Runsas puolet naisista ja miehistä avioituu elinaikanaan

Eri sukupuolta olevien avioituvuus, eli avioliiton solmineet suhteessa niihin, jotka voisivat mennä naimisiin, kasvoi vuonna 2024. Avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon nousi edellisvuoteen verrattuna sekä naisilla että miehillä, kun taas uudelleenavioituvuus pysyi edellisvuoden tasolla.

Avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon on ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten (tai miesten) määrä keskiväkiluvun tuhatta täysi-ikäistä naimatonta naista (tai miestä) kohti. Uudelleenavioituvuus puolestaan lasketaan järjestysluvultaan toisen tai sitä suuremman avioliiton solmineiden naisten (tai miesten) määränä keskiväkiluvun tuhatta naimisissa ollutta naista (tai miestä) kohti.

Mikäli vuoden 2024 avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon pysyisi vallitsevana, niin naimattomista naisista 51 % ja naimattomista miehistä 45 % solmisi avioliiton ennen 50. ikävuotta. Kuviossa on esitetty myös vastaavat osuudet vuoden 2008 ja 2018 avioituvuuslukuihin pohjautuen. Vuosi 2008 oli avioituvuuden huippuvuosi 2000-luvulla, ja mikäli kyseisen vuoden avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon olisi pysynyt vallitsevana, naimattomista naisista 76 % ja naimattomista miehistä 70 % olisi avioitunut ennen 50. ikävuotta.

Avioliiton solmimisella ei ole yläikärajaa, joten on mahdollista arvioida eri vuosien avioituvuuden perusteella myös elinikäistä avioituvuutta. Mikäli vuoden 2024 avioituvuus säilyisi vallitsevana, naimattomista naisista 55 % avioituisi elinaikanaan ja miehistä 51 %. Vuonna 2008 vastaavat luvut olivat naimattomille naisille 78 % ja miehille 73 %. Vanhemmissa ikäryhmissä avioituvuus on vähäistä, mikä näkyy siten, että elinikäisen avioituvuuden luvut ovat vain muutaman prosenttiyksikön suurempia kuin avioituneiden osuus ennen 50. ikävuotta.

Edellä mainitut prosenttiluvut naimattomien odotettavissa olevasta avioitumisesta on tuotettu muodostamalla elinajantaulun laskentaperiaatteilla avioituvuustaulu. Laskennassa on käytetty viisivuotisikäryhmittäisiä ensimmäisen avioliiton solmineiden avioituvuuslukuja miehille ja naisille. Laskelmassa ei ole huomioitu kuolleisuutta. Se on kuitenkin vähäistä ennen 50. ikävuotta, minkä vuoksi lopputulos antaa hyvän kuvan avioituvuudesta.

Kansainvälisten avioliittojen osuus kasvoi hieman

Vuonna 2024 Suomessa vakinaisesti asuneiden naisten solmimista avioliitoista 6,4 % oli avioliittoja suomalaistaustaisen naisen ja ulkomaalaistaustaisen miehen välillä. Vuotta aiemmin osuus oli hieman pienempi, 6,0 %. Yleisesti ottaen suomalaistaustaisten naisten kansainvälisten avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista on vähitellen kasvanut, vuosina 1990–2010 osuus oli 4–5 %:n tasolla.

Suomessa vakinaisesti asuvien suomalaistaustaisten miesten ja ulkomaalaistaustaisten naisten solmimien avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista oli 6,6 % vuonna 2024. Sekin kasvoi hienoisesti edellisvuodesta, jolloin vastaava osuus oli 6,4 %. Myös suomalaistaustaisten miesten kansainvälisten avioliittojen osuus on ollut hitaassa kasvussa 1990-luvulta lähtien, mutta vaihtelu vuositasolla on ollut suurempaa kuin naisilla.

Suomalaistaustaisten naisten ulkomaalaistaustaisten miesten kanssa solmimissa avioliitoissa puolison suurimmat taustamaat vuonna 2024 olivat entisen Neuvostoliiton alue, Irak ja Yhdistynyt Kuningaskunta. Suomalaistaustaisten miesten ulkomaalaistaustaisen puolison taustamaa oli yleisimmin entinen Neuvostoliitto, Viro tai Thaimaa.

Suomessa vakituisesti asuvien naisten vuonna 2024 solmimista avioliitoista 7,8 % oli avioliittoja, joissa molemmat puolisot olivat ulkomaalaistaustaisia. Suomesssa vakituisesti asuvien miesten kohdalla osuus oli 11,5 % solmituista avioliitoista. Luvuissa ovat mukana vain eri sukupuolta olevien parien solmimat avioliitot.

Ensimmäinen avioliitto päättyy todennäköisemmin leskeyteen kuin avioeroon

Vuoden 2024 tilanteen pysyessä voimassa todennäköisyys sille, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, on 35 %. Vastaava luku vuonna 2023 oli hieman alle 35 %, eli muutos vuoden takaiseen ei ole suuri. Naisen ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on selvästi todennäköisempää, 44 %, kuin liiton päättyminen avioeroon.

Edellä mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin (solmitut avioliitot, avioerot, kuolemat, leskeytymiset), joiden pohjalta tuotetaan monitilaisia elinajantauluja soveltamalla tapahtuman toteutumisen todennäköisyys (ks. avioeron todennäköisyys). Tällöin esimerkiksi eronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien parien solmimien avioliittojen päättymistä eroon liiton keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin tarkasteltuja avioliittoja solmimisvuosittain.

Alla kuviossa on esitetty naisen avioeroon päättyneiden avioliittojen kumulatiivinen osuus avioliiton keston mukaan eri vihkivuosilta. Avioeronneisuus avioliiton keston mukaan on 1990-luvulta lähtien pysynyt melko samanlaisena avioliiton solmimisvuodesta riippumatta. Esimerkiksi vuoden 1995 jälkeen solmituista eri sukupuolten välisistä avioliitoista noin viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksäntenä aviovuotena ja noin neljäsosa 11. vuotena.

Avioeroon päättyneiden avioliittojen osuus on suurin vuoden 1989 avioliittokohortilla: vuonna 1989 solmituista avioliitoista 43 % oli päättynyt avioeroon vuoden 2024 loppuun mennessä. Eroon päättyneiden avioliittojen osuus ylittää 42 % myös vuosina 1988 ja 1990–1991 avioliiton solmineilla. Eronneiden osuus avioliittokohortista ylittää 40 % kaikkina vihkivuosina välillä 1982–1997. Koska pitkistä avioliitoista erotaan suhteellisen harvoin, näissä prosenttiosuuksissa ei ole odotettavissa enää kovin suuria muutoksia. Tuoreempien liittojen kohdalla luvut kehittyvät.

Verrattaessa avioerokertymän lukuja esimerkiksi edellä esitettyyn ensimmäisestä avioliitosta eroamisen todennäköisyyteen on huomattava, että avioerokertymän luvuissa on huomioitu naisen kaikki avioliitot ja niihin liittyvät avioerot, ei vain ensimmäisiä.

Alla olevassa kuviossa on esitetty avioeron riski kunakin avioliittovuotena, eli kuinka suuri osuus avioliitoista päättyy vuotta kohden. Luvuisssa ovat mukana naisen kaikki avioliitot, joissa puoliso on eri sukupuolta. Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina, ja se on huipussaan kolmantena tai neljäntenä vuotena avioliiton solmimisesta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa.

Näyttäisi siltä, että vuosina 2020–2022 solmituissa avioliitoissa eron riski ensimmäisinä kahtena vuotena on hieman pienentynyt verrattuna aiempiin vihkivuosiin. Vuosien 2020 ja 2021 kohdalla myös kolmannen vuoden eroriski on matalampi kuin aiempina vihkivuosina.

Vuonna 2024 naisen avioeroon päättynyt avioliitto oli kestänyt keskimäärin 11,0 vuotta. Mikäli päättynyt avioliitto oli naisen ensimmäinen, se oli kestänyt keskimäärin 11,7 vuotta.

Samaa sukupuolta olevat parit erosivat edellisvuotta vähemmän

Vuonna 2024 samaa sukupuolta olevat parit solmivat 425 avioliittoa, joista 291 oli kahden naisen ja 134 kahden miehen avioliittoja. Kun huomioidaan sekä rekisteröidyn parisuhteen purkamiset, joita oli vuonna 2024 28, että samaa sukupuolta olevien parien avioerot, 118, oli samaa sukupuolta olevien parien erojen määrä yhteensä 146, mikä oli 11 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Eroista 110 oli naisparien ja 36 miesparien eroja.

Vuonna 2024 eronneisuus samaa sukupuolta olevilla pareilla oli 15,6 eroa tuhatta naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa kohti, edellisenä vuonna luku oli 17,6. Sekä nais- että miesparien eronneisuus laski edellisvuodesta. Naisparien eronneisuus on tyypillisesti ollut suurempi kuin miesparien. Vuonna 2024 naisparien eronneisuus oli 18,8 ja miesparien 10,3 eroa tuhatta naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa kohti.

Saman sukupuolen liittojen ja erojen kokonaismäärät ovat pieniä, ja siksi pienetkin vuosittaiset muutokset erojen määrissä voivat aiheuttaa eronneisuuslukuihin heiluntaa. Kuvaajassa on vertailun vuoksi mukana naisten avioeronneisuus eri sukupuolten avioliitoissa. Sekä naisten että miesten avioeronneisuus eri sukupuolta olevien parien avioliitoissa vuonna 2024 oli 12,1 eroa tuhatta naimisissa olevaa kohti.

Avioeron riski kasvaa, kun ainakin toinen puolisoista on ulkomaalaistaustainen

Eri sukupuolta olevien parien avioliitoissa avioeronneisuus oli matalin, kun molemmat puolisot olivat suomalaistaustaisia. Vuonna 2024 avioeronneisuus tällaisissa liitoissa oli naisilla ja miehillä 10,8 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa naista tai miestä kohti. Jos toinen puolisoista oli ulkomaalaistaustainen, avioeronneisuus oli suurempi, jopa moninkertainen. Suomalaistaustaisten naisten, jotka olivat naimisissa ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa, avioeronneisuus oli 40,0 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa naista kohti. Suomalaistaustaisilla miehillä, jotka olivat naimisissa ulkomaalaistaustaisen naisen kanssa, vastaava luku oli 24,1 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa miestä kohti.

Avioliitoissa, joissa molemmat puolisot olivat ulkomaalaistaustaisia, oli naisten avioeronneisuus 17,1 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa naista kohti. Miesten avioeronneisuus oli 16,8 eroa tuhatta naimisissa olevaa miestä kohti, kun molemmat puolisot olivat ulkomaalaistaustaisia.

Kun tarkastellaan avioeronneisuutta puolisoiden äidinkielen mukaan, vuonna 2024 pienin avioeronneisuus oli sellaisilla pareilla, joissa molemmat puolisot olivat ruotsinkielisiä, 5,9 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa naista tai miestä kohti. Kun molemmat puolisot olivat suomenkielisiä, oli avioeronneisuus 11,0 eroa tuhatta naimisissa olevaa kohti. Myös parien, joissa toinen puolisoista oli suomen- ja toinen ruotsinkielinen, avioeronneisuus oli samaa luokkaa, 10–11 eroa tuhatta kohti.

Mikäli toisen aviopuolison kieli oli suomi tai ruotsi ja toisen kieli oli jokin muu (kuin suomi tai ruotsi), oli avioeronneisuus kaksin–nelinkertainen verrattuna aviopareihin, joissa puolisot olivat suomen- tai ruotsinkielisiä. Kun avioparin naispuolinen puoliso oli suomen- tai ruotsinkielinen ja miehen äidinkieli oli jokin muu, oli avioeronneisuus noin 40 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa naista kohti. Mikäli puolestaan mies oli suomen- tai ruotsinkielinen ja naisen äidinkieli oli jokin muu, oli eronneisuus noin 20 avioeroa tuhatta naimissa olevaa miestä kohti.

Parien, joissa molempien puolisoiden kieli oli muu kuin suomi tai ruotsi, avioeronneisuus oli noin 17 avioeroa tuhatta naimisissa olevaa kohti.