Kotitalouksien suoraan käyttämän sähkön määrä on vähentynyt vuodesta 2017 vuoteen 2023. Tämä käy ilmi keväällä päättyneen European Green Deal -hankkeen tuloksista.

Hankkeen tulokset ovat alustavia, ja ne perustuvat sähkön datahubista saatuihin tietoihin ja niiden vertailuun aiempien tiedonkeruiden kanssa.

Aleneva kulutuskehitys on nähtävissä myös Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen luvuissa vuodesta 2016 vuoteen 2022. Datahubin aineiston tuloksista näkyy myös useiden eri energialähteiden käytön merkitys erityisesti sähkölämmitteisissä omakotitaloissa.

Sähkömenot pienentyivät yli neljänneksellä 2016–22

Kotitalouksien kulutusta seurataan säännöllisesti Tilastokeskuksen kulutustutkimuksella. Tuoreimman kulutustutkimuksen mukaan kaikkien kotitalouksien sähkömenot ovat laskeneet 27 prosenttia vuosien ja 2016 ja 2022 välisenä aikana.

Sähkönkulutusta kilowattitunteina on viimeksi selvitetty Pientalojen lämmitysenergian käyttö 2016/2017 -tutkimuksessa. Kuviossa 1 on esitetty kyseisestä tutkimuksesta saatu sähkölämmitteisten omakoti- ja paritalojen sähkön vuosikulutuksen mediaani, ala- ja yläkvartiili vuodelta 2016 ja vastaavat tunnusluvut datahub-aineistosta.

Kotitaloustasolla mediaanikulutus on laskenut noin 30 prosenttia ja myös kvartiileissa on havaittavissa selvä kulutuksen lasku. Vuodet 2022 ja 2023 olivat energiakriisin aikaa, joten osa laskusta on todennäköisesti seurausta kriisin aiheuttamista sähkönsäästötoimista. Kriisin vaikutus voidaan arvioida, kun normaalitilanteesta saadaan lisää aineistoa.

Kulutustutkimuksessa havaittua muutosta ei nähdä verrattaessa asumisen energiankulutus -tilastosta saatavia, vuosien 2016 ja 2022 sähkön kokonaiskulutustietoja. Luvut ovat lähes samat.

Tilastoissa on kuitenkin käsite-ero. Asumisen energiankulutus -tilastossa on mukana myös vuokrassa tai yhtiövastikkeessa maksettu sähkönkulutus, kun taas kulutustutkimuksen luku koskee kotitalouksien suoraan maksamia sähkölaskuja. Green deal -projektissa havaittu kerrostalojen ja rivitalojen siirtyminen maalämpöön kasvattaa juuri tätä vuokrassa tai yhtiövastikkeessa maksettavaa sähkönkulusta.

Siirtyminen käyttämään sähkön käyttöä koskevaa yksikköaineistoa sähköyhtiöiltä kerättävän asumista koskeva summa-aineiston sijasta mahdollistaa kulutustietojen laskemisen suoraan erityyppisille kotitalouksille. Tämä puolestaan helpottaa energiatehokkuuden kehityksen seurantaa, koska myyntitiedon jakamisessa tarvittavia epävarmuutta sisältäviä taustatietoja ja oletuksia ei tarvita.

Asumisen energian kulutus on EU:n energiatilastoasetuksen (2008/1099) mukaista raportointia varten jaoteltava käyttökohteille. Näitä ovat lämmitys, lämmin käyttövesi, sähkölaitteet ja liedet. Lisäksi käytössä on luokka muu, johon Suomessa kuuluu saunojen energiankäyttö. Jaottelu toteutetaan laskentamalleilla, joiden kalibroinnissa käytetään aika ajoin tehtäviä asunto- ja laitekohtaisia mittauksia koskevia tiedonkeruita.

Kokonaiskulutuksen jakaminen mallintamalla edellyttää, että mallinnukseen käytettävä aineisto on riittävän laadukasta. Rakennuskannan lämmitystapaa ja käytettyä lämmitysenergiaa koskevat tiedot jäävät muutosten yhteydessä usein päivittämättä. Rakennuskannan tietoja korjataankin otantatutkimusten pohjalta.

Rakennuskantarekisterin ja otantatutkimuksen eroja on kuvattu Pientalojen lämmitysenergian käyttö 2016/2017 -tutkimuksen tuloksia koskevassa artikkelissa.

Asuinrakennuksia koskevien tietojen tarkentaminen

European Green Deal -projektissa tutkittiin myös rakennuskantarekisteristä saatavien asumisen energia -tilastolta vaadittujen laskennallisten jakojen taustatietojen parantamista. Tähän käytettiin seuraavia aineistoja: Oikotien ilmoitukset, kiinteistöveroaineisto ja ARAn energiatodistusrekisteri.

Lämmitysenergian lähdettä koskeva tieto löytyy kahdesta uudesta tietolähteestä: energiatodistusrekisteristä ja Oikotien aineistosta. Molemmat aineistot ovat osittaisaineistoja, eivätkä ne edusta koko Suomen asuntokantaa.

Oikotie sisältää myytäviä tai vuokralle tarjottavia asuntoja, ja energiatodistusrekisterissä on sellaiset asuinrakennukset, joille energiatodistus laaditaan normaalin menettelyn mukaisesti. Todistus edellytetään uusilta asunnoilta ja myytäviltä ja vuokrattavilta asunnoilta.

Aineistojen ulkopuolelle jäävät asuinrakennukset, joissa ei tapahdu omistussuhteen vaihdoksia, tai joissa vaihdos tapahtuu ilman, että velvoite toimittaa energiatodistus rekisteriin täyttyy.

Oikotien aineisto ei omakotitalojen osalta sisällä tietosuojasyiden takia riittävän tarkkoja osoitetietoja, joten aineiston yhdistäminen rakennuskantarekisteriin ei ole mahdollista. Omakotitalojen lämmityksen energialähdettä koskevat muutokset perustuvat näin ollen vain energiatodistusrekisteriin.

Lämmönlähteen lisäksi projektissa tarkasteltiin rakennuksen lämmönjakotapaa, pinta-alaa, tilavuutta sekä peruskorjaus- ja rakennusvuotta koskevia tietoja. Lämmönjakotapa päivittyi lähes 90 000 omakotitalossa keskuslämmityksestä vesikiertoiseksi.

Lämmönlähteiden päivittäminen

Rakennuskantarekisterin puutteellisen päivittymisen takia asumisen lämmitystapojen kehitystä on seurattu otantatutkimuksin. European Green Deal -projektissa selvitettiin, onko tieto kerättävissä muista tietolähteistä. Tarkastelu tehtiin vertaamalla, kuinka suuri osa otantatietojen pohjalta arvioidusta rakennuskannan lämmitystapojen päivitystarpeesta oli tunnistettavissa projektin tietolähteistä. Tulokset on kerätty taulukkoon 1 viiden tärkeimmän päälämmönlähteen osalta.

Tilastokeskus on seurannut lämmitystapojen kehitystä otantatutkimuksin vuodesta 2010 lähtien. Vaikka vuosittaisiin tuloksiin ja osuudeltaan pieniin energialähteisiin liittyy epävarmuutta, vuosittainen tiedonkeruu kuitenkin pienentää aikasarjaan sisältyvää epävarmuutta. Otantatulosten pohjalta arvioidun päivitystarpeen voidaankin katsoa kuvaavan koko asuinrakennuskannan päivitystarvetta.

Lämmönlähteen päivitystarpeen suunta on kaukolämmön, polttoöljyn ja maalämmön kohdalla kaikissa rakennustyypeissä oikea. Sähkön osalta päivitystarpeen suunta on oikein omakoti, pari- ja rivitaloissa.

Sen sijaan kerrostaloissa havaitaan eri suuntainen päivitystarve. Puun osalta päivitystarpeen suunta on kaikissa asuinrakennuksissa väärä. Sähkö- ja puu ovat kerrostaloissa marginaalisia energialähteitä, joten ero voi olla myös pelkkää sattumaa.

Sen sijaan erityisesti omakoti- ja paritaloissa ero on suuri. Ero johtuu todennäköisesti päälämmitystavan määrittelystä.

Omakotitaloissa on tyypillisesti käytössä useampia lämmitystapoja, jolloin päälämmitystapa on mahdollista määritellä eri tavoilla. Asukas voi hyvin katsoa päälämmitystavaksi sen lämmönlähteen, joka tuottaa suurimman osan käytetystä lämmitysenergiasta. Esimerkiksi vuoden 2022 kulutustutkimuksessa 10 prosenttia omakotitaloissa asuvista talouksista ilmoitti päälämmitystavaksi ilmalämpöpumput. Aineistosta oli mahdollista varmistaa, että näissä talouksissa ilmalämpöpumput tosiaan tuottivat suurimman osan lämmitysenergiasta.

Vastaavalla tavalla runsaasti puuta uunissa tai takassa käyttävä kotitalous voi kyselyssä valita päälämmönlähteeksi puun sillä perusteella, että puusta saadaan pääosa lämmitysenergiasta. Talossa voi silti olla sähkölämmitys, joka riittää talon lämmittämiseen.

Puun käytön määrä sähkölämmityksen tukena riippuu asukkaasta. Energiatodistuksen tavoitteena on kuvata rakennuksen energiatehokkuutta, jolloin päälämmönlähteeksi tulee sähkö. Puun ja ilmalämpöpumppujen käyttö sähkölämmitteisten pientalojen lisälämmityksessä on yleistä ja näkyy selvästi sähkölämmitteisten omakotitalojen sähkönkulutuksessa.

Öljylämmitystä ja maalämpöä koskeva päivitystarve on kaikissa rakennustyypeissä oikean suuntainen, mutta osittaisaineistoista näyttää puuttuvan omakoti- ja paritaloja, jotka ovat vaihtaneet öljylämmityksestä maalämpöön. Tällaiset talot eivät näytä tulevan markkinoille, mikä viittaa siihen, että investointipäätöksessä maalämpöön siirtymisessä otetaan huomioon suunniteltu asumisaika.

Kerrostaloasunnoista 61 prosenttia ja rivitaloasunnoista 32 prosenttia on vuokra-asuntoja. Vuokra-asunnot ovat yliedustettuina Oikotien aineistossa, sillä pysyvä rakennustunnus löytyy useammin vuokra- kuin myynti-ilmoituksista. Jatkossa onkin syytä selvittää, ovatko vuokra-asuntoyhtiöt siirtymässä maalämpöön nopeammin kuin omistusasuntoyhtiöt.

Yllä oleva tarkastelu osoittaa, että kokonais- ja otosaineistoja ei voi suoraan korvata satunnaistamattomilla osittaisaineistoilla, vaan aineistojen valikoituminen pitää korjata, jotta tuloksista saadaan edustavia.

Sähkölämmittäjien sähkönkäyttö yllättävän pientä

Kotitalouksien sähkönkäyttö vaihtelee systemaattisesti asumismuodon, lämmitystavan ja asukkaiden lukumäärän mukaan. Omakotitaloasukkaat maksavat lämmitysenergian suoraan energiayhtiölle. Sen sijaan lähes kaikissa kerrostalohuoneistossa lämmitys maksetaan osana vuokraa tai yhtiövastiketta. Lisäksi vuokrassa ja vastikkeissa maksetaan myös yhteisissä tiloissa ja pihalla käytettävä sähkö.

Rivitalossa asuvista kotitalouksista noin 70 prosenttia maksaa lämmityksen vuokrassa, ja noin 30 prosenttia maksaa lämmitysenergian itse. Lämmitystapa on tällöin suora sähkölämmitys. Kuvio 2 havainnollistaa asumismuodon ja lämmitystavan vaikutusta. Siinä on esitetty vuoden 2023 mediaanit keskuslämmitetylle kerrostalo- ja rivitalohuoneistolle, kaukolämpöä käyttävälle omakotitalolle ja sähkölämmitteiselle rivitalohuoneistolla ja omakotitalolle.

Lämmitys on asumisen ylivoimaisesti suurin energian käyttökohde. Se vie keskimäärin 68 prosenttia asumisen energiasta. Odotetusti sähkölämmitteisissä omakotitaloissa sähkön kulutusluvut olivat aineiston suurimpia. Sen sijaan ne olivat selvästi pienempiä kuin ennakkoon odotettiin.

Kuviossa 3 on esitetty omakoti- ja paritalojen sähkönkäytön jakauma keskeisimpien päälämmönlähteiden mukaan. Lämmönlähdetieto on otettu rakennuskantarekisteristä. Kuten edellä kerrottiin, lämmönlähdetiedot ovat osin vanhentuneita, ja vain osa vanhentuneista tiedosta voitiin korjata uusien aineistojen perusteella.

Kuvio kertoo, että öljylämmitteisten omakotitalojen sähkönkäytön jakauma poikkeaa selvästi kaukolämmitteisten omakotitalojen sähkönkäytön jakaumasta. Lämmitystavan muutoksia koskevien tulosten valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että korkeat sähkönkulutusluvut ovat merkki siirtymisestä maalämpöön tai johonkin muuhun lämpöpumppuratkaisuun.

Jakaumien erojen taustalla olevia syitä voi tarkastella katsomalla sähkönkäytön kuukausittaisia jakaumia kuvioista 4, 5, 6 ja 7. Niistä näkyy selvästi, että ylemmissä desiileissä kulutuksessa on selvää kausivaihtelua ja suuret kuukausikulutukset osuvat lämmityskauteen, mikä tukee näkemystä, että näissä taloissa on siirrytty joko kokonaan tai osittain sähköön perustuvaan lämmitykseen.

Edellä lämmönlähteiden muutosta kuvattaessa todettiin, että puuta poltetaan usein varaavissa uuneissa ja takoissa suoran sähkölämmityksen rinnalla. Toisaalta osassa taloista puu on keskuslämmityskattilan polttoaine.

Kuviossa 5 on tehty puuta päälämmönlähteenä käyttäville taloille vastaava tarkastelu kuin öljylämmitystaloille kuviossa 4. Suurten sähkön kulutusten osuminen lämmityskauteen tukee ajatusta, että puulämmityksen rinnalla käytetään lisälämmityksessä sähköä. Jatkoanalyyseissä on syytä selvittää, onko keskuslämmityksen ja uunilämmityksen välillä kulutuseroja.

Suurin yllätys tuloksissa on maalämmön ja sähkölämmityksen jakaumien samankaltaisuus. Periaatteessa maalämpö on ainakin kolme kertaa tehokkaampi kuin sähkölämmitys, joten maalämmön käyrän pitäisi olla selvästi sähkölämmitteisten talojen käyrää matalammalla. Näin ei kuitenkaan ole.

Aikavaihtelusta ei myöskään kuvioissa 6 ja 7 ole havaittavissa selviä eroja. Potentiaalisia selittäjiä on useita:

• Lisälämmönlähteitä kuten puuta ja ilmalämpöpumppuja käytetään enemmän sähkölämmitystaloissa kuin maalämpötaloissa.
• Uudemmissa taloissa on usein erillisiä lämmitettäviä piharakennuksia, toisin kuin iäkkäämmissä taloissa, ja maalämpötalot ovat uudempia kuin sähkölämmitteiset talot. Piharakennuksen lämmitys sähköllä tulee osaksi talon sähkönkulutusta.
• Eroja voi olla myös muissa tekijöissä, kuten asukasmäärässä ja sähköautojen yleisyydessä.

Teoreettisesti liian pienen eron syiden selvittäminen jää tehtäväksi jatkoanalyyseissä.

Datahub-aineisto otetaan tilastotuotantoon vaihteittain

Tilastokeskus ottaa sähkön datahubista saatavan aineiston tilastointikäyttöön vaiheittain. Keväällä päättyneessä projektissa on luotu pohja tilastoinnille.

Seuraava askel on tuottaa aineiston avulla kokeellinen tilasto, joka myöhemmin liitettäneen osaksi asumisen energiankulutuksen tilastointia.

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen energia, ympäristö ja kasvihuonekaasut -ryhmässä.