Innovaatiotoiminta yleistyy yrityskoon kasvaessa

Tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä 62 % ilmoitti harjoittaneensa innovaatiotoimintaa vuosina 2020–2022.

Pienimmän kokoluokan, 10–49 henkilöä työllistävistä, yrityksistä 59 % raportoi innovaatiotoiminnasta. Tutkimuksen keskikoisista yrityksistä, 50–249 henkilöä työllistävistä, 68 % ilmoitti innovaatiotoiminnasta. Suurimman kokoluokan eli vähintään 250 henkilöä työllistävistä yrityksistä 82 % oli harjoittanut innovaatiotoimintaa.

Kokoluokittaiset erot innovaatiotoiminnan yleisyydessä olivat teollisuudessa palvelualoja suuremmat.

Sisältöä ladataan

Mitä innovaatiotoiminnalla tarkoitetaan?

Innovaatio tarkoittaa uutta tai parannettua tuotetta tai prosessia, joka eroaa merkittävästi yrityksen aiemmasta tuotteesta tai prosessista, ja joka lisäksi on myös otettu käyttöön. Tuoteinnovaation tapauksessa käyttöönotto tapahtuu, kun tuote on tuotu markkinoille.

Innovaatiotoimintaa harjoittaneeksi yritykseksi katsotaan yritys

1) joka tutkimusjaksolla on ottanut käyttöönsä tuote- tai prosessi-innovaatioita tai

2) jolla tutkimusjaksolla on ollut innovaatioiden käyttöönottoon tähtääviä tai johtaneita toimia

eli joko a) toimia, jotka olivat edelleen meneillään tutkimusjakson lopussa tai toimia, jotka oli keskeytetty tai lakkautettu tutkimusjakson aikana

tai b) tutkimusjaksolla valmistuneita toimia, mutta innovaatioita ei vielä tuotu markkinoille tai otettu käyttöön tutkimusjakson loppuun mennessä

tai c) yrityksen omaa tai yrityksen muilta tilaamaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa (t&k), jotka kokonaisuudessaan katsotaan innovaatiotoiminnaksi.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta (t&k) tarkoittaa luovaa ja systemaattista työtä tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämiseksi uusiin sovelluksiin, jonka tulee täyttää kaikki kansainvälisesti t&k-toiminnalle asetetut kriteerit toiminnan uutta tavoittelevasta luonteesta, luovuudesta, epävarmuudesta onnistumisen suhteen, systemaattisuudesta sekä tulosten siirrettävyydestä ja toisinnettavuudesta.

Innovaatiotoiminta sen sijaan kattaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan ohella kaikki muutkin toimet innovaatioiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi eli toimet, jotka tähtäävät tai johtavat innovaatioihin. Innovaatiotoimintaa voi olla myös täysin ilman tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Prosessi-innovaatiot ja oma tutkimus- ja kehittämistoiminta innovaatiotoiminnan yleisimmät osa-alueet

Prosessi-innovaatioiden käyttöönotto ja oma tutkimus- ja kehittämistoiminta olivat yleisimmät innovaatiotoiminnan osa-alueet vuosina 2020–2022. Prosessi-innovaatioita otti käyttöönsä 46 % yrityksistä ja omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa oli 42 %:lla yrityksistä.

Tutkimuksen pienimmässä kokoluokassa yleisin innovaatiotoiminnan tyyppi oli prosessi-innovaatioiden käyttöönotto. Tätä isommissa yrityksissä yleisimmin ilmoitettu innovaatiotoiminnan osa-alue oli oma tutkimus- ja kehittämistoiminta.

Tuoteinnovaatioiden markkinoille tuonti oli kolmanneksi yleisin innovaatiotoiminnan osa-alue. Tuoteinnovaatioista ilmoitti 35 % yrityksistä.

Tilattua tutkimustoimintaa raportoi 27 % yrityksistä, tutkimusjakson lopussa meneillään olleita innovaatiotoimia 24 % yrityksistä ja tutkimusjaksolla keskeytyneitä innovaatiotoimia 12 % yrityksistä.

Innovaatiotoiminta on teollisuudessa yleisempää kuin palvelualoilla. Teollisuudessa, mikä tässä kattaa tehdasteollisuuden lisäksi myös kaivostoiminnan ja energiasektorin, innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus oli 68 %. Tutkimuksen palvelualoilla osuus oli 57 %.

Teollisuusalojen yrityksistä kaikkiaan 58 % oli tuonut markkinoille tuoteinnovaatioita tai ottanut käyttöönsä liiketoimintaprosesseihin liittyviä innovaatioita. Palvelutoimialoilla osuus oli 51 %. Esimerkiksi omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa oli 49 %:lla teollisuuden yrityksistä palvelutoimialoilla osuuden oltua 37 %.

Sisältöä ladataan

Valtaosa innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä ilmoitti siis innovaatioiden käyttöönotosta. Vuosina 2020–2022 teollisuudessa innovaatioita käyttöönottaneiden osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista oli 86 %, palvelutoimialoilla hieman korkeampi, 88 %.

Innovaatioita ilmoittaneiden osuus innovaatiotoimintaa harjoittaneista on kuitenkin laskenut viime tutkimuksissa verrattuna aiempaan. Myös meneillään olleista innovaatiotoimista on raportoitu aiempaa harvemmin viimeisimmissä tutkimuksissa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa ilmoittaneiden osuudet innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä sen sijaan ovat viime vuosina tasaisesti kasvaneet.

Innovaatiotoiminta yleisintä tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistuksessa ja tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen toimialalla

Teollisuudessa innovaatiotoimintaa ilmoitettiin yksittäisistä toimialoista yleisimmin tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistuksessa, missä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus oli 91 % yrityksistä. Innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus oli korkea, yli 80 % yrityksistä, myös muussa valmistuksessa sekä huonekalujen valmistuksessa, öljytuotteiden, kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden sekä lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistuksessa, kuten myös sähkölaitteiden ja muiden koneiden ja laitteiden valmistuksessa sekä tekstiiliteollisuudessa.

Yksittäisistä palvelutoimialoista tieteellinen tutkimus ja kehittäminen sekä ohjelmistotoimiala raportoivat innovaatiotoiminnasta yleisimmin. Tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen toimialan yrityksistä innovaatiotoiminnasta ilmoitti 89 % yrityksistä.

Tieteellisen tutkimuksen ja kehittämisen toimialan yrityksistä lähes kaksi kolmesta raportoi tutkimusjakson päättyessä meneillään olleista innovaatiotoimista. Öljytuotteiden, kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden sekä lääkeaineiden ja lääkkeiden valmistuksen aloilla, kuten myös tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden valmistuksessa, osuus oli 62 %.

Innovaatioiden markkinoille tuonnista tai käyttöönotosta ilmoittivat yleisimmin sähkölaitteita valmistavan teollisuuden yritykset, 81 % kaikista toimialan yrityksistä.

Innovaatiotoiminnan kirjo on moninainen. Yksittäisillä toimialoilla innovaatiotoimintaa harjoittavien osuudet voivat vaihdella ajankohdasta toiseen, koska innovaatiotoiminta ei välttämättä ole systemaattista ja erilaisia innovaatiotoimia tehdään vaihtelevasti. Etenkin yritysmääriltään pienillä toimialoilla yksittäiset muutokset voivat heijastua merkittävästi tuloksiin ja aiheuttaa suuria heilahteluja ajankohdasta toiseen.

Joka viides yritys ilmoittaa markkinoidensa kannalta uusista tuotteista

Uusia tai parannettuja tuotteita toi markkinoille vuosina 2020–2022 kaikkiaan 35 % tutkituista yrityksistä. Teollisuudessa osuus oli 36 % ja palvelualoilla 33 %.

Palveluinnovaatioista ilmoittaminen oli edellistutkimusten tavoin hieman yleisempää kuin uusien tai parannettujen tavaroiden markkinoille tuonti. Palveluinnovaatioista raportoi 24 % yrityksistä, ja tavarainnovaatioista 21 % yrityksistä.

Yrityksistä 11 % raportoi ainoastaan tavarainnovaatioista, ei palveluinnovaatioista. Yrityksistä 14 % raportoi palveluinnovaatioista, mutta ei tavarainnovaatioista. Joka kymmenes aineiston yritys ilmoitti sekä tavara- että palveluinnovaatioiden markkinoille tuonnista.

Tavarainnovaatioista ilmoittivat yleisimmin tietokoneiden sekä elektronisten ja optisten tuotteiden ja sähkölaitteiden valmistuksen alat. Palveluinnovaatioita ilmoitettiin yleisimmin informaation ja viestinnän toimialoilla.

Sisältöä ladataan

Tuoteinnovaatioiden uutuusarvo määräytyy innovaatiotutkimuksessa sen perusteella, ovatko markkinoille tuodut uudet tai parannetut tuotteet

1 ) sellaisia, jonka kaltaisia yrityksen kilpailijoilla ei aiemmin ollut ja jotka täten olivat uusia yrityksen markkinoille, vai

2) sellaisia, jotka ovat samanlaisia tai hyvin samankaltaisia kuin yrityksen kilpailijoiden aiemmin tarjoamat tuotteet ja ovat näin ollen uusia ainoastaan niitä tuottaneelle yritykselle.

Joka viidennellä tutkimuksen yrityksistä oli markkinoiden kannalta uusia tuotteita. Teollisuudessa osuus oli 22 % ja palvelualoilla 19 %. Yrityksistä 30 % ilmoitti tuotteista, jotka olivat uusia vain yritykselle.

Tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneista lähes puolet, 45 %, raportoi uutuusarvoltaan molemman kaltaisista innovaatioista eli sekä innovaatioista, jotka olivat yrityksen markkinoiden kannalta uusia, että innovaatioista, jotka olivat uusia ainoastaan oman yrityksen kannalta. Loput, reilu puolet tuotteita innovoineista, toi markkinoille vain oman yrityksen kannalta tai markkinoiden kannalta uusia tuotteita. Hieman useampi kuin joka kymmenes tuotteita innovoineista ilmoitti ainoastaan sellaisista tuoteinnovaatioista vuosina 2020–2022, jotka olivat uusia yrityksen markkinoiden kannalta. Reilu 40 % tuoteinnovaatioita ilmoittaneista oli tuonut markkinoille ainoastaan omalle yritykselle uusia tai parannettuja tuotteita, joiden kaltaisia oli jo markkinoilla aiemmin.

Tuoteinnovaatioista saatu liikevaihto neljänneksen tuoteinnovaatioita ilmoittaneiden kokonaisliikevaihdosta

Vuosina 2020–2022 markkinoille tuoduista tuoteinnovaatioista saatu liikevaihto vuonna 2022 edusti 16 %:a tutkimuksen kohteena olleiden yritysten kokonaisliikevaihdosta. Teollisuudessa osuus oli 21 % ja palvelualoilla 7 %.

Markkinoiden kannalta uusista tuotteista saadun liikevaihdon osuus oli 5 % -- teollisuudessa 7 % ja palvelualoilla 2 %. Ainoastaan yrityksen näkökulmasta uusista tuotteista saatu liikevaihto edusti 11 %:a kokonaisliikevaihdosta – 14 % teollisuudessa ja 5 % palvelutoimialoilla.

Tuoteinnovaatioita markkinoille tuoneiden yritysten liikevaihdosta vuosien 2020–2022 tuoteinnovaatioista kertynyt liikevaihto edusti neljännestä.

Pienimmässä yrityskokoluokassa, 10-49 henkilöä työllistäneet yritykset, innovaatioiden liikevaihto-osuudeksi kirjautui 34 % ja keskikokoisten yritysten, 50-249 henkilöä, kokoluokassa 22 % tuoteinnovaatioita ilmoittaneiden yhteenlasketusta liikevaihdosta. Suurimpien yritysten kokoluokassa innovaatioista saadun liikevaihdon osuus tuoteinnovaattoreiden kokonaisliikevaihdosta oli 25 %.

Liikevaihtoa tuoteinnovaatioista kirjautui eniten suurten teollisuusyritysten ryhmässä, missä innovaatioista saadun liikevaihdon osuus oli 26 % kaikkien ryhmän yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta ja 29 % tuoteinnovaatioita tehneiden yritysten liikevaihdosta.

Tuoteinnovaatioista saadun liikevaihdon osuus tuoteinnovaatioita ilmoittaneiden yritysten liikevaihdosta 2022, %

Sisältöä ladataan

Tuoteinnovaatiot kerryttivät laskennallisesti liikevaihtoa 52 miljardia euroa vuonna 2022, mikä oli kokonaisuutena samalla tasolla edellistutkimuksen kanssa. Markkinoille uusista tuotteista kertyi liikevaihtoa noin 16 miljardia euroa. Ainoastaan yrityksen näkökulmasta uusista tuotteista yritykset saivat liikevaihtoa noin 35 miljardia euroa.

Innovaatioiden arvioituihin liikevaihto-osuuksiin perustuen innovatiivista liikevaihtoa kertyi teollisuusalojen yrityksissä noin 42 miljardia euroa ja palvelualojen yrityksissä noin 10 miljardia euroa.

Yrityksen omalla kehittämisellä vahva asema tuotekehitystyössä

Tuoteinnovaatioiden kehittäjistä 78 % ilmoitti kehittäneensä tuoteinnovaatioita itse, ja 44 % ilmoitti kehittäneensä tuoteinnovaatioita yhdessä muiden yritysten tai organisaatioiden kanssa. Kaikkiaan 14 % tuotteita innovoineista oli muokannut alun perin muiden kehittämiä tuotteita ja 8 % raportoi tuoteinnovaatioista, joiden kehittäjänä olivat muut yritykset tai organisaatiot.

Yrityksen kokoluokan mukaan eroa on etenkin siinä, kuinka yleisesti yritykset kehittävät tuoteinnovaatioita yhdessä muiden kanssa. Pienimmän kokoluokan yrityksistä yhdessä kehitetyistä tuoteinnovaatioista raportoi 40 %, kun keskikokoisissa yrityksissä osuus oli 49 % ja suurimmassa kokoluokassa 65 %.

Oma, itse tehty tuotekehitystyö on yrityksissä keskeisessä asemassa, sillä sitä on ilmoitettu lähes yhtä yleisesti viime vuosien innovaatiotutkimuksissa. Muiden kehittäjäprofiilien yleisyys on sen sijaan vähentynyt.

Omassa yrityksessä tehty kehittäminen ja yhdessä muiden yritysten ja organisaatioiden kanssa tehty kehittäminen ovat yleisempiä teollisuudessa kuin palvelutoimialoilla. Sen sijaan muiden yritysten tai organisaatioiden alun perin kehittämiin tuotteisiin perustuvat innovaatiot ovat palvelualoilla teollisuuden toimialoja yleisempiä.

Joka neljäs yritys raportoi tuotanto- ja kehittämismenetelmiin liittyvistä prosessi-innovaatioista

Yrityksistä lähes puolet, 46 %, raportoi prosessi-innovaatioiden käyttöönotosta vuosina 2020–2022. Teollisuudessa prosesseihin liittyviä innovaatioita otti käyttöönsä 49 % yrityksistä. Palvelualoilla osuus oli 43 %.

Yleisimmin yritykset ilmoittivat tuotanto- ja kehittämismenetelmiin liittyvistä innovaatioista, 24 % yrityksistä. Seuraavaksi yleisimmin innovaatiot liittyivät tieto- ja viestintäteknologiaan ja tiedonkäsittelyyn sekä työnjaon vastuiden kehittämiseen.

Erityyppisten prosessi-innovaatioiden käyttöönotto oli lähes yhtä yleistä teollisuudessa ja palvelualoilla lukuun ottamatta tuotanto- ja kehittämismenetelmiin liittyviä innovaatioita, jotka olivat teollisuudessa selkeästi yleisempiä, 32 % yrityksistä, kuin palvelualoilla, noin viidennes yrityksistä.

Sisältöä ladataan

Prosessi-innovaatioita käyttöönottaneista 71 % ilmoitti oman yrityksen itse kehittäneen prosessi-innovaatioita. Lähes puolet, 46 %, oli kehittänyt prosessi-innovaatioita yhdessä muiden yritysten tai organisaatioiden kanssa. Hieman useampi kuin joka kymmenes, 13 %, oli muokannut tai mukauttanut muiden kehittämiä prosesseja, ja 11 % otti käyttöönsä uusia tai parannettuja prosesseja, jotka oli kehitetty muiden yritysten tai organisaatioiden toimesta.

Prosessi-innovaatioiden kehittäjäprofiili oli vuosina 2020–2022 hyvin samankaltainen teollisuudessa ja palvelualoilla lukuun ottamatta yhdessä kehittämistä muiden kanssa, mitä teollisuuden yritykset ilmoittivat hieman palvelualojen yrityksiä yleisemmin.

Joka neljännellä yrityksellä innovaatiotoimia meneillään tutkimusjakson lopussa

Innovaatiotoimintaa harjoittaneiksi yrityksiksi katsotaan innovoineiden, 54 % tutkituista yrityksistä vuosina 2020–2022, lisäksi ne yritykset, joilla on ollut erilaisia toimia innovaatioiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi. Eli sellaisia toimia, jotka tähtäävät tai johtavat innovaatioihin. Myös kaikki tutkimus- ja kehittämistoiminta lasketaan innovaatiotoiminnaksi.

Yrityksistä 24 %:lla oli tutkimusjakson lopussa meneillään innovaatiotoimia, joita ei saatu päätökseen tutkimusjakson aikana, ja jotka jatkuivat seuraavana vuonna. Kaikkiaan 12 % ilmoitti tutkimusjaksolla keskeytyneistä tai lakkautetuista innovaatiotoimista, ja 10 % ilmoitti valmistuneista innovaatiotoimista kuitenkin ilman uuden tai parannetun tuotteen tai prosessin käyttöönottoa.

Omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa vuosina 2020–2022 ilmoitti harjoittaneensa 42 % yrityksistä – 22 % yrityksistä raportoi säännöllisestä omasta t&k-toiminnasta ja 20 % vastasi harjoittavansa t&k-toimintaa epäsäännöllisesti.

Teollisuudessa omaa t&k:ta oli 49 %:lla yrityksistä, palvelualoilla 37 %:lla. Säännöllisestä t&k:sta raportoi 25 % teollisuuden yrityksistä ja 20 % palvelualojen yrityksistä.

Tutkimus- ja kehittämistoiminta on tarkkaan määriteltyä luovaa ja systemaattista työtä tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämiseksi uusiin sovelluksiin, joka kattaa perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen sekä kokeellisen kehittämisen. Se lasketaan kokonaisuudessaan innovaatiotoimintaan kuuluvaksi.

Yritys voi myös tilata tutkimus- ja kehittämistoimintaa muilta yrityksiltä tai organisaatioilta. Vuosina 2020–2022 t&k:ta tilasi muilta kaikkiaan 27 % yrityksistä – teollisuudessa 32 % ja palvelualoilla 24 %.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaa – joko omaa tai tilattua – oli kaikkiaan 45 %:lla innovaatiotutkimuksen yrityksistä vuosina 2020–2022.

Yritysten innovaatiotoiminnan menot 7,1 miljardia euroa

Yritykset käyttivät innovaatiotoimintaan vuonna 2022 kaikkiaan 7,1 miljardia euroa, mikä oli lähes 5 %:a enemmän kuin mitä yritykset ilmoittivat innovaatiotoiminnan menoiksi edellisessä tutkimuksessa kaksi vuotta aiemmin. Teollisuudessa innovaatiotoiminnan menot olivat 4,2 miljardia ja palvelualoilla 3,0 miljardia. Teollisuudessa ilmoitetut menot säilyivät edellistutkimuksen tasolla, palvelualojen yritykset ilmoittivat menoja edellistutkimusta enemmän.

Pienimmän yrityskokoluokan yritykset raportoivat yhteensä 1,1 miljardia euroa innovaatiotoiminnan menoja, keskikokoisten yritysten ryhmässä menoja kertyi 1,6 miljardia euroa. Suurimpaan yrityskokoluokkaan menoja kirjautui 4,4 miljardia euroa, mistä teollisuuden yrityksiin valtaosa, 3,1 miljardia euroa.

Innovaatiotoiminnan menot koostuvat kolmesta erästä, oma tutkimus- ja kehittämistoiminta, tilattu tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä muut innovaatiotoiminnan menot. Muut innovaatiotoiminnan menot kohdistuvat muihin kuin t&k-toimiin innovaatioiden kehittämiseksi ja käyttöönottamiseksi, esimerkiksi osaamisen hankinta, tuotemuotoilu, IPR, tuotannon ja jakelun valmistelutoimet, koulutus tai innovaatioiden markkinointi, ja ne kattavat muun muassa henkilöstön työskentelyn innovaatioihin liittyen sekä innovaatioita varten hankitut ostopalvelut, materiaalit, aineet ja tarvikkeet sekä investointihyödykkeet.

Oman t&k-toiminnan menot edustavat valtaosaa Suomessa ilmoitetuista innovaatiotoiminnan menoista. Tuoreimmassa aineistossa oman t&k:n menot kasvoivat edellisvuosista. Niin ikään myös tilatun t&k:n menot kasvoivat. Sen sijaan muun innovaatiotoiminnan menoja ilmoitettiin aiempaa vähemmän.

Omien t&k-menojen osuus innovaatiotoiminnan kokonaismenoista oli 72 % vuonna 2022. Teollisuudessa omien t&k-menojen osuus on korkeampi kuin palvelutoimialoilla teollisuudessa osuuden oltua 79 % ja palvelualoilla 61 %.

Oman t&k:n ja tilatun t&k:n menot yhteensä edustivat teollisuudessa 90 %:a innovaatiotoiminnan kokonaismenoista. Palvelualoilla oman ja tilatun tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen osuus oli 76 % innovaatiotoiminnan kokonaismenoista, joten liki neljännes kohdistui näin ollen muihin innovaatiotoiminnan menoihin.

Palvelutoimialojen suurimpien yritysten kokoluokassa muut innovaatiomenot edustavat 39 % innovaatiotoiminnan menoista, teollisuudessa omien t&k-menojen osuus kasvaa yrityskokoluokan mukaan. Tilatun t&k:n menojen osuus innovaatiomenoista taas laskee yrityskokoluokan kasvaessa sekä teollisuudessa että palvelutoimialoilla.

Innovaatiotoiminnan menot 2022

Sisältöä ladataan

Innovaatiotoimintaa harjoittaneilla pikemminkin jokin syy tai este rajoittaa innovaatiotoimintaa kuin se, ettei innovaatiotoiminnalle olisi ollut tarvetta

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä vajaa puolet, 41 %, vastasi, että innovaatiotoimintaa ei ollut laajemmin ja ilmoitettua enempää johtuen siitä, että muille innovaatiotoimille ei ollut tarvetta.

Suuremmalla osalla innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä sen sijaan oli jokin syy, mikä esti lisäämästä innovaatiotoimintaa, joko resursseihin liittyvä tai jokin muu syy. Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä 35 % vastasi, että innovaatiotoiminnan lisäämisen esti resurssien puute, mikä voi kohdistua esimerkiksi rahoituksen, pätevän henkilöstön tai materiaalien puuttumiseen. Noin neljännes yrityksistä, 24 %, katsoi, että muut syyt kuin resurssien puute johtivat siihen, ettei innovaatiotoimintaa lisätty. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi strategiset syyt, muut prioriteetit, liian korkeat riskit, odotettujen tuottojen vähäisyys tai se, ettei ajankohta innovaatiotoimille ollut oikea.

Resurssien puuttuminen raportoitiin esteenä innovaatiotoiminnan lisäämiselle teollisuudessa hieman yleisemmin kuin palvelutoimialoilla. Palvelutoimialojen yritykset taas totesivat teollisuuden yrityksiä yleisemmin muut syyt tai sen, ettei laajemmalle innovaatiotoiminnalle ollut tarvetta, esteeksi innovaatiotoimien lisäämiselle.

Palvelualoilla resursseihin liittyvät innovaatiotoiminnan lisäämisen esteet näyttäytyivät yleisimpinä tutkimuksen pienimmässä kokoluokassa, teollisuudessa resurssien puuttuminen näyttäytyy innovaatiotoiminnan lisäämisen esteenä tasaisemmin eri kokoluokissa. Muut syyt yleistyvät yrityskoon kasvaessa sekä teollisuudessa että palvelualoilla.

Sisältöä ladataan

Useilla toimialoilla, missä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus oli korkea, koettiin varsin yleisesti erilaisia syitä, miksi innovaatiotoimintaa oltiin estyneitä tekemään laajemmin. Esimerkiksi ohjelmistotoimialalla, missä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus oli 84 % toimialan yrityksistä, 78 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista koki joko resurssien puuttumista tai muita syitä siihen, ettei innovaatiotoimintaa tehty laajemmin. Ainoastaan reilu viidennes innovaatiotoimintaa harjoittaneista arvioi, ettei laajemmalle innovaatiotoiminnalle ollut tarvetta.

Sen sijaan joillakin aloilla, missä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden osuus oli pienempi, suurempi osa innovaatiotoimintaakin harjoittaneista arvioi, ettei innovaatiotoiminnan laajentamiselle tai lisäämiselle ollut tarvetta.

Valtaosa yrityksistä, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa arvioi muiden syiden sijaan, ettei innovaatioille ollut tarvetta

Yrityksistä, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa vuosina 2020–2022, valtaosa, 73 %, arvioi, että innovaatioille ei ollut tarvetta. Yhdeksän prosenttia ei harjoittanut innovaatiotoimintaa resurssien puuttumisen vuoksi, ja 17 % ilmoitti, että muut syyt kuin resurssien puuttuminen johtivat siihen, että innovaatiotoimintaa ei ollut.

Sen, ettei innovaatioille ollut tarvetta, kokivat yleisemmin palvelualojen yritykset kuin teollisuuden yritykset. Teollisuuden yritykset taas arvioivat palvelualojen yrityksiä yleisemmin, että esteenä innovaatiotoiminnalle oli pikemminkin resurssien puuttuminen tai jokin muu syy kuin se, ettei innovaatioita tarvittu.

Lähes joka kymmenes yritys käytti pääoma- tai velkarahoitusta innovaatiotoimintaan

Yrityksistä seitsemän prosenttia haki ja sai pääomarahoitusta vuosina 2020–2022. Rahoitusta saaneiden osuudessa yrityskokoluokan mukaan ei ollut suurta eroa. Pääomarahoituksesta tiedusteltiin edelliskerran neljä vuotta aiemmin, ja tuolloin rahoitusta saaneiden osuus oli 9 %.

Velkarahoitusta hakeneiden ja saaneiden yritysten osuus tutkimuksen kaikista yrityksistä sen sijaan oli nyt korkeampi kuin neljä vuotta aiemmin. Vuosina 2016–2018 velkarahoitusta ilmoitti saaneensa 16 %, tuoreimmassa tutkimuksessa velkarahoitusta oli saanut 22 % yrityksistä. Etenkin palvelutoimialoilla velkarahoitusta saaneiden yritysten osuus kasvoi. Velkarahoitusta palvelutoimialoilla sai nyt 22 % yrityksistä, neljä vuotta aiemmin osuus oli 13 %. Teollisuuden toimialoilla velkarahoitusta saaneiden yritysten osuus kasvoi pari prosenttiyksikköä ja oli nyt 23 %.

Kokonaistasolla, kuten myös pääomarahoituksessa, eri kokoluokkien yritykset saavat velkarahoitusta lähes yhtä yleisesti.

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä pääomarahoitusta saaneiden osuus oli 10 %. Valtaosa näistä, 74 %, käytti pääomarahoitusta innovaatiotoimintaan. Pääomarahoitus ja sen käyttö innovaatiotoimintaan oli palvelutoimialojen innovaatiotoimintaa harjoittaneiden yritysten keskuudessa yleisempää kuin teollisuudessa.

Vastaavasti velkarahoitusta sai 23 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä. Lähes puolet velkarahoitusta saaneista innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä, 47 %, käytti saamaansa rahoitusta innovaatiotoimintaan. Pääomarahoituksen lailla velkarahoitus ja sen käyttäminen t&k- tai muuhun innovaatiotoimintaan oli yleisempää palvelutoimialojen innovaatiotoimintaa harjoittaneilla yrityksillä kuin teollisuudessa.

Kaikkiaan innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä 28 % sai pääoma- tai velkarahoitusta vuosina 2020–2022, ja puolet näistä eli 14 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista käytti pääoma- tai velkarahoitusta innovaatiotoimintaansa.

Tutkimuksen kaikista yrityksistä joka kolmas sai valtion rahoitustukea vuosina 2020–2022

Julkista rahoitustukea sai tutkimuksen yrityksistä vuosina 2020–2022 kaikkiaan 40 %. Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä julkista rahoitustukea saaneiden osuus oli 52 %, ja yrityksistä, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa, 21 %.

Yleisin julkisen rahoitustuen lähde oli valtio, jolta rahoitusta sai 36 % yrityksistä. Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä valtion rahoitusta sai lähes puolet, 47 %, ja muista yrityksistä rahoitusta saaneiden osuus oli 18 %. Valtion yrityksille myöntämä rahoitustuki yleistyi merkittävästi koronapandemian vuoksi, mikä ilmenee myös kahdessa viimeisimmässä innovaatiotutkimusaineistossa vuosilta 2018–2020 ja 2020–2022.

Paikallis- tai alueviranomaisten myöntämää rahoitusta sai 6 % yrityksistä.

Tutkimuksen ja innovaatioiden EU-ohjelmarahoitusta sai 3 % yrityksistä, ja muuta EU-rahoitusta niin ikään muutama prosentti.

Suhteellisesti yleisimmin tukea saavat tutkimuksen suurimman kokoluokan yritykset. Esimerkiksi valtion rahoitusta sai pienimpien ja keskisuurten kokoluokkien yrityksistä 35 %, suurimman kokoluokan yrityksistä 48 %.

Neljä viidestä rahoitustukea saaneesta innovaatiotoimintaa harjoittaneesta käytti rahoitusta innovaatiotoimintaan

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista ja julkista rahoitustukea saaneista yrityksistä 80 % käytti rahoitustukea innovaatiotoimintaan eli tutkimus- ja kehittämistoimintaan tai muuhun innovaatiotoimintaan. Teollisuudessa osuus oli 77 % ja palvelutoimialoilla 83 %. Rahoitustuen käyttö innovaatiotoimintaan yleistyi yrityskoon kasvaessa. Pienimmän kokoluokan yrityksistä rahoitusta innovaatiotoimintaan käytti 78 % rahoitusta saaneista yrityksistä, keskikokoisista yrityksistä 83 % ja suurimmista yrityksistä 91 %.

Paikallis- ja alueviranomaisten myöntämän tuen saajista 67 % käytti tukea innovaatiotoimintaan, valtion rahoitustuen saajista vastaavasti 81 %. Tutkimuksen ja innovaatioiden EU-ohjelmista rahoitusta saaneista 94 % ilmoitti käyttäneensä rahoitusta innovaatiotoimintaan, kun muuta EU-rahoitusta saaneista innovaatiotoimintaansa tästä rahoitti 64 %. Innovaatiotoimintaan valtio- tai EU-rahoitusta käyttäneiden osuus oli palvelualoilla korkeampi kuin teollisuudessa.

Pienimmän yrityskokoluokan innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä 42 % käytti saamaansa julkista rahoitustukea innovaatiotoimintaan. Keskikokoisten yritysten kokoluokassa osuus oli 38 % ja suurimpien yritysten kokoluokassa 53 %.

Sisältöä ladataan

Muuhun kuin innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyö yleistynyt

Yhteistyön tekemisestä muiden yritysten tai muiden tahojen kanssa ilmoitti kaikkiaan 41 % kaikista tutkimuksen yrityksistä. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvää yhteistyötä ilmoitettiin hienoisesti edellisvuosia harvemmin ja muuhun innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä raportoitiin jokseenkin yhtä yleisesti kuin edellisissä tutkimuksissa. Sen sijaan muu kuin innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyö yleistyi aiemmista tutkimuksista.

Muuhun kuin innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyö on yleistynyt sekä innovaatiotoimintaa harjoittaneiden keskuudessa että yrityksissä, joilla ei tutkimusjaksolla ollut innovaatiotoimintaa. Muuhun kuin innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyö yleistyi edellistutkimuksista etenkin palvelutoimialojen yritysten keskuudessa.

Kaikista yrityksistä laskettuna innovaatiotoimintaan liittyvästä yhteistyöstä vuosina 2020–2022 ilmoitti 28 % yrityksistä, muusta yhteistyöstä 29 % yrityksistä.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvää yhteistyötä ilmoitettiin yleisemmin kuin muuhun innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä

Innovaatiotoimintaa vuosina 2020–2022 harjoittaneista yrityksistä reilu puolet, 56 %, ilmoitti yhteistyön tekemisestä muiden yritysten tai muiden tahojen kanssa. Innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä tehneiden osuus oli 43 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Muuta yhteistyötä kuin innovaatioyhteistyötä tehneiden osuus oli 38 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä.

Innovaatiotoimintaan liittyvässä yhteistyössä yhteistyö tutkimus- ja kehittämistoiminnassa on muuta innovaatioyhteistyötä yleisempää. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvästä yhteistyöstä ilmoitti 36 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Muuhun innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä ilmoitti 23 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvää yhteistyö on yleisempää teollisuudessa kuin palvelutoimialoilla. Teollisuudessa tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyneestä yhteistyöstä ilmoitti 40 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä, palvelualoilla osuus oli 33 %. Muuhun innovaatiotoimintaan liittyvä yhteistyö sen sijaan oli yleisempää palvelutoimialoilla, 24 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista, kuin teollisuuden aloilla, missä osuus oli 21 %.

Sisältöä ladataan

Valtaosalla innovaatioyhteistyötä tehneistä, 94 %, oli kotimaisia ja noin puolella kansainvälisiä innovaatioyhteistyökumppaneita. Kaikkiaan 44 % ilmoitti yhteistyökumppaneista EU-EFTA-alueella. Joka neljäs ilmoitti EU- ja EFTA-maiden ulkopuolisista yhteistyötahoista.

Innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä yritykset ilmoittivat yleisimmin konsulttien, kaupallisten laboratorioiden ja yksityisten tutkimuslaitosten kanssa, 27 %, sekä laitteiden, materiaalien, komponenttien ja ohjelmistojen toimittajien kanssa, 28 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Yritysasiakkaiden kanssa innovaatioyhteistyöstä ilmoitti 22 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa tehdystä innovaatiotoimintaan liittyneestä yhteistyöstä raportoi 18 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Konsultit, laite- ja materiaalitoimittajat, oman konsernin muut yritykset, korkeakoulut ja julkiset tutkimuslaitokset olivat yleisemmin yhteistyötahoina teollisuuden yrityksille kuin palvelualojen yrityksille. Palvelualojen yritykset taas ilmoittivat innovaatioyhteistyökumppanuuksista julkisen sektorin asiakkaiden kanssa teollisuusalojen yrityksiä yleisemmin.

Sisältöä ladataan

Tutkimuksen pienimmässä kokoluokassa eli 10–49 työllistävissä innovaatioyhteistyötä teki 40 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä, keskikokoisista yrityksistä 48 % ja suurimman kokoluokan yrityksistä 74 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvää yhteistyötä oli pienimpien yritysten kokoluokassa 32 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista, 50–249 henkilöä työllistävien kokoluokassa 41 %. Suurimman kokoluokan, vähintään 250 henkilöä työllistävistä, innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä 69 % teki tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvää yhteistyötä.

Muuhun innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä tehneiden osuudet olivat kokoluokittain 21 %, 23 % ja 47 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Kansainvälistä innovaatioyhteistyötä raportoineiden osuudet ovat pysytelleet edellistutkimusten tasolla. Sen sijaan kotimaisista yhteistyökumppaneista ilmoittaneiden osuus hieman laski. Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä keskikokoluokan yritykset ilmoittivat Suomessa sijaitsevista innovaatioyhteistyökumppaneista aiempia vuosia vähemmän – sekä teollisuudessa että palveluissa.

Pienimmän kokoluokan innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä 17 % ilmoitti kansainvälisistä yhteistyökumppaneista. Keskikokoisten yritysten ryhmässä osuus oli 26 % ja suurimpien yritysten ryhmässä 60 %.

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista 12 %:lla patenttihakemuksia vuosina 2020–2022

Erilaisten suojaustoimien yleisyys säilyi edellistutkimusten tasolla. Erilaisia suojauskeinoja oli käyttänyt 18 % kaikista yrityksistä ja 28 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä. Yleisimmin käytetyt suojauskeinot olivat tavaramerkin rekisteröinti, 10 % kaikista tutkimuksen yrityksistä, ja patentointi, mihin liittyen patenttihakemuksista vuosina 2020–2022 ilmoitti 8 % tutkimuksen kaikista yrityksistä ja 12 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Niin ikään immateriaalioikeuksiin liittyvistä myynti- ja siirtotoimista, eli omien immateriaalioikeuksien lisensoinnista, myynnistä, tai siirtämisestä muille tai immateriaalioikeuksien vaihtamisesta, ilmoitettiin yhtä yleisesti kuin aiemmissa tutkimuksissa. Toimia oli tehnyt kaikkiaan viisi prosenttia kaikista tutkimuksen yrityksistä, 8 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista 26 %:lla innovaatioita, joilla ympäristönsuojelun näkökulmasta merkittäviä ympäristöhyötyjä

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä ympäristöhyötyjä tuottavien innovaatioiden käyttöönotosta ilmoitti 60 %, kun edellisessä tutkimuksessa osuus oli 57 %. Ympäristönsuojelun kannalta merkittäviä ympäristöhyötyjä tuottaneista innovaatioista raportoi 26 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Edellistutkimuksessa osuus oli 24 %.

Yrityksessä tuotannon aikaisia ympäristöhyötyjä tuottaneista innovaatioista raportoi 55 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Edellistutkimuksessa osuus oli 51 %. Lopputuotekäytön aikana saavutettavia ympäristöhyötyjä tuottavia innovaatioita oli ottanut käyttöönsä 50 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista edellisessä tutkimuksessa osuuden oltua 47 %.

Teollisuuden yritykset ilmoittivat yleisemmin ympäristöhyötyjä tuottaneiden innovaatioiden käyttöönotosta, 70 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista, kuin palvelualojen yritykset, 52 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Teollisuuden yritykset raportoivat palvelualojen yrityksiä yleisemmin sekä tuotannonaikaisia että lopputuotekäytön aikaisia ympäristöhyötyjä tuottavien innovaatioiden käyttöönotosta, kuten myös ilmastonmuutoksen kannalta merkittävistä ympäristöhyödyistä.

Vähentynyt energian käyttö tai pienentynyt hiilijalanjälki sekä tuotannossa että lopputuotekäytössä olivat yleisimmin vuosilta 2020–2022 mainitut ympäristöhyödyt innovaatioista. Näistä – sekä tuotannon aikaisista että lopputuotekäytön aikaisista hyödyistä ja niitä tuottaneiden innovaatioiden käyttöönotosta - raportoi reilu 40 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä.

Vähentynyt energian käyttö ja pienentynyt hiilijalanjälki olivat yleisimmät innovaatioiden ympäristöhyödyt sekä teollisuudessa että palvelualoilla.

Yleisimmin innovaatioista saaduiksi ympäristöhyödyiksi, jotka arvioitiin merkittäviksi ympäristönsuojelun kannalta, mainittiin edellä todetut vähentynyt energian käyttö tai pienentynyt hiilijalanjälki sekä tuotannossa että lopputuotekäytössä, mutta myös fossiilisten energianlähteiden korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä.

Sisältöä ladataan

Innovaatioprofiilit tiivistävät innovaatiotoiminnan luonteen, paljon taloudesta kiteytyy tuoteinnovaattoreihin

Innovaatioaineiston yksittäisistä muuttujista on EU-yhteistyössä laadittu innovaatioprofiileja, jotka yksittäisiä muuttujia yhdistelemällä muodostavat erilaisia innovaatiotyyppejä ja luokittelevat näin aineiston yrityksiä niiden toiminnan luonteen mukaan.

Innovaatioprofiileja on kaikkiaan seitsemän, joista ensimmäiset viisi kattavat innovaatiotoimintaa harjoittaneet yritykset. Kuudes ja seitsemäs profiili kattavat yritykset, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa, mutta joista ensin mainitun voidaan arvioida omaavan innovointipotentiaalia.

Profiili I: Itse kehitettyjä tuoteinnovaatioita, markkinoiden kannalta uusia tuotteita

Profiili II: Itse kehitettyjä tuoteinnovaatioita, ei markkinoiden kannalta uusia tuotteita

Profiili III: Itse kehitettyjä prosessi-innovaatioita, ei tuoteinnovaatioita

Profiili IV: Tuote- tai prosessi-innovaatioita, alun perin muiden kehittämiä

Profiili V: Innovaatiotoimintaa, ei innovaatioita

Profiili VI: Ei innovaatiotoimintaa, mutta potentiaalia innovoida

Profiili VII: Ei innovaatiotoimintaa, ei innovaatiotoimintaa näköpiirissä

Profiiliin I lukeutuvat yritykset, jotka ovat tuoneet markkinoille tuoteinnovaatioita riippumatta siitä, onko yritys ottanut käyttöönsä prosessi-innovaatioita vai ei. Yritys on itse kehittänyt tuoteinnovaatioita (tai tehnyt innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä), ja yritys on tuonut markkinoille yrityksen markkinoiden kannalta uusia tuotteita eli markkinoilla ei ole ollut kilpailijoiden toimesta vastaavia tuotteita aiemmin.

Profiiliin II lukeutuvat yritykset, jotka ovat tuoneet markkinoille tuoteinnovaatioita riippumatta siitä, onko yritys ottanut käyttöönsä prosessi-innovaatioita vai ei. Yritys on itse kehittänyt tuoteinnovaatioita (tai tehnyt innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä), mutta – toisin kuin profiilissa I – markkinoille tuodut innovaatiot ovat uusia vain yritykselle, sillä markkinoilla on ollut jo vastaavia tuotteita kilpailijoiden toimesta.

Profiilin III yritykset eivät ole tuoneet markkinoille tuoteinnovaatioita, mutta yritykset ovat ottaneet käyttöönsä prosessi-innovaatioita. Yritys on itse kehittänyt prosessi-innovaatioita (tai tehnyt innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä).

Profiilin IV yritykset ovat tuoneet tuoteinnovaatioita markkinoille tai ottaneet prosessi-innovaatioita käyttöönsä, mutta ne eivät ole itse kehittäneet innovaatioita tai tehneet yhteistyötä innovaatiotoiminnassa.

Profiilissa V ovat yritykset, joilla ei ole ollut tuote- ja prosessi-innovaatioiden markkinoille tuontia tai käyttöönottoa, mutta joilla on ollut toimia innovaatioiden kehittämiseksi tai käyttöön ottamiseksi.

Profiiliin VI lukeutuvat yritykset, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa, mutta joilla on innovointipotentiaalia. Yritykset ilmoittavat jonkin syyn olla harjoittamatta innovaatiotoimintaan sen sijaan, että arvioisivat, ettei innovaatioille ollut lainkaan tarvetta.

Profiiliin VII lukeutuvat yritykset, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa tutkimusjaksolla eikä myöskään innovaatiotoimintaa näköpiirissä. Yritykset mainitsevat, että innovaatiotoimintaa ei ollut, koska innovaatioille ei nähty tarvetta.

Profiilit I-V voidaan jakaa edelleen kahteen ryhmään sen mukaan, onko yrityksellä ollut omaa tai tilattua tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Viidennes yrityksistä kuuluu ensimmäiseen innovaatioprofiilin

Viidennes kaikista tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä kuului vuosina 2020-2022 ensimmäiseen innovaatioprofiiliin, missä yrityksillä on itse kehitettyjä ja markkinoiden kannalta uusia tuotteita. Tutkimuksen kaikkien yritysten yhteenlasketusta henkilöstömäärästä vuonna 2022 profiilin I yritykset työllistivät 39 %. Puolet, 51 %, yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta kertyi profiilin I yrityksissä. Luonteensa vuoksi yritykset vastasivat myös innovaatioliikevaihdon valtaosasta. Ensimmäisen profiilin yritykset vastasivat myös merkittävästä osasta, 70 %, innovaatiomenojen käytöstä vuonna 2022.

Toiseen, itse omassa yrityksessä omalle yritykselle uusia tuotteita kehittävään profiiliin, profiili II, lukeutui 14 % tutkimuksen kohteena olleista yrityksistä. Profiilin yritykset työllistivät 16 % yritysten yhteenlasketusta henkilöstöstä ja raportoivat 11 % yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta vuonna 2022.

Prosessi-, mutta ei tuoteinnovaatioita ilmoittavien yritysten innovaatioprofiili III on kokoluokaltaan profiilin II kaltainen. Siihen lukeutui 17 % yrityksistä. Profiilin yritykset työllistivät 13 % kokonaishenkilöstömäärästä ja tuottivat 11 % yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta.

Yritysmäärältään, kuten myös henkilöstömäärältään ja liikevaihdoltaan, pienin profiili on neljäs profiili, mihin lukeutuvat yritykset, jotka ovat raportoineet innovaatioidensa perustuneen alun perin muiden kehittämiin tuotteisiin tai prosesseihin.

Yrityksistä, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa vuosina 2020–2022, noin joka neljäs omasi kyselytietojen mukaan kuitenkin potentiaalia innovointiin.

Kaikkiaan 28 % yrityksistä oli yrityksiä, joilla ei ollut innovaatiotoimintaa, ja jotka arvioivat, ettei innovaatioille ollut tarvetta. Tämän profiilin, profiili VII, yritykset edustivat henkilöstömäärästä 16 %:a ja liikevaihdosta 15 %:a.

Sisältöä ladataan

Tuoteinnovaatioita raportoivissa profiileissa toiminta painottuu selkeästi yrityksiin, joilla on tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Prosessi-innovaatioihin keskittyvässä profiilissa III yritysjoukkoon kuuluu niin t&k:ta tekeviä ja käyttäviä yrityksiä kuin yrityksiä, jotka innovoivat ilman t&k:ta.

Yritysten toiminta innovaatioprofiilin mukaan 2020-2022

Sisältöä ladataan

Innovaatiotoimintaan liittyvää yhteistyötä ilmoitettiin yleisimmin tuoteinnovaatioita itse kehittäneiden yritysten profiileissa, I ja II. Profiilin I yrityksistä 62 % ilmoitti tutkimus- ja kehittämistoimintaa tai muuhun innovaatiotoimintaan liittyneestä yhteistyöstä. Profiilin II yrityksistä innovaatioyhteistyöstä ilmoitti 52 % yrityksistä.

Innovoineet yritykset ilmoittivat myös muusta yhteistyön tekemisestä kuin innovaatiotoimintaan liittyvästä yhteistyöstä muita yrityksiä yleisemmin.

EU-rahoitustukea saaneita yrityksiä oli suhteellisesti eniten itse tuotteita kehittäneiden yritysten joukossa. Kansallista julkista rahoitustukea saivat itse innovaatioita kehittäneiden yritysten lisäksi yleisesti myös yritykset, joilla oli innovaatiotoimintaa, vaikka innovaatioita ei raportoitu vuosien 2020–2022 aikana.

Reilu viidennes tutkimuksen yrityksistä teki tutkimusorganisaatioiden kanssa yhteistyötä vuosina 2020–2022

Tutkimusorganisaatioiden kanssa tehdystä yhteistyöstä ja yhteyksistä vuosina 2020–2022 raportoi 22 % kaikista tutkimuksen yrityksistä. Teollisuudessa osuus oli 26 % ja palvelutoimialoilla 20 %. Innovaatioyhteistyöstä ilmoitti 13 % ja muusta yhteistyöstä 16 % yrityksistä.

Tutkimusorganisaatiot kattavat yliopistot, ammattikorkeakoulut sekä tutkimuslaitokset. Yhteistyö on tässä EU-innovaatiotutkimuksen innovaatioyhteistyötä laajempi yhteistyön näkökulma kattaen yritysten ja tutkimusorganisaatioiden välisen organisoidun ja aktiivisen yhteistyön, mutta lisäksi myös muuta osaamisen siirtoa, yhdessä tekemistä ja tavoitteellista kanssakäymistä ja yhteydenpitoa.

Yliopistojen kanssa yhteistyötä oli tehnyt 13 % yrityksistä. Niin ikään 13 % yrityksistä ilmoitti yhteistyöstä ammattikorkeakoulujen kanssa. Tutkimuslaitosyhteistyöstä ilmoitti kahdeksan prosenttia kaikista yrityksistä.

Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa innovaatioyhteistyö oli yleisempää kuin muu yhteistyö. Ammattikorkeakoulujen kanssa muusta yhteistyöstä ilmoitettiin innovaatioyhteistyötä yleisemmin.

Yritysten yhteistyö ja yhteydet tutkimusorganisaatioiden kanssa 2020-2022

Sisältöä ladataan

Tutkimusorganisaatioiden kanssa yhteistyötä tehneet arvioivat yleisimmin tutkimusorganisaatioyhteistyön tuloksiksi uudet tuotteet sekä uuden teknologian, menetelmän tai laitteen käyttöönoton. Kaikkiaan 44 % tutkimusorganisaatioyhteistyötä tehneistä arvioi uudet tai parannetut tuotteet tulokseksi yhteistyöstä. Vastaavasti 42 % nimesi uuden teknologian käyttöönoton tulokseksi yhteistyöstä. Myös tietopohjan ja osaamisen vahvistuminen mukaan lukien patentit ja muut immateriaalioikeudet sekä näkemys tulevaisuuden kehitystrendeistä ja markkinoista ovat yleisiä tuloksia tutkimusorganisaatioyhteistyöstä, sillä kummankin näistä noteerasi 38 % yhteistyötä tehneistä.

Yleisimmin yritykset ilmoittivat yliopistoyhteistyöstä tuloksena uuden teknologian käyttöönoton ja tietopohjan ja osaamisen vahvistumisen. Ammattikorkeakouluyhteistyön tuloksena mainittiin yleisimmin uudet tuotteet ja tietopohjan vahvistuminen. Tutkimuslaitosten tuloksissa koettiin melko tasavahvasti uudet tuotteet ja teknologiat sekä tietopohja ja osaaminen, kuten myös tulevaisuuden trendit, yhteistyön tuloksena.

Kansainvälisten markkinoiden ja tutkimusohjelmien merkitys näkyy ennen kaikkea yliopisto- ja tutkimuslaitosyhteistyön tuloksena, yliopistoyhteistyöstä koetaan eniten yhteistyön vahvistumista.

Teollisuuden yritykset raportoivat monia tuloksia palvelualojen yrityksiä yleisemmin, mutta kansainvälisyydessä ja kansainvälistymisessä tutkimusorganisaatioyhteistyö tuotti tuloksia yhtä yleisesti sekä teollisuuden että palvelualojen yrityksissä. Kansainvälisille markkinoille pääsyn tai siinä edistymisen mainitsi tuloksena tutkimusorganisaatioyhteistyöstä 18 % yhteistyötä tehneistä yrityksistä palvelualoilla ja 17 % yhteistyötä tehneistä yrityksistä teollisuudessa. Kansainvälisiin tutkimus- tai innovaatio-ohjelmiin osallistumisen tutkimusorganisaatioyhteistyön tuloksena mainitsi 21 % yhteistyötä tehneistä sekä teollisuudessa että palvelualoilla.

Yleisimmät yhteistyön muodot tutkimusorganisaatioiden kanssa liittyvät opiskelijoiden harjoitteluun ja opinnäytetöihin sekä uusien osaajien rekrytointiin yritykseen. Näistä mainitsi 79 % ja 69 % yhteistyötä tehneistä. Kaikkiaan 55 % esimerkiksi mainitsi innovaatioiden yhteiskehittämisen ja 54 % koulutusyhteistyön. Yhteistyötä tehneistä yrityksistä tilaustutkimuksista ilmoitti 43 %, tutkimusorganisaation tutkimusinfrastruktuurin ja -palveluiden käytöstä 44 % ja pilotoinnista ja tuotetestauksesta 51 %.

Mitä yleisempi yhteistyömuoto oli, sitä yleisemmin siihen myös liitettiin sen merkityksen kasvu.

Tutkimusorganisaatioyhteistyötä tehneistä 21 % arvioi opiskelijoiden harjoitteluun tai opinnäytetöihin liittyneen yhteistyön merkityksen kasvaneen 2020–2022 aiempaan verrattuna. Niin ikään, 21 % yhteistyötä tehneestä ilmoitti uusien osaajien rekrytoinnin merkityksen kasvaneen.

Markkinoiden ja asiakastarpeiden tuntemus liiketoiminnan ydin

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä erittäin tärkeänä osaamisalueena yritykset mainitsivat yleisimmin markkinoiden ja asiakastarpeiden tuntemuksen, digitalisaation ja datan hyödyntämisen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja teknologian kehittämisen ja hyödyntämisen.

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä 35 % arvioi markkinoiden ja asiakastarpeiden tuntemuksen arvolla 5 viisiportaisella asteikolla ei tärkeästä (1) erittäin tärkeään (5). Lähes kolme neljästä, 73 %, arvotti markkinoiden ja asiakastarpeiden tuntemuksen joko arvolla 4 tai 5.

Innovaatiotoimintaa harjoittaneista 28 % vastaavasti arvotti digitalisaation ja datan hyödyntämisen erittäin tärkeäksi (5) osaamisalueeksi yrityksen innovaatiotoiminnalle ja 58 % antoi arvon 4 tai 5.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja teknologian kehittämisen ja hyödyntämisen arvioi erittäin tärkeäksi osaamisalueeksi 26 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista. Arvon 4 tai 5 antoi kaikkiaan 57 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Liiketoimintaosaaminen ja uudet liiketoimintamallit sai erittäin tärkeän osaamisalueen arvion 18 %:lta innovaatiotoimintaa harjoittaneista, mutta merkittävä osa yrityksistä arvioi sen merkityksen kuitenkin tärkeäksi niin, että kaikkiaan arvon 4 tai 5 antoi 56 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista.

Palvelualojen yritykset totesivat eri osaamisalueet ennakointia ja yhteiskunnallisten muutosten hyödyntämistä lukuun ottamatta teollisuuden yrityksiä yleisemmin merkitykseltään tärkeäksi.

Osaamisalueiden arviointi erittäin tärkeäksi ja osaamisen riittävyys 2020-2022

Sisältöä ladataan

Eri osaamisalueet koettiin pääsääntöisesti yleisemmin merkittävänä yrityskokoluokan kasvaessa.

Markkinoiden ja asiakastarpeiden tuntemus, digitalisaatio ja datan hyödyntämien, tutkimus- ja kehittämistoiminta ja teknologia sekä liiketoimintaosaaminen ja uudet liiketoimintamallit olivat kaikissa yrityskokoluokissa yleisimmin erittäin tärkeinä pidetyt osaamisalueet.

Tarvittavaa osaamista ei ole riittävästi yrityksissä

Kaikkiaan 39 % innovaatiotoimintaa harjoittaneista yrityksistä, jotka arvioivat ennakointiin ja yhteiskunnallisten murrosten hyödyntämiseen liittyvän osaamisen merkityksen erittäin tärkeäksi (5), ilmoitti, ettei osaamista ollut yrityksessä riittävästi.

Innovaatiotoiminnan johtaminen ja organisointi tai aineettomien oikeuksien hyödyntäminen todetaan harvemmin erittäin tärkeäksi osaamisalueeksi, mutta noin kolmasosa ne osaamisalueina erittäin merkittäväksi todenneista arvioi, ettei niihin liittyvää osaamista ollut riittävästi yrityksessä.

Noin neljännes tutkimus- ja kehittämistoiminnan tai liiketoimintaosaamisen tai digitalisaation ja datan hyödyntämisen tai luovan työn osaamisen erittäin tärkeäksi kokeneista arvioi, ettei yrityksessä ollut riittävästi näihin liittyvää osaamista vuosina 2020–2022.