Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Julkaistu: 14.11.2019

Avioituvuuden aleneminen kiihtyi

Tilastokeskuksen mukaan avioituvuuden aleneminen voimistui vuonna 2018. Koko maan tasolla eri sukupuolta olevien parien avioituvuuden suunta on ollut jo yli vuosikymmenen vähenevä. Viime vuosina avioituvuuden vähentymistä on hidastanut uudelleenavioituvuuden pysyminen ennallaan. Vuonna 2018 uudelleenavioituvuuskin aleni, ja kun avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon jatkoi vähenemistään, kääntyi koko avioituvuus aiempaa jyrkempään laskuun. Kuviossa esitetään naisten avioituvuuden kehitystä, koska se on samanlainen kuin miesten. Miesten mukaan lasketut luvut ovat vain suuremmat kuin naisten.

Avioituvuus¹, avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon² ja uudelleenavioituvuus³ 1990–2018, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus¹, avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon² ja uudelleenavioituvuus³ 1990–2018, puolisot eri sukupuolta
1. Avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa naista kohti.
2. Ensimmäisen avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta naimatonta naista kohti.
3. Uudelleen avioituneet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 naimisissa ollutta naista kohti.

Vuonna 2018 uudelleen avioituneiden naisten määrä pieneni lähes 750:lla ja miesten määrä vähän yli 900:lla edelliseen vuoteen verrattuna ollen naisilla 5 500 ja miehillä 5 600 avioitunutta. Viimeisen runsaan 10 vuoden aikana uudelleen avioituneiden vuosimuutokset ovat olleet yleensä määrällisesti pieniä, paitsi edellä mainittu muutos vuonna 2018, ja tätä ennen vuonna 2013, jolloin uudelleen avioituneiden naisten määrä pieneni 1 100:lla ja vastaavasti miesten määrä lähes 1 000:lla.

Uudelleenavioituvuuskin kääntyi laskuun

Naisilla ensimmäisten avioliitojen osuus kaikista solmituista avioiliitoista oli 75 prosenttia vuonna 2018. Osuus on pysynyt 75–77 prosentissa koko 2000-luvun. Näin ollen ensimmäisten avioliittojen avioituvuuden painoarvo koko avioituvuuden kehityksessä on suuri ja määrää paljolti sen suuntaa. Yleensä uudelleenavioituvuus vain joko lieventää alenevaa suuntausta tai sitten voimistaa sitä. Vuonna 2018 uudelleenavioituvuus aleni, mikä voimisti koko avioituvuuden laskua.

Ensimmäisen avioliiton solmineiden keski-ikä on pitkään noussut, mikä tarkoittaa avioitumisen siirtymistä yhä vanhemmalle iälle. Vuonna 2018 keski-ikien pitkään jatkunut nousu pysähtyi kummallakin sukupuolella. Ensimmäisen avioitumisen myöhentyminen näkyy hyvin ensimmäisen avioliiton ikäryhmittäisten avioituvuuslukujen kehityksestä: 20–34-vuotiaiden avioituvuus on viime vuosina yhä alentunut. Näiden ikäluokkien avioituvuuden kehitys painaa koko avioituvuudenkin alenemaan.

Vuonna 1990 ensimmäisen avioliiton solmineista naisista 74 prosenttia oli 20–34-vuotiaita, vuonna 2018 osuus oli enää 55 prosenttia. Vastaavan ikäisillä miehillä on samanlainen kehitys, prosenttiosuus pienenee 88:sta 65:een.

Vuonna 1990 ensimmäisen avioliiton 35-vuotiaana tai sitä vanhempana solmineiden naisten osuus oli kuusi prosenttia ensimmäisistä solmituista avioliitoista, vuonna 2018 osuus oli kasvanut 25 prosenttiin pysyen samana kuin edellisenä vuonna. Vastaava osuus miehillä suureni 10 prosentista 34:ään. Nämä suurenevat osuudet näkyvät myös ensimmäisen avioliiton ikäryhmittäisten avioituvuuslukujen nousevina suuntauksina 35-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Vuonna 2018 vanhempien ikäryhmien avioituvuuden nousu kuitenkin taittui ja oli edellisvuotta pienempi.

Vaikka avioituvuus ensimmäiseen liittoon on suhteellisesti lisääntynyt huomattavasti vanhemmissa ikäryhmissä, niin solmittujen liittojen määrä ei ole suuri: 50–64-vuotiailla naisilla oli 490 ensimmäisen avioliiton solmimista, mikä vastaa kolmea prosenttia solmituista ensimmäisistä avioliitoista vuonna 2018. Se on yhtä suuri osuus kuin edellisenä vuonna.

Avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon naisen iän mukaan 1990–2018, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus ensimmäiseen avioliittoon naisen iän mukaan 1990–2018, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus vähentynyt kaikissa koulutusryhmissä

2000-luvulla avioituvuus oli korkeimmillaan vuonna 2008, minkä jälkeen sen suunta on ollut vähenevä. Vaikka koulutusryhmien välillä on eroa avioituvuudessa, niin avioituvuuden aleneminen näyttää edenneen samalla tavalla kaikissa koulutusryhmissä vuoteen 2018 saakka. Miesten avioituvuuden kehitys koulutusryhmittäin on samanlainen kuin naisten, mutta avioituvuus on suurempaa, ks. liitekuvio 1.

Tiedot koskevat vain Suomessa syntyneitä naisia ja miehiä. Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä puuttuu osa ulkomailla suoritetuista tutkinnoista, minkä takia monien ulkomailla syntyneiden tutkintotiedot ovat puutteelliset.

Suomessa syntyneiden naisten avioituvuus¹ koulutusasteen mukaan 2008–2018, puolisot eri sukupuolta

Suomessa syntyneiden naisten avioituvuus¹ koulutusasteen mukaan 2008–2018, puolisot eri sukupuolta
1. 20–64-vuotiaiden 5-vuotisikäryhmittäisten avioituvuuslukujen summa kerrottuna viidellä. Ikäryhmittäisten avioituvuuslukujen jakajana ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyssä parisuhteessa olevat naiset.
2. Sisältää erikoisammattitutkinnot.

Vain Päijät-Hämeessä avioituvuus ennallaan

Päijät-Hämettä lukuun ottamatta avioituvuus oli vähäisempää kaikissa maakunnissa vuonna 2018 kuin vuonna 2017. Vihille mentiin suhteellisesti vilkkaimmin Pohjanmaalla ja vähiten Etelä-Savossa vuonna 2018. Avioituvuus väheni suhteellisesti eniten Pirkanmaalla, 13 prosenttia.

Avioituvuus¹ maakunnittain² ja koko maassa 2017 ja 2018, puolisot eri sukupuolta

Avioituvuus¹ maakunnittain² ja koko maassa 2017 ja 2018, puolisot eri sukupuolta
1. Avioliiton solmineet naiset vastaavan keskiväkiluvun 1 000 yli 15-vuotiasta ei-naimisissa ja ei-rekisteröidyssä parisuhteessa olevaa naista kohti.
2. Aluejako 1.1.2019.

Kansainväliset avioliitot vähenivät hieman

Koko maan avioituvuuden aleneminen näkyi myös kansainvälisten avioliittojen vähenemisenä. Suomessa vakinaisesti asuvista suomalaistaustaisista naisista seitsemän prosenttia avioitui ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa vuonna 2018. Vuotta aiemmin osuus oli hieman suurempi, 7,5 prosenttia. Yleensä ottaen suomalaistaustaisten naisten kansainvälisten avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista on kuitenkin vähitellen suurentunut. Vuosina 1990–2000 em. osuus oli 4–5 prosentin tasolla.

Suomalaistaustaisten miesten ja ulkomaalaistaustaisten naisten solmimien avioliittojen osuuden kehitys kaikista solmituista avioliitoista on samanlainen kuin suomalaistaustaisten naisten ja ulkomaalaistaustaisten miesten. Suomessa vakinaisesti asuvien suomalaistaustaisten miesten ja ulkomaalaistaustaisten naisten solmimien avioliittojen osuus kaikista solmituista avioliitoista väheni 7,1 prosentista 5,9 prosenttiin vuonna 2018.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten välisistä avioliitoista ja avioeroista on enemmän tietoa Maahanmuutto ja kotoutuminen –teemasivuilla .

Edelleen lähes neljä kymmenestä ensimmäisestä avioliitosta päättyy eroon

Vuonna 2018 todennäköisyys, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli 37 prosenttia, mikä on yhden prosenttiyksikön pienempi kuin 2017. Vuoden 2018 luku on samalla tasolla kuin vuosina 2005–2017, jolloin se on vaihdellut 38:n ja 40:n prosentin välillä. Kiinnostava yksityiskohta on, että ensimmäisen avioliiton päättyminen leskeyteen on hieman todennäköisempää kuin avioliiton päättyminen avioeroon. Edellä mainitut todennäköisyydet perustuvat eri sukupuolta olevien avioparien yhden vuoden tapahtumiin, joiden avulla tuotetaan tapahtuman toteutumisen todennäköisyys. Tällöin esim. eronneisuus saadaan tiivistettyä yhteen lukuun. Samansuuntaisiin tuloksiin päästään seuraamalla eri vuosina eri sukupuolta olevien solmimien avioliittojen päättymistä eroon keston mukaan, mutta tällöin eronneisuuslukuja on yhtä monta kuin avioliiton solmimisvuosia.

Yleiskuva on se, että 1990-luvulta lähtien avioeronneisuus avioliiton keston mukaan näyttää olevan hyvin samanlaista eikä siten riipu avioliiton solmimisvuodesta. Esimerkiksi vuosina 1990–2008 solmituista avioliitoista viidesosa oli päättynyt eroon yhdeksäntenä vuonna.

Aivan viime vuosilta näyttäisi kuitenkin olevan viitteitä, että eronneisuus avioliiton alkuvuosina voisi olla hieman pienentymässä. Esimerkiksi vuonna 2014 solmituista avioliitoista 4,7 prosenttia päättyi eroon kolmantena avioliittovuotena, kun taas vuonna 2016 solmituista avioliitoista 4 prosenttia. Vastaavasti toisena avioliittovuotena päättyi eroon vuonna 2014 solmituista liitoista 1,7 prosenttia ja vuonna 2017 solmituista 1,3 prosenttia. Tämä 0,4 prosenttiyksikön muutos on pieneltä tuntuva, mutta pienissä lukumäärissä suhteellisesti suuri, 24 prosenttia.

Eräinä vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertymä vuoden 2018 loppuun mennessä, puolisot eri sukupuolta

Eräinä vuosina avioliiton solmineiden naisten avioerokertymä vuoden 2018 loppuun mennessä, puolisot eri sukupuolta

Eronneiden osuus oli pitkään suurinta 1985 avioliiton solmineilla, kunnes vuonna 1989 solmituista avioliitoista muutaman kymmenyksen suurempi osuus oli päättynyt eroon vuoteen 2017 mennessä. Järjestys ole muuttunut vuoden 2018 aikana. Vuonna 1989 solmituista avioliitoista 41,7 prosenttia oli päättynyt avioeroon vuoden 2018 loppuun mennessä. Sen sijaan vuonna 1988 avioliiton solmineiden eronneiden osuus on nykyisin yhtä suuri kuin 1985 solmineiden eronneiden osuus, 41,2 prosenttia. 40 prosentin eronneiden prosenttiosuuteen päätyvät myös edellä mainittujen vuosien lähivuosina avioliiton solmineet: 1982–1984, 1986–1987 ja 1990–1993. Mikäli eronneisuus pysyy samalla tasolla kuin se on jo pitkään ollut, on hyvin mahdollista, että myös muut 1980-luvun ja 1990-luvun avioliittokohortit yltävät samalle tasolle eronneisuudessa kuin vuonna 1985 ja 1989 avioliiton solmineet.

Avioeron riski kasvaa jyrkästi heti avioliiton alkuvuosina, kuten seuraavasta kuviosta näkyy. Riski on ollut huipussaan kolmantena tai neljäntenä vuotena, kun on tarkasteltu vuodesta 1990 lähtien eri vuosina avioliiton solmineiden eronneisuutta. Eroamisen huipun saavuttamisen jälkeen eron riski pienenee hyvin samalla tavalla kaikissa avioliittokohorteissa. Kuviosta näkyy jo edellä viitattu aivan viime vuosien kehitys, jonka mukaan eron riski avioliiton alkuvuosina on hieman pienentynyt verrattaessa vuosia 2014 ja 2017. Seuraavat vuodet näyttävät, onko pienenemisessä kyse vain satunnaisvaihtelusta.

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Avioerot avioliiton solmimisvuoden ja avioliiton keston mukaan, naiset, puolisot eri sukupuolta

Samaa sukupuolta olevien solmittujen avioliittojen määrä pieneni 34 prosenttia

Avioliittolain muutoksen myötä maaliskuun 2017 alusta lähtien samaa sukupuolta olevat parit solmivat avioliiton eikä parisuhteita enää rekisteröidä. Vuoden 2017 maaliskuun alusta vuoden loppuun mennessä 554 samaa sukupuolta olevaa paria solmi avioliiton. Kun tähän lisätään 36 paria, jotka ennen lain muutosta rekisteröivät parisuhteensa, niin yhteensä vuonna 2017 sai alkunsa 590 samaa sukupuolta olevan avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta. Vuonna 2018 solmittiin enää vain samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja edellisvuodesta avioliittojen määrä väheni lähes parilla sadalla 387:ään. Se on samaa tasoa kuin vuoden 2013 rekisteröityjen parisuhteiden määrä, 373.

Vuodesta 2006 lähtien naiset ovat rekisteröineet parisuhteita vuosittain miehiä enemmän. Tähän ei ole tullut muutosta, kun vuonna 2017 alettiin solmia avioliittoja rekisteröidyn parisuhteen sijasta. Useana vuonna uusien naisparien määrä on ollut kaksinkertainen uusien miesparien määrään verrattuna.

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sekä parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017¹–2018

Parisuhteiden rekisteröinnit 2002–2016 sekä parisuhteiden rekisteröinnit ja samaa sukupuolta olevien solmimat avioliitot 2017¹–2018
1. Vuosi 2017 sisältää sekä rekisteröidyt parisuhteet että solmitut avioliitot. Vuosi 2018 solmitut avioliitot.

Miesparien keski-ikä korkein ensimmäisen avioliiton solmineista

Tarkasteltaessa ensimmäisiä rekisteröityjä parisuhteita tai ensimmäisen avioliiton solmineita samaa sukupuolta olevia pareja, miesparien keski-ikä on ollut koko ajan naisparien keski-ikää selvästi korkeampi paitsi vuonna 2006, jolloin ne olivat lähes samat. Vuonna 2018 ensimmäisen avioliiton solmineiden miesparin keski-ikä oli 41 vuotta ja naisparin 34 vuotta.

Ensimmäisen parisuhteen rekisteröineiden naisten keski-iän aleneminen pysähtyi vuoteen 2009, jolloin se oli 34 vuotta. Sen jälkeen se on hieman vaihdellut vuodesta toiseen ollen matalimmillaan 33 vuotta vuonna 2012. Naisparien keski-iän aletessa se läheni myös ensimmäisen avioliiton solmineiden naisten keski-ikää, mutta viime vuosina ei ole tapahtunut keski-ikien eron selvää supistumista. Vuonna 2018 edellä mainittujen keski-ikien ero oli 2,7 vuotta.

Miesten ja naisten keski-ikä ensimmäistä parisuhdetta rekisteröitäessä tai avioliittoa solmittaessa 2002–2018

Miesten ja naisten keski-ikä ensimmäistä parisuhdetta rekisteröitäessä tai avioliittoa solmittaessa 2002–2018

Samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus vähenemässä

Viime vuosina samaa sukupuolta olevien parien eronneisuus on ollut laskussa, vaikka pitemmällä ajanjaksolla eronneisuuden suunta on edelleen lievästi kasvava. Eri sukupuolta olevilla avioeronneisuus on pysynyt lähes muuttumattomana.

Vuonna 2018 eronneisuuden muutokset olivat pieniä sekä eri että samaa sukupuolta olevilla pareilla. Eronneisuus samaa sukupuolta olevilla pareilla oli 20 tuhatta paria kohden, edellisenä vuonna luku oli 21. Vastaava eri sukupuolten avioeronneisuusluku pysyi ennallaan ollen 13 tuhatta paria kohden.

Mies- ja naisparien eronneisuuden välillä on ollut selvä ero, sillä naisparien eronneisuus on ollut vuodesta 2004 lähtien huomattavasti yleisempää kuin miesparien. Kun vuonna 2018 naisparienkin eronneisuus aleni miesparien ohella, niin koko samaa sukupuolten parien eronneisuus jatkoi viime vuonna todettua alenemista, mutta edellisvuotta hieman voimakkaammin.

Rekisteröityjen parien eronneisuus¹ ja avioeronneisuus 2003–2018

Rekisteröityjen parien eronneisuus¹ ja avioeronneisuus 2003–2018
1. Erot rekisteröidystä parisuhteesta 2003–2017. Vuosi 2017 sisältää myös samaa sukupuolta olevien avioparien erot.

Lähde: Siviilisäädyn muutokset 2018. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Nikander 029 551 3250, info@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

Julkaisu pdf-muodossa (358,5 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.

Liitetaulukot

Kuviot
Laatuselosteet

Päivitetty 14.11.2019

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Siviilisäädyn muutokset [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6413. 02 2018. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/ssaaty/2018/02/ssaaty_2018_02_2019-11-14_tie_001_fi.html