Etusivu > Tilastot > Ajankäyttö > 2009 > Muutokset 1979 - 2009 > 2. Ajankäytön muutokset

2. Ajankäytön muutokset

2.1. Ajankäytön rakenne vakaa

Ajankäyttö jaetaan tässä julkaisussa kuuteen pääluokkaan: 1) nukkuminen, 2) ruokailu ja muut henkilökohtaiset tarpeet, 3) ansiotyö, 4) opiskelu, 5) kotityö ja 6) vapaa-aika.

Kotityö kattaa kotitaloustyön lisäksi kodin huoltotyöt, lastenhoidon, ostokset ja naapuriavun. Vapaa-aikaa on ajankäyttötutkimuksessa se osa vuorokaudesta, joka jää jäljelle, kun nukkumiseen, ruokailuun, ansio- ja kotityöhön sekä opiskeluun käytetty aika on vähennetty. Vapaa-aika määritellään siten näistä toiminnoista vapaaksi ajaksi. Se sisältää lähinnä television katselun, lukemisen, sosiaalisen kanssakäymisen, liikunnan ja ulkoilun sekä erilaiset harrastukset.

Ajankäytön jakautuminen näihin pääluokkiin on pysynyt melko vakaana kolmen vuosikymmenen ajan. Selvin muutos on ansiotyön väheneminen ja vapaa-ajan kasvu. Muutosta on myös opiskeluun käytetyssä ajassa, joka on vähentynyt 1970– ja 1980–lukujen loppuun verrattuna. Nukkumiseen ja kotitöihin käytetty aika on pysynyt käytännöllisesti katsoen ennallaan kolmen vuosikymmenen ajan. Ruokailuun ja henkilökohtaiseen hygieniaan käytetään sen sijaan nyt hieman enemmän aikaa kuin 1980- ja 1990-luvuilla.

Merkittävin ero ajankäytössä miesten ja naisten välillä näkyy kotitöiden tekemisessä. Naisten kotityöaika on vähentynyt vuodesta 1979 lähtien neljännestunnin verran. Miehillä kotityöt ovat puolestaan lisääntyneet reilut parikymmentä minuuttia.

Kuvio 1. 10–64-vuotiaiden miesten ajankäyttö syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

Kuvio 2. 10–64-vuotiaiden naisten ajankäyttö syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

2.2. Ajankäytön viikkorytmi

Nukkumiseen käytetyssä ajassa ei ole tapahtunut muutoksia arkipäivinä. Lauantaisin ja sunnuntaisin sen sijaan nukutaan pitempään kuin 1980-luvun lopulla.

Kuvio 3. Ajankäyttö arkipäivinä syksyllä 1987, 1999 ja 2009

Ansiotyön tekeminen on vähentynyt syksyllä sekä arki- että viikonlopun päivinä. Nämä ennakkotiedot perustuvat kuitenkin vielä pieneen osa-aineistoon. Koko vuoden ajankäyttöä koskevat tiedot julkaistaan myöhemmin, jolloin tulokset tarkentuvat.

Lauantain ja sunnuntain ero kotitöiden tekemisessä kaventui entisestään. Sekä naiset että miehet tekevät vähemmän kotitöitä lauantaina. Ostoksilla käymisen hienoinen lisäys sunnuntaina näyttää siirtyneen lauantailta. Vapaa-ajan määrä on nyt lauantaina ja sunnuntaina lähes yhtä suuri. Vielä 1980-luvun lopulla vapaa-aikaa oli enemmän sunnuntaina kuin lauantaina.

.

Kuvio 4. Ajankäyttö lauantaina syksyllä 1987, 1999 ja 2009

Kuvio 5. Ajankäyttö sunnuntaina syksyllä 1987, 1999 ja 2009

2.3. Päivärytmi siirtynyt myöhäisemmäksi

Elämänrytmi on siirtynyt myöhäisemmäksi kolmen vuosikymmenen aikana. Nukkumaan mennään nyt selvästi myöhemmin kuin vuonna 1979. Vastaavasti aamulla herätään myöhemmin. Nukkumaan menoajoissa suurin muutos tapahtui jo 1980-luvulla. Kun syksyllä 1979 puolet 10–64-vuotiaista oli jo nukkumassa arkipäivinä kello 22:10, vuonna 2009 tuohon aikaan nukkui vasta alle kolmasosa samanikäisistä. Aamun ylösnousun myöheneminen arkipäivinä ja lauantaisin on jatkunut vielä 2000-luvulla. Lauantaina aloitetaan kotityöt myöhemmin kuin edellisinä vuosikymmeninä. Sunnuntaina taas ulkoillaan myöhemmin. Sunnuntailiikunnan painopiste on siirtynyt selvästi iltapäivään.

Kuvio 6. 10–64-vuotiaan väestön nukkumisrytmi arkipäivinä syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

Ansiotyön päivärytmi on säilynyt rakenteeltaan samankaltaisena kolmen vuosikymmenen ajan. Kuviossa 7 on yhdistetty työssä ja opiskelemassa olevien osuudet 10–64–vuotiaasta väestöstä syksyn arkipäivinä. Lyhentynyt työ- ja opiskeluaika näkyy siinä, että aamu- ja iltapäivällä työssä tai opiskelemassa olevien osuudet väestöstä eivät yllä enää syksyjen 1979 ja 1987 tasolle. Lounastauko aloitetaan edelleen yleisimmin kello 11 aikaan.

Kuvio 7. 10–64-vuotiaan väestön ansiotyön ja opiskelun päivärytmi arkipäivinä syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

Työmatkojen huippu on arkipäivinä edelleen kello 7:30 aikaan, ja töistä paluu on vilkkaimmillaan heti kello 16 jälkeen.

Kuvio 8. 10–64-vuotiaan väestön työ- ja koulumatkojen päivärytmi arkipäivinä syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

2.4. Työpäiviä entistä vähemmän

Tutkimusajankohtana syksyllä 2009 taloudellinen taantuma eteni nopeasti: työllisten määrä väheni ja työttömien määrä kasvoi. Lomautukset yleistyivät, ja lyhennettyä työviikkoa tekevien määrä kasvoi. Työvoimatutkimuksen mukaan työtuntien määrä työllistä kohti väheni kaikilla vuoden 2009 vuosineljänneksillä. Osa-aikatyötä tekevien osuus työllisistä on kasvanut jo 1990–luvun lopulta lähtien. (Suomen virallinen tilasto (SVT); Työllisyyskatsaus.)

Ajankäyttötutkimuksen syksyä koskevien ennakkotulosten mukaan ansiotyöhön käytetty aika oli selvästi lyhyempi syksyllä 2009 kuin syksyllä 1999. Työstä vapaiden päivien osuus on kasvanut, ja pitkien työpäivien osuus on vähentynyt. Yhtenä syynä tähän on osa-aikatyön yleistyminen. Työllisten kaikista syys–marraskuun päivistä työpäiviä oli 61 prosenttia syksyllä 2009, kun kymmenen vuotta aikaisemmin niiden osuus oli 70 prosenttia (toimintoon osallistuneita taulukossa 1). Näissä luvuissa ovat mukana sekä yrittäjien että palkansaajien tutkimuspäivät.

Tutkimuspäivänä ansiotyötä tehneiden työpäivän keskimääräinen pituus oli miehillä 7 tuntia 44 minuuttia ja naisilla vajaa seitsemän tuntia, kun mukaan lasketaan työaika pää- ja sivutyössä, mutta ei työmatkoja (aika osallistuneilla taulukossa 1). Kymmenen vuotta aikaisemmin vastaavat luvut olivat miehillä 8,5 tuntia ja naisilla 7 tuntia 10 minuuttia. Päivittäisiin työmatkoihin kului 47 minuuttia niillä työllisillä, jotka olivat merkinneet työmatkan päiväkirjaan. Tämä aika on pysynyt suurin piirtein samana vuodesta 1979 lähtien.

Taulukko 1. Työllisten ansiotyöhön käyttämä aika sukupuolen mukaan syksyllä 1999 ja 2009

		Käytetty aika tuntia,minuuttia/vuorokausi		Toimintoon osallistuneita %		Aika osallistuneilla tuntia,minuuttia//vuorokausi
		1999	2009	1999	2009	1999	2009
Molemmat sukupuolet	Ansiotyö	5,29	4,32	69,8	61,3	7,51	7,23
	Työmatkat	0,27	0,25	59,2	51,6	0,46	0,47
	Ansiotyö yhteensä	5,57	4,56	69,8	61,3	8,30	8,03
Miehet	Ansiotyö	6,14	5,08	73,9	66,4	8,27	7,44
	Työmatkat	0,29	0,25	61,1	54,2	0,47	0,47
	Ansiotyö yhteensä	6,43	5,34	73,9	66,4	9,05	8,22
Naiset	Ansiotyö	4,42	3,54	65,6	56,1	7,10	6,57
	Työmatkat	0,26	0,24	57,3	49,0	0,45	0,48
	Ansiotyö yhteensä	5,08	4,17	65,6	56,1	7,50	7,39

2.5. Kotityöt jakautuvat tasaisemmin

Naisten osuus kotitöihin käytetystä ajasta on vähentynyt tasaisesti kolmen vuosikymmenen aikana. Syksyllä 1979 naiset tekivät vielä 67 prosenttia kotitöistä, kun syksyllä 2009 naisten osuus oli 61 prosenttia.

Kuvio 9. Miesten erityyppisiin kotitöihin käyttämä aika syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

Kuvio 10. Naisten erityyppisiin kotitöihin käyttämä aika syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

Naiset ovat vähentäneet etenkin kotitaloustöiden tekemistä, kuten ruoanlaittoa ja pyykinpesua. Miehillä puolestaan kotitaloustöiden tekeminen on lisääntynyt. Päinvastainen kehitys on nähtävissä huoltotöissä, joita miehet ovat vähentäneet hieman, ja naiset lisänneet verrattuna 1970- ja 1980-lukujen loppuun.

Ostoksiin ja asiointeihin sekä miehet että naiset käyttävät koko ajan enemmän aikaa, tosin lisäys eri vuosikymmeninä ei ole ollut kovin suurta.

Kuvioissa 9 ja 10 lastenhoitoaika on laskettu kaikkien 10–64–vuotiaiden miesten ja naisten keskiarvona. Kun tarkastellaan vain alle 18–vuotiaiden lasten vanhempia, käy ilmi, että sekä äidit että isät käyttävät lastenhoitoon enemmän aikaa kuin 10 vuotta sitten. Äidit käyttävät selvästi enemmän aikaa lastenhoitoon kuin isät. Äideiltä lastenhoitoon kului keskimäärin 1 tunti 41 minuuttia vuorokaudessa syksyllä 2009, kun isien lastenhoitoaika oli 50 minuuttia.

2.6. Vapaa-aikaa vietetään yhä enemmän tietokoneen ääressä

Vapaa-ajalla tarkoitetaan ajankäyttötutkimuksessa sitä aikaa vuorokaudesta, joka jää jäljelle, kun nukkumiseen, ruokailuun, ansio- ja kotitöihin sekä päätoimiseen opiskeluun käytetty aika on vähennetty. Näin määriteltyä vapaa-aikaa syksyllä 2009 oli 44 tuntia viikossa, mikä on kolme tuntia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Miehillä vapaa-aikaa oli 48 tuntia ja naisilla 40 tuntia.

Television katselu on yhä eniten aikaa vievä vapaa-ajan toiminto, vaikka sen suosion kasvu onkin jo taittunut. Televisiota katsotaan pääasiallisena toimintona runsaat kaksi tuntia vuorokaudessa. Muun toiminnan ohessa televisiota katsotaan lisäksi neljännestunnin verran. Television katselu on lisääntynyt vain 45–64–vuotiaiden keskuudessa. He katsovat televisiota päätoimisesti 2,5 tuntia vuorokaudessa.

Kuvio 11. Vapaa-ajan jakautuminen käyttötavan mukaan syksyllä 1979, 1987, 1999 ja 2009

Sosiaalinen kanssakäyminen tarkoittaa ajankäyttötutkimuksessa aikaa, joka on käytetty varsinaiseen seurusteluun kotona, kylässä tai muualla, kun muuta toimintaa ei ole mainittu. Siten vaikkapa ruokaileminen tai television katselu perheen tai tuttavien seurassa eivät sisälly näihin lukuihin. Tuttavien ja perheen kanssa seurusteluun käytetään noin 50 minuuttia vuorokaudessa, mikä on saman verran kuin kymmenen vuotta sitten. Kaksi- ja kolmekymmentä vuotta sitten näin määriteltyyn sosiaaliseen kanssakäymiseen käytettiin parikymmentä minuuttia enemmän aikaa.

Tietokoneen vapaa-ajan käyttö on yleistynyt selvästi 10 viime vuoden aikana. Ajankäyttötutkimuksen haastattelutietojen mukaan vuonna 1999 tietokone oli kotona vasta vajaalla puolella yli 10–vuotiaista, kun nyt tietokone ja Internet-yhteys on jo neljällä viidestä. Tietokoneen ja Internetin osuus vapaa-ajasta on nyt 45 minuuttia, kun syksyllä 1999 se oli 11 minuuttia. Näihin lukuihin sisältyvät tiedon etsiminen ja viestintä tietokoneella, pelaaminen, ohjelmointi, asennus ja erittelemätön tietokoneen käyttö. Myös pelikonsoleilla pelaaminen on luettu mukaan tietokoneaikaan.

Vaikka iän ja sukupuolen mukaiset erot tietokoneen käytössä ovat tasoittuneet 10 vuoden aikana, ne ovat silti yhä suuret. Nuorilla miehillä tietokone on 2000-luvulla ohittanut television suosituimpana vapaa-ajan viettovälineenä.

Kuvio 12. Tietokoneen parissa vietetty aika sukupuolen mukaan ikäryhmittäin syksyllä 2009, minuuttia vuorokaudessa

Kuvio 13. Tietokoneen parissa vietetty aika sukupuolen mukaan ikäryhmittäin syksyllä 1999, minuuttia vuorokaudessa

Tietokoneen ja Internetin käyttö kytkeytyvät yhä useampiin ajankäytön muotoihin. Sosiaalinen kanssakäyminen toteutuu nykyisin yhä enemmän Internetin välityksellä. Samoin osa televisio-ohjelmien seuraamisesta ja lehtien lukemisesta tapahtuu tietokoneen avulla. Nämä muutokset ovat osaltaan kasvattaneet tietokoneaikaa. Mikäli vastaaja on maininnut katsoneensa televisiota tietokoneella tai lukeneensa verkkolehtiä, toiminta on luokiteltu tässä tutkimuksessa television katsomiseksi tai lehden lukemiseksi. Samoin koulutehtävien tekeminen tietokoneen avulla sisältyy opiskeluun ja nettiostosten tekeminen asiointiin. Tämän kaltainen tietokoneen tai Internetin käyttö lisää koneen ääressä vietettyä aikaa yhdeksällä minuutilla.

Liikunta ja ulkoilu ovat pitäneet pintansa suomalaisten vapaa-ajassa. Syksyllä niihin käytetään aikaa lähes 40 minuuttia vuorokaudessa. Miehet käyttävät (41 minuuttia) edelleen hieman naisia (36 minuuttia) enemmän aikaa liikuntaan ja ulkoiluun, mutta ero on kaventunut syksyn 1979 vajaasta 20 minuutista viiteen minuuttiin.

Lehtien ja kirjojen lukeminen on menettänyt jonkin verran osuuttaan syksyn vapaa-ajasta viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. Lukemiseen käytetään runsas puoli tuntia vuorokaudessa (36 minuuttia), kun 10 vuotta sitten kirjojen ja lehtien parissa vierähti 42 minuuttia. Muun toiminnan ohessa lukemiseen käytetään lisäksi aikaa kymmenisen minuuttia vuorokaudessa. Lukeminen on vähentynyt syksyllä etenkin alle 25–vuotiaiden keskuudessa. Miehet ja naiset käyttävät nyt lukemiseen syksyllä saman verran aikaa.

Tässä julkaisussa tietokoneen käyttöä on käsitelty erillään muista harrastuksista. Niihin ajankäyttötutkimuksessa luetaan käsityöt, taiteelliset harrastukset, erilaiset pelit, musiikin kuuntelu äänitteiltä sekä kirjeenvaihto. Muiden harrastusten osuus on vähentynyt tietokoneen käytön yleistyessä. Nyt niihin kuluu yhteensä parikymmentä minuuttia vuorokaudessa.

Muuta vapaa-aikaa kuviossa 11 ovat osallistuva toiminta, kulttuuri- ja huvitilaisuuksissa käyminen, radion kuuntelu, vapaa-ajan opiskelu, lepäily sekä erittelemätön vapaa-aika. Näiden toimintojen osuus vapaa-ajasta on kutistunut kolmen vuosikymmenen aikana tunnista puoleen. Vielä syksyllä 1979 lepäilyyn käytettiin lähes puoli tuntia vuorokaudessa. Sen jälkeen lepäily on siirtynyt osin television ääressä tapahtuvaksi.

Vapaa-ajasta vietetään 65 prosenttia kotona. Osuudessa ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia kolmen vuosikymmenen aikana. Kuitenkin miehet viettävät nyt suuremman osan vapaa-ajastaan kotona kuin 10 vuotta sitten. Naisilla muutos on päinvastainen. Toisessa kotitaloudessa vietetään 10 prosenttia vapaa-ajasta. Osuus on miehillä ja naisilla suurin piirtein sama. Vapaa-aikaan liittyviin matkoihin on käytetty puolisen tuntia 1970-luvun lopulta lähtien.

Lähteet:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Joulukuu 2009. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 8.2.2011]. Saantitapa: http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2009/12/tyti_2009_12_2010-01-26_tie_001_fi.html.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Työsuhteet ja työajat vuonna 2009 2009, 2. Osa-aikatyöntekijöiden määrä pysynyt lähes ennallaan. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 9.2.2011]. Saantitapa: http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2009/15/tyti_2009_15_2010-06-01_kat_002_fi.html.

Työllisyyskatsaus [verkkojulkaisu]. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö [viitattu: 8.2.2011]. Saantitapa: www.tem.fi/tyollisyyskatsaus.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannu Pääkkönen (09) 1734 3229, Riitta Hanifi (09) 1734 2946, ajankaytto@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 17.2.2011