3. Kurssikoulutuksen kustannusrakenne ennallaan
Vaikka osallistumisaste koulutukseen ja varsinkin koulutuspäivien määrä oli laskenut vuodesta 1999, niin koulutuksesta aiheutuneet kulut olivat pysyneet rakenteeltaan jokseenkin ennallaan. Ulkopuolisille koulutuksen järjestäjille maksettujen maksujen ja palkkioiden osuus koulutuksen kokonaiskustannuksista oli hiukan kasvanut, mutta muutoin eri kustannustekijöiden suhteellinen osuus oli entisellä tasollaan. Koulutuksessa olleiden palkkakulujen osuus kurssikoulutuksen kustannuksista oli samat 47 prosenttia vuonna 2005 kuin vuonna 1999.
Kuvio 5. Kurssikoulutuksen kustannukset kustannuserittäin vuosina 1999 ja 2005 1)
1) Kun kuvion viiteen kustannuserään lisätään jäsenmaksut tai maksut koulutusrahastoihin ja vähennetään saadut EU-, alue- tai alakohtaiset tuet niin nettokustannusten summaksi saadaan 100 %.
Työnantajien maksut koulutusrahastoihin kattoivat 1,4 prosenttia kokonaiskustannuksista kuten vuonna 1999. Maksuilla tarkoitetaan yritysten jäsenmaksuja, joihin sisältyy koulutuspalveluja sekä erillisiä maksuja alueellisiin, alakohtaisiin ja kansallisiin koulutusrahastoihin. Sen sijaan saatujen avustusten osuus koulutuksen nettokustannuksista oli pudonnut 3,9 prosentista 0,9 prosenttiin. Avustukset ovat alueellisia ja alakohtaisia tukia tai valtion ja EU:n tukia yritysten koulutustoimintaan. Kansallisia ja EU-tukia ei kysymyksessä eroteltu, mutta voidaan olettaa, että erityisesti EU-tukien osuus oli selvästi vähentynyt Suomen EU-jäsenyyden alkuvuosista.
Koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista pudonnut
Koulutukseen osallistuneiden osuuden ja koulutuspäivien määrän vähentyessä myös koulutuksen kustannukset yrityksille olivat laskeneet selvästi vuoden 1999 tasosta. Vuonna 2005 yritysten koulutuskustannukset muodostivat 1,5 prosenttia työvoimakustannuksista, kun vastaava luku vuonna 1999 oli 2,4 prosenttia.
Kuvio 6. Koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista toimialan ja sektorin mukaan vuonna 2005
Vaikka suuret yritykset olivatkin työvoimakustannuksiin suhteutettuna pieniä yrityksiä aktiivisempia kouluttajia, niin erot yrityksen kokoluokan mukaan tarkasteltuna olivat selvästi kaventuneet vuoden 1999 tietoihin verrattuna. Jos tarkastellaan yritysten yksikkökustannuksia yhtä kurssikoulutustuntia kohden, niin ero käytännössä häviää, koska suuret yritykset pystyvät käyttämään enemmän edullisia sisäisiä kurssikoulutuspalvelujaan.
Koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista on laskenut jonkin verran useimmissa EU-maissa. Vuonna 1999 vanhojen EU-maiden (EU15) keskiarvo oli 2,0 prosenttia ja Suomi sijoittui muiden Pohjoismaiden tavoin taulukon kärkipäähän. Vuonna 2005 EU15:n keskiarvo oli 1,6 prosenttia ja Suomen luku sijoittui EU-keskiarvon vaiheille.
Kuvio 7. Koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista EU-maissa ja Norjassa vuonna 2005
Henkilöstökoulutuksen kustannuksia selvitettiin ainoastaan kurssimuotoisen koulutuksen osalta. Muiden koulutusmuotojen (Ks. Katsaus/Luku 7.) suoria ja epäsuoria kustannuksia ei kysytty. Koulutuksen luonteen vuoksi niiden määrän ja varsinkin kustannusten seuranta on yrityksille vaikeaa ja sen vuoksi myöskin niiden mittaaminen on haastavaa.
Lähde: CVTS, Yritysten henkilöstökoulutus —tutkimus, Tilastokeskus
Lisätietoja: Hannu Virtanen 09–1734 2514, Tarja Seppänen 09–1734 3220, aikuiskoulutus@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 26.11.2008
Suomen virallinen tilasto (SVT):
CVTS, Yritysten henkilöstökoulutus [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-9471. Kurssikoulutukseen osallistuminen 2005,
3. Kurssikoulutuksen kustannusrakenne ennallaan
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/cvts/2005/02/cvts_2005_02_2008-11-26_kat_003_fi.html