Etusivu > Tilastot > Asumisen energiankulutus > 2018 > 1. Asuinrakennusten päälämmönlähteiden kehitys 2010-luvulla

1. Asuinrakennusten päälämmönlähteiden kehitys 2010-luvulla

Asumisen energia tilastossa seurataan asuntojen lämmitystapojen ja lämmönlähteiden kehitystä rekisteritietojen lisäksi myös otantatutkimuksin. Jo 2010-luvun alussa öljylämmitteisten asuntojen lukumäärä rekisterissä oli suurempi kuin kyselytutkimusta saatu lukumäärä. Vastaavasti kaukolämmön ja maalämmön osuus asuntojen lämmityksestä oli otantatutkimuksissa rekisteriä korkeampi. Muutos lämmönlähteissä on jatkunut koko 2010-luvun. Öljystä on siirrytty kaukolämpöön erityisesti kerros- ja rivitaloissa ja maalämpöön omakoti- ja paritaloissa. Lämpöpumppujen merkitys lämmityksessä on kasvanut. Otantatutkimusten mukaan muutos on ollut selvästi nopeampi kuin rakennuskantarekisteristä voisi päätellä.

Päälämmönlähteiden kehitys

Asumisen energia tilaston julkaiseminen aloitettiin vuonna 2011. Tilastoa luotaessa vuosikymmenen vaihteessa havaittiin, että rakennuskannan lämmitystapatietojen sovittaminen energianmyyntitietoihin edellyttää lämmönlähdetietojen korjaamista. Tätä varten Tilastokeskus aloitti lämmityksen lämmönlähteiden seurannan otantatutkimuksin.

Rakennuskantarekisteri sisältää tiedot paitsi Suomen koko rakennuskannasta, myös lämmitystavoista ja päälämmönlähteistä. Rekisteritiedot kerätään rakennusvaiheessa sekä sellaisten remonttien yhteydessä, jotka vaativat rakennusluvan. Lämmönlähteen muutos vaatii enimmillään toimenpideluvan, minkä takia lämmönlähteen tai lämmitystavan muutokset jäävät kirjaamatta rekisteriin.

Asuinrakennusten lämmönlähteiden vuosittainen seuranta otantatutkimuksin aloitettiin vuonna 2010 osana tulo- ja elinolotutkimusta. Vuonna 2015 kysymys siirrettiin asuntojen ja omakotitalojen korjausrakentaminen -kyselyyn. Edellä mainittujen vuosittaisten otantatutkimusten lisäksi lämmitystapaa ja lämmönlähdettä koskevia kysymyksiä on sisällytetty myös kulutustutkimukseen ja pientalojen lämmitysenergian käyttö -tutkimukseen.

Tulo- ja elinolo- sekä kulutustutkimuksen perusjoukko ovat kaikki kotitaloudet, joten kyselyt kattavat kaikki asuinmuodot. Asuntojen ja omakotitalojen korjausrakentaminen on suunnattu omistusasuntoihin. Tietosisältöjen yhdenmukaistamisen edellyttämien oletuksien tuoman epävarmuuden takia tulokset ovat suuruusluokka arvioita ja esitetään kuvina.

Kuvassa 1 on verrattu kerrostalojen, kuvassa 2 rivitalojen ja kuvassa 3 erillisten pientalojen (omakotitalot ja paritalot) niitä lämmönlähteitä, joiden osalta ero otantatutkimuksien ja rakennuskantarekisterin välillä on suurin. Asumisen energia -tilastoon kuuluvien vapaa-ajan asuntojen osalta tietoa on saatavissa vain yksittäisistä otostutkimuksista kuten pientalojen energiankäyttötutkimuksesta keväältä 2017.

Kuvassa 1 on esitetty kerrostaloasuntojen lämmönlähteiden suurimmat erot rekisterin ja otantatutkimusten mukaan. Valtaosa kerrostaloista lämpiää kauko- tai aluelämmöllä. Otantatutkimusten mukaan kauko- ja aluelämmön osuus on noin 7 %:a rekisteritietoja suurempi. Öljyn osuus on supistunut voimakkaasti. Otantatietojen mukaan öljyn osuus on enää muutama prosentti. 2010-luvulla maalämpö on alkanut yleistyä myös kerrostaloissa.

Kuva 2 kertoo rivitaloista. Vuosikymmenen alussa rivitalojen tärkeimmät lämmönlähteet suuruusjärjestyksessä olivat kaukolämpö, sähkö ja öljy. Tänään järjestys on kaukolämpö, sähkö ja maalämpö.

Kuva 3 näyttää kehityksen omakoti- ja paritaloissa. Sähkö on omakoti- ja paritaloissa tärkein päälämmönlähde. Sen osuudessa ei ole havaittavissa suuria muutoksia kummassakaan tietolähteessä. Otantatutkimuksista kuitenkin selviää, että lisälämmönlähteenä käytettävien ilmalämpöpumppujen määrä sähkölämmitteisissä omakoti- ja paritaloissa on kasvanut tasaisesti (kuva 4). Samoin kuin kerros- ja rivitaloissa suurimmat muutokset ovat tapahtuneet öljyn, kaukolämmön ja maalämmön käytössä. Omakoti- ja paritaloissa maalämmön merkitys on selvästi suurempi kuin rivi- ja kerrostaloissa.

Kuvio 1. Suurimmat otantatutkimusten ja rekisteritiedon väliset erot lämmönlähteissä kerrostaloissa 2010–luvulla

Kuvio 2. Suurimmat otantatutkimusten ja rekisteritiedon väliset erot lämmönlähteissä rivitaloissa 2010–luvulla

Kuvio 3. Otantatutkimusten ja rekisteritiedon väliset erot lämmönlähteissä omakoti- ja paritaloissa 2010–luvulla

Kuvio 4. Ilmalämpöpumppujen lukumäärän kehitys päälämmönlähteittäin omakoti- ja paritaloissa otantatutkimusten mukaan

Lämmönlähteiden yksikkökohtainen vertailu pientaloissa

Pientalojen energiankäyttötutkimuksessa verrattiin kyselyvastausta rekisteritietoon asuntokohtaisesti. Tulokset on esitetty kuvassa 5. Vastaus on annettu yhtenäisellä värillä ja rekisteritieto rasteroituna. Öljylämmitys on vastaajien mukaan selvästi vähäisempää ja maalämpö vuorostaan yleisempää kuin mitä rekisteritiedot kertovat.  Erot toistuvat kaikissa rakennustyypeissä. Sähkön, puun ja kaukolämmön osalta erot rekisteritietojen ja vastaajien antamien tietojen välillä ovat selvästi pienempiä. Tehty yksikkötason vertailu on linjassa edellä esitettyjen otantatutkimusten tietojen kanssa.

Pientalojen energiankäyttö -tutkimus koski myös vapaa-ajan asuntoja. Niiden lämmityksessä sähkön merkitys päälämmönlähteenä on kasvanut ja puun pienentynyt.

Kuvio 5. Lämmityksen päälämmönlähde kyselyvastausten ja rekisterin mukaan pientalotyypeittäin – yksikkötason vertailu

Lämpöpumput lämmityksessä

Kuvassa 6 esitetään Suomen lämpöpumppuyhdistyksen kerääminen myyntitietojen pohjalta arvioitu lämpöpumppujen lukumäärän kehitys (Energia 2018 -taulukkopalvelu, taulu 2.11.). Vuosituhannen alusta maalämpöpumppujen lukumäärä on yhdeksänkertaistunut ja ilmalämpöpumppujen lukumäärä on ainakin 150 kertaistunut. Tarkastelussa on oletettu 10 vuoden pitoaika. Viidentoista vuoden pitoajalla ilmalämpöpumppujen lukumäärä olisi enemmän kuin kaksisatakertaistunut.

Myyntitilastoista voidaan arvioida lämpöpumppujen kokonaismäärä, mutta niistä ei selviä lämpöpumppujen jako eri sektoreille. Asumisen lämpöpumppujen lukumäärän kehitystä on sen takia seurattu myös edellä mainituin otantatutkimuksin. Myyntitilastojen mukainen maalämpöpumppujen lukumäärä on linjassa otantatutkimusten tulosten kanssa. Sama koskee myös ilma- vesi- ja poistolämpöpumppuja.

Kuvio 6. Lämpöpumppujen lukumäärän kehitys 2000-luvulla myyntimääristä arvioituna

Asumiseen kuuluvat erillisten pientalojen, paritalojen, rivitalojen, kerrostalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämpöpumput. Käytettävissä olevat kyselytutkimukset koskevat vain osaa asumisesta. Yhdistämällä eri otantatutkimusten tuloksia on kuitenkin mahdollista muodostaa karkea arvio asumisen lämpöpumppujen määristä ja verrata sitä myyntitiedoista eri pitoajoilla laskettuun lukumäärän kehitykseen. Tällainen tarkastelu on esitetty kuvassa 7. Vuoteen 2016 saakka otantatutkimuksista laskettu asumisen ilmalämpöpumppujen määrä pysyi alle 10 vuoden pitoajalla lasketun kokonaismäärän. Tilanne muuttui vuonna 2017 ja tällä hetkellä ilmalämpöpumppujen lukumäärä asumissektorilla ylittää aiemmalla pitoaika-oletuksella myyntitilastoista lasketun määrän.

Kuvio 7. Ilmalämpöpumppujen lukumäärä myyntitilastoista laskettuna 10- ja 15-vuoden pitoajoilla ja otantatutkimuksista laskettu kokonaismäärä

Tarkastelu antaa perusteita nostaa ilmalämpöpumppujen pitoaikaa. Käytännön kokemusten pohjalta pitoajaksi on ehdotettu 15 vuotta. Tällöin noin 15 % ilmalämpöpumpuista tulisi kohdennettavaksi asumissektorin ulkopuolelle. Tämä edellyttää energiatarkasteluissa tarvittavien lämpöpumppujen käyttötapatietojen selvittämistä myös muilta sektoreilta asumissektorin lisäksi.

Lämmönlähteiden kehityksen seuranta

Asumisen energiatilastoa varten tarvitaan luotettavaa tietoa lämmönlähteiden käytöstä asuinrakennuksissa. Otantatutkimuksia tarvitaan rakennuskantarekisterin lämmönlähteitä koskevan tiedon korjaamiseksi ja lisälämmönlähteiden kuten ilmalämpöpumppujen merkityksen arvioimiseksi. Energiamurroksen myötä useiden lämmönlähteiden yhtäaikainen käyttö yleistyy. Muutosta on tarpeen seurata otantatutkimuksilla, mutta myös muiden tietolähteiden käyttöä on syytä selvittää.

Lähde: Asumisen energiankulutus 2018, Tilastokeskus

Lisätietoja: Virve Rouhiainen 029 551 3395, energia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jan Nokkala

---

Päivitetty 21.11.2019