Etusivu > Tilastot > Kuluttajahintaindeksi > 2005 > Laatuseloste: Kuluttajahintaindeksi

Laatuseloste: Kuluttajahintaindeksi

1. Tilastotietojen relevanssi

1.1. Tietosisältö ja käyttötarkoitus

Kuluttajahintaindeksi mittaa kuluttajien tavaroista ja palveluista maksamien hintojen kehitystä. Se kertoo, kuinka paljon tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat muuttuneet vertailuajankohtaan nähden.

Kuluttajahintaindeksi on yleisin inflaatiomittari. Sitä käytetään rahanarvon muutosten mittarina talouspolitiikassa sekä useilla talouden eri aloilla.

1.2. Tilaston keskeiset käsitteet, luokitukset ja aineistot

Tilaston keskeinen käsite on inflaatio, jolla tarkoitetaan indeksin kuvaaman kulutuskorin keskimääräistä hinnanmuutosta edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Tilastossa julkistetaan myös hinnanmuutokset edellisestä kuukaudesta.

Tilastossa käytetään käyttötarkoituksen mukaista hyödykeluokitusta, joka perustuu kansainvälisesti hyväksytyn COICOP-luokituksen EU:n tilastotoimessa vahvistettuun versioon. Kansallista käyttöä varten luokitusta on edelleen jonkin verran tarkennettu.

Kuluttajahintaindeksiä varten kerätään erikseen kuukausittain noin 50 000 päivittäistavaroiden, kestokulutushyödykkeiden ja palvelujen hintaa 492 hyödykkeestä noin 3 000 liikkeistä. Nämä suoraan kerätyt hinnat kattavat noin 50 prosenttia kulutuskorin arvosta.

Suoraan kerättävien hintojen lisäksi indeksissä käytetään mm. Tilastokeskuksen vuokratilaston, asuntojen hintatilaston, kiinteistöjen hintaindeksin ja rakennuskustannusindeksin tuottamia hintatietoja. Myös STAKES, KELA ja eräät muut viranomaiset tuottavat tietoja kuluttajahintaindeksiä varten.

1.3. Lainsäädännöllinen perusta ja suositukset

Kuluttajahintaindeksin laadinta perustuu ILO:n työtilastokonventioon n:o 160, jonka Suomi on ratifioinut. Kuluttajahintaindeksin laadinnassa noudatetaan konventioon liittyviä kansainvälisiä suosituksia (ks. linkit).

Lisäksi indeksin laadintaan vaikuttavat useat EU:n tilastotoimen kautta annetut säädökset (ks. kuvaus yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi).

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Kuluttajahintaindeksi perustuu useisiin erilaisiin tiedonlähteisiin ja aineistoihin.

Indeksin konstruoiminen sisältää kaksi erillistä vaihetta: Kulutuskorin rakentaminen ja hintojen seuranta indeksin laadintaa varten.

Kulutuskorin konstruoinnissa arvioidaan yksityisten kotitalouksien kulutuksen rakenne, so. se kuinka paljon kuluttajat käyttävät vuoden aikana rahaa erilaisten tavaroiden ja palveluiden ostamiseen. Pääasiallisena lähteenä tässä käytettään kansantalouden tilinpidon yksityistä kulutusta koskevia tietoja, jotka taas perustuvat pitkälti Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tietoihin.

Niiden lisäksi käytetään laajasti Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tarkempia tietoja sekä keskusliikkeiden ja toimialajärjestöjen tiedontuotantoa. Kulutuskorin rakenne ja siihen liittyvät hyödykeotokset uusitaan 4 - 5 vuoden välein.

Kuukausittaisen hintaseurannan peruslähde on kuluttajahintaindeksin oma tiedonkeruu, joka päivittäistavaroiden osalta perustuu liikevaihdolla painotettuun otokseen vähittäiskaupoista. Kestokulutus- ja puolikestävien tavaroiden keruu perustuu yli 50 000 asukkaan kaupungit kattavaan harkinnanvaraiseen liikeotokseen. Muista tilastojärjestelmistä tulevat otantajärjestelyt ja hintatiedot on kuvattu erikseen näiden järjestelmien kuvauksen yhteydessä.

Kerätyistä hintatiedoista muodostetaan hintasuhteita, joissa verrataan yhden hintahavainnon (tarkalleen sama hyödyke samassa liikkeessä) hintaa perus- ja vertailuperiodilla. Hintasuhteista lasketaan edelleen ns. mikroindeksiluokissa (hyödyke*alue) painottamattomat geometriset keskiarvot. Näistä mikroindekseistä lasketaan aritmeettiset painotetut hintaindeksit hyödykeluokituksen eri tasoille.

Indeksissä käytetään mikroindeksien aggregointiin perusajankohdan kulutusrakenteeseen perustuvia painoja. Tällaista järjestelmää kutustaan Laspeyres-tyyppiseksi hintaindeksiksi.

 

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

3.1. Tilaston relevanssi ja kattavuus

Tilaston perustana olevat hyödyke- ja liikeotokset kattavat kuvattavan ilmiöalueen varsin yksityiskohtaisesti. Yksityistä kulutusta koskeva tietopohja perustuu vakiintuneisiin tilastojärjestelmiin. Tilastoalueelta on olemassa varsin kattavasti kansainvälisiä suosituksia. Tilastoa koskevan ulkoisen arvion (Kansainvälinen valuuttarahasto IMF v. 2005) mukaan Suomen kuluttajahintaindeksin laadinnassa noudatetaan näitä suosituksia kattavasti.

3.2. Tilaston tarkkuus

Tilasto perustuu moninaisiin aineistoihin ja otantajärjestelmiin. Laskentaratkaisussa otannoista johtuvaa satunnaisuutta vähentää se, että tilasto perustuu enimmiltään täydelliseen paneeliasetelmaan. Tämä ns. sovitetut parit -menettely varmistaa sen, että indeksin tuottamat hinnanmuutosarviot ovat otantateknisessä mielessä hyvinkin tarkkoja.

Otantojen suuren määrän ja toisistaan poikkeavien otanta-asetelmien johdosta indeksille on kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida tilastollista keskivirhettä. Yleisesti on arvioitu indeksin olevan niin tarkka, että sen tulosten julkaiseminen nykyisellä tarkkuudella (0,1 prosentin muutos inflaatiossa julkistetaan, mutta sitä ei kommentoida, 0,2 prosentin tai suurempaa muutosta yleensä tulkitaan sisällöllisesti ainakin jonkin verran) on tilastollisesti järkevää.

Hyödykemarkkinoille tulee jatkuvasti uusia tuotteita ja uusia tuoteversioita (malleja). Samalla vanhoja tuotteita poistuu. Indeksin paneeliasetelmasta johtuen uudet tuoteversiot voidaan ottaa mukaan indeksilaskentaan vasta, kun ne ovat olleet markkinoilla vähintään kahden periodin ajan. Useimmiten uusi malliversio on markkinoilla pidemmänkin aikaa ennen kuin se päätyy kuluttajahintaindeksin hyödykeotokseen.

Tästä aiheutuu indeksiin ns. uusien tuotteiden (mallien) harhaa, koska uutta mallia ei voi suoraan verrata vanhaan, poistuneeseen malliin (new product -bias).

Uusien tuotteiden aiheuttama harha voi olla harmillista erityisesti tuotesegmenteissä, joissa hyödykkeet vaihtuvat tiheään ja niissä tapahtuu laadun muutoksia. Hyvänä esimerkkinä ovat tietokoneet, joissa sama malli on markkinoilla vain muutamia kuukausia. Kuluttajahintaindeksissä tätä harhatyyppiä vähennetään päivittämällä hyödykeotosta tiheämmin niissä markkinasegmenteissä, joissa tuotevaihtuvuus on suurta. Esimerkiksi tietokoneissa otoksesta uusiutuu kuukausittain noin puolet. Eräissä markkinasegmenteissä - esimerkiksi autojen ja asumisen hinnat - käytetään tällaisen harhan pienentämiseksi ns. hedonisia regressiomalleja. Lyhyen aikavälin vertailuissa tämäntyyppisen harhan merkitys on vähäinen.

Markkinoille tulee myös uusia liikkeitä ja palveluiden tarjoajia. Näiden mukaantulo kuluttajahintaindeksiin tapahtuu periaatteessa samalla tavalla kuin uusien tuotteiden mukaan tulo. Uusien liikkeiden aiheuttama harha on todennäköisesti vähäinen, koska vanhat (hintaindeksin otokseen kuuluvat) samalla segmentillä toimivat yritykset usein reagoivat uuden liikkeen markkinoille tuloon hintoja alentamalla (esim. eräiden ulkomaisten kauppaketjujen tulo Suomeen).

Kolmas, hintaindekseille ominainen harhatyyppi on ns. substituutioharha. Kuluttajahintaindeksin tapauksessa substituutioharha liittyy siihen, että perusperiodille arvioitu kulutusrakenne ei välttämättä pysy ajan tasalla, koska kuluttajien kulutustottumukset muuttuvat hyödykkeiden suhteellisten hintojen muuttuessa.

Esimerkiksi, jos lihan hinta nousisi nopeasti, saattaisivat kuluttajat siirtää kulutustaan kalaan ja vihanneksiin ja saavuttaa näin "saman" elintason kuin lihaa käyttämällä. Tällaisessa tilanteessa kuluttajahintaindeksi kyllä kuvaa edelleen oikein perusperiodin kulutuskoria, mutta ei kuvaa yhtä hyvin sitä kulutuskoria, mitä kuluttajat oikeasti hankkivat.

Substituutioharhan suuruutta voi empiirisesti arvioida laskemalla uudella painorakenteella vanhoja indeksejä taaksepäin. Suomen kuluttajahintaindeksissä tällaisia laskelmia tehdään perusvuoden vaihdoksen yhteydessä. Yleisesti ottaen nämä laskelmat eivät ole viitanneet kovinkaan suureen substituutioharhaan.

Vuoden 2000=100 indeksissä vanha ja uusittu painorakenne tuottivat vuositasolla täsmälleen saman indeksimuutoksen. Talousteorian perusteella kuluttajahintaindeksin substituutioharha on positiivinen, so. vanhan kulutuskorin mukaisella indeksillä tulisi olla tendenssi näyttää suurempaa inflaatiota kuin tuoreemman kulutuskorin mukainen indeksi.

4. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

4.1. Tilaston ilmestymistiheys ja mittausjakso

Kuluttajahintaindeksi laaditaan kuukausittain ja se julkaistaan tilastointikuukautta seuraavan kuun 14. päivänä tai lähimpänä arkipäivänä.

4.2. Tilaston ennakollisuus

Tilasto on ilmestyessään lopullinen.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Kuluttajahintaindeksin julkaisupäivänä julkaistaan Tilastokeskuksen internetsivuilla tilastoon perustuva tuorein tilasto -tiedote. Kokonaisuudessa julkaisu on tilattavissa paperijulkaisuna ja sähköisenä pdf-julkaisuna. Lisäksi kuluttajahintaindeksistä on saatavissa tietoa Tilastokeskuksen internetsivuilta ja tietokantapalvelusta.

Keskeiset metatiedot on selvitetty tässä dokumentissa, joka on sisällytetty kuluttajahintaindeksi -tilastosivustoon. Kuluttajahintaindeksin julkaisuissa on linkki tähän sivustoon. Tilastokeskuksen verkkokoulussa on oma opintojakso hintaindekseistä. Sen yksi osuus käsittelee kulloinkin voimassa olevan kuluttajahintaindeksin (tällä hetkellä kuluttajahintaindeksi 2000=100) laadintamenettelyjä tässä esitettyä tarkemmin. Kuluttajahintaindeksin www-sivustolla on selvitys käytetyistä luokituksista ja käsitteistä, indeksin yksityiskohtaisempi painorakenne sekä linkkejä Suomen kuluttajahintaindeksiä sivuaviin tutkimuksiin ja alan kansainvälisiin suosituksiin.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

6.1. Vertailtavuus muihin aineistoihin

Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin ohella hintavertailutietoja tuottavat useat muut viranomaiset oman toimintansa ohella tai sivutuotteena. Yksi näkyvä rinnakkainen lähde on kuluttajaviraston ns. ruokakorivertailut, joissa tutkitaan yksittäisten liikkeiden hinnoittelukäytäntöjä. Myös useat yksityiset yritykset tuottavat hintatietoja. Riippuen muiden tiedontuottajien otoksista ja menetelmistä, saattavat ne antaa samastakin markkinasegmentistä erilaisen kuvan kuin kuluttajahintaindeksi. Varsin usein muutkin tiedontuottajat kuitenkin päätyvät samansuuntaiseen arvioon kuin kuluttajahintaindeksin samaa asiaa kuvaava hintaindeksi.

Kuluttajahintaindeksiä arvioidaan usein myös suhteessa tiedon käyttäjän omiin kokemuksiin hinnanmuutoksista. Esimerkiksi euron käyttöönoton yhteydessä usein viitattiin siihen, että oma kokemus sanoo hintojen nousseen selvästi vaikkei kuluttajahintaindeksi näyttäisikään nousua.

Kokemus yleistä inflaatiota suuremmasta (tai pienemmästä) hinnan noususta on toki hyvin mahdollinen, koska yhdenkään yksittäisen kuluttajan kulutuskori ei ole täysin samanlainen kuin kuluttajahintaindeksin perustana oleva keskimääräinen kulutuskori. Esimerkiksi alkoholin hinnan muutokset näkyvät keskimääräisessä inflaatiossa, koska alkoholiin käytetään huomattava summa rahaa. Raittiin henkilön oman kulutuskorin hinta ei tässä tapauksessa kuitenkaan muuttuisi.

6.2. Vertailtavuus historiatietoihin

Kun kuluttajahintaindeksin hyödykekoriin tai luokituksiin tehdään muutoksia, kytketään tilastosarjat toisiinsa ketjuttamalla. Menettelyn seurauksena on saatavissa hyvinkin pitkiä aikasarjoja yleisestä inflaatiosta. Varhaisin virallinen inflaatiosarja alkaa vuodesta 1914. Jälkikäteen on tuotettu sarja, joka alkaa vuodesta 1860. Indeksiluokituksen hienojakoisemmalla tasolla historiatietoa on saatavissa rajoitetummin.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Kuluttajahintaindeksi on osa vakiintunutta makrotaloudellista tilastotuotantoa. Indeksin tietoja käytettään mm. kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen deflaattorina, joten tilinpidon kulutusaikasarjat ja kuluttajahintaindeksin sarjat ovat teknisistä syistä varsin yhtenäisiä.

Tärkeimpinä käsitteellisinä poikkeamina suhteessa kansantalouden tilinpitoon on omistusasuminen, jossa tilinpidon käyttämä vuokraekvivalenssimenettely saattaa johtaa erilaiseen tulokseen kuin kuluttajahintaindeksin käyttökustannusten mittaamiseen perustuva menettely.

---

Päivitetty 30.5.2005