lukien esimerkiksi vanhempainvapaalla olevat lasketaan aiempaa useammin ja opintovapaalla olevat aiempaa harvemmin työllisiksi. Tutkimuksen tietosisältöä on laajennettu ja estimointimenetelmää uudistettu. Uudistukset parantavat tulosten vertailua EU-maiden välillä. Aiheesta kerrotaan enemmän menetelmäselosteessa Työvoimatutkimuksen uudistus 2021 ja sen vaikutukset aikasarjoihin.

Työvoimatutkimuksessa työllisyysaste ilmoitetaan vakiintuneen käytännön mukaisesti prosenttiosuutena 15–64-vuotiaasta väestöstä. Tämän työvoimatutkimuksen katsauksen tiedot koskevat 15–74-vuotiasta väestöä, ellei toisin mainita. Tässä katsauksessa vuoden 2021 tietoja verrataan vuoden 2020 ja paikoin vuoden 2019 tietoihin.

Vuonna 2021 työllisyysaste nousi

Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen mukaan 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 72,3 % vuonna 2021. Työllisyysaste kasvoi 1,6 prosenttiyksikköä vuodesta 2020. Miesten työllisyysaste vuonna 2021 oli 72,8 % ja naisten 71,7 %. Miesten työllisyysaste kasvoi edellisvuodesta 1,1 ja naisten 2 prosenttiyksikköä.

Sisältöä ladataan

20–69-vuotiaiden työllisyysaste oli 70,4 % vuonna 2021. Työllisyysasteet erilaisilla ikäryhmäjaotteluilla on saatavissa työvoimatutkimuksen tietokantataulukosta Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009–2021.

Työllisyysaste nousi vuonna 2021 edellisvuoteen verrattuna lähes kaikissa ikäryhmissä, eniten (3 prosenttiyksikköä) 15–24-vuotiailla. Korkein työllisyysaste (84,9 %) oli edelleen 45–54-vuotiailla.

Sisältöä ladataan

Työllisten määrä jatkoi kasvuaan vuonna 2021 koronavuoden 2020 notkahduksen jälkeen

Vuonna 2021 Suomessa oli 15–74-vuotiaita työllisiä 2 555 000, mikä on 60 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Pandemiaa edeltävään vuoteen 2019 verrattuna työllisiä oli 22 000 enemmän.

Vuonna 2021 oli 15–74-vuotiaita työllisiä miehiä 27 000 ja naisia 33 000 enemmän edellisvuoteen verrattuna. Naisten työllisyys heikkeni vuonna 2020 enemmän kuin miesten työllisyys, mutta kasvoi vuonna 2021 enemmän kuin miesten työllisyys.

Koronavuonna 2020 työllisten määrä väheni useimmilla toimialoilla

Vuonna 2020 työllisten määrä väheni vuoteen 2019 verrattuna useimmilla toimialoilla, eniten majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I), tukku- ja vähittäiskaupassa (G), terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q) sekä kuljetuksen ja varastoinnin toimialalla (H). Työllisten määrä väheni tuolloin myös toimialoilla maa-, metsä- ja kalatalous; kaivostoiminta (A, B), taiteet, viihde ja virkistys sekä muu palvelutoiminta (R–U). Rakentamisessakin (F) työllisten määrä väheni hieman. Muilla päätoimialoilla työllisten määrä kasvoi vuonna 2020 verrattuna edelliseen vuoteen.

Vuonna 2021 työllisten määrä lisääntyi eniten tukku- ja vähittäiskaupassa, väheni rakentamisessa ja kuljetuksessa

Vuonna 2021 työllisten määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna eniten tukku- ja vähittäiskaupan toimialalla (G) 18 000 työllisellä. Liike-elämän palveluissa (M, N) työllisten määrä kasvoi 11 000 henkilöllä, terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q) 8 000 henkilöllä. Toimialoilla muut palvelutoiminnat (R–U) sekä maa-, metsä- ja kalatalous; kaivostoiminta (A, B) työllisten määrä kasvoi molemmissa 7 000 henkilöllä. Työllisiä tuli lisää niin ikään toimialoille julkinen hallinto ja maanpuolustus (O) 6 000 henkilöä, informaatio- ja viestintä (J) sekä koulutus (P) molempiin 4 000 henkilöä. Majoitus- ja ravitsemistoimintaan (I) tuli 3 000 työllistä lisää.

Työllisten määrä väheni rakentamisessa (F) ja teollisuudessa (C) molemmissa 6 000 henkilöllä sekä kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla 4 000 henkilöllä. Työllisten määrä väheni myös toimialalla rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöala (K, L) 3 000 henkilöllä.

Ylempien toimihenkilöiden määrä väheni hieman

Palkansaajia oli vuonna 2021 keskimäärin 2 193 000, mikä on 42 000 enemmän kuin edellisvuonna ja 8 000 enemmän kuin vuonna 2019. Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna koronavuosi 2020 vähensi palkansaajista eniten työntekijöiden ja alempien toimihenkilöiden määrää. Vuonna 2021 työntekijöitä oli edellisvuoteen verrattuna 12 000 enemmän, mutta edelleen 27 000 vähemmän kuin koronaa edeltävänä vuonna 2019. Vuonna 2021 alempien toimihenkilöiden määrä elpyi ja ylitti hieman vuoden 2020 tason.

Ylempien toimihenkilöiden määrä kasvoi vuosina 2015–2020, mutta kääntyi laskuun vuonna 2021, jolloin ylempiä toimihenkilöitä oli 7 000 vähemmän kuin vuonna 2020.

Palkansaajien sosioekonominen rakenne on pysynyt pitkään varsin samankaltaisena, mutta viimeisimpien vuosien aikana toimihenkilöiden osuus palkansaajista on hieman kasvanut ja työntekijöiden osuus vastaavasti vähentynyt. Vuonna 2021 kaikista palkansaajista alemman toimihenkilön tehtävissä toimi 38 %, työntekijäammateissa 31 % ja ylemmän toimihenkilön tehtävissä 30 %. Naisia ylemmistä toimihenkilöistä oli 49 %, alemmista 68 % ja työntekijäammateissa toimivista 31 %.

Vuonna 2021 naispalkansaajista hieman yli puolet (51 %), työskenteli alempana toimihenkilönä, 30 % ylempänä toimihenkilönä ja työntekijätehtävissä 19 %. Miespalkansaajista 43 % työskenteli työntekijäammateissa, 31 % ylemmän ja neljännes alemman toimihenkilön tehtävissä. Miespalkansaajien kohdalla ylempien toimihenkilöiden osuus on laskenut ja alempien kasvanut yhdellä prosenttiyksiköllä edellisvuoteen verrattuna.

Joka seitsemäs työllinen on yrittäjä

Yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli vuonna 2021 yhteensä 361 000, näistä yrittäjäperheenjäseniä oli 17 000. Yrittäjien osuus työllisistä on pysytellyt 13 %:ssa vuodesta 2009 alkaen.

Vuonna 2021 oli 344 000 yrittäjää, mikä on 11 000 enemmän kuin edellisvuonna. Yrittäjistä työnantajayrittäjiä oli 98 000, mikä on 3 000 enemmän kuin vuonna 2020. Yksinyrittäjiä oli 245 000, missä on lisäystä edellisvuoteen 7 000 henkilöä. Kaikista yrittäjistä yksinyrittäjien osuus oli 71 % ja työnantajayrittäjien osuus 29 %.

Ensimmäisenä koronavuonna 2020 naisyrittäjien määrä väheni 5 000:lla. Miesyrittäjien määrä pysyi vuonna 2020 lähes ennallaan ja vuonna 2021 yrittäjämiehiä oli 232 000 eli 8 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Yrittäjänaisten määrä elpyi vuonna 2021 lähes pandemiaa edeltävälle tasolle 112 000:een. Naisten osuus yksinyrittäjistä oli 37 % ja työnantajayrittäjistä 22 %. Miesten osuus työnantajayrittäjistä kasvoi vuonna 2021 kahdella prosenttiyksiköllä edelliseen vuoteen verrattuna.

Yhä useammalla maatalousyrittäjällä palkattua työvoimaa

Vuonna 2021 yrittäjistä oli maatalousyrittäjiä 55 000, mikä on 4 000 enemmän kuin edellisvuonna. Näistä yrittäjäperheenjäseniä oli 7 000 ja työnantajayrittäjiä 9 000. Naisia maatalousyrittäjistä oli 11 000, jolloin naisten osuus maatalousyrittäjistä oli 23 %. Työnantajayrittäjien osuus maatalousyrittäjistä on tasaisesti noussut ollen 19 % vuonna 2021, kun osuus vuonna 2009 oli 12 %. Maatalousyrittäjien osuus yrittäjistä oli 14 % ja kaikista työllisistä kaksi prosenttia.

Työttömien määrä kasvoi hieman vuonna 2021

Vuonna 2021 työttömiä oli keskimäärin 212 000, mikä on 3 000 enemmän kuin edellisvuonna. Työttömistä miehiä oli 118 000 ja naisia 94 000. Ensimmäisenä koronavuonna 2020 työttömien määrä kasvoi 25 000 henkilöllä vuodesta 2019. Naisten työttömyys kasvoi vuonna 2020 enemmän kuin miesten. Miesten työttömyys jatkoi kasvuaan vielä vuonna 2021.

15–74-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2021 keskimäärin 7,7 %, mikä on sama kuin vuonna 2020. Miesten työttömyysaste nousi edellisvuodesta 0,1 prosenttiyksikköä 8,2  :iin, kun taas naisten työttömyysaste laski 0,3 prosenttiyksikköä 7,1 %:iin.

Vuonna 2021 nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste laski 3,9 prosenttiyksikköä edellisvuodesta 17,7 %:iin. Koronavuonna 2020 työttömyys kasvoi eniten 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä, mutta vuonna 2021 nuorten työttömyysaste oli jo pienempi kuin vuonna 2019.

Sisältöä ladataan

Työttömien 15–24-vuotiaiden osuus saman ikäisestä väestöstä oli 8,8 % vuonna 2021, kun se vuonna 2020 oli 10,6 %.

Työikäistä väestöä vähemmän, työvoimaa enemmän

Työikäisen väestön määrä kääntyi laskuun vuonna 2021. 15–74-vuotiaita oli 4 123 000, mikä oli 10 000 vähemmän kuin vuonna 2020. Ikäryhmittäin tarkasteltuna väestön määrä on kasvanut ainoastaan 25–34-vuotiaiden ja 35-44-vuotiaiden ikäryhmissä.

Sisältöä ladataan

Vuonna 2021 työvoimaan, eli työllisiin ja työttömiin yhteensä, kuuluvia 15–74-vuotiaita oli 2 766 000, mikä on 63 000 enemmän kuin edellisvuonna. 15–74-vuotiaan työvoiman osuus samanikäisestä väestöstä oli 67,1 % vuonna 2021. Työvoimaosuus kasvoi edellisvuodesta 1,7 prosenttiyksikköä.

Sisältöä ladataan

Määräaikaisten osuus palkansaajista kasvanut

Vuonna 2021 Suomessa oli 365 000 määräaikaista palkansaajaa, mikä oli 43 000 enemmän kuin edellisvuonna. Naisia määräaikaisista oli 214 000 ja miehiä 151 000. Palkansaajien kaikista työsuhteista 83 % oli jatkuvia ja 17 % määräaikaisia, kun vuotta aiemmin jatkuvien työsuhteiden osuus oli 85 % ja määräaikaisten 15 %.

Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä, mutta määräaikaisen työn osuus kasvoi edellisvuodesta myös miehillä. Vuonna 2021 naispalkansaajista 19 % ja miespalkansaajista 14 % työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa.

Sisältöä ladataan

Pysyvän työn puutteessa eniten 25–34-vuotiaita

Vuonna 2021 oli 365 000 määräaikaisessa työsuhteessa olevaa palkansaajaa, joista 260 000 eli 71 % ilmoitti määräaikaisuuden syyksi pysyvän työn puutteen. Näistä 156 000 oli naisia ja 104 000 miehiä. Määräaikaisista palkansaajista, jotka olisivat halunneet pysyvän työn, kolmannes oli 25–34-vuotiaita. Näistä 51 000 oli naisia ja 34 000 miehiä.

Pysyvän työn puute oli yleisin syy työn määräaikaisuuteen myös 35–44-vuotiailla palkansaajilla. Tässä ikäryhmässä 84 % nimesi pysyvän työn puutteen määräaikaisuutensa syyksi. Harvinaisempia määräaikaisuuden syitä kaikilla (15–74-vuotiailla) palkansaajilla olivat opiskeluun liittyvä työharjoittelu (5 %) ja koeaika (2 %).

Määräaikaisista palkansaajista 18 % ei halunnut pysyvää työtä. Näistä suurin osa oli alle 25-vuotiaita. Kuitenkin myös alle 25-vuotiaista määräaikaisista palkansaajista 53 % (53 000 henkilöä) olisi halunnut pysyvän työn.

Uusista työsuhteista lähes puolet määräaikaisia, naisilla useammin kuin miehillä

Vuonna 2021 palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 470 000 mikä on 29 000 enemmän kuin vuonna 2020.

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 50 % oli määräaikaisia, kun vastaava osuus vuonna 2020 oli 48 %. Miesten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 45 % ja naisten 54 %. Miesten ja naisten välinen ero kaventui edellisvuodesta lähes kahdella prosenttiyksiköllä.

Vuokratyötä teki hieman yli kaksi prosenttia palkansaajista

Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Vuonna 2021 vuokratyötä tekeviä oli keskimäärin 50 000, kun edellisvuonna vuokratyöntekijöitä oli 42 000 ja pandemiaa edeltävänä vuonna 2019 heitä oli 46 000. Vuokratyöntekijöiden osuus kaikista palkansaajista vuonna 2021 oli 2,3 prosenttia.

Eniten vuokratyöntekijöitä oli toimialalla tukku- ja vähittäiskauppa (G), jossa heitä oli 10 000. Toimialaloilla (C-E) teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto ym. oli vuokratyöntekijöitä 7 000, kuten myös toimialalla (H) kuljetus ja varastointi. Toimialalla (I) majoitus- ja ravitsemistoiminta vuokratyöntekijöitä oli 4 000.

Yleisintä vuokratyö oli majoitus- ja ravitsemistoiminnan sekä kuljetuksen ja varastoinnin toimialoilla, joissa molemmissa vuokratyöntekijöiden osuus toimialan kaikista palkansaajista oli 6  %. Kaikista vuokratyöntekijöistä naisia oli 55 % ja miehiä 45 % vuonna 2021.

Vuonna 2021 työllisyys palautui etenkin osa-aikatyönä

Naispalkansaajista lähes neljännes osa-aikaisia, miespalkansaajista joka yhdeksäs

Vuonna 2021 osa-aikatyötä teki 473 000 työllistä, mikä oli 19 % kaikista työllisistä (naiset 24 %, miehet 13 %). Osa-aikatyötä tekeviä työllisiä oli 58 000 enemmän kuin vuonna 2020. Osa-aikaisesti työskentelevistä palkansaajia oli 385 000, mikä oli 55 000 enemmän kuin edellisvuonna.

Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa tarkastellaan osa-aikatyötä tekevistä vain palkansaajia.

Vuonna 2021 osa-aikatyötä teki 18 % kaikista palkansaajista. Osa-aikainen työ oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Naispalkansaajista osa-aikaisia oli 24 % eli 264 000 ja miespalkansaajista 11 % eli 122 000. Osa-aikatyötä tekevien naisten osuus palkansaajista kasvoi 3,5 prosenttiyksikköä ja miehillä 0,9 prosenttiyksikköä edellisestä vuodesta.

Osa-aikatyön tekeminen oli yleistä nuorimmilla ja etenkin vanhimmilla palkansaajilla. 15–24-vuotiaista palkansaajista 46 % teki osa-aikatyötä vuonna 2021, pääosin opiskelun takia. 65–74-vuotiaista palkansaajista 62 % työskenteli osa-aikaisesti.

Kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyön osuus oli isoin yksityisellä sektorilla, 19 %. Kuntasektorilla osa-aikatyötä tekevien osuus oli 16 % ja valtiosektorilla 8 %.

Palkansaajien määrällä mitattuna osa-aikatyötä tehtiin eniten terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialoilla (82 000 henkilöä), toiseksi eniten tukku- ja vähittäiskaupan (G) toimialoilla (71 000 henkilöä). Osa-aikatyötä tekevien osuus toimialan kaikista palkansaajista oli suurin vähittäiskaupassa (45 %), toiseksi suurin majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (40 %) sekä maataloudessa (40 %).

Sisältöä ladataan

Vajaa kolmannes osa-aikatyötä tekevistä haluaisi kokoaikaista työtä

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Alityöllisiä osa-aikaisista ovat ne, jotka tekevät osa-aikatyötä siksi, ettei kokoaikatyötä ollut tarjolla.

Vuonna 2021 oli 118 000 sellaista osa-aikaista palkansaajaa, jotka olisivat halunneet tehdä kokoaikaista työtä. Näistä naisia oli 81 000 ja miehiä 37 000.

Kokoaikatyön puute oli naispalkansaajien yleisin syy työskennellä osa-aikaisesti. Tämän syyn ilmoitti vajaa kolmannes osa-aikaisesti työskentelevistä naisista. Miehillä opiskelu ja osa-aikatyön puute olivat yhtä yleisiä syitä. Vajaa kolmannes ilmoitti opiskelun ja vajaa kolmannes kokoaikatyön puutteen syyksi työn osa-aikaisuudelle.

Muita elämäntilanteeseen liittyviä syitä osa-aikatyöhön olivat lasten tai omaisen hoito ja terveydelliset syyt. Lasten tai omaisen hoidon osa-aikaisuuden syyksi ilmoittaneista lähes kaikki olivat naisia. Reilu neljäsosa kaikista osa-aikaisista palkansaajista ilmoitti opiskelun osa-aikatyön syyksi. Lähes kahdella kolmasosalla 15–24-vuotiaista osa-aikatyön syynä oli opiskelu.

Sisältöä ladataan

Työajat vuonna 2021

Työajat ovat muuttuneet hitaasti

Tilastollisia työaikakäsitteitä ovat tavanomainen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Tavanomainen viikkotyöaika on työllisen normaali tai keskimääräinen viikkotyöaika päätyössä. Palkansaajilla tavanomaiseen työaikaan lasketaan mukaan tavaksi tulleet palkalliset ja palkattomat ylityöt. Poissaolot, kuten lomat tai sairauspoissaolot, eivät vaikuta tavanomaiseen työaikaan.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan kaikki tutkimusviikolla tehdyt palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten sekä pää- että sivutöissä vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten määrän vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Työllisten palkansaajien vuosityöaika lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

Tavanomaisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla eli 67 %:lla palkansaajista tavanomainen viikkotyöaika oli 35−40 tuntia viikossa vuonna 2021. Palkansaajista yhdeksällä prosentilla oli yli 40-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika. Alle 35-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika oli 21 %:lla palkansaajista. Tässä ryhmässä tyypillisin tavanomainen työaika oli 30−34 tuntia viikossa.

Pitkä tavanomainen viikkotyöaika oli palkansaajia selvästi yleisempää yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä. Heistä 35 %:lla tavanomainen työaika oli yli 40 tuntia viikossa. Vain 25 %:lla yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä tavanomainen viikkotyöaika oli 35−40 tuntia. Alle 35 viikkotunnin tavanomainen työaika oli yrittäjillä yleisempää (31 %) kuin palkansaajilla (21 %).

Kun tarkastellaan palkansaajien tavanomaista työaikaa sosioekonomisen aseman kautta, erot tavanomaisessa viikkotyöajassa näkyvät selvimmin pitkää viikkotyöaikaa tekevien osuudessa. Selvästi yleisin työaika vuonna 2021 oli kaikilla ryhmillä 35–40 tuntia viikossa. Yli 40 tuntia viikossa työskenteli 13 % ylemmistä toimihenkilöistä ja 6 % alemmista toimihenkilöistä. Alle 35-tuntinen tavanomainen työviikko oli joka neljännellä alemmalla toimihenkilöllä ja työntekijällä. Ylemmillä toimihenkilöillä alle 35-tuntinen työviikko oli harvinaisempi.

Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisilla

Vuonna 2021 palkansaajien keskimääräinen tavanomainen viikkotyöaika päätyössä oli 35,2 tuntia ja tehty viikkotyöaika päätyössä 34,2 tuntia viikossa. Yrittäjillä (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet) viikkotyöaika oli huomattavasti palkansaajien työaikaa pidempi: tavanomainen viikkotyöaika oli 38,1 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika oli 37,0 tuntia viikossa. Verrattuna tavanomaiseen viikkotyöaikaan, tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot, mutta toisaalta pidentää ylityössä tehty työaika.

Kuten edeltävinäkin vuosina, miehillä sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat pidempiä kuin naisilla vuonna 2021. Osa-aikatyötä tekevillä naisilla sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika olivat sen sijaan pidempiä kuin osa-aikatyötä tekevillä miehillä.

Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien ammattiryhmistä johtajilla oli pisin tavanomainen viikkotyöaika, 41,7 tuntia vuonna 2021. Toiseksi pisin tavanomainen viikkotyöaika oli prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä, 40,6 tuntia. Seuraavaksi pisin tavanomainen viikkotyöaika oli rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä, 39,6. Lyhyin tavanomainen viikkotyöaika oli toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöillä.

Palkansaajien tehty vuosityöaika pysyi lähes ennallaan

Vuonna 2021 kaikkien työllisten tehty vuosityöaika oli keskimäärin 1 593 tuntia työllistä kohti. Vastaava luku vuonna 2020 oli 1 602 tuntia ja vuonna 2019 keskimäärin 1 624 työtuntia.

Palkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 557 tuntia palkansaajaa kohden vuonna 2021, mikä oli 15 tuntia vähemmän kuin edellisvuonna. Valtiosektorin palkansaajien tehty vuosityöaika väheni vuodesta 2020. Myös kunta- ja yksityisen sektorin vuosityöajat vähenivät hiukan. Valtiosektorin palkansaajien tehty vuosityöaika on ollut vuodesta 2015 alkaen pitempi kuin yksityisellä sektorilla. Kuntasektorilla tehty vuosityöaika puolestaan on selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla.

Sisältöä ladataan

Vuonna 2021 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 449 tuntia ja miespalkansaajien tehty vuosityöaika 1 668 tuntia. Miesten ja naisten työaikojen eroihin vaikuttaa se, että naisten työsuhteet ovat yleisemmin osa-aikaisia kuin miesten. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Työvoiman ulkopuolella olevat

Työvoiman ulkopuolella olevien määrä väheni tuntuvasti

Vuonna 2021 työvoiman ulkopuolella oli yhteensä 1 357 000 henkilöä eli 33 % 15–74-vuotiaasta väestöstä. Määrä oli 72 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 2020 ja 54 000 henkilöä vähemmän kuin ennen koronaa vuonna 2019.

Työvoiman ulkopuolella olevat vähenivät eniten 55–64-vuotiaiden ja 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä, molemmissa 18 000 henkilöllä. Työvoimatutkimuksessa työvoiman ulkopuolella olevilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tutkimusviikolla eivät olleet työllisiä eivätkä työttömiä. Myös asevelvollisuutta suorittamassa olevat luetaan työvoiman ulkopuolisiin.

Työvoimatutkimuksessa kerätään tietoa siitä, mitä työvoiman ulkopuolella olevat itse katsovat pääasialliseksi toiminnakseen. Heistä valtaosa, eli 62 %, ilmoitti olevansa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä tai pitkäaikaisesti sairaita vuonna 2021. Työvoiman ulkopuolella olevista 23 % ilmoitti olevansa opiskelijoita tai koululaisia. Omia lapsia tai muuta omaista hoitavia oli kolme prosenttia.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella seitsemän prosenttia nuorista

Vuonna 2021 sellaisia 15–24-vuotiaita nuoria, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa eivätkä asevelvollisuutta suorittamassa, oli 45 000 henkilöä, mikä oli 7 % 15–24-vuotiaista. Heistä suurin osa, 33 000, oli 20–24-vuotiaita. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä laski yhteensä 12 000 henkilöllä eli 21 % vuodesta 2020.

Tähän työn ja koulutuksen ulkopuolella olevaan nuorten ryhmään viitataan usein myös käsitteellä NEET (Not in Employment, Education or Training). Koulutukseen osallistumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä tutkintoon johtavaa koulutusta että erilaisille kursseille osallistumista.