Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2023 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria vähenivät 10 % edellisvuoteen verrattuna (tiedote 15.1.2025). Päästöt ovat laskeneet 43 % vertailuvuodesta 1990 ja 52 % vuodesta 2003, jolloin päästöt olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2023 aikana. Ilmastosopimuksen raportointikäytännön mukaisesti kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttösektorin päästöjä ja poistumia, ellei tästä ole erikseen mainintaa.

Maankäyttösektori on ollut Suomessa merkittävä nettonielu. Ennakon tietojen mukaan maankäyttösektori on ollut kuitenkin nettopäästölähde vuodesta 2018 lähtien. Vuonna 2023 sen päästöjen ja poistumien summa oli 11,8 miljoonaa CO₂-ekv. eli se oli merkittävä päästölähde. Maankäyttösektorin nettopäästön huomioon ottaminen merkitsisi 52,8 miljoonan tonnin CO₂-ekv. kokonaispäästöjä vuonna 2023.

Kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain 1990-2023* (*ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Kokonaispäästöt (ilman maankäyttösektoria) jaetaan EU-raportoinnissa päästökaupan ja päästökaupan ulkopuolisiin päästöihin. Edellisvuodesta päästökaupan päästöt ovat vähentyneet 19 % ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt 4 %.

Päästökaupan ja taakanjakosektorin päästöt 2013-2023* (*ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan inventaarion kokonaispäästöarvion (ilman maankäyttösektoria (LULUCF)) ja Energiaviraston julkaisemien todennettujen päästökauppatietojen erotuksena. Inventaarion mukaiset kotimaan lentoliikenteet CO₂-päästöt eivät ole kyseisissä luvuissa mukana.

Energia

Energiasektori on suurin kasvihuonekaasujen päästölähde Suomessa muodostaen ennakkotiedon mukaan 70 % (28,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2023. Sen merkittävimmät päästölähteet ovat energiateollisuus, kotimaan liikenne sekä teollisuus ja rakentaminen. Energiasektorin päästöt laskivat 13 % edellisvuodesta (4,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.). Energiasektorin päästöt ovat vähentyneet 59 % vuodesta 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan aikasarjan 1990–2023 aikana.

Vuoden 2023 päästövähenemään vaikutti erityisesti kivihiilen ja turpeen käytön lasku: kivihiilen polton päästöt vähenivät 2,1 ja turpeen polton päästöt 1,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. edellisvuodesta. Tämä oli pääasiassa seurausta sähköntuotantorakenteen muutoksesta ydin- sekä vesi- ja tuulivoiman tuotannon kasvaessa. Yllä mainitut muutokset näkyivät erityisesti energiateollisuuden päästöissä, missä päästöt vähenivät 2,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. edellisvuodesta. Myös teollisuuden ja rakentamisen päästöt vähenivät 0,8 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Kotimaan liikenteen päästöt vähenivät 0,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. edellisvuodesta. Vähenemiseen vaikuttivat nestemäisten liikennepolttoaineiden (moottoribensiini ja diesel) bio-osuuden kasvu sekä kokonaiskulutuksen lasku edellisvuodesta.

Lisätietoa energiankulutuksen kehityksestä on saatavilla Energian hankinta ja kulutus -tilaston 16.12.2024 julkaistusta katsauksesta, Sähkön ja lämmön tuotanto -tilaston 1.11.2024 julkaistusta tiedotteesta ja Teollisuuden energiakäyttö -tilaston 2.11.2024 julkaistusta tiedotteesta.

Vuonna 2023 päästökauppaan kuuluvat energiasektorin päästöt olivat 11,9 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. ja ne laskivat 23 % edellisvuodesta. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 4 % ollen 16,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. Näihin lukuihin ei sisällytetä kotimaan lentoliikenteen CO₂-päästöjä.

Puupolttoaineet ovat olleet Suomen käytetyin energianlähde vuodesta 2012 lähtien aikasarjan 1990–2023 aikana. Puupohjaista energiaa saadaan puunjalostuksen sivuvirroista, kuten kuoresta, sahanpurusta ja sellunvalmistuksen jäteliemistä sekä hakkuiden ja metsänhoidon erilaisista tähteistä ja pienpuusta.

IPCC:n inventaariolaskentaohjeiden mukaisesti biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. IPCC:n sektorijaon mukaisesti metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla. Myöskään lyhytkiertoisen biomassan polton CO₂-päästöjä ei raportoida energiasektorilla, koska niiden kasvun sitomaa CO₂:a ei raportoida inventaariossa.

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin päästöt (ml. F-kaasut) muodostivat noin 12 % (4,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2023 ja ne vähenivät 5 % (0,3 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) edeltävästä vuodesta. Vuoteen 1990 verrattuna teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön päästöt ovat vähentyneet 9 % (0,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.).

Päästökauppaan kuuluvat teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön päästöt olivat 3,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. vuonna 2023 ja ne laskivat 5 % edellisvuoteen nähden. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt laskivat 4 % ollen 1,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.

Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin päästöt vähenivät lähes 22 % (1,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuodessa vuonna 2009, suurimpana syynä tähän oli typpihapon tuotannon päästöjen vähennysmenetelmien käyttöönotto vuonna 2008. Vuonna 2023 mineraaliteollisuuden päästöt vähenivät 19 % (0,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) edellisvuodesta, mikä johtui lähinnä sementintuotantomäärän laskusta. Kemianteollisuuden päästöt laskivat prosentin (0,01 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.), typpihapon tuotannon päästöt jatkoivat laskuaan, ollen 27 % (0,04 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) pienemmät kuin edellisenä vuonna kun taas vedyn tuotannon päästöt kasvoivat 3 % (0,03 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) edellisvuodesta. Metalliteollisuuden päästöt pysyivät edellisvuoden tasolla.

Ennakkotietojen mukaan F-kaasujen (HFC- ja PFC-yhdisteet sekä SF₆) päästöt muodostivat vajaat 2 % (0,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2023 ja ne laskivat 8 % vuoteen 2022 verrattuna. Kaupan kylmä- ja jäähdytyslaitteiden käytön sekä ajoneuvojen ilmastointilaitteiden päästöt laskivat eniten. Etenkin siirtyminen luonnollisiin tai vaihtoehtoisiin kylmäaineisiin on laskenut F-kaasupäästöjä kymmenen viime vuoden aikana. Kylmä- ja ilmastointilaitteiden käytön päästöt muodostavat yli 90 % F-kaasujen päästöistä.

Maatalous

Ennakkotietojen mukaan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä noin 15 % (6,0 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) muodostui maataloudesta vuonna 2023. Kotieläinten ruoansulatuksen ja lannankäsittelyn päästöt vähentyivät hiukan, mutta lisääntyneet päästöt kasvintähteistä ja typen mineralisaatiosta maaperästä pitivät sektorin kokonaispäästöt lähes edellisvuoden tasolla. Kokonaispäästöissä oli laskua prosentin edellisvuodesta.

Maatalouden päästöt ovat vähentyneet 23 % vuoteen 1990 verrattuna. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on vähentänyt peltojen maaperän N₂O-päästöjä merkittävästi vuoden 1990 tasosta. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden kehitys, jossa tilojen lukumäärä on laskenut, tilakoko kasvanut ja kotieläinten määrä laskenut. Kotieläinmäärien lasku on vähentänyt kotieläinten ruoansulatuksen päästöjä ja lannankäsittelyn dityppioksidipäästöjä. Pelloille levitetyn lannan vähentyminen on osaltaan alentanut peltojen maaperäpäästöjä. Lietelantaloiden yleistyminen on vähentänyt lannankäsittelyn dityppioksidipäästöjä mutta lisännyt metaanipäästöjä. Orgaanisilla maalajeilla eli turvemailla sijaitsevien, viljelykäytössä olevien peltojen pinta-ala on ollut kasvussa 2000-luvulla, mikä on osaltaan kasvattanut maaperän dityppioksidipäästöjä. Kalkituksen päästöjen väheneminen on vaikuttanut sektorin alenevaan päästökehitykseen vuoden 1990 päästötasosta.

Maataloussektorin laskentaan tehtiin useita parannuksia, jotka pohjautuvat kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen ja tiedonkeruuseen: Otettiin käyttöön uusin typen kiertoa kuvaamaan kehitetty kotimainen malli ja uutta tietoa eri lannankäsittelytapojen yleisyydestä ja sikojen ja hevosten typen erityksestä. Lisäksi otettiin käyttöön hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimmat kasvihuonekaasuinventaario-ohjeet vuodelta 2019 ja niiden parametrejä ja kertoimia. Turvemaiden pinta-alojen tuottamiseen maatalousmaille käytettiin Maatalousmaiden turvetieto -hankkeen uutta aineistoa.

Nämä menetelmä- ja lähtöaineistomuutokset toteutettiin koko aikasarjaan. Yhteisvaikutus koko sektorin päästöihin vuodelle 2022 oli pieni: sektorin kokonaispäästöt olivat 0,02 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. aiemmin arvioitua pienemmät. Päästöluokkien välillä ja niiden sisällä oli eroja muutosten vaikutuksissa: Lannankäsittelyn päästöt olivat 0,15 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. suuremmat kuin aiemmin arvioidut, kun taas maaperän päästöt olivat 0,16 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. pienemmät. Maaperä-päästöluokan sisällä etenkin väkilannoitteiden aiheuttamat suorat N₂O-päästöt kasvoivat aiempiin arvioihin verrattuna inventaariossa käyttöön otetun uuden päästökertoimen seurauksena.

Seuraavassa julkistuksessa maataloussektorin kalkituksen ja maaperän päästöt tarkentuvat, kun vuoden 2023 kalkitus- ja väkilannoitemäärät saadaan laskentaan lähtötiedoiksi.

Jäte

Jätesektorin päästöjen osuus oli 4 % (1,6 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) kokonaispäästöistä vuonna 2023 ja päästöt vähentyivät 5 % vuoden 2022 tasosta. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet 68 % vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF)

Ennakkotietojen mukaan maankäyttö-, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektori eli LULUCF-sektori oli merkittävä nettopäästölähde vuonna 2023, koska sen päästöt ylittivät poistumat eli eri varastoihin vuoden aikana sitoutuneen hiilen määrän 11,8 miljoonalla tonnilla CO₂-ekv. Myös metsämaalla päästöt ylittivät eri varastoihin sitoutuneen hiilen määrän, eli metsämaa oli nettopäästölähde kuten muutkin maankäyttöluokat. Viljelysmaa oli suurin päästölähde eri maankäyttöluokkia vertaillessa. Puutuotevarasto oli nettonielu. Vuoden 2023 sektorin päästöjen ja poistumien summa oli 0,2 miljoonaa tonnia pienempi kuin edellisvuoden päästöjen ja poistumien summa.

Maankäyttösektori on ollut nettopäästölähde uusimman laskennan mukaan vuodesta 2018. Sektorin kääntymiseen nielusta päästölähteeksi ovat vaikuttaneet monet tekijät, joista tärkeimmät ovat viime vuosina lisääntyneet hakkuut ja samanaikaisesti havaittu puuston kasvun alentuminen yhdessä lisääntyneiden maaperäpäästöjen kanssa.

Vuoden 2023 metsämaa-maankäyttöluokan nettopäästöt, 1,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. olivat 59 % pienemmät kuin edellisvuonna. Edeltävää vuotta kolme prosenttia pienemmät hakkuut kasvattivat puuston hiilivaraston kertymistä, mutta lämpimämpi sää lisäsi päästöjä ojitettujen suometsien orgaanisesta maaperästä, mikä lisäsi puolestaan metsämaa-luokan päästöjä. Hiilivarastomuutosten osalta metsämaa oli nielu, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöjen huomiointi muutti metsämaan kokonaisuutena päästölähteeksi. Nyt toteutetun laskennan perusteella metsämaa on ollut nettopäästölähde vuodesta 2021.

Metsämaan hiilinielun suuruuteen vaikuttaa hakkuiden ja luonnonpoistuman lisäksi myös puuston kasvu. Laskenta perustui valtakunnan metsien 13. inventoinnin (2019–2023) viiden vuoden aineistoon. Ko. aineiston mukaan runkopuun tilavuuden kokonaiskasvu oli 103,0 miljoonaa kuutiometriä (Luonnonvarakeskus 2024), joka oli edeltävällä metsien inventointikierroksella (VMI12, 2014-2018) mitattua kasvua, 107,8 miljoonaa kuutiometriä, ja edellisessä tilastoennakossa käytettyä pienempi. Tämä maastossa havaittu puuston kokonaiskasvun lasku selittää yhdessä korkealla tasolla pysyneiden hakkuiden kanssa metsämaan nettopoistumien tai nettopäästöjen kehitystä viime vuosina.

Metsämaan kivennäis- ja turvemaiden yhteenlaskettu maaperän hiilen varastonmuutosten summa, sisältäen myös karikkeen ja kuolleen puun varastonmuutokset, oli 12,0 miljoonan hiilidioksiditonnin nettopäästö vuonna 2023, josta kivennäismaiden osuus oli 0,4 ja turvemaiden eli orgaanisten maiden 11,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Kivennäismaiden metsien maaperän, karikkeen ja kuolleen puun yhteenlaskettu varasto kääntyi päästölähteeksi vuonna 2021. Ojitettujen suometsien maaperän orgaanisen hiilen, karikkeen ja kuolleen puun yhdistetyn varaston päästöt kasvoivat 21 % edeltävään vuoteen verrattuna. Päästöjen kasvu selittyy etenkin korkeammalla touko-lokakuun keskilämpötilalla, joka on lisännyt turpeen ja karikkeen hajoamista. Ojitettujen suometsien metaani- ja typpidioksidipäästöt, yhteensä 2,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., olivat lähes samansuuruiset kuin edeltävänä vuonna.

Puutuotteiden hiilinielu vuonna 2023 oli ennakkotiedon mukaan −1,7 miljoonaa tonnia CO₂. Nielu puolittui edellisvuodesta johtuen puutuotteiden tuotantomäärien laskusta (Metsäteollisuus ry, 2024).

Viljelysmaan päästöt vuonna 2023 olivat 8,7 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., joista 6,8 miljoonaa tonnia oli peräisin orgaanisten maiden maaperästä eli turvepelloilta ja 1,4 miljoonaa tonnia kivennäismaista. Päästöt olivat 0,04 miljoonaa tonnia eli prosentin suuremmat kuin vuonna 2022. Viljelysmaan päästöjen vuosittaiset vaihtelut johtuvat pääosin säiden sekä satotasojen vaihtelusta.

Ruohikkoalueiden nettopäästöt vuonna 2023 olivat 0,7 miljoonaa tonnia CO₂, eli 4 % edellisvuoden päästöjä pienemmät. Kivennäismaiden nettopoistumat (eli nielu) olivat 0,03 miljoonaa tonnia CO₂ ja orgaanisten eli turvepohjaisten maiden nettopäästöt olivat 0,8 miljoonaa tonnia. Puuston hiilen kertymä oli 0,1 miljoonaa tonnia CO₂. Ruohikkoalueet ovat pääosin hylättyjä peltoja.

Maankäyttösektorin laskentaan tehtiin muutoksia päivittämällä lähtöaineistoja ja kehittämällä laskentaa pohjautuen kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimukseen ja ohjeistukseen: Maankäyttösektorin laskennassa otettiin käyttöön valtakunnan metsien 13. inventoinnin koko viiden vuoden aineisto. Uusimpien ja tarkempien puustotietojen avulla puustontilavuuskasvusta laskettu puuston hiilivaraston kertymä laski selvästi viimeisimmän kymmenen vuoden aikana eli vuodesta 2013 alkaen. Tarkemmat puustotiedot vaikuttivat alentavasti myös hiilen kertymään maaperään, mukaan lukien karikkeeseen. Metsämaalle otettiin käyttöön IPCC:n uusimpien vuoden 2019 inventaario-ohjeiden mukainen päästökerroin typpilannoitukselle.

Lisäksi turvemaiden pinta-alojen tuottamiseen maatalousmaille käytettiin Maatalousmaiden turvetieto -hankkeen uutta aineistoa. Kosteikko-maankäyttöluokan laskentaa kehitettiin ottamalla uusimpien IPCC-ohjeiden mukaisesti tekoaltaat ja muut voimakkaasti muutetut vesistöt laskentaan pohjautuen Suomen ympäristökeskuksen ympäristötietopalvelun aineistoon. Myös turvetuotantoalueiden päästölaskennassa havaittu virhe korjattiin. Rakennettujen alueiden typpilannoituksen päästöt sisällytettiin inventaariolaskentaan uutena päästölähteenä.

Kaikkiaan uusien tietojen ja laskentamuutosten huomiointi laskennassa tuotti koko sektorin osalta 7,6 miljoonan tonnin CO₂-ekv. lisäyksen laskettuna vuodelle 2022 verrattuna maaliskuussa 2024 julkaistuihin inventaariotietoihin. Metsämaan osalta vaikutus oli 7,5 miljoonaa tonnia CO2-ekv., josta suurin osa selittyi puuston biomassalaskennan päivityksestä tarkempien puustotietojen mukaiseksi. Lisätietoja maankäyttösektorin tuloksista ja laskennasta löytyy Luken tiedotteesta.

Epäsuorat CO₂-päästöt

Energiasektorilla haihtumapäästöistä sekä teollisuusprosesseissa ja tuotteiden käytöstä muodostuvista haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (NMVOC) ja metaanista (CH₄) lasketut epäsuorat hiilidioksidipäästöt sisältyvät Suomen kokonaispäästöihin. Niiden osuus kokonaispäästöistä oli vain 0,1 % (0,05 miljoonaa tonnia CO₂-ekv.) vuonna 2023.

Päästöjen yhteismitallistaminen

Vuoden 2023 kokonaispäästöistä (ilman maankäyttö- eli LULUCF-sektoria) hiilidioksidin osuus oli 78 %, metaanin 11 %, dityppioksidin (ilokaasun) 9 % ja F-kaasujen 2 %.

Sisältöä ladataan

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) -kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m²) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen.

Kasvihuonekaasuinventaariossa kertoimien lähteenä käytetään IPCC:n arviointiraportteja. IPCC:n viidennen arviointiraportin (AR5) mukaisia GWP(100) -kertoimia (hiilidioksidi 1, metaani 28, dityppioksidi 265, F-kaasut 4-23 500) on käytetty vuoden 2021 tietojen raportoinnista lähtien (inventaariolähetys 2023).

Tietojen tarkentuminen

Kasvihuonekaasujen inventaarion päästö- ja poistumaluvut tarkentuvat koko aikasarjan osalta joka vuosi, koska inventaariossa tehdään jatkuvasti parannuksia ottaen huomioon inventaarion kansainvälisten tarkastusten suositukset ja päästölaskentamenetelmien tieteellisen perustan kehittyminen. Laskentamuutokset kuvataan vuosittain YK:lle ja EU:lle toimitettavassa inventaarioraportissa.

Tässä katsauksessa esitettävät Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion mukaiset ennakkotiedot vuosien 1990–2023 päästöistä ja poistumista on laskettu IPCC:n menetelmäohjeiden mukaisesti. Ennakkotiedot tulevat tarkentumaan maaliskuussa EU:lle tehtävään raportointiin. Tarkentuneet tiedot tullaan julkaisemaan tietokantajulkistuksena 15.3.2025. Sekä maaliskuussa julkaistavat varsinaiset inventaariotiedot että tämän katsauksen ennakkotiedot perustuvat yksityiskohtaisempaan lähtöaineistoon ja laskentamenetelmiin kuin toukokuussa julkaistu pikaennakko.

Nyt julkistetut kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria vuodelle 2023 ovat toukokuussa julkistettuja pikaennakkotietoja 0,4 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. (0,9 %) korkeammat. Suurin syy muutokseen on turpeen ja öljyn kokonaiskulutuksen tarkentuneet tiedot. Nämä muutokset kohdentuvat pääasiassa taakanjakosektorin päästöihin.

Ennakkotietojen mukainen maankäyttösektorin nettopäästö vuodelle 2023 on 13,2 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. suurempi kuin toukokuussa julkaistu pikaennakkotieto. Ennakon laskenta perustuu pikaennakon laskentaa tarkempiin tietoihin, minkä lisäksi laskentaa on tarkennettu yllä olevan maankäyttösektorin kuvauksen mukaisesti. Lisätietoja laskennasta on saatavilla Luken tiedotteessa.

Suomen päästöjen vähentämistavoitteet ja -velvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Tässä katsauksessa kuvataan Suomen voimassa olevia päästövähennysvelvoitteita, siltä osin kuin kyseisten velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tuottamiin tietoihin.

Kansainvälisten velvoitteiden lisäksi Suomella on vuodelle 2035 kansallinen hiilineutraaliustavoite, joka sisällytettiin vuonna 2022 ilmastolakiin. Ilmastolakiin on sisällytetty myös seuraavat kansalliset päästövähennystavoitteet verrattuna vuoden 1990 tasoon: 60 % vähennys vuoteen 2030 mennessä, 80 % vuoteen 2040 mennessä ja vähintään 90 %, mutta tavoitellen 95 % vähennystä vuoteen 2050 mennessä.

EU:n ilmastotavoitteet ja lainsäädäntö Pariisin sopimuksen toimeenpanon alkaessa

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjänsä kaudella 2021-2030. Paketti sisältää myös muita energia- ja ilmastotavoitteita kuten uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiatehokkuuden lisäämisen.

EU:n yhteiset ja jäsenmaakohtaiset päästövähennysvelvoitteet on määritelty tarkemmin erillisissä säädöksissä päästökauppaan (ETS1) kuuluville päästöille (EU-tason toimi), päästökaupan ulkopuolisille päästöille (jäsenmaakohtaiset velvoitteet) ja maankäyttösektorille.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketin ja siihen liittyvän yksityiskohtaisemman lainsäädännön hyväksymisen jälkeen EU ja sen jäsenmaat ovat sitoutuneet tiukempiin päästövähennysvelvoitteisiin, eli vähentämään päästöjään vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n kansallisesti määritelty panos (engl. nationally determined contribution, NDC) Pariisin sopimuksen alla on päivitetty vastaamaan tätä vähintään 55 %:n EU:n ja sen jäsenmaiden yhteistä, sitovaa päästövähennystavoitetta. 55 %:n tavoite on myös sisällytetty EU:n eurooppalaiseen ilmastolakiin vuodelta 2021.

EU seuraa taakanjakosektorin ja maankäyttösektorin velvoitteiden toimeenpanoa viisivuotiskausittain (2021–2025 ja 2026–2030). Kyseisten viisivuotiskausien tilinpito raportoidaan vuosina 2027 ja 2032. Tiedot tarkastetaan EU:n toimesta.

EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketti rajoittaa EU:n päästökauppaan kuuluvia päästöjä. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa EU-tason vähennysvelvoitteiden täyttymistä. Koko EU:n yhteinen, yleisen päästökauppasektorin (ETS1) vähennystavoite on 62 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n yleinen päästökauppa kattaa suuret teollisuus- ja energiantuotantolaitokset ja Euroopan talousalueen sisäisen lentoliikenteen.

EU:n taakanjakoasetus (2018/842) ja sitä muuttavat (2023/857) ja täytäntöönpanevat säädökset (2023/1319) määrittelevät päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen eli ns. taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet. Taakanjakosektoriin kuuluvat rakennusten erillislämmitys, työkoneet, maatalous, liikenne, jätehuolto, F-kaasut sekä yleiseen päästökauppaan (ETS1) kuulumattomat teollisuus- ja energiantuotantolaitokset. Vuodesta 2025 asteittain käyttöön otettava fossiilisen polttoaineen jakelun päästökauppa (ETS2) kattaa taakanjakosektorin päästöjä ja sen tarkoituksena on edesauttaa jäsenmaiden taakanjakovelvoitteiden saavuttamista.

Kaikille jäsenmaille on määritetty vuotuiset päästökiintiöt ja ne on vahvistettu vuosille 2021-2025. Suomen maakohtainen päästövähennysvelvoite on 50 % vuoden 2005 tasosta. Vuoden 2023 ennakkotieto Suomen päästökaupan ulkopuolisista päästöistä on 25,5 miljoonaa tonnia CO₂-ekv., mikä on 1,1 miljoonaa tonnia CO₂-ekv. kyseiselle vuodelle määritettyä päästökiintiötä alhaisempi. Kuluvan viisivuotiskauden päästökiintiöt ja vuosien 2021-2023 taakanjakosektorin päästöt on esitetty oheisessa taulukossa. Esitetyissä luvuissa ei ole otettu huomioon energiaunionin ja ilmastotoimien hallintomalliasetukseen liittyvää kesällä 2024 voimaan tullutta täytäntöönpanoasetuksen muutosta 2024/1281.

Taakanjakosektorin päästökiintiö vuosille 2021-2025 sekä vuosien 2021-2023* vastaavat päästötiedot ja niiden ero päästökiintiöön (*ennakkotieto)

Sisältöä ladataan

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät päästökiintiöt, voivat jäsenmaat käyttää taakanjakoasetukseen sisältyviä joustoja velvoitteen toteuttamiseen. Taakanjakoasetuksen toteutukseen vaikuttaa myös LULUCF-asetuksen velvoitteiden toteuttaminen.

EU:n LULUCF-asetukset eli maankäyttösektoria (land use, land use change and forestry -sektori) koskevat asetukset määrittelevät miten maankäyttösektorin päästöt ja poistumat huomioidaan EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021–2030.

Ensimmäisellä viisivuotisella kaudella 2021–2025 mukaan kunkin jäsenmaan maankäyttösektorin päästöt eivät saa ylittää poistumia (nk. ”no debit” sääntö) (LULUCF-asetus (841/2018)). Kyseisen säännön seurannassa maankäyttösektorin päästöt ja poistumat jaetaan maankäyttöä kuvaaville tilinpitoluokille inventaarion päästölaskennasta poikkeavalla tavalla. Metsitetty maa ja metsäkatoalue -tilinpitoluokkien nettopäästöt/poistumat vaikuttavat täysmääräisesti velvoitteeseen. Hoidettu metsämaa -luokan (pois lukien metsitys inventaarion tietoihin verrattuna) velvoitteeseen vaikuttava päästö/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia komission delegoidussa asetuksessa (268/2021) määritettyyn jäsenmaakohtaiseen metsien vertailutasoon. Lisätietoa metsien vertailutasosta Suomen osalta löytyy Luken teemasivulta.

Hoidettu viljelysmaa - ja hoidetut ruohikkoalueet -luokkien ja hoidettujen kosteikkojen vastaava päästö-/poistumamäärä lasketaan vertaamalla toteutuneita nettopäästöjä/poistumia vuosien 2005–2009 kyseisten alueiden keskimääräiseen päästö-/poistumatasoon. Hoidettujen kosteikkojen mukaanotto velvoitteen laskentaan on vapaaehtoista vuosien 2021–2025 osalta. Rakennetun maan päästöt vaikuttavat velvoitteeseen, kun kyseessä on maankäytön muutos jostakin tilinpitoluokasta rakennetuksi maaksi.

Jos sektori tuottaa tilinpitolaskennan perusteella nettopoistumia ensimmäisellä viisivuotiskaudella, niitä voidaan hyödyntää taakanjakoasetuksen velvoitteen toimeenpanossa tietyissä rajoissa. Jos sektori tuottaa laskennallisia nettopäästöjä, niitä voidaan kompensoida tietyin säännöin sen jälkeen, kun taakanjakoasetuksen ylijääneet yksiköt on ensin hyödynnetty ja lisäksi varmistettu, että EU-tasolla maankäyttösektorin päästöt eivät ylitä poistumia. Jos nettopäästöjä ei saada katettua LULUCF-asetuksen joustoilla tai hankkimalla LULUCF-ylijäämäyksiköitä toiselta EU:n jäsenmaalta, ne lisäävät taakanjakosektorin päästövähennysvelvoitetta.

Asetuksen 2023/839 mukaisesti toisella viisivuotisella velvoitekaudella 2026–2030 käytetään maankäyttösektorin kasvihuonekaasuinventaariossa raportoituja päästö- ja poistumatietoja ensimmäisen viisivuotiskauden tilinpitoluokkien sijaan. Jäsenmaiden LULUCF-sektoreiden poistumien ja päästöjen summalle asetettu yhteinen EU-tason tavoite vuodelle 2030 on −310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin nettonielu.

Lisäksi asetuksessa määritellään jäsenvaltioiden tavoitteet vuodelle 2030 ja jäsenvaltiokohtainen vuosien 2026–2029 kumulatiivinen velvoite. Suomen velvoite vuodelle 2030 on lisätä maankäyttösektorin nettonielua eli poistumien ja päästöjen summaa 2,889 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla vertailuvuosien 2016–2018 keskimääräisestä tasosta. Vuosittainen ja jäsenvaltiokohtainen poistumien ja päästöjen tavoitesumma vuosille 2026–2029 määräytyy vuosien 2021–2023 keskiarvon ja sekä vuoden 2030 tavoitteesta laskettavan lineaarisen kehityspolun perusteella

LULUCF-asetuksen toimeenpanon ja vaatimustenmukaisuuden (compliance) ensimmäinen varsinainen tarkastus tehdään vuonna 2027. Se koskee vuosien 2021–2025 maankäyttösektorin päästöjä ja poistumia ja LULUCF-asetuksen tilinpitoa ja raportointia ensimmäisen viisivuotisen kauden osalta.