Asumisväljyys lisääntyy hitaasti

Kirjoittaja: Arja Tiihonen

Asuntojen keskikoko on kasvanut Suomessa melko hitaasti. Asumisväljyys on lisääntynyt viime vuosikymmeninä lähinnä siksi, että asuntokuntien koko on pienentynyt ja toisaalta uudet omakotitalot ovat entistä suurempia. Pienilapsiset perheet asuvat suhteellisesti ahtaimmin. Kouluikäisistä lapsista ahtaasti asuu edelleen runsas kolmannes.

Suomen asuntokanta nuorta

Suomen asuntokanta on suhteellisen nuorta. Vanhoja, yli sata vuotta sitten rakennettuja asuinrakennuksia on melko vähän asumiskäytössä. Noin kaksi kolmesta suomalaisesta asuu rakennuksissa, jotka on rakennettu viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana.

Suuri muutto maalta kaupunkiin huipentui 1960- ja 1970-luvuilla lähiörakentamisena. Uudisrakentaminen oli suurimmalta osin kerrostalovaltaista rakentamista. Huippuvuosina 1970-luvulla rakennettiin jopa noin 70 000 asuntoa vuodessa, kun nykyisin uudisrakentamisen tahti on alle puolet siitä. Samalla asuntojen varustetaso parani lyhyessä ajassa huimasti: vuonna 1960 esimerkiksi vain 16 prosentissa asuntoja oli kylpyhuone.

Asuntojen perusvarustetaso saavutettiin 1970-luvulla, ja sen jälkeen on voitu keskittyä parantamaan muulla tavoin asumismukavuutta. Asumistoiveita tutkittaessa tärkeimmiksi asunnon ominaisuuksiksi nousevat viihtyisyys, asumiskustannusten kohtuullisuus sekä riittävä asumistila.

Asuntojen keskipinta-ala on useimmissa uudemmissa asunnoissa jonkin verran suurempi kuin vanhoissa. Asuntorakentaminen on kuitenkin kallista ja asuinneliöt lisääntyvät uudisrakentamisen myötä melko hitaasti. Suomessa asunnot ovat edelleen pienempiä kuin monissa EU-maissa. Kaikkien asuntojen keskipinta-ala on Suomessa 79,5 neliötä, mikä on länsieurooppalaisittain suhteellisen vähän.  

Uusien omakotitalojen keskikoko kasvaa

Suurin muutos uudisasuntojen keskimääräisissä neliöissä on tapahtunut omakotitalorakentamisessa. Kun 1990-luvun alussa uusien omakotitalojen keskikoko oli 122 neliötä, vuonna 2010 uudet omakotitalot olivat kooltaan keskimäärin 144 neliötä.

Uusien rivi- ja kerrostaloasuntojen keskikoon kehitys ei ole ollut yhtä suoraviivaista. Uusien rivitaloasuntojen keskikoko on vaihdellut 63 neliöstä 81 neliöön vuosina 1990–2010. Kerrostaloasuntojen keskikoko on vaihdellut uudistuotannossa vähiten, 55 neliöstä 63 neliöön. Vuonna 2010 valmistuneiden asuntojen keskikoko pieneni kuitenkin kaikissa asuinrakennusten talotyypeissä edellisvuoteen verrattuna.

Huoneistojen keskimääräinen pinta-ala (m2) uusissa asunnoissa 1970–2010, uudistuotanto

Yksin- ja kaksinasuvia yhä enemmän

Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien määrä on kahdessa vuosikymmenessä kasvanut noin 600 000:lla eli noin 50 prosenttia. Vuoden 2010 lopulla kaikista vakinaisesti asutuista asunnoista 74 prosenttia oli yhden tai kahden henkilön asuntoina. Vain 26 prosenttia asutusta asuntokannasta oli perheiden tai vähintään kolmen henkilön asuntona.

Suurimmissa kaupungeissa kehitys on ollut vieläkin jyrkempää. Esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella 80 prosenttia vakinaisesti asutuista asunnoista on yhden tai kahden henkilön asuntoina, Turussa vastaava osuus on 82 prosenttia. Myös väestöltään vähenevissä kunnissa pienasuntokuntien osuus asutuista asunnoista voi olla yli 80 prosenttia.

Perheet taas hakevat lisää tilaa ja luonnonläheistä asumisympäristöä suurten kaupunkien ympäristökunnista. Monissa Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun ympäristökunnissa on keskimääräistä vähemmän pienasuntokuntia, mutta paljon vähintään kolmen henkilön perheitä ja asuntokuntia.

Yhden ja kahden henkilön asuntokuntien osuus on koko maassa niin suuri, että sen vaikutus esimerkiksi asumisväljyyteen on merkittävä. Suomalaisten asuintila onkin lisääntynyt enemmän asuntojen lukumäärän kuin asuntojen keskipinta-alan ansiosta.

Yli puolet asunnoista vähintään kolmehuoneisia

Nykyisin asunnoissa on asuinneliöitä ja huoneita hieman enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Yksiöiden määrä ei ole enää kovin paljon kasvanut vuodesta 1990. Kaksioita on noin 130 000 enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Isompien asuntojen määrä on kuitenkin kasvanut tätäkin enemmän, jolloin kaksioiden osuus asutusta asuntokannasta on pienentynyt prosenttiyksikön verran 29 prosenttiin.

Vähintään kolmen huoneen tai sitä suurempien asuntojen määrä on lisääntynyt asuntokannassa kahdenkymmenen vuoden aikana noin 350 000 asunnolla. Tällaisten asuntojen osuus asutusta asuntokannasta on kasvanut 53 prosentista 56 prosenttiin. Vähintään kolmen huoneen asunnossa asuvien osuus väestöstä on lisääntynyt samassa ajassa 67 prosentista 70 prosenttiin.

Yksinasuvien määrä on kasvanut kahdessakymmenessä vuodessa yli 60 prosenttia eli noin 400 000 henkilöllä. Yhden henkilön asuntokunnista enemmistö, runsaat 40 prosenttia, asuu kaksioissa. Vajaat 30 prosenttia yksinasuvista asuu yksiöissä ja lähes yhtä moni asuu kolmen huoneen tai sitä suuremmissa asunnoissa. Kahden henkilön asuntokunnista suurin osa, vajaat 70 prosenttia, asuu kolmen huoneen tai sitä suuremmissa asunnoissa.

Asuinneliöitä hitaasti lisää

Vuonna 1990 yksiöissä oli neliöitä keskimäärin 33,4 ja kaksioissa 55,4. Vuoden 2010 lopulla yksiöiden keskimääräinen pinta-ala oli kasvanut vain noin puolella neliöllä 34,0 neliöön ja kaksioiden keskipinta-ala oli jopa pienentynyt 54,7 neliöön.

Kolmen huoneen asuntojen keskipinta-ala oli kahdessakymmenessä vuodessa kasvanut puolella neliöllä 78,9 neliöstä 79,4 neliöön. Eniten keskipinta-alat olivat kasvaneet neljän huoneen ja sitä suuremmissa asunnoissa, varsinkin omakoti- ja paritaloissa. Omakoti- ja paritaloasuntojen keskipinta-ala on kasvanut vuodesta 1990 yli kymmenellä neliömetrillä, rivitaloasuntojen alle kahdella neliömetrillä ja kerrostaloasuntojen noin puolella neliömetrillä.

Vakinaisesti asuttujen asuntojen keskikoko on koko maata suurempi muun muassa Ahvenanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Näissä maakunnissa asuttujen asuntojen keskikoko oli vuonna 2010 yli 90 neliömetriä, kun koko maan keskiarvo oli 81 neliömetriä. Uudellamaalla asuntojen keskikoko oli 76 neliömetriä. Kunnittaiset keskineliömäärät vaihtelivat kuitenkin Uudellamaalla Helsingin 64 neliömetristä Kauniaisten ja Siuntion 116 neliömetriin.

Yhden ja kahden henkilön asuntokunnat asuvat väljemmin kuin useamman henkilön asuntokunnat. Kahdessakymmenessä vuodessa asuinneliöt ovat myös kasvaneet eniten yksin- ja kaksinasuvilla.

Yksinasuvilla keskimääräisten neliöiden määrä on kasvanut vuodesta 1990 kaikkiaan seitsemän neliötä, eniten vanhemmissa ikäryhmissä. Esimerkiksi 30-vuotiaiden yksinasuvien keskimääräinen asunnon koko on nykyisin noin kolme neliötä suurempi kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Sellaisten lapsiperheiden, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, asunnoissa on nykyään keskimäärin vajaat neljä neliötä enemmän henkilöä kohden kuin kaksikymmentä vuotta sitten.

Keskimääräinen asuinpinta-ala henkilöä kohden asuntokunnan koon mukaan, m2

Pienten lasten perheet asuvat ahtaimmin

Asunnon vaihtamista ryhdytään usein suunnittelemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun perheenlisäystä on tulossa. Kun muuttoaikeita on tutkittu kotitalouden elinvaiheen mukaan, alle 34-vuotiaista lapsettomista pareista lähes puolet suunnitteli muuttoa. Samoin pareista, joiden lapset olivat alle 7-vuotiaita, noin 43 prosenttia oli aikeissa muuttaa. Myös yksinasuvista alle 34-vuotiaista ja yksinhuoltajista noin puolet suunnitteli muuttoa.

Muuttoaikeita selittää osaltaan ahtaasti asuvien lapsiperheiden määrä. Ahtaasti asuvilla lapsiperheillä tarkoitetaan tässä asuntokuntia, joissa on enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohden, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun. Pienten lasten perheissä on suhteellisesti eniten ahtaasti asuvia. Lasten kasvaessa muutetaan usein suurempiin asuntoihin ja asumisväljyys paranee. Vuoden 2010 lopulla ahtaasti asui 42 prosenttia sellaisista perheistä, joissa oli alle kolmevuotiaita lapsia. Kaikista alaikäisten lasten perheistä 29 prosenttia asui ahtaasti.

Kaikkiaan 416 000 alaikäistä lasta asui ahtaasti vuoden 2010 lopulla. Kaikista kouluikäisistä eli 7–17-vuotiaista runsas kolmannes asui ahtaasti. Kahdessakymmenessä vuodessa ahtaasti asuvien lasten suhteellinen osuus kaikista alaikäisistä on pienentynyt 51 prosentista 39 prosenttiin.

Sellaisista asuntokunnista ja perheistä, joissa ei ole alaikäisiä lapsia, suhteellisen harvat asuvat ahtaasti. Vuoden 2010 lopulla 6 prosenttia muista kuin ns. lapsiasuntokunnista asui ahtaasti. Yksinasuvia ei tässä tarkastelussa luokitella ahtaasti asuviksi.

Ahtaasti asuvien osuus talouksista, joissa on alaikäisiä lapsia, %

Asumismukavuutta lisää tilava asunto tai vähintään oma huone jokaiselle perheenjäsenelle. Ahtaasti asuvia perheitä ja asuntokuntia on vielä suhteellisen paljon, vaikka heidän osuutensa pienenee noin 10 000:lla vuosittain. Viime vuosina kehitys on hidastunut epävarman taloustilanteen ja uudistuotannon vähentymisen vuoksi. Lapsiperheet ja lapsiasuntokunnat suosivat kuitenkin edelleen omakoti- tai paritaloja: kaksikymmentä vuotta sitten niissä asui 53 prosenttia lapsiperheistä ja viime vuonna 59 prosenttia.

Kirjoittaja Arja Tiihonen on yliaktuaari Tilastokeskuksen henkilötilastot-yksikössä.

Lähteet:

Asunnot ja asuinolot -tilasto, Tilastokeskus

Rakennus- ja asuntotuotanto -tilasto, Tilastokeskus

Juntto, Anneli (toim.) 2010. Asumisen unelmat ja arki. Suomalainen asuminen muutoksessa. Gaudeamus, Helsinki.

Juntto, Anneli. 2007. Suomalaisten asumistoiveet ja mahdollisuudet. Tilastokeskus, Tulot ja kulutus. Helsinki.

 

 

Päivitetty 18.10.2011