Työolot murrosten keskellä - tekoälyä, vihreää siirtymää ja etätyötä palkansaajien arjessa
katsaus | Työolot 31.12.2023Korjaus
Tilastokeskuksen vuoden 2023 työolotutkimuksen mukaan noin joka kuudes (16 %) 18–67-vuotias palkansaaja teki töitä pääasiassa kotonaan. Osuus on nelinkertaistunut viidessä vuodessa. Useamman kuin joka neljännen (28 %) palkansaajan työpaikalla hyödynnettiin tekoälyyn perustuvaa teknologiaa syksyllä 2023.
Joka kuudes palkansaaja tekee töitä pääasiassa kotonaan
Vuoden 2023 työolotutkimus kertoo työelämästä murrosten keskellä. Moni työorganisaatio on joutunut miettimään keinoja sopeutua etenevään ilmastonmuutokseen ja omien toimintojensa ympäristövaikutuksia. Tekoälyyn pohjautuvat teknologiat ovat jo rantautuneet osalle suomalaisia työpaikkoja ja niiden ennustetaan muuttavan työnteon tapoja lähitulevaisuudessa entisestään. Koronapandemia on jättänyt työelämään jälkensä, joista yksi keskeisimpiä on etätyön voimakas yleistyminen ja normalisoituminen.
Etätyön yleistyminen heijastuu siihen, missä työt tämän päivän Suomessa tehdään. Vuonna 2023 joka kuudennen (16 %) palkansaajan pääasiallinen työnteon paikka oli oma koti, kun viisi vuotta aiemmin ainoastaan 4 % palkansaajista työskenteli pääasiassa kotonaan.
Kun vuonna 2018 lähes 80 % palkansaajista teki työtä pääasiassa työnantajansa tiloissa, vastaava osuus oli 67 % vuonna 2023.
Etätyötä tekevistä palkansaajista enää noin puolet (53 %) teki työt pääasiassa työnantajan tiloissa, muut hoitivat työnsä suurimmaksi osaksi kotona tai muussa etätyöpaikassa vuonna 2023.
Kasvotusten kohtaamiset vähentyneet myös asiakastyössä
Yhteyksiä työkavereiden ja asiakkaiden kanssa oli alettu hoitaa osittain virtuaalisesti jo ennen koronapandemiaa, mutta pandemian poikkeusolot sinetöivät kehityksen. Esimerkiksi opetustyö siirtyi tilapäisesti kokonaan verkkoon, ja uusia etäkohtaamistapoja innovoitiin muissakin yhteyksissä. Monet näistä käytännöistä jäivät elämään pandemia-ajan jälkeenkin.
Noin puolet palkansaajista oli vuonna 2023 vähintään puolet työajastaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät olleet heidän työkavereitaan vaan esimerkiksi asiakkaita, potilaita, matkustajia tai oppilaita.
Vähintään puolet työajastaan asiakastyötä tekevistä palkansaajista 19 %:lla ainakin puolet tästä asiakastyöstä tapahtui virtuaalisessa ympäristössä videoyhteyden, chatin tai muun vastaavan sovelluksen kautta.
Vain noin kahdella viidestä (38 %) asiakastyötä vähintään puolet työajastaan tekevästä palkansaajasta vuorovaikutus tapahtui aina kasvotusten, puhelimitse tai sähköpostin avulla eikä koskaan digitaalisten sovellusten kautta.
Virtuaalisen asiakastyön uskaltanee väittää yleistyneen varsin paljon viidessä vuodessa, vaikka vuosien 2018 ja 2023 luvut eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia tiedonkeruumenetelmän muutoksen vuoksi.
Miehet tekevät asiakastyötä harvemmin kuin naispalkansaajat, mutta miesten tekemä asiakastyö on useammin virtuaalista kuin naisilla. Selitys löytyy sukupuolittuneesta ammattirakenteesta: asiakastyötä tekevät naiset työskentelevät miehiä yleisemmin hoiva- ja opetusalan ammateissa, joissa kasvokkaiset ja fyysiset kohtaamiset ovat edelleen olennainen osa työtä. Virtuaaliset yhteydet ovat kuitenkin korvanneet ainakin osan lähikontakteista lähes kaikissa ammattiryhmissä.
Kaiken kaikkiaan asiakastyötä tekevien osuus on Suomessa viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana hieman vähentynyt, mikä liittynee 2000-luvun digitalisaation ja itsepalvelukulttuurin lisääntymiseen: palveluita on siirtynyt asiakaspalvelukonttoreista ja puhelinlinjoilta asiakkaiden itsensä verkossa hoidettaviksi.
Tekoälyn tulo työpaikoille
Syksyllä 2023 reilu neljännes (28 %) palkansaajista kertoi, että työpaikalla oli käytössä tekoälyyn perustuvaa teknologiaa kuten chatbotteja, virtuaalisia avustajia, puheentunnistusta, konenäköä, konekääntämistä tai koneoppimiseen perustuvaa data-analyysia.
Ylempien toimihenkilöiden työpaikoilla (40 %) tällaisen tekoälyyn perustuvan teknologian käyttö oli selvästi tyypillisempää verrattuna alempiin toimihenkilöihin (24 %) tai työntekijöihin (9 %). Yleisimmin tekoäly näin määriteltynä oli käytössä yliopistoissa (70 %). Valtion työpaikoilla osuus oli 41 % ja yksityisellä sektorilla 29 %. Vähäisintä tekoälyteknologioiden käyttö oli hyvinvointialueilla ja kunnissa (21 %).
Noin joka kymmenes (sukupuolet yhteensä 9 %, naiset 8 %, miehet 11 %) oli itse tekemisissä tekoälyn kanssa. Ylemmistä toimihenkilöistä 12 % piti tekoälyn hyödyntämistä olennaisena osana omaa työtään. Alemmilla toimihenkilöillä ja työntekijöillä vastaava osuus oli vain muutaman prosentin.
Joka kuudennen (17 %) palkansaajan mukaan työpaikalla oli viime vuosina tapahtunut tai oli lähiaikoina luvassa työnteon tapojen muutoksia esimerkiksi robotiikkaa tai tekoälyä, kuten Chat GPT:tä hyödyntämällä. Naisten ja miesten välillä ei ollut tässä suhteessa juurikaan eroa.
Lähes kolmannes (30 %) ylemmistä toimihenkilöistä ennakoi robotiikan tai tekoälyn muuttavan heidän työnteon tapojaan lähitulevaisuudessa tai oli tällaisia muutoksia jo kokenut. Vastaava osuus oli alemmilla toimihenkilöillä 14 % ja työntekijöillä 7 %.
Toimintatapojen muutos koski erityisesti tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijoita, liike-elämän ja hallinnon erityisasiantuntijoita, johtajia sekä toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijöitä.
Informaation ja viestinnän toimiala (I), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (M) sekä rahoitus- ja vakuutustoiminta (K) erottuivat toimialoina, joilla tekoälyyn pohjautuvan teknologian käyttö oli keskimääräistä yleisempää.
Ikäryhmittäiset erot tasaantuneet niska- ja selkäkivuissa
Työnsä fyysisesti raskaaksi kokevien palkansaajien osuus on laskenut 2000-luvulla ammattirakenteen muutoksen myötä. Erilaisista toistuvista tuki- ja liikuntaelinvaivoista kärsi kuitenkin 73 % naispalkansaajista ja 58 % miespalkansaajista vuonna 2023 (sukupuolet yhteensä 66 %).
Huomiota herättää iän yhteys erityisesti niska-hartiaseudun kiputiloihin sekä selkäsärkyihin. Työolotutkimuksen alkuaikoina 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla niska-hartiasäryt ja selkäkivut olivat selvästi yleisempiä yli 45-vuotiailla kuin nuoremmilla palkansaajilla.
Niska- ja selkäkivut kuitenkin yleistyivät voimakkaasti nuorimmilla palkansaajilla vuosituhannen vaihteessa. Vuonna 2023 ikäryhmittäisiä eroja ei käytännössä enää ollut, vaan toistuvia kipuja podettiin varsin tasaisesti kaikissa ikäryhmissä.
Samanlainen kehitys on nähtävissä myös univaikeuksissa. Univaikeuksista viikoittain kärsivien osuus ei juurikaan vaihdellut iän mukaan vuonna 2023. Aina 1990-luvulle asti univaikeuksista kärsi varsin harva nuori palkansaaja, ja uniongelmat olivat selvästi yleisempiä iäkkäämmille palkansaajille. Sittemmin univaikeudet ovat yleistyneet kaikenikäisillä, mutta erityisen voimakkaasti alle 35-vuotiailla.
Vaikka vuoden 2023 tulokset eivät ole tasoltaan täysin vertailukelpoisia aiempiin tutkimuskertoihin, ne osoittavat hyvin muutoksen, joka on tapahtunut ikäryhmien keskinäisissä suhteissa.
Tietoa työoloista jo lähes 50 vuotta
Tilastokeskuksen työolotutkimukset kuvaavat palkansaajien työolojen muutosta lähes viiden vuosikymmenen ajan, vuodesta 1977. Uusimman, vuoden 2023 työolotutkimuksen tulokset eivät ole kaikilta osin täysin vertailukelpoisia aiemman aikasarjan kanssa, sillä tiedonkeruumenetelmä on muuttunut. Työolotutkimus tehtiin vuonna 2023 verkkokyselynä, kun tiedonkeruu on aiemmin tapahtunut käyntihaastatteluilla. Vuoden 2023 työolotutkimuksen tulokset kuvaavat 18–67-vuotiaita palkansaajia.
Suomalainen työelämä näyttäytyy vahvana monessa suhteessa. Palkansaajien kokemukset työpaikan ilmapiiristä, yhteisöllisyydestä ja työkavereilta saadusta tuesta olivat pääosin myönteisiä vuonna 2023. Reilusti yli puolet (60 %) pystyi myös vaikuttamaan omassa työssään paljon tai melko paljon työtehtävien priorisointiin ja aikataulutukseen, työtahtiin sekä työkäytäntöihin ja tekemisen tapoihin.
Suhtautuminen työpaikoilla erityisesti isien perhevapaisiin näyttää käyneen yhä myönteisemmäksi. Alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmista noin 90 % oli sitä mieltä, että niin äidin kuin isänkin oli erittäin tai melko helppo jäädä pidemmälle perhevapaalle.
Yli 55-vuotiaat suunnittelivat työskentelevänsä keskimäärin pidempään kuin aiemmat sukupolvet, ja valtaosa heistä olisi voinut harkita työskentelyä vanhuuseläkkeelläkin ainakin tilapäisesti.
Yli puolet palkansaajista kertoi, että työpaikalla on tehty ilmastostrategia tai muuten kirjattu tavoitteita ekologisen kestävyyden lisäämiseksi; 60 % oli huomannut työnteon tapoja jo nyt muutetun ekologisesti kestävämmiksi.
Toisaalta kuormitus- ja jaksamisongelmat olivat myös yleisiä, ja kasautuivat erityisesti naispalkansaajille. Naispalkansaajista 44 % ja miespalkansaajista 31 % koki kiireestä erittäin tai melko paljon haittaavaa rasitusta työssään vuonna 2023. Yli 40 % naispalkansaajista ja 26 % miespalkansaajista oli kuormittanut edellisten kuuden kuukauden aikana erittäin tai melko usein tunne siitä, ettei ehdi tehdä töitä niin hyvin ja huolellisesti kuin haluaisi. Naispalkansaajista 69 % ja miespalkansaajista 62 % joutui keskeyttämään usein tehtävänsä kiireellisempien asioiden vuoksi.
Erilaiset psyykkiset oireet olivat huolestuttavan yleisiä nuorilla aikuisilla ja varhaiskeski-ikäisillä palkansaajilla. Henkinen uupumus työssä, keskittymisvaikeudet, stressin kokemus, haluttomuus töihin lähtiessä sekä vakavan työuupumuksen kokeminen selvänä vaarana oli yleisintä 25–34-vuotiaille palkansaajille. Viikoittaiset muistihäiriöt taas olivat erityisen tuttuja 35–44-vuotiailla, jotka myös muita useammin kokivat saavansa liian vähän unta.
Molemmissa 25–34- ja 35–44-vuotiaiden ikäryhmissä henkinen palautuminen työstä oli heikompaa, ja jännittyneisyyden ja ärtyisyyden tunteet olivat yleisimpiä kuin alle 25- tai yli 45-vuotiailla. Molemmissa kyseisissä ikäryhmissä oli yhtäältä oltu muita useammin lyhyillä sairauslomilla, mutta toisaalta myös työskennelty sairaana muita yleisemmin.
Tulevat julkaisut
Dokumentaatio
Kuvaus tilaston tuottamisesta, käytetyistä menetelmistä ja laadusta.
Siirry tilaston dokumentaatioon