Etusivu > Tilastot > Ajankäyttö > 2009 > Muutokset 1979 - 2009 > Laatuseloste: Ajankäyttötutkimus 2009

Laatuseloste: Ajankäyttötutkimus 2009

• Tietojen relevanssi
• Tutkimuksen menetelmäkuvaus
• Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• Tietojen ajantasaisuus
• Tietojen saatavuus
• Tietojen vertailukelpoisuus
• Tietojen yhtenäisyys

Tietojen relevanssi

Ajankäyttötutkimus on haastattelututkimus, johon osallistuvat pitävät kahden vuorokauden ajan tarkkaa kirjaa ajankäytöstään. Eri toimintoihin käytetyn ajan lisäksi selvitetään ajankäytön päivä- ja viikkorytmejä sekä yhdessäoloa. Tutkimuksella selvitetään mm. työaikaa, kotitöihin, nukkumiseen ja ruokailuun kulunutta aikaa, vapaa-ajan harrastuksia sekä yhdessäoloa ja toimintopaikkaa. Lisäksi tutkitaan ajankäytön rytmejä vuorokauden, viikonpäivän ja vuodenajan mukaan.

Tilastokeskus on tehnyt koko väestöä koskevia ajankäyttötutkimuksia vuosina 1979, 1987–1988, 1999–2000 ja 2009–2010. Ensimmäisen tutkimuksen aineisto kerättiin syys–marraskuussa, ja se koski 10–64-vuotiasta väestöä. Myöhemmät tutkimukset ovat 12 kuukaudelta, ja ne kohdistuvat 10 vuotta täyttäneeseen väestöön. Kaksi viimeisintä aineistoa on kerätty Eurostatin suositusten mukaisesti kotitalouksittain. Kaksi ensimmäistä tutkimusta tehtiin yksilöotoksille.

Vuoden 2009 ajankäyttötutkimuksen haastattelut tehtiin tietokoneavusteisina käynti- ja puhelinhaastatteluina. Kaikki 10 vuotta täyttäneet kotitalouden jäsenet pyrittiin haastattelemaan, ja heille jätettiin täytettäväksi päiväkirjat. Kotitalouden jäsenet pitivät kirjaa kahtena samana etukäteen arvottuna päivänä, joista toinen oli arkipäivä ja toinen viikonlopun päivä. Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa päivät olivat peräkkäisiä.

Vastaajat kirjoittivat päiväkirjaan omin sanoin 10 minuutin tarkkuudella, mitä he tekivät pääasiassa ja mahdollisesti samanaikaisesti. Lisäksi päiväkirjaan merkittiin yhdessäolo kotitalouden jäsenten ja muiden tuttavien kanssa. Toimintopaikka pääteltiin koodauksen yhteydessä. Tilastokeskuksen tilastohaastattelijat keräsivät aineiston.

Pää- ja sivutoiminnot koodattiin 146-luokkaisina. Aineisto koodattiin ja tallennettiin Tilastokeskuksessa. Keskeiset käsitteet on määritelty Tilastokeskuksen käsitetietokannassa.

Tutkimuksen menetelmäkuvaus

Ajankäyttötutkimuksen ennakkoaineistoon rajattiin mukaan henkilöt, jotka olivat pitäneet päiväkirjaa 1.9.–30.11.2009 välisenä aikana ja jotka olivat alle 65-vuotiaita. Ajankäyttötutkimuksessa käytetään kotitalousotosta, jossa tutkimusyksikköinä ovat kotitaloudet ja henkilöt. Otanta-asetelmana on yksiasteinen ryväsotanta. Otos poimittiin Tilastokeskuksen väestöä koskevasta tilastollisesta rekisteristä, joka oli muokattu väestön keskusrekisteristä. Rekisterissä ei ole kotitaloutta koskevaa tietoa, minkä vuoksi asuntokuntaa käytetään poiminnassa kotitalouden asemesta. Asuntokunta muodostettiin henkilöistä, joilla oli rekisterissä sama kotipaikkatunnus. Useimmissa tapauksissa yksi asuntokunta käsittää yhden kotitalouden, minkä vuoksi asuntokuntaotosta käytetään kohdentamaan tietojenkeruu kotitalouksiin.

Ajankäyttötutkimuksen otoksen poimittiin 4 500 kotitaloutta, joihin kuului 11 504 henkilöä, joista 9 987 oli täyttänyt 10 vuotta. Ennakkoaineisto perustui ajankäyttötutkimuksen otoksen osajoukolle, jonka koko oli 1 113 kotitaloutta. Niissä oli 2 468 henkilöä, joista 2 109 oli 10–64-vuotiaita. Kotitalousotos poimittiin henkilöotoksena siten, että rekisteristä poimittiin systemaattisella otannalla 15 vuotta täyttäneitä henkilöitä, joille samalla kertaa otettiin mukaan samassa asunnossa asuvat henkilöt. Kotitalouden poimintatodennäköisyys on riippuvainen kotitalouden otantakehikkoon kuuluvien henkilöiden lukumäärästä eli tässä tapauksessa 15 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrästä. Tutkimuksen perusjoukkona on kotitalousväestö, jolloin laitoksissa asuvat ja varusmiehet poistetaan otoksesta rekisterin ylipeittoon kuuluvina. Ennakkoaineiston otoksessa 650 kotitaloutta osallistui kotitaloushaastatteluun, ja 463 kotitaloudelta ei saatu haastattelua.

Kaikilta otokseen kuuluvilta kotitalouksilta ja henkilöiltä ei saatu kerättyä tietoja. Tällaista tilannetta kutsutaan vastauskadoksi. Ajankäyttötutkimuksessa on neljänlaista katoa: 1) kotitalouskatoa, 2) henkilökatoa, 3) päiväkirjakatoa, jolloin molemmat päiväkirjat puuttuvat tai toinen päiväkirja puuttuu, ja 4) eräkatoa, jossa osalla kysymyksistä vastaus puuttuu tai vain osa päiväkirjasta on täytetty. Alkiokadon määrää mitataan ilmoittamalla kadoksi jääneiden alkioiden osuus prosentteina. Ajankäyttötutkimuksen otanta-asetelma sekä päiväkirjan pitopäivien allokointi puoltaa aineiston laatua kuvaavien indikaattoreiden laskemista painotettuina. Ennakkoaineiston kotitalouskato painotettuna oli 40 % ja painottamatta 42 %.

Kotitalouksien vastausosuudet olivat puhelinhaastatteluissa suuremmat (painotettuna 62 %) kuin käyntihaastatteluissa (58 %). Suuralueen mukaan luokiteltuna pienimmät vastausosuudet olivat Pohjois-Suomessa (44 %) sekä Pääkaupunkiseudulla (53 %). Suuralue oli kalibrointimuuttujana, jolloin tutkimustuloksissa vastauskadon aiheuttama harha alueellisessa jakaumassa on korjattu.

Vastanneeksi luokiteltiin henkilö, joka oli vastannut haastatteluun, tai sijaisvastaaja oli antanut haastattelutiedot, ja henkilö oli pitänyt päiväkirjaa vähintään yhden päivän. Vastanneiksi hyväksyttiin myös henkilöt, jotka olivat pitäneet päiväkirjaa, mutta haastattelu puuttui. Taulukossa 1 on esitetty eri vastaajaryhmien jakaumat. Henkilöhaastatteluun vastaamista on selostettu: http://tilastokeskus.fi/til/akay/2009/akay_2009_2011-01-27_laa_001_fi.html.

Taulukko 1. Päiväkirjaan vastaaminen

	Lukumäärä otoksessa	Painottamaton %	Painotettu %
Saatu kaksi päiväkirjaa	774	36,7	39,2
Saatu ensimmäinen päiväkirja, ei toista päiväkirjaa	8	0,4	0,5
Saatu toinen päiväkirja, ei ensimmäistä päiväkirjaa	9	0,4	0,5
Ei saatu päiväkirjoja	303	14,4	15,1
Henkilöhaastattelun kato	70	3,3	2,5
Kotitalouskadon henkilöt	945	44,8	42,2
Yhteensä	2 109	100,0	100,0

Eräs päiväkirjan laatua kuvaava indikaattori on episodien lukumäärä, joka tosin on ongelmallinen, koska henkilön ajankäyttö vaikuttaa episodien lukumäärään. Episodi määritellään ajanjaksona, jolloin toiminto pysyy muuttumattomana. Mukaan voidaan ottaa vielä samanaikaisen sivutoiminnon tai tapahtumapaikan muuttumattomuus. Vertailukelpoisin indikaattori perustuu päätoiminnon pysymiseen samana. Episodien keskiarvot lasketaan sisältymistodennäköisyyspainoilla painotettuina, mikä korjaa viikonlopun päivien suuremman osuuden aineistossa.

Episodien keskiarvo ennakkoaineistossa oli 26,6 episodia. Toinen päiväkirjan täyttämistä kuvaava indikaattori on sivutoiminnon kokonaismäärä, jonka keskiarvo oli 181 minuuttia. Ensimmäisen päiväkirjan episodien keskiarvo oli 27,5 ja toisen päivän 25,6. Viikonloppuina episodeja oli keskimäärin 25,7, ja arkipäivinä määrät vaihtelivat välillä 26,2–27,3. Samanaikaisen toiminnon kokonaismäärän keskiarvo oli ensimmäisenä päivänä 194 minuuttia ja toisena päivänä 189 minuuttia. Vuoden 1999–2000 ajankäyttötutkimuksen episodien ja samanaikaisen toiminnon määrät olivat likimain samat kuin tässä tutkimuksessa.

Päiväkirjan täyttäminen henkilökohtaisella opastuksella ei tuottanut suurempaa episodien lukumäärää verrattuna puhelimella tehtyyn opastukseen, sillä käyntinä opastetuissa päiväkirjoissa episodeja oli 26,3 ja puhelimitse opastetuilla 26,8. Sen sijaan käyntinä haastatellut henkilöt pitivät päiväkirjaa 10 prosenttiyksikköä useammin kuin puhelimitse haastatellut.

Painot ovat estimoinnissa käytettäviä kertoimia, joilla otos laajennetaan koskemaan koko perusjoukkoa. Painot lasketaan useassa vaiheessa, jotka ottavat huomioon tutkimus- ja otanta-asetelman ja kadon vaikutuksen korjauksen. Lisäksi painot vakioidaan kalibrointitekniikalla vastaamaan väestötilastoista sekä rekistereistä saatavia tietoja. Otos on kiintiöity siten, että kunkin viikonpäivän ja kuukauden otoskoko on vakio. Vastanneiden määrät viikonpäivinä ja kuukausitasolla vaihtelevat riippuen kadosta ja siirretyistä kohteista. Väkiluku kasvaa kuukausittain. Jos painotus tehdään kuukausittain, niin seurauksena loppuvuoden kuukaudet saavat aineistossa "yliedustuksen", minkä vuoksi painotuksessa on väestömääräksi valittu vuoden 2009 lopun tilanne, jolloin eri kuukausien edustavuuteen ei tule eroja ja jossa kuukausivakiointi säilyttää kunkin ajankohdan edustavuuden vastausmääristä riippumatta. Väestömäärät vastaavat kotitalousväestöä, joka on saatu vähentämällä maassa asuvasta väestöstä rekisteriin sisältyvä "laitosväestö" eli ns. 900-ryhmä. Varusmiehet eivät kuuluneet tutkimuksen perusjoukkoon, minkä vuoksi estimoidut varusmiesten vuosikeskiarvot vähennettiin varusmiesten ikäluokista.

Ajankäyttötutkimukseen tulevat asuntokunnat poimittiin Tilastokeskuksen koko väestöä koskevasta tilastollisesta rekisteristä, jossa henkilöt olivat kotipaikkatunnuksen mukaisessa järjestyksessä. Poimintamenetelmänä oli systemaattinen poiminta, jolloin saadaan alueellisesti oikein jakautunut otos. Paino laskettiin kotitaloudelle ja kaikki kotitalouden jäsenet saivat otanta-asetelman mukaisesti saman painon. Tätä painoa käytettiin laskettaessa vastanneiden osuuksia ja kadon jakaumia.

Painot vakioitiin kalibrointiestimattoreihin perustuvalla menetelmällä ikä- ja sukupuoliryhmien, alueen, kuntatyypin, koulutuksen ja verotettavan tulon mukaan. Samaan kalibrointiin liitettiin kuukauden ja viikonpäivän vakiointi sekä kuuluminen työttömien työnhakijoiden rekisteriin tutkimuskuukautena. Näiden muuttujien luokat muutettiin binäärisiksi muuttujiksi siten, että muuttujan arvo on 1 kun henkilö kuuluu luokkaan ja 0 muulloin. Binäärimuuttujille laskettiin kotitalouskohtaiset summat, joita käytettiin kalibrointiprosessissa muuttujina. Tällä menettelyllä kotitalouden kaikilla jäsenillä on sama paino, joka tuottaa ikä- ja sukupuoliluokkien frekvenssien piste-estimaateille oikeat arvot. Kalibrointi tehtiin Calmar2-ohjelmistolla lineaarista etäisyysfunktiota käyttäen. Kalibrointi tuotti muutaman suuren painon sellaisissa osajoukoissa, joissa oli vähän vastanneita.

Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Monimutkaisesta otanta- ja estimointiasetelmasta johtuen käytettävissä ei ollut valmisohjelmistoa, jolla keskivirheet olisi voitu laskea siten, että kalibroinnin keskivirheitä pienentävä vaikutus oli otettu huomioon. Keskivirheille laskettiin approksimaatiot SUDAAN-valmisohjelmalla, joka ottaa huomioon otanta-asetelmaan sisältyvän kotitalouden jäsenten välisen riippuvuuden ja saman henkilön päiväkirjoihin sisältyvän samankaltaisuuden, mutta se ei ota huomioon kalibrointiestimaattorien vaikutusta, joten saadut keskivirheitä ovat konservatiivisia approksimaatioita estimointiasetelman mukaisille keskivirheille.

Useat ajankäyttömuodot ja -tavat ovat yhteisiä koko perheelle, jolloin tutkimusmuuttujat ovat kotitalouden suhteen sisäkorreloituneita. Muuttujille laskettiin asetelmakertoimet, joiden perusteella voidaan arvioida muuttujien ryvästymistä kotitalousotoksessa sekä henkilön päiväkirjoissa. Asetelmakerroin DEFF on aineistosta asetelmaperusteisesti lasketun varianssin ja yksinkertaisen satunnaisotannan varianssin suhde.

Tietojen ajantasaisuus

Ajankäyttötutkimus tehdään noin kymmenen vuoden välein. Vuoden 1999–2000 ajankäyttötutkimuksen tulokset julkistettiin syksyllä 2001.

Tietojen saatavuus

Ajankäyttötutkimuksen perustietoja julkaistaan Tilastokeskuksen Internet-sivuilla. Tutkimustuloksia julkaistaan myös paperimuotoisena. Suomen tietoja sisältyy myös Eurostatin julkaisuihin, jotka ovat saatavissa Internetissä.

Keskeiset taulukot ovat saatavissa Tilastokeskuksen StatFin-tietokannassa. Suomen ja 14 muun Euroopan maan ajankäyttötiedot vuosituhannen vaihteesta ovat käytettävissä myös suorakäyttötietokannassa, jota ylläpidetään Ruotsin tilastovirastossa. Käyttäjä voi tehdä tietokannasta helposti haluamiaan tilastotaulukoita ja -kuvioita. Tietokannan käyttö vaatii käyttäjätunnuksen, joka pyydetään Ruotsin tilastovirastosta (linkki tietokantaan: http://tilastokeskus.fi/til/akay/lin.html). Tutkimuksesta on saatavana tutkimuskäyttöön suunniteltuja palveluaineistoja. Mikroaineistot ovat maksullisia ja vaativat käyttöluvan.

Tietojen vertailukelpoisuus

Euroopan Unionin tilastotoimisto Eurostat on kehittänyt yhteistyössä kansallisten tilastovirastojen kanssa suositukset ajankäyttötutkimusten harmonisoimiseksi. Tavoitteena on vertailukelpoisten aineistojen kerääminen Euroopan eri maista. Noin 20 Euroopan maata teki harmonisoidun ajankäyttötutkimuksen vuosituhannen vaihteessa. Sama määrä maita tekee tutkimuksen vuosina 2008–2012.

Harmonisointia koskevat suositukset vaikuttavat luokituksiin ja keruumenetelmään. Vertailukelpoisuuden säilyttäminen maiden aikaisempiin tutkimuksiin on varmistettu monin tavoin. Eurostatin ohjeisto sallii kansallisten haastattelukysymysten käyttämisen ja omien ajankäyttöluokkien lisäämisen perusrunkoon. Päiväkirjan muoto on sen sijaan täysin harmonisoitu. Suuria ongelmia ei kuitenkaan Suomessa syntynyt, koska suosituksen mukainen 10 minuutin aikajaksotus vastasi Tilastokeskuksen jo aiemmin käyttämää päiväkirjatyyppiä. Kirjanpidon alkamisaika sen sijaan muuttui keskiyöstä aamuneljään, joka on luonteva kellonaika vuorokauden vaihtumiseksi, koska valtaosa väestöstä on vasta silloin nukkumassa. Päiväkirjamuutokset koskevat lähinnä yhdessäolon kirjaamista, joka on karkeampi kuin aiemmin Suomessa käytetty kysymystapa.

Vuosina 2009–2010 käytetty ajankäytön luokitus kyetään palauttamaan karkealla tasolla 26 ajallisesti vertailukelpoiseen luokkaan vuoteen 1979 saakka ja tarkemmalla tasolla 82 luokkaan vuosiin 1987–1988 saakka. Näiden lisäksi yksittäisiä toimintoja voidaan verrata toisiinsa.

Tietojen yhtenäisyys

Syksyn ajankäyttöä voidaan verrata ansiotyön osalta Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen neljännen vuosineljänneksen tietoihin. Ajankäyttötutkimuksen syksyn tiedot sisältävät syys-, loka- ja marraskuun. Työvoimatutkimuksen neljännessä neljänneksessä mukana ovat loka-, marras- ja joulukuu. Ajankohdat eivät siten ole aivan päällekkäisiä.

Lähde: Ajankäyttötutkimus 2009, Tilastokeskus

Lisätietoja: Hannu Pääkkönen (09) 1734 3229, Riitta Hanifi (09) 1734 2946, ajankaytto@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 17.2.2011