Pohjoismaissa verojärjestelmä on perinteisesti pyritty mukauttamaan maksukyvyn mukaan. Ansiotulojen verotuksessa tämä tarkoittaa sitä, että veroprosentti nousee tulojen kasvaessa eli verotus on progressiivista.

Entäpä välilliset verot? Suomessa yhä suurempi osa verotuloista kerätään välillisinä kulutusveroina, mikä jakautuu verovelvollisille eri tavoin kuin progressiivinen tuloverotus. Kulutusverot heikentävät kotitalouksien ostovoimaa ja vaikuttavat hintatasoon ja siten mm. kuluttajahintaindeksiin, joka määrittää monien sosiaalietuuksien kehityksen. Koska näiden etuuksien indeksisidonnaisuuden tarkoitus on kompensoida ostovoimaheikennystä, kulutuksen määrää ja rakennetta on tärkeää seurata säännöllisesti.

Arvonlisäverojen progressiota ja regressiota voi tarkastella eri mittareilla, jolloin valittu mittari vaikuttaa lopputulokseen. Suurituloiset kuluttavat pienemmän osan vuosituloistaan, joten he maksavat suhteellisesti vähemmän kulutusveroja kuin pienituloiset. Tästä näkökulmasta arvonlisävero on regressiivinen vero. On kuitenkin esitetty, että mikäli kulutusveroja tarkastellaan suhteessa koko elinkaaren tuloihin, verorasitus jakautuu tasaisemmin.

Keskustelussa usein esitetyn näkemyksen mukaan arvonlisäverojen progressiota ja regressiota tulisi arvioida tulojen sijaan suhteessa kulutukseen. Tätä esitetään muun muassa tuoreessa Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa (2024), joskaan se ei sisällä asiasta laskelmia.

Suomessa siirryttiin syyskuussa 2024 uuteen yleiseen arvonlisäverokantaan, 25,5 prosenttiin. Tämän yhteydessä on käyty runsasta keskustelua siitä, miten verouudistus kohdistuu maksukyvyltään erilaisiin väestöryhmiin.

Kulutustutkimuksen aineisto pohjana

Tarkastelen seuraavassa arvonlisäverojen kohdentumista tuoreimman vuoden 2022 kulutustutkimuksen aineiston perusteella. Aineiston perusjoukko koostuu Suomessa vakituisesti asuvista yksityiskotitalouksista. Otoskoko oli noin 8600 ja hyväksytyn aineiston osuus oli 37 prosenttia eli 3 138 kotitaloutta. Vastaava tarkastelu tehtiin aiemmin kulutustutkimuksen vuoden 2016 aineistolle.

Kulutustutkimuksen tiedonkeruuta uudistettiin vuoden 2022 kierrokselle. Tiedot kerättiin ensimmäistä kertaa yhdistelmätiedonkeruulla, jossa kotitalous sai valita vastaako kyselyosioon itsetäytettävällä verkkolomakkeella vai puhelinhaastattelussa. Tämän jälkeen kotitalouksilla oli kahden viikon kuittienkeruu- ja muistikirjajakso, johon sai vastata joko mobiilisovelluksella tai keräämällä fyysisiä kuitteja. Kotitalouksien taustatietoja on kerätty myös hallinnollisista aineistoista.

Aineisto ei sisällä erittelyä valmisteveroista. Kulutustutkimuksen aineistossa valmisteverot ovat sinällään hinnoissa mukana, mutta niitä ei ole laskettu tähän tarkasteluun vastaavalla tavalla kuin arvonlisäverot.

Maksetut arvonlisäverot on laskettu kulutustutkimuksen aineistoon jokaiselle kulutusmenoluokalle arvonlisäkantojen mukaan. Tässä tarkastelussa käsitellään vuoden 2022 toteutuneita ja maksettuja arvonlisäveroja, eli ennen 1.9.2024 käytössä olleiden verokantojen mukaisia veroja.

Maksettujen arvonlisäverojen osuutta tarkastellaan sekä suhteessa bruttotuloihin että kulutusmenoihin.

Sekä tulo- että veromuuttujat on muunnettu vertailukelpoisiksi kulutusyksiköiksi. OECD-modifioidun kulutusyksikköasteikon mukaisesti kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa suhdeluvun 1, muut yli 13-vuotiaat saavat suhdeluvun 0,5 ja alle 14-vuotiaat suhdeluvun 0,3.kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa suhdeluvun 1, muut yli 13-vuotiaat saavat suhdeluvun 0,5 ja alle 14-vuotiaat suhdeluvun 0,3.

Luokittelevina muuttujina käytän bruttotuloista sekä kulutusmenoista laskettuja desiilejä. Ne on muodostettu järjestämällä kotitaloudet kulutusyksikkökohtaisten tulojen tai kulutuksen mukaan kymmeneen ryhmään siten, että kussakin ryhmässä on yhtä monta kotitaloutta.

Arvonlisäveroja maksettiin 21,2 miljardia euroa vuonna 2022 – kotitalouksien osuus yli puolet

Arvonlisävero (alv) on hyödykkeiden ja palvelujen kulutukseen kohdistuva välillinen vero, jonka verovelvollinen yritys kantaa, sisällyttää myyntihintaansa ja lopullinen kuluttaja maksaa.

Verohallinnon mukaan arvonlisäveroja maksettiin 21,2 miljardia euroa vuonna 2022. Kotitalouksien maksama osuus oli yli puolet.

Yleinen verokanta oli Suomessa 24 prosenttia vuonna 2022, mutta sitä korotettiin 1.9.2024 alkaen 25,5 prosenttiin. Lisäksi verotuksessa käytetään kahta alennettua kantaa, jotka ovat 14 ja 10 prosenttia (Taulukko 1).

Arvonlisäverotuksen ulkopuolisia eriä ovat muun muassa vuokrat, vastikkeet sekä terveyden- ja sairaanhoidon palvelut.

Lisäksi vuoden 2025 alussa tuli uusia muutoksia, lähinnä alennettuihin verokantoihin. Kristiina Nieminen käsittelee blogissaan veronkorotusten vaikutusta hintoihin.

Kotitaloudet maksoivat vuonna 2022 keskimäärin noin 4 248 euroa arvonlisäveroja käyvin hinnoin. Vuosina 2016 ja 2012 vastaavat summat olivat 3 884 ja 3 808 euroa (taulukko 2). Kulutusyksikköä kohden arvonlisäveroja maksettiin 2 970 euroa vuonna 2022. Vuosina 2016 ja 2012 vastaavat summat olivat vuonna 2 594 ja 2 506 euroa.

Pienituloisimmat kotitaloudet maksavat suhteessa tuloihin eniten arvonlisäveroja

Arvonlisäverotus kohdistuu tuloihin suhteutettuna eniten pienituloisimpiin kotitalouksiin, joiden tuloista suurin osa menee kulutukseen ja tarkkaan ottaen välttämättömään kulutukseen. Tilastokeskuksen vuoden 2022 kulutustutkimuksen mukaan pienituloisimmilla asumis- ja ruokakulut ovat suhteessa suurempia menoeriä kuin suurituloisimmilla.

Asumismenoissa tulee huomioida, että esimerkiksi vuokrista ei makseta arvonlisäveroa ja muun muassa lainanlyhennyksiä ei lasketa kulutukseksi. Sen sijaan esimerkiksi energiakulut lukeutuvat yleiseen arvonlisäverokantaan.

Kuviosta 1 käy ilmi arvonlisäveron regressiivisyys: pienituloiset maksavat sitä suuremman osuuden suhteessa tuloihinsa. Pienituloisimman kymmenyksen bruttotuloista noin 10 prosenttia kuluu arvonlisäveroihin, kun suurituloisimmalla kymmenyksellä vastaava osuus on puolet vähemmän, noin viisi prosenttia bruttotuloista. Arvonlisäverojen osuus laskee kahdeksaan prosenttiin siirryttäessä toisiksi pienituloisimpaan ryhmään.

Maksettujen arvonlisäverojen osuus pienenee tulojen kasvaessa, mikä johtuu siitä, että suhteellisesti pienempi osuus tuloista käytetään kulutukseen. Tulojakauman keskivaiheilla, kolmannen ja kahdeksannen tuloryhmän välillä, osuus on tasaisesti 7–8 prosenttia. Poikkeuksen muodostaa kahdeksas tuloryhmä, jossa osuus on kuusi prosenttia.

Kahden matalimman tuloryhmän välillä kokonaisveroasteen progressio on hyvin maltillinen. Alimmalla tuloryhmällä kokonaisveroaste on 15 prosenttia ja toiseksi alimmalla 16 prosenttia. Välittömän verotuksen progressio vaikuttaa jyrkemmin vasta kolmannen tuloryhmän kohdalla.

Tulojen vai kulutuksen mukaan?

Seuraavaksi esittelen arvonlisäverojen osuuksia niin bruttotuloista kuin kulutuksesta. Käytän kahta eri luokittelevaa desiilimuuttujaa, joista toinen perustuu bruttotuloihin ja toinen kulutusmenoihin.

Tulokymmenyksittäin tarkasteltuna arvonlisäveron osuudet näyttävät regressiivisiltä. Pienituloisimmat maksavat arvonlisäveroa noin 10 prosenttia tuloistaan, kun suurituloisimmilla osuus on noin viisi prosenttia (kuvio 2).

Kulutusmenoja vasten tarkasteltuna arvonlisävero ei ole regressiivinen, mutta progressio on hyvin pientä. Kaksi pienituloisinta ryhmää maksaa kulutusmenoistaan 9 prosenttia arvonlisäveroja, kun taas kaksi suurituloisinta ryhmää maksaa 11 prosenttia. Suurimmalla osalla tuloryhmistä osuus on 10 prosenttia.

Pienituloisimmissa ryhmissä eroa voi selittää se, että kulutusmenoista suhteellisesti suurempi osuus kuluu elintarvikkeisiin, joilla on matalampi arvonlisäverokanta.

Kulutuskymmenysten mukaan tarkasteltuna näkymä on selkeän progressiivinen. Vähiten kuluttava kymmenys maksaa arvonlisäveroja tuloistansa kuusi prosenttia, kun taas eniten kuluttava kymmenys maksaa 11 prosenttia.

Arvonlisäverojen osuudet kulutuksesta ovat samansuuntaiset. Vähiten kuluttavalla kymmenyksellä osuus on noin kahdeksan prosenttia ja eniten kuluttavalla noin 12 prosenttia.

Kuvioiden 2 ja 3 arvonlisävero-osuudet bruttotuloista ovat ikään kuin peilikuvat toisistaan.

Pienituloisimmilla arvonlisävero häivyttää kokonaisverotuksen progressiota

Tuloryhmittäin tarkasteltuna arvonlisäverotus on regressiivistä: pienituloiset kotitaloudet maksavat suhteellisesti suuremman osuuden tuloistaan arvonlisäveroja kuin suurituloiset. Pienituloisimpien kohdalla välilliset verot heikentävät siten kokonaisveroasteen progressiota, vaikka välittömien verojen progressio näyttääkin selvältä. Arvonlisäverojen kohdistumista tulotasoon nähden pienituloisimpiin on yleensä kompensoitu lisäämällä tuloverotuksen progressiota.

Näkymä on erilainen, kun maksetut arvonlisäverot suhteutetaan kulutukseen. Kulutuskymmenyksittäisen tarkastelun mukaan arvonlisäverot ovat progressiivisia suhteessa kulutukseen; eniten kuluttavat kotitaloudet maksavat luonnollisesti eniten myös arvonlisäveroa. Tällöin progressio perustuu kuitenkin kulutukseen veroperusteena eikä maksukykyyn. Suomessa yksi verotuksen keskeisistä tavoitteista on ollut tasata tuloeroja.

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa (2024) todetaan, että arvonlisäverojen vaikutus riippuu myös sosiaalietuuksien indeksoinneista, joilla pyritään suojaamaan pienituloisia kotitalouksia veronkorotusten vaikutukselta. Monien etuuksien kohdalla indeksikorotus on kuitenkin jäädytetty vuoteen 2027 asti, mikä heikentää etuuksien reaaliarvoa.

Sosiaalietuuksista eläkkeet eivät kuitenkaan ole indeksijäädytysten piirissä. Suhteellisen hyväosaisten eläkeläisten suojelemista arvonlisäverojen korotuksilta pidetäänkin raportissa ongelmallisena.

Kirjoittaja on yliaktuaari ja työskentelee Tilastokeskuksen yhteiskunta­tilastoissa kulutus­tutkimuksen parissa. 

Taulukossa 2 esitetty vuoden 2012 tieto on korjattu klo 16.25. Aiemmin ollut väärä luku oli 30 808.

Lähteet:

Talouspolitiikan arviointineuvosto 2024: Raportti 2024 - Talouspolitiikan arviointineuvosto.

Valtiovarainministeriö 2024: https://vm.fi/verotus/arvonlisaverotus

Verohallinto  https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/tilastot/verotulojen-kehitys/aiemmat-vuodet/vuosi-2022/