Tuloerot vuonna 2021 lähes vuoden 2007 tasolla

Yleisin suhteellisia tuloeroja kuvaava indikaattori eli Gini-kerroin sai arvon 29,1 vuonna 2021. Tämä oli 1,4 prosenttiyksikköä vuotta 2020 suurempi. Vuoteen 2007 eli edelliseen suurimpaan arvoonsa verrattuna Gini-kerroin oli 0,4 prosenttiyksikköä pienempi vuonna 2021. Tuloerot kasvoivat nopeasti 1990-luvun puolenvälin jälkeen, ja vuoteen 1995 verratuna Gini-kerroin on kasvanut merkittävästi eli 6,9 prosenttiyksikköä. Pienimmillään tuloerot ovat olleet 1980-luvun puolessavälissä.

Yhden vuoden tulojen lisäksi tuloeroja voidaan kuvata myös kahden ja kuuden vuoden yhteenlasketuilla tuloilla. Tällöin omaisuustulojen suuret vuosivaihtelut ja tulojen yksilökohtainen vaihtelu vaikuttavat vähemmän. Kahden vuoden yhteenlasketuilla tuloilla eli vuosien 2019–2020 ja 2020–2021 tuloilla mitattuna Gini-kerroin kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä ja kuuden vuoden yhteenlasketuilla tuloilla 0,4 prosenttiyksikköä.

Erityisesti arvopapereiden ja muun omaisuuden myyntivoitoissa voi olla suurta vuosittaista vaihtelua. Vuonna 2021 myyntivoitot (realisoidut luovutusvoitot – tappiot) kasvoivat huomattavan paljon edellisvuodesta, reaalisesti 66 % asuntokuntaa kohti. Jos myyntivoitot ja arvio niistä maksetuista veroista poistetaan tuloista, kasvaa Gini-kerroin 0,5 prosenttiyksikköä.

Gini-kertoimet on laskettu tulonjakotilaston kokonaisaineistosta vuosille 1995–2021, tulonjakotilaston otosaineistosta vuosille 1986–1994 ja kulutustutkimuksen otosaineistosta vuosille 1966, 1971, 1976 ja 1981. Puuttuvat välivuodet (1967–1985) on lineaarisesti interpoloitu.

Tulokäsite on ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo (ml. myyntivoitot) eli nettotulo verojen jälkeen. Jakaumat on tässä katsauksessa muodostettu henkilöiden kesken (asuntokuntia henkilöluvulla painottamalla). Tulotiedot ovat vuoden 2021 rahan arvon mukaisia. Kuluttajahintojen vuosimuutos eli inflaatio oli 2,2 % vuonna 2021.

Koko väestön kattava tulojakauma muuttuu usean tekijän vaikutuksesta. Näitä ovat suhdanneluonteiset tekijät, vero- ja tulonsiirtojärjestelmän muutokset sekä väestön rakennemuutokset. Näiden vaikutusta tuloeroihin ei voi tilastosta suoraan eritellä.

Suurituloisimman kymmenyksen tulotaso 6,6-kertainen pienituloisimpaan nähden

Gini-kerroin tiivistää tulojakauman muutokset yhteen lukuun ja kuvaa suhteellisia tuloeroja, ei euromääräisiä eli absoluuttisia tuloeroja. Verrattuna 1990-luvun puoliväliin myös euromääräiset tuloerot ovat kasvaneet merkittävästi. Tätä havainnollistaa kuvio, jossa on esitetty reaalinen tulotaso tulokymmenyksittäin vuosina 1995–2021. Vuonna 2021 pienituloisimman kymmenyksen tulojen keskiarvo oli noin 11 703 euroa henkeä kohti vuodessa. Suurituloisimman kymmenyksen keskiarvo oli 6,6-kertainen pienituloisimpaan kymmenykseen nähden eli 77 389 euroa.

Sisältöä ladataan

Vuonna 1995 pienituloisimman kymmenyksen ekvivalentin tulon keskiarvo oli 8 901 euroa ja se on noussut reaalisesti noin 31 % vuodesta 1995 vuoteen 2021. Vastaavasti suurituloisimman kymmenyksen tulojen keskiarvo oli 38 098 euroa vuonna 1995, josta se on noussut reaalisesti 103 %. Koko asuntoväestön reaalitulot ovat kasvaneet noin 62 % keskiarvolla mitattuna ja noin 52 % mediaanilla mitattuna samana aikana.

Tuotannontekijätulojen ja bruttotulojen erot kasvoivat

Suomessa suhteellisten tuloerojen nopean kasvun taustalla 1990-luvun lopussa oli vuosikymmenen alun syvä lama ja sitä seurannut nousukausi. Laman aikana tuotannontekijätulojen erot (tuloerot ennen tulonsiirtoja) kasvoivat nopeasti, mutta käytettävissä olevien rahatulojen erot vasta laman taituttua. Tuotannontekijätulojen erot pysyivät 1990-luvun laman jälkeen pitkään melko vakaina, mutta viime vuosina ne ovat jälleen olleet kasvussa.

Tuotannontekijätuloja ovat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot eli tuotantotoiminnasta ja omaisuudesta saadut tulot. Kun tuotannontekijätuloihin lisätään saadut tulonsiirrot, saadaan bruttotulot. Kun bruttotuloista edelleen vähennetään maksetut tulonsiirrot, saadaan käytettävissä olevat rahatulot. Tuotannontekijätulot eivät sisällä tulonsiirtojen vaikutusta, joten ne jakautuvat epätasaisimmin kaikkien kotitalouksien kesken.

Sisältöä ladataan

Tulojen muutos vuodesta 2020 vuoteen 2021

Yksityiskohtaisempi kuva suhteellisten tuloerojen muutoksesta vuodesta 2020 vuoteen 2021 käy ilmi seuraavasta kuviosta, jossa kuvataan keskiarvon muutosta tulojakaumassa viiden prosentin välein. Väestö on järjestetty tulojen mukaan kahteenkymmeneen yhtä suureen ryhmään, joista jokaisessa on noin 271 000 henkilöä.

Suurituloisimman viiden prosentin (p96-100) tulot kasvoivat 11 % ja toiseksi suurituloisimman 2,8 % eli saman verran kuin koko väestön keskiarvotulo vuodesta 2020 vuoteen 2021. Suurituloisimpien muita väestöryhmiä suurempi tulojen muutos aiheutuu merkittävästi kasvaneista myyntivoitoista ja muista omaisuustuloista, sillä ne kohdentuvat voimakkaasti tulojakauman yläosaan.

Muissa tulokymmenyksissä tulojen muutoksiin vaikuttivat pitkälti palkka- ja yrittäjätulot ja saadut tulonsiirrot. Saadut tulonsiirrot pienenivät kaikissa muissa paitsi pienituloisimmassa tulokymmenyksessä vuoteen 2020 verrattaessa. Vastaavasti palkka- ja yrittäjätulot kasvoivat kaikissa muissa paitsi pienituloisimmassa tulokymmenyksessä.

Sisältöä ladataan

Seuraavassa kuviossa on tarkasteltu edelleen suhteellisia muutoksia eräissä tulonsaajaryhmissä. Pienituloisimman 40 %:n tulokehitys on mukana kestävän kehityksen YK-indikaattoreissa. Vuonna 2021 tämän ryhmän reaalitulojen keskiarvo kasvoi 0,3 % ja sen tulo-osuus oli 22,7 %, kun vuonna 2020 osuus oli 23,2 %.

Suurituloisin kymmenys on jaettu suurituloisimpaan prosenttiin ja muuhuun suurituloisimpaan kymmenykseen (fraktiilit p91-99). Suurituloisimman prosentin reaalitulot kasvoivat 19,9 % ja sen osuus tuloista oli prosenttiyksikön edellisvuotta suurempi eli 7,2 %. Suurimmillaan osuus on ollut vuonna 2000, jolloin se oli 7,7 %. Muun suurituloisimman kymmenyksen (ilman suurituloisinta prosenttia) reaalitulot kasvoivat 3,9 % ja sen osuus tuloista oli 17,4 %. Tämä oli lähes sama kuin vuotta aiemmin (17,3 %).

Sisältöä ladataan

Euromääräiset tuloerot kasvoivat myös vuodesta 2020 vuoteen 2021, koska suhteelliset tuloerot kasvoivat. Koko väestön ekvivalenttien tulojen keskiarvo kasvoi reaalisesti 850 euroa (2,8 %). Pienituloisimman kymmenyksen ekvivalenttien tulojen keskiarvo kasvoi pysyi lähes ennallaan, kasvua oli 5 euroa (0,0 %). Suurituloisimman kymmenyksen keskiarvo kasvoi 5 827 euroa (8,1 %). Ilman suurituloisinta prosenttia suurituloisimman kymmenyksen tulotaso kasvoi 2 285 euroa (3,3 %). Suurituloisimman prosentin keskiarvo kasvoi 37 700 euroa (19,9 %) ja mediaanitulo 13 400 euroa (10,5 %).

Sisältöä ladataan

Suurituloisimmassa kymmenyksessä asuntokunnan ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot vuodessa olivat suuremmat kuin 47 586 euroa vuonna 2021. Tämä tuloraja vastaa 3 970 euron nettotuloja kuukausitasolla yhden hengen asuntokunnassa. Pienituloisimmassa kymmenyksessä olevilla henkilöillä asuntokunnan nettotulot olivat pienemmät kuin 15 222 euroa vuonna 2021. Tämä vastaa 1 270 euron nettotuloja kuukausitasolla yhden hengen asuntokunnassa.

Muille kuin yhden hengen asuntokunnissa asuville henkilöille euromääräiset luvut on kerrottava asuntokunnan kulutusyksiköiden määrällä. Kulutusyksiköillä talouden tulot muunnetaan vastaamaan yksin asuvan tuloja, eli ekvivalenteiksi tuloiksi. Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen asuntokunnassa luvut ovat 2,1-kertaisia yhden hengen asuntokuntaan verrattuna. Suurituloisimpaan kymmenykseen kuuluakseen tällaisella asuntokunnalla pitäisi olla 8 330 euron nettotulot kuukaudessa.

Tulokymmenysten väestörakenne

Saman tulokymmenyksen henkilöitä yhdistää tulotaso, mutta muutoin niissä on erilaisia henkilöitä; nuoria, ikääntyneitä ja työikäisiä. Pienituloisimmassa kymmenyksessä suurin ryhmä ovat 18–24-vuotiaat. Suurituloisimmassa kymmenyksessä eniten on 50–64-vuotiaita.

Enemmistöllä kahden pienituloisimman kymmenyksen henkilöistä asuntokunnan pääasiallisena tulolähteenä olivat tulonsiirrot. Kahdessa pienituloisimmassa kymmenyksessä kyse oli useimmiten muista tulonsiirroista kuin työeläkkeistä. Kolmannessa tulokymmenyksessä puolella asuntokunnan pääasiallisena tulonlähteenä olivat joko työeläkkeet tai muut tulonsiirrot. Palkka- ja yrittäjätulot olivat suurin tulolähde enemmistöllä henkilöistä neljännestä tulokymmenyksestä alkaen. Omaisuustulot olivat suurin tulolähde vajaalle kuudesosalle suurituloisimman kymmenyksen henkilöistä.

Sisältöä ladataan