Joukkoviestintätilasto on poiminut uuden kulutustutkimuksen tarkkatasoisesta palveluaineistosta mahdollisimman vertailukelpoisia mediakulutustietoja vuodesta 1985 alkaviin aikasarjoihin. Vuonna 2022 toteutettu kulutustutkimus on aarreaitta suomalaisten arjen ja kulutustottumusten tarkasteluun. Joukkoviestintätilaston erityishuomion saavat muutokset kotitalouksien mediakulutusmenoissa. Mikä on ennallaan, mikä muuttunut edellisestä, vuoden 2016 tutkimuksesta?

Tilastokeskuksen kulutustutkimus toteutetaan noin 5–6 vuoden välein. Luokitusmuutoksen vuoksi uudet tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia vanhempiin tutkimuksiin nähden. Pääpiirteissään tuloksia voidaan kuitenkin vertailla, jos tietoja tarkastellaan tarkimmalla 7-numerotasolla, joka on saatavilla tutkimuskäyttöön tarkoitetusta palveluaineistosta. (Lisää COICOP-luokitusmuutoksesta voi lukea Tilastokeskuksen verkkosivuilta.)

Luokitusmuutosta suuremman ongelman vertailtavuudelle tuo kuitenkin itse ilmiöalueen kehittyminen, kuten älypuhelinten nousu ja televisionkatselun muutokset. Tällä on hyvinkin paljon vaikutuksia tulosten tulkintaan, mitä tämä artikkeli pyrkii avaamaan.

Älypuhelimet ovat ottaneet paikkansa

Tuoreiden tulosten mukaan kotitalouksien kulutus joukkoviestintään oli kasvanut jonkin verran edellisestä tutkimuskerrasta vuonna 2016. Tuolloin keskimääräinen kotitalouden kulutus joukkoviestintään oli 946 euroa vuodessa, vuonna 2022 puolestaan 1 049 euroa.

Vanhaa luokitusta mukaillen joukkoviestintätilasto on raportoinut yhtenä joukkoviestinnän menona PC-laitteet, pelitietokoneet ja ohjelmat. Vielä 2010-luvulla PC-laitteiksi voitiin mieltää verraten perinteinen laitekanta (esim. pöytätietokoneet, sylitietokoneet ja tabletit) joiden kautta saattoi seurata mm. nettitelevisiota tai lukea verkkouutisia. Pelitietokoneeksi laskettiin Playstation ja vastaavat.

2010-luvun loppua kohden erilainen mobiiliteknologia ja puettavat älylaitteet ovat yleistyneet. Yleistä kehitystä kuvaa esimerkiksi ajatus, että lapset ja nuoret eivät enää ”mene nettiin”, vaan käyttävät verkkopalveluja jatkuvasti.

Älylaitteiden yleistymisestä ei ole saatavilla aivan viimeaikaista tilastotietoa. Tilastokeskus ei enää systemaattisesti seuraa kotitalouksien käytössä olevaa laitekantaa: aihepiiriä koskeva kysymyspatteristo poistettiin vuonna 2018 uudistetun kuluttajien luottamus -tilaston eli entisen kuluttajabarometrin yhteydestä. Myös väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -kyselyn yhteydessä esitetyistä laitekantakysymyksistä on viime vuosina pyritty luopumaan. (Vrt. Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu, taulukko 1.13.)

Kuluttajabarometrista selviää, että älypuhelimet yleistyivät Suomessa 2010-luvulla voimalla: Ensimmäistä kertaa asiasta kysyttäessä vuonna 2011 älypuhelimen omisti 38 prosenttia vastanneista. Vuonna 2013 älypuhelin oli 64 prosentilla ja vuonna 2015 jo 78 prosentilla. Kun asiaa kysyttiin viimeisen kerran vuonna 2018, oli älypuhelin 91 prosentilla vastanneista. Kuluttajabarometri tavoitti 15–74-vuotiaan väestön, eli iäkkäimmät putosivat kyselyn ulkopuolelle.

Taulutietokoneen eli tabletin käytössä nähdään toisenlainen kehityksen kaari. 2010-luvun alkupuolella laite yleistyi verraten reipasta tahtia, mutta 2010-luvun lopulla ja 2020-luvun alussa sen omistaminen on juuttunut aiemmalle tasolle, noin 50 prosenttiin kotitalouksista.

Älypuhelin on selvästi ottanut paikkansa suomalaisten arjessa ja mediankulutuksessa. Älypuhelimelta kuunnellaan radiota, musiikkia, podcasteja ja äänikirjoja, katsotaan videoita ja luetaan uutisia ja viihteellisempiä sisältöjä, pelataan digipelejä ja käytetään sosiaalisen median palveluita ja pikaviestimiä. (Vrt. Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu.)

Traficomin mukaan puheluiden ja tekstiviestien määrät taas ovat vähentyneet pikaviestimien yleistymisen myötä 2010-luvun alun noin 2,5 miljardista vuosittaisesta puhelusta runsaalla miljardilla vuoteen 2023 tullessa. Vastaavasti lähetettyjen tekstiviestien määrä on supistunut 2010-luvun alun 1,9 miljardista viestistä vajaaseen 400 miljoonaan vuonna 2023.

Älypuhelinten mukaantulo vaikeuttaa kulutuksen vertailua aiempaan

On perusteltua ottaa älypuhelin osaksi mediakulutusmenoja 2020-luvulla, mutta linjaus heikentää lukujen vertailtavuutta edelliseen tutkimuskertaan 2016, jolloin älypuhelin – tai mikään muukaan puhelin – ei vielä ole mukana mediakulutusmenoissa.

Osittain tämän linjauksen seurauksena suomalaisten mediakulutusmenot notkahtivat 2016 edellisestä tutkimuskerrasta vuonna 2012, jolloin mediatuotteisiin käytettiin keskimäärin lähes 1 300 euroa vuodessa. Vuoden 2016 luvuissa näkyy siis ennen kaikkea perinteisten mediatuotteiden menekin lasku, muttei vielä uusien teknologioiden nousua.

Vuoden 2022 tuloksissa taas erottuu varsin selvästi uuden teknologian esiinmarssi: kotitaloudet käyttivät edellistä tutkimuskertaa enemmän rahaa esimerkiksi äänentoistolaitteisiin eli erityisesti kaiuttimiin (+62 %) ja tv-vastaanottimiin eli ns. suuriin ruutuihin (+23 %). Äänitteisiin käytettiin myös aiempaa enemmän rahaa (+57 %), mutta fyysisten levyjen sijasta kulutus keskittyi paljolti musiikin suoratoistopalveluihin.

Jo edellä mainittuihin tietokoneisiin, kännyköihin, pelikoneisiin, e-kirjan lukulaitteisiin, puettavaan älyteknologiaan ja näihin sopiviin ohjelmistoihin ja sovelluksiin kohdistuvat menot lisääntyivät tuntuvasti (+91 %) edellisestä tutkimuskerrasta. Luvuissa on mukana myös pieni määrä luokittelemattomiin kuvan- ja äänentoistolaitteisiin käytettyjä summia, keskimäärin 23 euroa kotitaloutta kohden vuodessa (taulukko 1; ks. myös Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu, taulukko 1.15, ensimmäinen välilehti.)

Toinen vuosien välistä vertailua hankaloittava tekijä mediamaisemassa on tv-luvan korvautuminen yleisradioverolla eli Yle-verolla. Vuoteen 2013 asti televisionkatsojien maksamat tv-maksut olivat Ylen keskeinen tulonlähde. Vuoden 2013 alusta lukien yleisradiovero on korvannut televisiomaksun. Henkilöiden yleisradiovero oli vuonna 2022 tuloista riippuen enintään 163 euroa ja yhteisöjen enintään 3 000 euroa vuodessa. Veroa maksetaan riippumatta siitä, käyttääkö verovelvollinen Ylen palveluita. (Vrt. Joukkoviestintätilaston taulukkopalvelun televisioluvat-arkistotaulukko ja taulukko 5.12; Yleisradio.)

Television katseluun liittyvissä maksuissa muutoksia

Tilausvideopalveluiden yleistymisen myötä niin fyysisille videotallenteille kuin video- ja dvd-laitteillekin on aiempaa vähemmän käyttöä (tallenteet -86 %, laitteet -22 %). Yllättäen myös maksutelevisiomaksuihin käytettiin vuonna 2022 vähemmän rahaa kuin vuonna 2016 (-27 %). Kun tiedämme, että erilaisten tilausvideopalveluiden tilaaminen ja katselu on lisääntynyt tuntuvasti 2010-luvun lopulla ja 2020-luvun alussa, voi tulos herättää kysymyksiä.

Yllättävää tulosta selittää useampi tekijä. Ensinnäkin vielä 2010-luvulla tähän lukuun sisältyi kaapelitelevision perusmaksuja, joiden perimistä operaattorit ovat sittemmin vähentäneet. Toiseksi vuonna 2016 maksutelevisiomaksuihin oli erikseen lisätty sellaiset viihdepaketit, jotka oli myyty verkkoliittymän yhteydessä. Vuonna 2022 näitä maksuja ei ole koettu järkeväksi eritellä, vaan kaikki liittymien yhteydessä myydyt viihdepaketit on luokiteltu tietoliikennemenoiksi.

Toisaalta vuoden 2022 maksutelevisiomaksuihin on sisällytetty livesuoratoistopalveluiden maksut. Näiden palveluiden tarjonta ja käyttö yleistyi koronapandemian aikana.

Kolmas maksutelevisiomaksujen vähenemistä selittävä tekijä on markkinan muutos. 2020-luvun alussa tarjolla oli useita tilausvideopalveluita, joiden kuukausimaksut ovat n. 10 euroa kuukaudessa. Perinteisiin maksutelevisiopaketteihin verrattuna sisältöjä on nyt tarjolla aiempaa edullisempaan hintaan. Perinteisten maksutelevisiopalveluiden hinnat ovat joukkoviestintätilaston seurannassa olleet viime vuosina edullisimmillaan alle 30 euroa kuukaudessa, mutta kalliimmista viihdepaketeista on viime vuosina laskutettu jopa yli kaksikertaisia hintoja. (Maksu-tv-markkinan koon kehityksestä ks. Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu, taulukko 5.15.)

Neljäs selittävä tekijä kulutustutkimuksessa näkyvälle maksutelevisiomaksujen supistumiselle voi olla kulutustutkimuksen tiedonkeruun ajoitus: Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus 2020/2021 kuvaa, kuinka tilausvideopalveluita ja televisiota ylipäänsä katsottiin intensiivisesti koronapandemian aikana. Rajoitustoimien helpottaessa 2022 moni kotiinsa aiemmin sidottu keksi muutakin tekemistä kuin ohjelmien katselu.

Toisaalta vuonna 2022 nousussa olleet inflaatio ja elinkustannukset saattoivat kannustaa perkaamaan kulutusmenoja aiempaa tarkemmin ja irtisanomaan vähemmälle käytölle jääneitä palveluita. Finnpanelin tietojen mukaan jo vuonna 2021 markkinajohtaja Netflixin tilaajamäärät Suomessa supistuivat, mutta haastaja Disney+:n tilaajamäärät kasvoivat. Vuonna 2022 kasvoivat erityisesti HBO Nordicin tilaukset, mikä käy ilmi Traficomin julkaisemasta viestintäpalvelujen kuluttajatutkimuksesta.

Kulutustutkimuksen mukaan suoratoistopalveluja elokuvien ja sarjojen katseluun tilasi 41 prosenttia kotitalouksista vuonna 2022. Musiikin kuunteluun soveltuvia suoratoistopalveluita tilasi puolestaan 29 prosenttia kotitalouksista, ääni- ja e-kirjapalvelujen jäsenyys oli 14 prosentilla ja pelipalvelujäsenyys 8 prosentilla (taulukko 2).

Elokuvateatterit ja kustannusala mediakulutuksen häviäjiä vuonna 2022

Vuoden 2022 alussa elokuvateattereita oli vielä kiinni koronapandemiaan liittyneiden erilaisten kokoontumisrajoitusten vuoksi. Kulutustutkimuksen mukaan keskimääräinen kotitalous käyttikin tuolloin vähemmän rahaa elokuvateatterien lippuihin kuin vuonna 2016 (-17 %). Vuosi 2022 oli elokuvateattereille koronarajoituksista toipumisen aikaa, eikä myynti yltänyt piristyneestä loppuvuodesta huolimatta pandemiaa edeltäneelle tasolle. (Tilastokeskus, joukkoviestintä; Suomen Elokuvasäätiö.)

Kulutustutkimuksen mukaan suomalaiset ovat vähentäneet viime vuosina kulutusmenojaan myös kustannusalan tuotteisiin kuten kirjoihin (-6 %), sanomalehtiin (-24 %) ja aikakauslehtiin (-40 %). Lehdistön haastava markkinatilanne näkyy myös joukkoviestintätilaston mediamarkkinalaskelmissa, joissa tilattavien päivälehtien ja harvemmin ilmestyvien lehtien sekä aikakauslehtien myynti on madellut 2010-luvun alkupuolelta asti. (Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu, taulukko 1.1; Uutismedian liitto.)

Mediatuotteisiin ja -palveluihin kuluu vajaa kolme prosenttia kaikista kulutusmenoista

Kotitaloudet käyttivät joukkoviestintämenoihin keskimäärin vajaa kolme prosenttia kokonaiskulutusmenoistaan. Suhteellisesti eniten joukkoviestintään kuluttivat alle 65-vuotiaiden yhden henkilön kotitaloudet (3,5 %) ja matalimmin koulutettujen eli perusasteen tutkinnon suorittaneiden kotitaloudet (3 %).

Koulutustason mukaan tarkastellen euromääräisesti eniten rahaa joukkoviestintään käyttävät ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden kotitaloudet, keskimäärin 1 467 euroa vuodessa. Pienimmät menot ovat toisen asteen (ent. keskiasteen) tutkinnon suorittaneilla, 932 euroa vuodessa.

Jos verrataan kotitalouksia tulotason mukaan, kokonaiskulutusmenot vaihtelevat vuonna 2022 pienituloisimman viidenneksen vajaasta 20 000 eurosta suurituloisimman viidenneksen lähes 65 000 euroon. Keskimääräisen kotitalouden kokonaiskulutusmenot olivat noin 40 000 euroa vuodessa. Pienituloisimmilla joukkoviestintämenoihin kului 576 euroa vuodessa ja suurituloisimmilla keskimäärin tuhat euroa tätä enemmän: 1 598 euroa.

Kaikissa kotitalouksissa eniten rahaa kului tietokoneisiin, muihin laitteisiin ja ohjelmistoihin (37–51 % joukkoviestintämenoista). Toiseksi eniten rahaa kului sanomalehtiin (ml. digilehdet). Lukujen valossa vaikuttaa tosin siltä, että alimmassa tuloviidenneksessä sanomalehtitilaukset ovat verraten harvinaisia, sillä sanomalehtiin kului keskimäärin vain 59 euroa vuodessa. Muita merkittäviä kulueriä kotitalouksille olivat maksullisten tv-kanavien katselumaksut sekä tv-vastaanottimet ja oheislaitteet. Edelliseen tutkimuskertaan verrattuna kaikissa tuloryhmissä käytettiin aiempaa enemmän rahaa audiolaitteisiin ja äänitteisiin, mukaan lukien musiikin suoratoistopalvelut.

Riittääkö rahaa sisältöihin?

Kulutustutkimuksen mukaan suomalaisten kotitalouksien tietoliikennemenot eli kulutus informaatio- ja viestintäpalveluihin sekä laitteiden korjauskuluihin oli vuonna 2022 keskimäärin runsaat 1 000 euroa vuodessa (Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu, taulukot 1.15, 1.16 ja 1.17). Tietoliikennemenoihin on tässä laskettu mm. matkaviestintäpalvelut (keskimäärin 482 €/kotitalous), nettiyhteydet (211 €/kotitalous) ja audiovisuaalisten suoratoistopalveluiden tilaukset ja sisältöjen vuokraus (146 €/kotitalous). Näin tarkasteltuna tietoliikennemenoissa on pientä päällekkäisyyttä pelkkää joukkoviestintää koskevien kotitalousmenojen kanssa.

Matkapuhelinmaksuja ja nettiyhteyttä ei ole joukkoviestintätilaston laskelmassa sisällytetty mediakulutusmenoihin; voihan puhelimella ja netin kautta tehdä myös monia muita asioita kuin seurata verkkomediaa ja somea. Samalla tämäkin esimerkki osoittaa, että rajanveto mediakulutuksen ja muun kulutuksen välillä on vaikeaa. Miksi matkapuhelinmaksuja ja nettiyhteyksiä ei ole mukana, jos laitekanta on laskettu mukaan? Pitäisikö nekin sisällyttää laitekantaan, sillä eihän puhelimella voi tehdä paljoakaan ilman liittymää – ellei sitten käytä ainoastaan avoimia ja maksuttomia verkkoyhteyksiä?

Suurin osa suomalaisten kotitalouksien mediakulutuksesta on joukkoviestintätilaston laskentatavan mukaan todellakin laitekantaan liittyviä menoja. Keskimääräisessä kotitaloudessa laitteisiin meni 56 prosenttia kaikista mediakulutusmenoista vuonna 2022 (1 049 euroa/v), kun laitteisiin on luettu äänen toisto- ja tallennuslaitteet, tv-vastaanottimet ja oheislaitteet, video- ja DVD-laitteet sekä PC-laitteet, pelitietokoneet ja ohjelmat (vrt. taulukko 1, alaviitteet). Edellisillä – vuodesta 1985 tehdyillä – tutkimuskerroilla sisältöjen osuus mediakulutusmenoista on vaihdellut 64 ja 73 prosentin välillä (taulukko 3).

Mediasisältöihin kului keskimääräisessä kotitaloudessa vuonna 2022 runsaat 460 euroa vuodessa, eli lähes 400 euroa vähemmän kuin vuonna 2012 ja lähes 140 euroa vähemmän kuin vuonna 2016. Sisältöihin käytettyjen euromäärien supistumista selittää osittain se, ettei tv-lupien poistuttua Yle-veroa sisällytetä enää mediakulutusmenoihin. Toisaalta kun Yle-vero oli enintään 163 euroa aikuista kohden vuonna 2022 ja suomalaiset kotitaloudet ovat verraten pieniä – keskimäärin 1,88 henkilöä vuonna 2022 – on sisältöihin liittyvä kulutus joka tapauksessa vähentynyt, vaikka Yle-vero huomioitaisiinkin laskelmissa.

Millaisista mediasisällöistä suomalaiset kotitaloudet nykyään maksavat? Merkittävimmät mediasisältöihin liittyvät kuluerät olivat vuonna 2022 sanomalehtien tilaukset ja irtonumerot, 14 prosenttia mediakoulutusmenoista, ja maksullisten tv-kanavien katselumaksut, 10 prosenttia mediakulutusmenoista (vrt. taulukko 1).

Tilastokeskuksen joukkoviestintätilaston Uutismedian liitolta keräämistä tiedoista käy ilmi, että tilattavien sanomalehtien hinnat nousivat voimakkaasti 2010-luvulla (Vrt. Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu, taulukko 2.13). Kulutustutkimuksen tietojen perusteella uskollisimmin lehtitilauksista maksavat eläkeläistaloudet, mutta niilläkin rahankäyttö lehtiin väheni vuosien 2016 ja 2022 välillä. Kun keskimäärin kotitaloudet käyttivät sanomalehtiin 151 euroa vuonna 2022, ei tilastotiedon valossa tällaisella summalla saa edes normaalihintaista päivälehden digitilausta, painetusta lehdestä puhumattakaan.

Keskimääräinen 103 euron vuosikulutus maksutelevisiopalveluihin vihjaa, ettei kotitalouksilla keskimäärin ole tapana tilata useampia palveluita kerrallaan. Kulutustutkimuksen tietojen perusteella selvästi harvempi kuin joka toinen kotitalous tilasi vuonna 2022 elokuvien ja sarjojen suoratoistopalveluita. Tämän lisäksi muuntyyppisten suoratoistopalveluiden tilaaminen on tätäkin harvinaisempaa. Keskiarvojen taakse piiloutuu toki monenlaisia kotitalouksia ja kulutustottumuksia.

Yhteenvetona voinee todeta, että kilpailu kuluttajien huomiosta ja rahapussista tullee jatkumaan tiukkana. Perinteinen kotimainen media – niin kaupallinen kuin julkinenkin palvelu – kilpailee tässä kansainvälisten jättien tarjonnan kanssa.

Tilannekuvan muodostamisessa lienee huomionarvioista, että verraten harvoilla kotitalouksilla on edelleenkään suoratoistopalveluiden tilauksia. Tiukassa taloustilanteessa kaikenlaiset tilaukset harkitaan huolellisesti. Niin uutisten kuin ajanvietteenkin osalta maksuton tai julkinen palvelu lienee monille tärkein, ellei ainoa kanava mediasisältöjen seuraamisessa. Laitekantaa koskevien tietojen perusteella puolestaan vaikuttaisi siltä, että näihin satsataan kaikentyyppisissä kotitalouksissa.

⁠Kirjoittaja on yliaktuaari ja tuottaa kulttuuri- ja joukkoviestintätilastoja Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastot-osastolla.

Lisää tietoja kulutustutkimuksesta ja tiedonkeruusta on saatavilla kotitalouksien kulutus -tilaston verkkosivuilta. Pitkät, vuodesta 1985 lähtevät aikasarjat mediakulutusmenoista ovat saatavilla joukkoviestintätilaston taulukkopalvelun taulukoista 1.15, 1.16 ja 1.17 (päivitetty 28.11.2024).

Lähteet

Pitkänen, Ella & Saarenmaa, Kaisa (2021). Mobiiliteknologia mullisti lasten arjen – nettiin ei mennä, vaan siellä ollaan. Tieto&trendit -artikkeli 17.12.2021.

Pitkänen, Ella (2022). Korona toi esittävän taiteen koteihin, mutta miltä näyttää digitaalisten teatteri-, tanssi- ja musiikkinäytösten tulevaisuus? Tieto&trendit -artikkeli 29.12.2022.

Suomen Elokuvasäätiö

Tilastokeskus (2022). Joukkoviestintämarkkinat palautuivat pandemiaa edeltäneelle tasolle vuonna 2021. Tiedote 24.11.2022.

Tilastokeskus (2023). Näyttöruutujen äärellä kului vuonna 2021 enemmän aikaa kuin koskaan aiemmin. Tiedote 8.3.2023.

Tilastokeskus, joukkoviestintä

Tilastokeskus, joukkoviestintätilaston taulukkopalvelu

Tilastokeskus, kotitalouksien kulutus

Tilastokeskus, väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö

Traficom (2024). Puhelinpalvelujen käyttömäärät. [Päivitetty 12.4.2024]

Uutismedian liitto

Yleisradio. Talouden luvut 2022.

Kuvion 1 luokkien määritelmät

⁠1) Äänen toisto- ja tallennuslaitteet sisältävät stereosarjat, kaiuttimet, cd-soittimet ja -nauhurit. Vuonna 2022 sisältää COICOP-luokan 08_1_4_0_1_4 Stereosarjat, kaiuttimet, cd-soittimet ja -nauhurit. Vanha luokitus: A09111 Äänen tallennus- ja toistolaitteet.

2) TV-vastaanottimet ja oheislaitteet sisältää vuonna 2022 COICOP-luokan 08_1_4_0_1_1 Televisiot. Vanha luokitus: A0911201 Televisiot ja digisovittimet, A0911203 Satelliittiantennit.

3) Video- ja DVD-laitteet sisältää myös kotiteatterijärjestelmät. Vuonna 2022 sisältää COICOP-luokat: 09_5_2 Audiovisuaaliset välineet ja 08_1_4_0_1_3 Kotiteatterijärjestelmät. Vanha luokitus: A09112S1 DVD-laitteet, kotiteatterit ja videonauhurit.

4) Maksullisten tv-kanavien katselumaksut sisältää vuoteen 2016 paitsi maksu-tv-kanavien katselumaksut myös kaapelitelevision perusmaksut ja internet-liittymien yhteydessä myydyt viihdepaketit. Vuodesta 2022 viihdepaketit ja niihin kytkeytyvät liittymät sisältyvät tietoliikennemenoihin (COICOP-luokka 08_3 Informaatio- ja viestintäpalvelut). Operaattorien mukaan kaapelitelevision liittymismaksuista on pitkälti luovuttu 2010-luvun lopulla. Vuonna 2022 sisältää COICOP-luokat: 08_3_9_2_1_1 Maksullisten tv-kanavien katselumaksut ja suoratoistopalvelut, 08_3_9_2_1_3 Livesuoratoistopalvelun käyttömaksu sekä 08_3_9_2_1_4 Muiden sovelluksien käyttömaksut. Vanha luokitus: A0942302 Maksullisten tv-kanavien katselumaksut ja em. lisäykset.

5) Äänitteet sisältää CD- ja äänilevyt, netistä ladatun musiikin ja musiikkipalvelut. Vuonna 2022 sisältää COICOP-luokat: 09_5_2_0_0_1 CD-levyt ja äänilevyt sekä 08_3_9_2_1_2 Musiikkipalvelut. Vanha luokitus: A09141S1 CD- ja äänilevyt, netistä ladattu musiikki, A0914104 Äänitetyt kasetit ja nauhat ja A0914105 Äänittämättömät kasetit ja nauhat.

6) Videotallenteet sisältää fyysiset tallenteet. Vuoteen 2016 asti sisältää tallenteiden vuokran. Vuonna 2022 sisältää COICOP-luokan 09_5_2_0_0_2 DVD-, Blu ray- ja 4K Ultra HD -levyt. Vanha luokitus: A09141S2 DVD-levyt ja videokasetit, A0942303 DVD-elokuvien, television ym. vuokra.

7) Elokuvat sisältää vuonna 2022 COICOP-luokan 09_6_1_0_0_1 Elokuvaliput. Vanha luokitus: A0942103 Elokuvat ja elokuvakerhot.

8) Kirjat sisältää ladatut e-kirjat. Vuonna 2022 sisältää COICOP-luokan 09_7_1 Kirjat. Vanha luokitus: A0951 Kirjat.

9) Sanomalehdet sisältää vuonna 2022 COICOP-luokan 09_7_2_1 Sanomalehdet. Vanha luokitus: A09521S1 Sanomalehdet.

10) Aikakauslehdet ja sarjakuvat sisältää vuonna 2022 COICOP-luokan 09_7_2_2 Aikakauslehdet. Vuodesta 2022 lähtien sarjakuvia ei ole eritelty aineistossa. Vanha luokitus: A09521S2 Aikakauslehdet, A09521S3 Sarjakuvalehdet.

11) PC-laitteet, pelitietokoneet, ohjelmat sisältää erilaiset tietokoneet, E-kirjan lukulaitteet, puettavat älylaitteet, videopelitietokoneet, -konsolit, -sovellukset ja -ohjelmistot. Vuodesta 2022 lähtien mukana myös matkapuhelinlaitteet, koska älypuhelinten kehityksen myötä näitä laitteita on alettu käyttää median seuraamiseen. Vuonna 2022 suomalaiset kotitaloudet käyttivät matkapuhelinlaitteisiin keskimäärin 147 euroa. Lisäksi vuodesta 2022 mukana on myös luokittelemattomat kuvan- ja äänentoistolaitteet. Vuonna 2022 sisältää COICOP-luokat: 08_1_2 Matkapuhelinlaitteet, 08_1_3 Tietojenkäsittelylaitteet, 08_1_9 Muut informaatio- ja viestintätekniset laitteet ja lisävarusteet, 08_2 Ohjelmistot, pl. pelit, 09_2_1_1 Videopelitietokoneet, -konsolit, -sovellukset ja -ohjelmistot, 08_1_4_0_1_9 Muut kuvan- ja äänentoistolaitteet. Vanha luokitus: A0913 Tietojenkäsittelylaitteet, A0915 Televisioiden, tietokoneiden ym. korjaus.

12) TV-luvat on vuoden 2013 alusta korvattu yleisradioverolla, jota ei lasketa kotitalouden kulutusmenoihin.