Naisten työllisyysaste nousi mutta miesten laski

Työvoimatutkimuksen vuoden 2023 pääkohdat työllisyydestä ja työttömyydestä on julkistettu 25.1.2024. Tässä katsauksessa tarkastellaan lähemmin työvoimatutkimuksen vuoden 2023 tietoja sekä joitakin aikasarjatietoja kymmenvuotisjaksolta 2014–2023. Katsauksen tiedot koskevat 15–74-vuotiaita, ellei toisin mainita.

Työvoiman ja väestön määrä kasvoi vuonna 2023 edellisvuodesta

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaan väestön määrä vuonna 2023 oli 4 131 000, mikä on 11 000 enemmän kuin vuonna 2022. Työvoimaa, eli työllisiä ja työttömiä yhteensä, oli 2 832 000, mikä on 22 000 enemmän kuin edellisvuonna. Väestön ja työvoiman määrä kasvoi eniten 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä.

Sisältöä ladataan

15–74-vuotiaan työvoiman osuus samanikäisestä väestöstä oli 68,5 % vuonna 2023, kun se vuotta aiemmin oli 68,2 %.

Sisältöä ladataan

Työllisten naisten määrä kasvoi, työllisten miesten väheni

15–74-vuotiaita työllisiä oli keskimäärin 2 628 000 vuonna 2023, mikä on 8 000 enemmän kuin vuonna 2022. Työllisten naisten määrä kasvoi hieman useimmissa ikäryhmissä, kaikkiaan 14 000 henkeä vuoden takaiseen verrattuna. Työllisten miesten määrä kasvoi 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä, muissa ikäryhmissä väheni tai pysyi ennallaan.

Miesten työllisyysaste laski, naisten nousi etenkin vanhimmissa ikäryhmissä vuonna 2023

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 20–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 77,9 % vuonna 2023. 15–64-vuotiaiden työllisyysaste oli 73,6 % ja 20–69-vuotiaiden työllisyysaste oli 72,0 %. Kaikissa edellä mainituissa ikäryhmissä työllisyysaste laski edellisvuodesta 0,2 prosenttiyksikköä. Miesten työllisyysasteet laskivat, mutta naisten työllisyysasteet nousivat.

Miesten työllisyysaste laski 0,6 prosenttiyksikköä 20–64 ja 20–69-vuotiaiden ikäryhmissä ja 0,8 prosenttiyksikköä 15–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Naisten työllisyysaste nousi 0,3 prosenttiyksikköä 15–64 ja 20–64-vuotiaiden ryhmässä ja 0,4 prosenttiyksikköä 20–69-vuotiaiden ikäryhmässä.

Sisältöä ladataan

Korkein työllisyysaste (85,9 %, sama kuin edellisvuonna) oli 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Työllisyysaste kasvoi vanhimmissa eli 55–64-vuotiaiden sekä 65–74-vuotiaiden ikäryhmissä vuodesta 2022, muissa kymmenvuotisikäryhmissä työllisyysaste laski. Eniten työllisyysaste laski 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä, 78,7 %:sta 77,7 %:iin.

Sisältöä ladataan

Työllisyysasteet erilaisilla ikäryhmäjaotteluilla sukupuolittain on saatavissa työvoimatutkimuksen tietokantataulukosta Väestö työmarkkina-aseman, sukupuolen ja iän mukaan, 2009–2023.

Miesten ja nuorten työttömyys kasvoi

15–74-vuotiaiden työttömyysaste oli keskimäärin 7,2 % vuonna 2023, mikä on 0,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2022. Miesten työttömyysaste kasvoi 0,8 prosenttiyksikköä 7,9 %:iin ja naisten 0,1 prosenttiyksikköä 6,5 %:iin. Työttömiä miehiä oli 115 000 mikä oli 12 000 enemmän kuin edellisvuonna, ja työttömiä naisia 89 000, eli melkein saman verran kuin vuosi sitten.

Vuonna 2023 työttömyysaste nousi eniten 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä 14,2 %:sta 16,2 %:iin ja laski eniten 45–54-vuotiaiden ikäryhmässä 5,7 %:sta 5,2 %:iin.

Kymmenvuotisjaksolla 2014–2023 nuorten työttömyys oli alimmillaan (14,2 %) vuonna 2022 ja korkeimmillaan (22,5 %) vuonna 2015.

Sisältöä ladataan

Työttömien 15–24-vuotiaiden osuus saman ikäisestä väestöstä oli 8,6 % vuonna 2023, kun se vuonna 2022 oli 7,4 %.

Sisältöä ladataan

Yrittäjien määrä väheni, toimihenkilöiden määrä kasvoi

Vuonna 2023 työllisten määrä kasvoi eniten koulutuksen ja teollisuuden toimialoilla ja väheni eniten tukku- ja vähittäiskaupassa sekä maataloudessa

Vuonna 2023 työllisten määrä kasvoi eniten koulutuksessa (P) ja teollisuuden sekä sähkö-, kaasu-, lämpö-, vesi-, viemäri- ja jätevesihuollon (C, D–E) toimialoilla. Molemmissa ryhmissä työllisiä oli 9 000 enemmän edellisvuoteen verrattuna. Sekä hallinto- ja tukipalveluissa (N) että informaation ja viestinnän (J) toimialoilla työllisiä oli 5 000 enemmän kuin edellisvuonna. Julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen toimialoilla (O), terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q) sekä toimialoilla rahoitus- ja vakuutustoiminta sekä kiinteistöala (K, L) työllisten määrä kasvoi vain hieman edellisvuodesta.

Työllisten määrä väheni eniten tukku- ja vähittäiskaupassa (G), jossa työllisiä oli 8 000 vähemmän edellisvuoteen verrattuna sekä toimialalla maa-, metsä- ja kalatalous; kaivostoiminta (A, B), jossa työllisiä oli 6 000 vähemmän kuin vuonna 2022. Työllisten määrä väheni hieman myös päätoimialoilla rakentaminen (F), kuljetus ja varastointi (H), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (M), majoitus- ja ravitsemistoiminta (I), sekä taiteet, viihde ja virkistys; muu palvelutoiminta (R–U).

Palkansaajien toimihenkilöistyminen jatkuu, miehillä enemmän kuin naisilla

Palkansaajia oli vuonna 2023 keskimäärin 2 292 000, mikä on 27 000 enemmän kuin edellisvuonna. Toimihenkilöiden määrä kasvoi 38 000 henkilöllä, joista ylempiä toimihenkilöitä oli 31 000 ja alempia toimihenkilöitä 7 000. Työntekijöiden määrä väheni 13 000 henkilöllä vuodesta 2022.

Vuonna 2023 palkansaajista 70 % oli toimihenkilöitä. Alemman toimihenkilön tehtävissä toimi 38 %, ylemmän toimihenkilön tehtävissä 31 % ja työntekijäammateissa 30 % palkansaajista. Naisten osuus kaikista ylemmistä toimihenkilöistä oli 50 %, alemmista toimihenkilöistä 67 % ja työntekijäammateissa toimivista 32 %. Sosioekonomisen mukaan tarkasteltuna sukupuolten väliset erot kaventuivat prosenttiyksiköllä vuoteen 2022 verrattuna.

Vuonna 2023 miespalkansaajista 58 % työskenteli toimihenkilönä (32 % ylemmän ja 26 % alemman toimihenkilön tehtävissä) ja 41 % työntekijäammateissa. Naisista toimihenkilöinä työskenteli 81 % (30 % ylemmän ja 50 % alemman toimihenkilön tehtävissä) ja 18 % työntekijäammateissa.

Toimihenkilöiden määrän kasvu ja työntekijäammateissa toimivien määrän väheneminen on jatkunut edelleen, miesten kohdalla selvemmin kuin naisten. Vuonna 2014 palkansaajamiehistä oli toimihenkilöitä 54 % eli 4 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2023 ja työntekijöitä palkansaajamiehistä oli 46 %, mikä on 5 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2023. Naisten kohdalla muutos on ollut samansuuntainen, mutta heikompi.

Yrittäjien määrä väheni vuonna 2023

Vuonna 2023 oli keskimäärin 320 000 yrittäjää, mikä on 8 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Yrittäjien osuus kaikista työllisistä oli 12 %.

Yrittäjistä työnantajayrittäjiä oli 89 000 eli lähes saman verran kuin vuonna 2022. Yksinyrittäjiä oli keskimäärin 230 000, mikä on 10 000 vähemmän edellisvuoteen verrattuna. Työnantajayrittäjien osuus kaikista yrittäjistä nousi prosenttiyksikön 28 %:iin ja yksinyrittäjien osuus vastaavasti laski 72 %:iin vuodesta 2022.

Vuonna 2023 yrittäjämiehiä oli 215 000 ja yrittäjänaisia 105 000. Naisten osuus kaikista yrittäjistä laski prosenttiyksiköllä 33 %:iin vuodesta 2022. Naisten osuus yksinyrittäjistä oli 38 % ja työnantajayrittäjistä 21 %.

Maatalousyrittäjistä reilu neljännes naisia

Vuonna 2023 oli yhteensä 49 000 maatalousyrittäjää ja yrittäjäperheenjäsentä, mikä on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Työnantajayrittäjien määrä ja osuus kaikista maatalousyrittäjistä (19 %) pysyivät vuoden 2022 tasolla. Naisia maatalousyrittäjistä oli 11 000 eli 26 %, kun naisten osuus edellisvuonna oli 23 %.

Maatalousyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä oli 13 % vuonna 2023, mikä on sama kuin vuonna 2022.

Määräaikaisten työsuhteiden määrä väheni miehillä, vuokratyöntekijöiden määrä ennallaan

Määräaikaisten osuus palkansaajista ennallaan

Vuonna 2023 Suomessa oli 384 000 määräaikaista palkansaajaa, mikä oli 7 000 vähemmän kuin edellisvuonna. Palkansaajien kaikista työsuhteista 83 % oli jatkuvia ja 17 % määräaikaisia. Osuudet ovat samat kuin edellisvuonna.

Määräaikaiset työsuhteet ovat olleet yleisempiä naisilla kuin miehillä. Naisia määräaikaisista oli 225 000, mikä on saman verran kuin vuonna 2022. Miehiä määräaikaisissa työsuhteissa oli 159 000. Määräaikaisissa työsuhteissa olevien miesten määrä väheni, naisten määrä pysyi ennallaan. Miespalkansaajista 14 % ja naispalkansaajista 19 % työskenteli määräaikaisessa työsuhteessa.

Sisältöä ladataan

Pysyvän työn puutteessa eniten nuoria ja naisia

Vuonna 2023 pysyvän työn puute oli määräaikaisuuden syynä 221 0000 palkansaajalla. Näistä naisia oli 132 000 ja miehiä 90 000. Pysyvän työn puute oli määräaikaisuuden syynä 58 %:lla, kun sen edellisvuonna ilmoitti syyksi 67 % määräaikaisista palkansaajista.

Pysyvää työtä määräaikaisista ei halunnut 15 %, kun osuus vuonna 2022 oli 20 %. Määräaikaisista 13 % eli 51 000 ei eritellyt syytä määräaikaisuuteen vuonna 2023. Tämän ryhmän kasvu selittää, miksi määräaikaisuuden syyn osuus vähentyi muissa ryhmissä.

Kaikista määräaikaisista palkansaajista, jotka olisivat halunneet vakinaisen työn, 31 % oli 25–34-vuotiaita. Näistä 40 000 oli naisia ja 28 000 miehiä. 35–44-vuotiaista määräaikaisista 70 % nimesi pysyvän työn puutteen määräaikaisuutensa syyksi. Näistä 29 000 oli naisia ja 16 000 miehiä. Pysyvän työn puute oli yleisin syy työn määräaikaisuuteen kaikissa muissa kuin vanhimmassa (65–74-vuotiaat) ikäryhmässä. ⁠65–74-vuotiailla yleisimmät syyt määräaikaisuuteen olivat, etteivät halunneet pysyvää työtä tai myy syy.

Määräaikaisista palkansaajista 15 % ei halunnut vakituista työsuhdetta. Näistä suurin osa, 28 000, oli alle 25-vuotiaita. Alle 25-vuotiaista määräaikaisista palkansaajista 43 % eli 48 000 henkilöä olisi halunnut vakituisen työn.

Harvinaisempia määräaikaisuuden syitä kaikilla 15–74-vuotiailla palkansaajilla olivat opiskeluun liittyvä työharjoittelu (6 %) ja koeaika (1 %).

Uusien työsuhteiden määrä väheni

Vuonna 2023 palkansaajia, joiden työsuhde oli kestänyt alle vuoden, oli 504 000, mikä on 12 000 vähemmän kuin vuonna 2022.

Alle vuoden kestäneistä työsuhteista 46 % oli määräaikaisia. Miesten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 43 % ja naisten uusista työsuhteista määräaikaisia oli 48 %.

Vuokratyössä muutokset vähäisiä vuonna 2023 edellisvuoteen verrattuna

Vuonna 2023 vuokratyötä päätyössään tekeviä palkansaajia oli keskimäärin 59 000 eli melkein saman verran kuin vuonna 2022. Vuokratyöntekijöiden osuus kaikista palkansaajista ylsi edellisvuoden tasolle 3 %:iin. Vuokratyöllä tarkoitetaan työsuhdetta, jossa palkansaaja työskentelee päätyössään työvoimaa välittävän tai vuokraavan yrityksen kautta. Työvoimatutkimuksessa vuokratyö tilastoidaan sille toimialalle, jossa työ tehdään.

Eniten vuokratyöntekijöitä päätyössään oli vuonna 2023 toimialaloilla teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesi- ja jätehuolto ym. (C-E), joissa heitä oli kaikkiaan 10 000, sekä liike-elämän palveluissa (M, N), joissa vuokratyöntekijöitä oli 9 000. Terveys- ja sosiaalipalveluissa (Q) sekä tukku- ja vähittäiskaupassa (G) vuokratyöntekijöitä oli molemmissa 8 000. Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I) oli 7 000 sekä kuljetuksessa ja varastoinnissa (H) keskimäärin 5 000 vuokratyöntekijää vuonna 2023. Muilla päätoimialoilla vuokratyöntekijöiden määrä oli vähäisempi.

Yleisintä vuokratyö oli edelleen majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (I), jossa vuokratyöntekijöiden osuus oli 8 % toimialan kaikista palkansaajista sekä kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla, missä vuokratyöntekijöiden osuus oli 4 % toimialan palkansaajista. Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa vuokratyöntekijöiden osuus kasvoi prosenttiyksiköllä, muilla toimialoilla muutokset olivat tätä vähäisempiä.

Miesten osuus vuokratyöntekijöistä vuonna 2023 oli 51 %, kun se vuotta aiemmin oli 54 %.

Työllisyys kasvoi ennen muuta kokoaikatyönä, myös osa-aikatyö lisääntyi

Naispalkansaajista lähes neljännes osa-aikaisia, miespalkansaajista joka kahdeksas

Vuonna 2023 osa-aikatyötä teki 488 000 työllistä, mikä oli 19 % kaikista työllisistä (naiset 24 %, miehet 14 %). Osa-aikatyötä tekeviä työllisiä oli saman verran kuin vuonna 2022. Osa-aikaisesti työskentelevistä palkansaajia oli 425 000, mikä oli 9 000 enemmän kuin edellisvuonna.

Työvoimatutkimuksessa osa-aikaisuus perustuu vastaajan omaan ilmoitukseen. Seuraavassa tarkastellaan osa-aikatyötä tekevistä vain palkansaajia.

Palkansaajista osa-aikatyötä teki 19 % vuonna 2023. Osa-aikainen työ oli yleisempää naisilla kuin miehillä. Naispalkansaajista osa-aikaisia oli 24 % eli 286 000 ja miespalkansaajista 13 % eli 139 000. Edelliseen vuoteen verrattuna osa-aikatyötä tekevien naisten osuus palkansaajista pysyi lähes ennallaan. Miehillä osa-aikatyön osuus kasvoi hieman.

Osa-aikatyön tekeminen oli yleistä nuorimmilla ja etenkin vanhimmilla palkansaajilla. 15–24-vuotiaista palkansaajista 51 % teki osa-aikatyötä. 65–74-vuotiaista palkansaajista 61 % työskenteli osa-aikaisesti.

Kolme neljäsosaa osa-aikaisista palkansaajista työskenteli yksityisellä sektorilla. Osa-aikatyöllisten osuus kaikista palkansaajista oli isoin yksityisellä sektorilla, 20 %. Kuntasektorilla osa-aikatyötä tekevien osuus oli 17 % ja valtiosektorilla 9 %.

Palkansaajien määrällä mitattuna osa-aikatyötä tehtiin eniten terveys- ja sosiaalipalvelujen (Q) toimialoilla (91 000 henkilöä), toiseksi eniten tukku- ja vähittäiskaupan (G) toimialoilla (72 000 henkilöä). Osa-aikatyötä tekevien osuus toimialan kaikista palkansaajista oli suurin majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (46 %) sekä taiteissa, viihteessä ja virkistystoiminnassa, jossa osa-aikatyötä tekevien osuus oli 40 %. Kolmanneksi yleisintä osa-aikatyö oli tukku- ja vähittäiskaupassa (29 %).

Sisältöä ladataan

Lähes joka neljäs osa-aikatyötä tekevä haluaisi kokoaikaista työtä

Monille osa-aikatyötä tekeville osa-aikaisuus sopii hyvin elämäntilanteeseen. Osa työllisistä tekee puolestaan osa-aikatyötä siitä syystä, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla.

Vuonna 2023 oli 95 000 sellaista osa-aikaista palkansaajaa, jotka olisivat halunneet tehdä kokoaikaista työtä. Näistä naisia oli 61 000 ja miehiä 34 000. Lähes 25 % osa-aikatyötä tekevistä olisi siis halunnut kokoaikatyötä. Kokoaikatyön puutteen takia osa-aikatyötä tekeviä oli 6 000 vähemmän kuin vuonna 2022.

Opiskelu tai muu syy olivat naispalkansaajien yleisimmät syyt työskennellä osa-aikaisesti. Opiskelun ilmoitti syyksi 29 % ja muun syyn 28 % osa-aikaisesti työskentelevistä naisista. Lasten tai omaisten hoito oli syynä 10 %:lla.

Miehillä yleisimmät syyt olivat opiskelu ja kokoaikatyön puute. Miespalkansaajista 35 % ilmoitti osa-aikatyön syyksi opiskelun ja 26 % kokoaikatyön puutteen. Myös miehillä muu syy oli melko yleinen, 27 %. Lasten tai omaisten hoidon ilmoitti syyksi osa-aikatyölle vain 3 % miespalkansaajista.

Nuorimmassa ikäryhmässä eli 15–24-vuotiaissa 69 % ilmoitti osa-aikatyön syyksi opiskelun.

Sisältöä ladataan

Työajat vuonna 2023

Työajat ovat muuttuneet hitaasti

Tilastollisia työaikakäsitteitä ovat tavanomainen viikkotyöaika, tehty viikkotyöaika sekä tehty vuosityöaika.

Tavanomainen viikkotyöaika on työllisen normaali tai keskimääräinen viikkotyöaika. Palkansaajilla tavanomaiseen työaikaan lasketaan mukaan tavaksi tulleet palkalliset ja palkattomat ylityöt. Poissaolot, kuten lomat tai sairauspoissaolot, eivät vaikuta tavanomaiseen työaikaan.

Tehty viikkotyöaika on työllisen tutkimusviikolla tekemien työtuntien määrä. Tehty viikkotyöaika kysytään erikseen pää- ja sivutyöstä. Siihen luetaan mukaan kaikki tutkimusviikolla tehdyt palkalliset ja palkattomat ylityötunnit. Toisaalta lomat, arkivapaat ja poissaolot muista syistä (esim. sairaus) lyhentävät tehtyä viikkotyöaikaa.

Tehty vuosityöaika on laskennallinen käsite, joka saadaan jakamalla kaikkien työllisten sekä pää- että sivutöissä vuoden aikana tekemien työtuntien määrä työllisten määrän vuosikeskiarvolla. Näin saadaan keskimääräinen vuosityöaika työllistä kohti. Työllisten palkansaajien vuosityöaika lasketaan vastaavalla tavalla.

Työajat ja tehdyt työtunnit vaihtelevat työllisyyden ja palkansaajien rakenteen muutosten mukaisesti. Jos esimerkiksi osa-aikatyö yleistyy enemmän kuin kokoaikatyö, keskimääräinen viikkotyöaika lyhenee. Työajat vaihtelevat myös toimialoittain ja ammateittain sekä työnantajasektorin mukaan. Työajat muuttuvat melko hitaasti.

Tavanomaisin viikkotyöaika on 35−40 tuntia

Suurimmalla osalla eli 68 %:lla palkansaajista tavanomainen viikkotyöaika oli 35–40 tuntia viikossa vuonna 2023. Palkansaajista kahdeksalla prosentilla oli yli 40-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika. Alle 35-tuntinen tavanomainen viikkotyöaika oli 21 %:lla palkansaajista. Tässä ryhmässä tyypillisin tavanomainen työaika oli 30–34 tuntia viikossa.

Pitkä tavanomainen viikkotyöaika oli palkansaajia yleisempää yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä. Heistä 33 %:lla tavanomainen työaika oli yli 40 tuntia viikossa. Vain 27 %:lla yrittäjistä ja yrittäjäperheenjäsenistä tavanomainen viikkotyöaika oli 35–40 tuntia. Alle 35 viikkotunnin tavanomainen työaika oli yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä yleisempää (33 %) kuin palkansaajilla (21 %).

Kun tarkastellaan palkansaajien tavanomaista työaikaa ja sosioekonomista asemaa, erot tavanomaisessa viikkotyöajassa näkyvät selvimmin pitkää viikkotyöaikaa tekevien osuudessa. Selvästi yleisin työaika vuonna 2023 oli kaikilla ryhmillä 35–40 tuntia viikossa. Yli 40 tuntia viikossa työskenteli 11 % ylemmistä toimihenkilöistä, 5 % alemmista toimihenkilöistä ja 8 % työntekijöistä. Alle 35-tuntinen tavanomainen työviikko oli lähes neljäsosalla toimihenkilöistä ja työntekijöistä. Ylemmistä toimihenkilöistä 15 % työskenteli alle 35 tuntia viikossa.

Miesten työviikko kokoaikatyössä pidempi kuin naisilla

Vuonna 2023 palkansaajien keskimääräinen tavanomainen viikkotyöaika päätyössä oli 35,0 tuntia. Miesten tavanomainen viikkotyöaika oli 36,7 tuntia ja naisten 33,4 tuntia.

Palkansaajien tehty viikkotyöaika päätyössä oli 33,6 tuntia viikossa. Miehillä tehty viikkotyöaika oli 35,4 tuntia ja naisilla 31,8 tuntia.

Yrittäjillä (mukaan lukien yrittäjäperheenjäsenet) viikkotyöaika oli palkansaajien työaikaa pidempi: tavanomainen viikkotyöaika oli 37,4 tuntia viikossa ja tehty viikkotyöaika oli 36,2 tuntia viikossa.

Verrattuna tavanomaiseen viikkotyöaikaan, tehtyä viikkotyöaikaa lyhentävät lomat sekä muut poissaolot, mutta toisaalta pidentää ylityössä tehty työaika.

Kuten edeltävinäkin vuosina, miehillä sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika kokoaikatyössä olivat pidempiä kuin naisilla vuonna 2023. Osa-aikatyötä tekevillä naisilla sekä tavanomainen että tehty viikkotyöaika olivat sen sijaan pidempiä kuin osa-aikatyötä tekevillä miehillä.

Kokoaikatyötä tekevien palkansaajien ammattiryhmistä johtajilla oli pisin tavanomainen viikkotyöaika, 41,3  tuntia vuonna 2023. Lähes yhtä pitkä tavanomainen viikkotyöaika oli prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä, 41,0 tuntia. Seuraavaksi pisin tavanomainen viikkotyöaika oli rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä, 39,6. Lyhyin tavanomainen viikkotyöaika, 36,9 tuntia, oli luokassa muut työntekijät, johon kuuluu mm. siivouksen, jätehuollon, keittiö- ja pesulatyön sekä maa- ja metsätalouden avustavia tai rutiiniluontoisia tehtäviä.

Palkansaajien tehty vuosityöaika väheni hiukan

Vuonna 2023 kaikkien työllisten tehty vuosityöaika oli keskimäärin 1 553 tuntia työllistä kohti. Vastaava luku vuonna 2022 oli 1 567 tuntia ja vuonna 2021 keskimäärin 1 593 työtuntia.

Palkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 528 tuntia palkansaajaa kohden vuonna 2023, mikä oli 9 tuntia vähemmän kuin edellisvuonna. Sekä yksityisellä sektorilla että kuntasektorilla palkansaajien tehty vuosityöaika väheni 9 tuntia vuodesta 2022. Valtiosektorilla vuosityöaika pysyi ennallaan.

Valtiosektorilla tehdään vain vähän osa-aikatyötä ja palkansaajien tehty vuosityöaika on ollut vuodesta 2015 alkaen pitempi kuin yksityisellä sektorilla. Kuntasektorilla tehty vuosityöaika on puolestaan selvästi pienempi kuin muilla sektoreilla.

Vuonna 2023 naispalkansaajien tehty vuosityöaika oli 1 418 tuntia ja miespalkansaajien tehty vuosityöaika 1  644 tuntia. Vuodesta 2022 naispalkansaajien vuosityöaika väheni 21 tuntia ja miesten kasvoi 7 tuntia. Miesten ja naisten työaikojen eroihin vaikuttaa se, että naisten työsuhteet ovat yleisemmin osa-aikaisia kuin miesten. Naisilla myös perhevapaat lyhentävät tehtyä työaikaa enemmän kuin miehillä.

Työvoiman ulkopuolella olevat

Työvoiman ulkopuolella olevien määrä väheni

Vuonna 2023 työvoiman ulkopuolella oli yhteensä 1 299 000 henkilöä eli 31 % 15–74-vuotiaasta väestöstä. Määrä oli 11 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 2022.

Työvoiman ulkopuolella olevat vähenivät eniten 65–74-vuotiaiden ikäryhmässä, 14 000 henkilöllä. Tässä ikäryhmässä heitä oli vuonna 2023 yhteensä 589 000. Työvoiman ulkopuolella olevat vähenivät hieman myös 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä, 4 000 henkilöllä. Tässä ikäryhmässä työvoiman ulkopuolella oli yhteensä 163 000 henkilöä.

Työvoiman ulkopuolella olevien määrä kasvoi 25–34-vuotiaiden ja 45–54-vuotiaiden ikäryhmissä, yhteensä 8 000 henkilöllä. Näissä ikäryhmissä työvoiman ulkopuolella olevia oli kaikkiaan 187 000 henkilöä.

Työvoimatutkimuksessa työvoiman ulkopuolella olevilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka tutkimusviikolla eivät olleet työllisiä eivätkä työttömiä. Myös asevelvollisuutta suorittamassa olevat luetaan työvoiman ulkopuolisiin.

Työvoimatutkimuksessa kerätään tietoa siitä, mitä työvoiman ulkopuolella olevat itse katsovat pääasialliseksi toiminnakseen. Heistä valtaosa, eli 61 %, ilmoitti olevansa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä tai pitkäaikaisesti sairaita vuonna 2023. Työvoiman ulkopuolella olevista 22 % ilmoitti olevansa opiskelijoita tai koululaisia. Omia lapsia, omaisia tai omaa kotitaloutta hoitavia oli kolme prosenttia.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella seitsemän prosenttia nuorista

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret eivät välttämättä ole työvoiman ulkopuolella. Osa heistä voi olla myös työttömiä ja kuulua siten työvoimaan.

Vuonna 2023 sellaisia 15–24-vuotiaita nuoria, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa eivätkä asevelvollisuutta suorittamassa, oli 45 000 henkilöä, mikä oli 7 % 15–24-vuotiaista. Heistä miehiä oli 24 000 ja naisia 20 000. Suurin osa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista, 31 000, oli 20–24-vuotiaita.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä ja osuus samanikäisistä pysyi samana kuin vuonna 2022.

Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevaan nuorten ryhmään viitataan usein myös käsitteellä NEET (Not in Employment, Education or Training). Koulutukseen osallistumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä tutkintoon johtavaa koulutusta että erilaisille kursseille osallistumista.