3. Asuntojen hintojen muutos suhteessa palkkoihin ja yleiseen hintatasoon
Vuodesta 1983 vanhojen asuntojen hinnat ovat nousseet 220 prosenttia. Samalla aikavälillä yleinen ansiotaso on kohonnut lähes saman verran ja yleinen hintataso on kaksinkertaistunut. Asuntomarkkinoiden ylikuumenemisen aikaan vuosien 1987–89 välillä hinnat nousivat peräti 72 %, palkat nousivat samalla aikavälillä 25 %.1990-luvun alun laman aikana asuntojen hinnat laskivat neljän vuoden aikana noin 40 prosenttia. Palkat kehittyivät samaan aikaan 19 prosenttia. Ostovoimakyky ostaa asunto palkkatuloilla oli suurimmillaan vuonna 1995 (ks. kuvio 1).
Asuntojen hinnat lähtivät nousuun vuonna 1996. Viime vuosikymmenen loppuvuosina asuntojen hinnat nousivat lähes 50 prosenttia. Vuosituhannen minitaantuman aikana v. 2001 asuntojen hinnat notkahtivat vajaan prosentin. Tämän jälkeen asuntojen hinnat ovat nousseet vuoden 2008 puoliväliin asti. Vuosina 1996-2008 asuntojen hinnat nousivat 127 prosenttia. Samalla aikavälillä palkat kohosivat 53 prosenttia ja yleinen hintataso 24 prosenttia.
Palkkojen ostovoimakyky on nopeasti heikentynyt 2000–luvulla. Asuntomarkkinoille syntyi "hintakupla" vuonna 2006, jolloin pitkän ajan asuntojen hintakäyrä nousi yleisen ansiotasoindeksin yläpuolelle. Asuntojen hintojen laskun myötä vuonna 2008 asuntomarkkinoiden "hintakupla" on sulanut. Asuntojen hintojen lasku on tervehdyttänyt asuntomarkkinoita.
2. Asuntojen hintojen, palkkojen ja kuluttajahintojen vuosimuutokset
Lähde: Asuntojen hinnat. Tilastokeskus
Lisätietoja: Petri Kettunen (09) 1734 3558, Paula Paavilainen (09) 1734 3397, petri.kettunen@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Kari Molnar
Päivitetty 30.07.2009
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Osakeasuntojen hinnat [verkkojulkaisu].
ISSN=2323-878X. 2. vuosineljännes 2009,
3. Asuntojen hintojen muutos suhteessa palkkoihin ja yleiseen hintatasoon
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/ashi/2009/02/ashi_2009_02_2009-07-30_kat_003_fi.html