Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tuoreiden tietojen mukaan vuonna 2025 työllisten määrä laski hiukan. Vuoden 2025 tietoja julkaistaessa maakunnittaiseen vertailuun lisättiin työllisyysaste myös 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Tätä ikäryhmää käytetään eniten kansainvälisessä työllisyysasteen vertailussa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaista maakunnittainen työllisyyskehitys on ollut. Taustalla vaikuttavina syinä – mutta ei suorina selityksinä työllisyysasteen eroille – mainitsen eräitä työllistäviä hankkeita tai vastaavasti taantuvia aloja.

Lukujen tulkinnassa on hyvä muistaa, että työllisyys koskee alueella vakinaisesti asuvia henkilöitä. Maakunta voi myös työllistää alueen ulkopuolelta tulevia pendelöijiä, mutta nämä lasketaan työllisiksi siinä maakunnassa, jossa he asuvat.

Korkeimmat työllisyysasteet ikäluokassa 20–64 löytyvät Keski-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta, joissa luku kipusi 82 prosenttiin vuonna 2025 (kuvio 1). Vastaavasti Pohjois-Karjalassa se oli tasan 70 prosenttia ja Kymenlaaksossa 70,6 prosenttia.

Pohjanmaan ja Keski-pohjanmaan työllisyysaste on ollut korkea jo pitkään. Yksittäisinä esimerkkeinä työllistävistä hankkeista Elinvoimakeskuksen alueelta voisi mainita Vaasan seudun energiaklusterin kehittymisen, tai akku- ja kemianteollisuuden investointiaallon Kokkolassa sekä tuulivoiman rakentamisen.

Toisentyyppinen rakennemuutos koettelee Kymenlaaksoa, jossa perinteiset työllisyyden veturit kuten metsäteollisuus ja tavaran kauttakulkuliikenne ovat olleet vaikeuksissa. Pohjois-Karjalan työllisyyden ongelmaksi mainitaan paikallisessa Työvoimabarometrissä muiden muassa Ukrainan kriisin vaikutus rajamaakunnan talouteen.

Myös muutokset erisuuntaisia

Kuten tiedetään, maakuntien asukasluku vaihtelee huomattavasti. Kun Uudellamaalla asuu 15–74-vuotiasta väestöä 1,35 miljoonaa, niin Keski-Pohjanmaalla sitä on 47 000 (vuoden 2025 keskiarvot). Muutokset suurissa maakunnissa vaikuttavat siksi koko maan työllisyysasteen keskiarvoon huomattavasti, kun taas pienimpien maakuntien vaikutus on pieni.

Työllisten lukumäärän väheneminen koko maassa oli vuonna 2025 edellisvuoteen verrattuna pienehkö eli 12 000, mutta työllisyyden suunta on ollut jo muutaman vuoden aleneva: vuonna 2022 työllisyysaste (20–64-vuotiaat) oli nykyistä 76,0 prosenttia korkeampi eli 78,1 prosenttia.

Pienissä maakunnissa jo tuhannen työllisen muutos vaikuttaa selvästi työllisyysasteeseen, koska väestön määrä on myös pieni. Tuhat on myös pienin luku, jota työvoimatutkimuksen estimaateissa käytetään, ja luku on pyöristys.

Alla olevassa taulukossa on pyritty havainnollistamaan, missä maakunnissa työllisyysasteen muutos vuodesta 2022 vuoteen 2025 on merkittävä. Työvoimatutkimuksen vuosiestimaateissa ei ilmoiteta alle kolmen tuhannen työllisen määrää. Kun tämä otetaan huomioon, niin useiden maakuntien työllisyysasteen muutokseen tulee suhtautua varauksella, ja osaa muutoksista ei voida pitää merkitsevinä (taulukko 1).

Esimerkiksi Etelä-Savon työllisyysasteen nousua kannattaa selvittää tarkemmin myöhemmin (17.12.2026) julkaistavan rekisteritiedon eli työssäkäyntitilaston avulla.

Uusimaa ei erotu työllisyysasteellaan (76,6 %) suuresti koko maan keskiarvosta, mutta työllisyysasteen kehitys on ollut siellä alavireinen. Väestöltään suurena maakuntana sillä on iso merkitys koko maan työllisyysasteen keskiarvoon.

Kuten esimerkiksi Uudenmaan liitto toteaa tilanne- ja kehityskuvassaan (pdf), väestön kasvu Uudellamaalla on jatkunut voimakkaana, ja siitä suurin osa on nettomaahanmuuttoa. Ulkomaalaistaustaisten työllistyminen on ollut muuta väestöä heikompaa, millä on osaltaan vaikutus työllisyysasteen laskuun. Maahanmuutto on yksi tekijä, jonka vaikutusta työllisyyteen pitää arvioida tarkemmin.

Myöskään yhden toimialan työllisyyden pienentyminen ei selitä yhden maakunnan kohdalla kaikkea, ellei sellaista voida erikseen osoittaa. Esimerkiksi sote- ja palvelualojen on usein mainittu heikentävän työllisyyskehitystä, mutta vuonna 2025 sote-alalta väheni koko maan osalta lopulta 5 000 työllistä. Suurin menettäjä oli kaupan ala 10 000 työllisellä, ilmenee työvoimatutkimuksen vuosikatsauksesta.

Pirkanmaalla vuoden 2022 suhteellisen vahva työllisyysaste, 78,7 prosenttia, oli valahtanut 74,9 prosenttiin vuonna 2025. Syitä voi hakea esimerkiksi rakentamisen pitkästä taantumasta.

Pohjois-Savo on ollut myös laskevan työllisyysasteen maakunta. Esimerkiksi Maakuntaliiton Tilanne- ja kehityskuva ei osoita mitään selvää yksittäistä heikkoutta, eikä Elinvoimakeskuksen työllisyyskatsaus erittele syitä työttömyyden kasvulle.

Huomio kiinnittyy alueen veturin eli Kuopion korkeaan työttömyysasteeseen (12,7 %), mutta varsinkin Varkauden (15,8 %). Työllisuuskatsauksen tiedot työttömyydestä pohjautuvat työttömiksi työnhakijoiksi rekisteröityneiden määriin, eivät työvoimatutkimukseen.

Luvut voivat olla osoituksia työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmasta, jossa jäljellä olevat avoimet työpaikat ja työtä hakeva työvoima eivät kohtaa toisiaan. Toisaalta Pohjois-Savon kokoisessa maakunnassa työllisyyden laskulla jo muutamalla tuhannella on selvä alentava vaikutus työllisyysasteeseen.

Satakunta antaa mallia

Suomen työllisyydessä voisi sanoa toteutuvan ”ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin” vuonna 2025. Tästä käy esimerkkinä lopuksi Satakunnan kasvanut työllisyysaste 76,0 prosentista (2022) 79,4 prosenttiin (2025).

Satakunnan talouskatsaus (pdf) luo näkymää vuoteen 2024, mutta vuotta 2025 koskeva katsaus antanee aikanaan mielenkiintoista tietoa, täsmääkö työvoimatutkimuksessa näkyvä Satakunnan positiivinen työllisyyskehitys maakunnan oman analyysin kanssa – ja voiko siitä ottaa jotakin oppia muualle maahan.

Koko maassa vuoden 2025 työllisyyden laskun jääminen 12 000:een lienee nykyisessä taloustilanteessa kuin “torjuntavoitto”, kun samaan aikaan työttömien määrä nousi 39 000:lla.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastoissa työvoimatutkimuksen parissa.