Suomessa väki keskittyy taajamiin

Kirjoittaja: Ulla-Maarit Saarinen

Neljä viidestä suomalaisesta asuu taajamassa. Suomalaiset ovat keskittyneet pienelle alueelle, sillä taajamien yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on ainoastaan vajaat 2 prosenttia koko maan pinta-alasta.

Eurooppalaisittain verrattuna suomalaiset taajamat ovat hyvin pieniä. Pienimpien taajamien lukumäärä on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt ja yli 20 000 asukkaan taajamien määrä kasvanut.

Taajamien lukumäärä vähentynyt

Taajaman muodostaa yhtenäinen, tiiviisti rakennettu ja asuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta.

Taajamien määrä on vähentynyt sitä mukaa, kun suomalaiset ovat yhä enemmän kaupungistuneet. Kun Tilastokeskus määritteli ensimmäiset taajamat vuonna 1960, taajamia oli yhteensä 1 137. Vuonna 2010 taajamia oli enää 735. Vaikka taajamat määriteltiin vuonna 1960 eri tavoin kuin nykyään, voidaan jo taajamien suuruusluokkaa vertaamalla todeta, että niiden määrä on vähentynyt merkittävästi viimeisen 50 vuoden aikana.

Taajamien vähentymistä selittää väestön keskittyminen pienistä taajamista suurempiin, jolloin pienimmät taajamat menettävät väkeä ja katoavat kartalta. Samanaikaisesti suuret kasvukeskukset sulauttavat laajentuessaan läheisiä taajamia itseensä.

Suurin osa taajamista pieniä

Suurin osa Suomen taajamista on niin pinta-alaltaan kuin väestömäärältään pieniä. Vuonna 2010 yli puolessa taajamistamme oli alle tuhat asukasta. Vain 4 prosentissa taajamista oli vähintään 20 000 asukasta.

Suomen taajamat 2010

Pienimpien, alle tuhannen asukkaan taajamien osuus on kuitenkin jatkuvasti vähentynyt. Kun tämän kokoisia taajamia oli vuonna 1960 vielä 72 prosenttia, vuonna 1980 niitä oli 60 prosenttia ja vuonna 2000 enää 54 prosenttia kaikista taajamista. Vuonna 2010 alle tuhannen asukkaan taajamien osuus oli uudistuneen määrittelyn mukaan 56 prosenttia.

Yli 20 000 asukkaan taajamia oli vuonna 1960 vain 15 koko maassa, 50 vuotta myöhemmin tällaisia taajamia oli kaksinkertainen määrä.

Taajamien lukumäärä väkiluvun suuruusluokan mukaan 31.12.2010

Taajama ei ole riippuvainen kuntarajoista, vaan se voi ulottua usean kunnan alueelle. Vuonna 2010 väestömäärältään suurin taajama oli Helsingin keskustaajama, jossa oli yli 1,1 miljoonaa asukasta. Helsingin keskustaajama oli myös pinta-alaltaan suurin taajama, joka ulottui peräti 11 kunnan alueelle. Sen maapinta-ala oli 638 km2.

Vähintään 20 000 asukkaan taajamien väkiluvut 31.12.2010

Yli 100 000 asukkaan taajamia Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä kuusi: Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Lahden ja Jyväskylän keskustaajamat.

Taajama-aste suurin Kauniaisissa

Taajama-aste kuvaa sitä, kuinka suuri osuus kunnan asukkaista asuu taajamassa. Suomessa suurin taajama-aste oli vuonna 2010 pinta-alaltaan pienessä Kauniaisissa, jossa sata prosenttia kunnan asukkaista asui taajamassa. Helsingin kaupungin taajama-aste oli seuraavaksi suurin eli lähes sata prosenttia.

Pinta-alaltaan pienissä kaupunkimaisissa kunnissa taajama-aste voi olla lähellä sataa prosenttia jo siitä syystä, että kunnan rajat ovat tulleet vastaan rakennetun alueen laajentumiselle ja tiivistäminen on ollut ainoa keino saada lisää rakennusalaa. Tällaisia kaupunkeja olivat muun muassa Kerava ja Järvenpää, joissa taajama-aste oli lähes sata prosenttia.

Vuonna 2010 koko maassa oli 11 kuntaa, joissa ei ollut yhtään taajamaa. Näitä taajamattomia kuntia olivat Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Lumparland, Sottunga, Sund ja Vårdö Ahvenanmaalla sekä Luhanka Keski-Suomessa ja Suomenniemi Etelä-Karjalassa.

Vanhusten ja lasten osuus asukkaista vaihtelee eniten pienissä taajamissa

Vuonna 2010 taajamien asukkaista 7 prosenttia oli alle kouluikäisiä eli alle 7-vuotiaita ja 8 prosenttia 75 vuotta täyttäneitä. Taajamien ulkopuolella haja-asutusalueilla alle kouluikäisiä oli 8 prosenttia ja yli 75-vuotiaita 9 prosenttia. Haja-asutusalueilla iäkkäämpien osuus ei siis ollut merkittävästi suurempia tai alle kouluikäisten osuus pienempi kuin taajamissa.

Vaikka taajama- ja haja-asutusalueiden välillä ei ollut merkittävää eroa ikääntyneiden osuuksissa, yksittäisten taajamien välillä oli suuria eroja. Suurimmissa eli vähintään 20 000 asukkaan taajamissa 75-vuotiaiden osuus oli 5–11 prosenttia asukkaista, mutta alle tuhannen asukkaan taajamissa 75-vuotiaiden osuus vaihteli muutamista prosenteista kolmannekseen. Esimerkiksi Saariselän taajamassa iäkkäitä oli vain 0,4 prosenttia ja Kuopion Pihkainmäen taajamassa 0,5 prosenttia, mutta Kajaanin Mökkikylässä peräti kolmannes asukkaista.

Alle 7-vuotiaiden ja 75 vuotta täyttäneiden keskimääräiset osuudet taajamien väkiluvun suuruusluokan mukaan 31.12.2010

Alle kouluikäisten osuus ei sen sijaan vaihdellut merkittävästi taajaman koon mukaan. Yli 20 000 asukkaan taajamissa alle kouluikäisiä lapsia oli vajaat 8 prosenttia, alle tuhannen asukkaan taajamissa yli 8 prosenttia asukkaista. Aivan kuten iäkkäidenkin kohdalla, vaihtelu oli kuitenkin suurta alle tuhannen asukkaan taajamissa. Alle 7-vuotiaiden osuus näissä taajamissa oli pienimmillään vain yhden prosentin, mutta suurimmillaan lähes neljänneksen taajaman asukkaista.

Vuonna 2010 oli runsaasti pieniä taajamia, joissa alle kouluikäisiä oli yli 10 prosenttia väestöstä. Huomattava osa tällaisista taajamista sijaitsi Pohjois-Pohjanmaalla. Kaikista maan yli 20 000 asukkaan taajamista sen sijaan vain Oulun keskustaajamassa alle kouluikäisiä oli yli 10 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaan väestörakenne painottuukin nuoriin ikäluokkiin kaiken kokoisissa taajamissa.

Kaikki pienet taajamat eivät välttämättä olekaan syrjäisen maaseudun kuihtuvia kyliä, vaan joukkoon mahtuu myös suurempien taajamien läheisiä asuinalueita, joissa väestö on nuorta. Tällaisia voivat ovat esimerkiksi maaseudulla, mutta kaupungin tuntumassa olevat asuinalueet, jotka ovat edullisten omakotitonttien vuoksi pysyneet elinvoimaisina. Osaltaan sekä pienimpien taajamien että haja-asutusalueiden ikärakenteeseen voi vaikuttaa myös se, että iäkäs väestö hakeutuu palveluiden ääreen suurempiin taajamiin.

Taajamatilastot kertovat asutuksen tiivistymisestä

Ilmastonmuutoksen hillintä ja kuntien kasvavat kustannukset asettavat uusia tavoitteita yhdyskuntarakenteen tiivistämiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa väestöstä tulee asumaan asutustihentymissä, jotka ovat tiiviisti rakennettuja ja asuttuja. Asutuksen tiivistymistä voidaan tarkastella muun muassa taajamatilastojen avulla.

Tilastokeskus on ottanut vuonna 2010 käyttöön Suomen ympäristökeskuksen laatiman uuden taajamamäärittelyn ja -rajauksen. Se poikkeaa jossain määrin aiemmasta määrittelystä, ja sen vuoksi toistaiseksi on saatavana ainoastaan edellisen rajausmenetelmän tuottamaa aikasarjatietoa.

Kirjoittaja Ulla-Maarit Saarinen on suunnittelija Tilastokeskuksen henkilötilastot-yksikössä.

 

Päivitetty 16.12.2011