Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Tilinpito yhdistää ympäristön ja talouden

18.3.2016

Ympäristötilinpidon kehittäminen on kansainvälisesti vilkasta. Tavoitteena on laaja tilastojärjestelmä, jossa ympäristöasioita voidaan tarkastella osana politiikkalohkoja.

Ympäristötilinpidossa kuvataan ympäristöön liittyviä raha­virtoja ja fyysisiä virtoja samoilla periaatteilla ja luokituksilla kuin kansan­talouden tilin­pidossa (taulukko). Ympäristö­tilinpidon tuottamia tietoja voidaan yhdistää suoraan kansan­talouden tilinpidon tietoihin.

Taulukko. Ympäristötilinpidon tilastot Suomessa

Taulukko. Ympäristötilinpidon tilastot Suomessa. Lähde: Tilastokeskus

Lähde: Tilastokeskus

Ympäristöön liittyvistä raha­virroista tilastoidaan tällä hetkellä ympäristö­verot, ympäristön­suojelu­menot ja ympäristöliiketoiminta. Ympäristö­verot koostuvat toimi­alojen ja koti­talouksien maksamista energia-, liikenne-, päästö- ja resurssi­veroista.

Ympäristönsuojelumenot sisältävät teollisuuden toimi­alojen, valtion ja kuntien investoinnit ja käyttö­menot ilman, vesien ja maaperän suojeluun sekä jäte­huoltoon. Ympäristö­liiketoiminta puolestaan kuvaa ympäristön pilaantumista estävän tai luonnonvaroja säästävän tuotannon arvoa ja työllisyyttä.

Nämä raha­virrat kattavat suurimman osan ympäristön­suojelun tuloista ja menoista.

Fyysisissä virroissa ympäristö­tilinpito keskittyy toistaiseksi ilmaan tuprutettaviin päästöihin, energian virtoihin sekä kokonaiskuvaan materiaalien käytöstä.

Ilmapäästö­tilinpito kertoo, miltä toimi­aloilta mitäkin päästöä ilmaan menee ja kuinka paljon. Energia­tilinpito osoittaa, millä toimi­aloilla ja mistä energia tuotetaan ja millä toimialoilla se käytetään.

Kansan­talouden materiaali­virta­tilinpito tilastoi kaikki Suomen luonnosta käyttöön otettavat materiaalit sekä tuodut ja viedyt materiaalit.

Ympäristötilinpitoa on käytännössä myös jäte­tilasto, josta selviävät erilaisten jätteiden synty­määrät toimialoittain sekä jätteiden käsittely­tavat.

Suomen ympäristötilinpidossa toimitaan pää­asiassa Euroopan Unionin ympäristö­tilinpito­asetuksen mukaisesti (Euroopan komissio 2010).

Toimi­aloittaiset ympäristö­verot ja päästöt ilmaan sekä kansan­talouden materiaali­virrat on meillä laskettu asetuksen mukaan ensimmäisen kerran vuonna 2013 vuoden 2008 tiedoista alkaen.

Ympäristön­suojelu­menot, ympäristö­liike­toiminta ja energia­tilinpito tulevat asetukseen mukaisesti raportoitaviksi vuonna 2017, jolloin on toimitettava EU:lle tiedot vuosilta 2014 ja 2015. Asetus velvoittaa kaikkia jäsen­maita raportoimaan ympäristö­tilinpidon tiedot vuosittain.

Ympäristötilinpitoa on Suomessa tehty kuitenkin jo vuosia ennen liittymistämme EU:hun, joten Tilastokeskuksella on tarjota aika­sarjoja jopa edelliseltä vuosi­tuhannelta alkaen.

Osa tiedoista, kuten energiatilinpito sekä ilma­päästöt ja ympäristö­verot toimi­aloittain vuosilta 1995 – 2007, perustuvat tosin pilottitutkimuksiin eivätkä ole täysin linjassa ympäristö­tilinpito­asetuksen mukaisten uudempien tietojen kanssa.

Asetus­perusta parantaa jatkossa sekä ajallista että kansain­välistä vertailu­kelpoisuutta.

Tavoitteena ympäristöasioiden integrointi talous- ja yhteiskunta­politiikkaan

EU:lla ja Suomella on suuria odotuksia ympäristö­tilinpidolle. Sen pitäisi tuottaa tietoa, jolla edistetään muun muassa Euroopan kehittymistä resurssi­tehokkaaksi, vihreäksi ja vähä­hiiliseksi taloudeksi sekä taloudeksi, jossa ympäristö­asiat on hyvin integroitu talous- ja muuhunkin politiikkaan.

Odotukset ovat saman­kaltaisia myös OECD:ssä ja YK:ssa, joissa käytetään termejä kestävä kehitys, vihreä kasvu ja vihreä talous.

Ympäristö- ja taloustietoja yhdistävänä järjestelmänä ympäristö­tilinpidolla on hyvät mahdollisuudet vastata näihin odotuksiin, kun sen tuottamat tiedot saadaan moni­puoliseen ja tehokkaaseen käyttöön tutkimuksessa, suunnittelussa ja päätöksen­teossa.

YK:n tilastosuositus kattaa myös ympäristön varannot

Ympäristötilinpito on tilasto­järjestelmänä edellä esitettyä huomattavasti laajempi kokonaisuus. YK:n vuonna 2012 valmistunut tilasto­standardi ympäristö­tilinpidolle (SEEA) kattaa periaatteessa kaikki ympäristön varannot muutoksineen, materiaalien virrat kansan­taloudessa sekä kaikki ympäristöön liittyvät rahavirrat (United Nations 2014).

EU:n ympäristö­tilinpito noudattaa YK:n standardia, mutta Euroopassa keskitytään toistaiseksi virtojen kuvauksiin. EU:n asetus­perustaista ympäristö­tilinpitoa kaavaillaan laajennettavaksi muun muassa metsävarojen ja puu­virtojen tilin­pidolla, mineraali­varojen ja vesi­virtojen tilin­pidolla sekä ympäristöön liittyvien tukien tilastoinnilla.

YK ei perusta ympäristö­tilinpitoa lakeihin ja asetuksiin kuten EU, mutta pyrkii aktiivisesti edistämään asiaa ympäri maailmaa.

EU:n ulko­puolella eturivin maita ympäristö­tilinpidossa ovat Australia ja Kanada, joilla kummallakin on oma sovelluksensa YK:n ympäristö­tilinpito­standardista. Japani, Etelä-Korea ja Filippiinit ovat Aasian maista ahkerimpia ympäristö­tilinpitäjiä.

Uusia maita on viime vuosina tullut mukaan. Suomi on osana kansain­välisiä konsortioita edistänyt ympäristötilinpidon kehittämistä konsultoimalla aiheesta erityisesti Ukrainaa, Kazakstania, Israelia, Turkkia ja Venäjää.

-----------------------------------------------------------------------------

Kotitaloudet maksavat suuren osan ympäristöveroista

Esimerkkinä ympäristö­tilinpidon tiedoista on seuraavassa kuvattu ympäristö­veroja (kuvio). EU:n määritelmän mukaan ympäristöverotus kohdistuu ympäristölle haitalliseen toimintaan ja luonnonvarojen ottoon. Merkitystä ei ole sillä, mihin ympäristöverottamisella saadut tulot käytetään.

Kuvio. Ympäristöverot toimialoittain ja verotyypeittäin 2013

Kuivio. Ympäristöverot toimialoittain ja verotyypeittäin 2013. Lähde: Tilastokeskus, ympäristötilinpito

Lähde: Tilastokeskus, ympäristötilinpito

Suomessa ympäristöverotus kohdistuu suurimmaksi osaksi energian tuotantoon ja käyttöön sekä ajo­neuvoihin. Päästöverot ovat lähinnä jäte­veroa; hiili­dioksidi­vero sisältyy energia­veroihin. Resurssi­veroiksi luetaan meillä vain metsästys- ja kalastus­lupa­maksut, muuten luonnon­varojen ottoa ei suoraan veroteta.

Valtion koko verokertymästä ympäristö­verojen osuus on seitsemän prosenttia.

Kotitaloudet maksavat lähes puolet ympäristö­veroista. Muita suuria maksajia ovat teollisuus ja palvelutoimialat kuten kuljetus.

Ympäristö­tilinpidon avulla voidaan muun muassa tarkastella, miten ympäristöverotus suhteutuu fyysisiin päästöihin, jätteisiin, energian käyttöön ja luonnon­varojen ottoon samoissa toimiala­ryhmissä ja tätäkin tarkemmalla toimiala­jaolla.

Tarkasteluihin voidaan soveltuvin osin ottaa mukaan myös ympäristön­suojelu­menojen ja ympäristöliiketoiminnan kehittyminen ja jakautuminen eri toimi­aloille.

-----------------------------------------------------------------------------

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.

Lähteet:

Euroopan komissio 2010. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset ympäristötilinpidosta (EU) N:o 691/2011  ja (EU) N:o 538/­2014. KOM (2010) 132 lopullinen. Bryssel 9.4.2010.

Tilastokeskus. Ympäristötilinpito.

United Nations 2014. System of Environmental – Economic Accounting 2012. Central Framework.

Lue samasta aiheesta:

tk-icons