Siirry etusivulle - Tilastokeskus
Tieto&trendit - etusivulle

Miten kaikki toimiikaan – kriittisyys on tarpeen, niin myös kiitollisuus

Jouni Kotkavuori, Woody Guthrie Center, Tulsa Oklahoma, 2022. Kuvan ottaja: Suvi Kotkavuori
Kuva: Suvi Kotkavuori

Olen tukeutunut tuhannen ihmisen työpanokseen työmatkallani. Kadut on päällystetty, lumet aurattu, kohtalainen järjestys vallitsee, kaikki toimii.

Bussissa vanhempi kouluttaja opastaa jo sujuvalla suomen kielellä aloittelevaa kuskia, josta näen vain rattia pitelevän mustan käden paikaltani.

Siivooja ajaa metron laituria kiiltäväksi. Junassa tarkastajat hoitavat hommaansa, valtaosalla lippu onkin hankittu matkalla töihin.

Ei ole itsestään selvää että kaikki toimii. Se näkyy tilastoistakin: lähes mittarilla kuin mittarilla kuulumme onnenpekkoihin maailmassa. Monilla muilla on ainakin numeroiden valossa asiat heikommin.

Mutta näkyyhän tilastoista myös paljon epäkohtia: työttömyyttä, lapsiperheiden köyhyyttä, kestämätöntä ympäristön kuormitusta, luontokatoa...

Ja hyvilläkin asioilla on kääntöpuolensa: mitä suuremmat tulot, sitä suurempi ekologinen jalanjälki. Luomamme koneisto uhkaa tehdä selvää koko planeetasta ja meistä sen asukkaistakin.

On siis tarpeen olla kriittinen, mutta hyvä olla myös kiitollinen. Ihmiskunnan isossa kuvassa ja pitkässä juoksussa olemme saaneet elää poikkeuksellisia aikoja, valo- ja varjopuolineen.

Itse olen kiitollinen vuosista, jotka olen saanut työskennellä toimittajana Tilastokeskuksessa, mutta myös monenlaisissa muissa hommissa.

Yli puoli vuosisataa sitten aloitin palkkatyöurani pienellä kauppapuutarhalla. Sen jälkeen työskentelin satamassa, leipomossa, muovitehtaalla, mainostenjakajana, psykiatrisen sairaalan yövahtimestarina, soittajanakin ennen kuin sekalaisten opintojen jälkeen päädyin lehtimieheksi.

Olen kiitollinen kokemuksista ja kohtaamisista, joita nuo varhaiset työpaikat antoivat eväikseni – elannon lisäksi.

Toimittajan hommat aloitin paukuttamalla kirjoituskonetta, jota reaaliaikaiseksi tulostimeksi naureskeltiin tietokoneiden tultua kuvaan. Työskentelin paikallislehdessä ja -radiossa, tovin teeveessäkin, suurimman siivun kuitenkin Tilastokeskuksessa. Täällä oli 1980-luvun lopussa keksitty, että aikakauslehti olisi nykyaikainen tapa välittää tilastotietoa ja sen taustoja laajemmalle yleisölle.

Tein 1990-luvun alussa Tietoaika-lehteä. Olimme autuaan tietämättömiä, että samoihin aikoihin voittokulkuaan aloittanut World Wide Web muuttaisi kaiken aikakauslehtienkin osalta. Niitä kuitenkin syntyi vielä Tilastokeskukseenkin useita (Tietoajan lisäksi mm. Hyvinvointikatsaus, Economic Trends ja Kuntapuntari), ja palattuani piipahdukselta kaupallisen median puolelle niistä vähin erin fuusioitiin Tieto&trendit-lehti. Sen osa oli sitten monien muiden tavoin muuttua nettilehdeksi 2010-luvun edetessä.

Jätepaperiin päätyneet niteet – kiitos kuskit ja käsittelijät – eivät tietenkään ole se juttu. Olen täällä tilastovirastossa osaltani saanut olla edistämässä kulttuuria, jossa asiantuntijat jakavat tietämystään virallisia lukuja laajemmin ja syvemmin. Siitä olen iloinen.

Tilastoja avaavien artikkelien ja blogien (enpä itse olisi ”urani” alussa uskonut päättäväni sen bloggaajana) kirjoittaminen tuo lisäarvoa Tilastokeskukseen laitettaville verovaroille. Se palvelu jatkuu, siitäkin olen iloinen.

Erityisen iloinen olen työtovereista, joiden kanssa olen tätä työtä saanut tehdä. Tilastojen synty on samanlainen ihme – monilta osin näkymätön – kuin aamulla matkaaminen halki toimivan kaupungin.

Lukuisien tietojen antajien, kerääjien, käsittelijöiden, ohjelmoijien, tarkistajien ja analysoijien työn tuloksena meillä on käytettävissämme lukuja, jotka parhaalla käytettävissä olevalla tavalla kertovat, paljonko hinnat ja palkat ovat nousseet, onko taloutemme taantumassa, miten meillä menee suhteessa naapureihin...

Ja koska luvuilla on eittämättömät puutteensa, vielä yhdet ammattilaiset kehittävät niitä paremmiksi. Ja sitten tilastoasiantuntijat valistavat mediaa ja kansalaisia myös tilastojen käyttökelpoisuudesta ja rajoituksista Tieto&trendit-blogissa.

Jättäessäni tämän pikku palstan nuorempien viljeltäväksi olen kiitollinen – tilastojen valossa vastuullisesti hoidetun eläkejärjestelmämme lisäksi – siitä että olen saanut tarkkailla maailmaa tästä kriittisestä vinkkelistä.

Kiitokset kaikille!

Kirjoittaja oli Tieto&trendit-verkkolehden toimittaja.

Woody Guthrie Centerin edustalla Tulsassa, Oklahomassa. ”Guthrie osasi yhdistää kriittisyyden ja kiitollisuuden yksinkertaisissa lauluissa. Sellaisia haluaisin itsekin sepitellä eläkepäivinäni…”

Avainsanat:

Miksi tätä sisältöä ei näytetä?

Tämä sisältö ei näy, jos olet estänyt evästeiden käytön. Jos haluat nähdä sisällön, tarkista evästeasetuksesi.