Etusivu > Tilastot > Kunnallisvaalit > 2012 > 2. Naiset ja miehet kunnallisvaaleissa 2012

2. Naiset ja miehet kunnallisvaaleissa 2012

Korjattu 19.3.2014. Korjatut luvut on merkitty punaisella. Kunnallisvaaleissa 2012 tehtiin useita valituksia hallinto-oikeuksiin ja vaalien tuloksia on muutettu hallinto-oikeuksien päätöksillä (lisäksi on korjattu lähtöaineistossa olleita virheitä).

Seuraavassa tarkastellaan naisten ja miesten äänestysaktiivisuutta sekä vaalimenestystä puolueittain ja alueittain. Edellisestä osasta poiketen tarkastelussa on mukana kaikki äänestäneet ja äänioikeutetut.

2.1. Äänestysaktiivisuus laski sukupuolesta riippumatta

Kunnallisvaaleissa 2012 äänestäneiden osuus äänioikeutetuista jäi koko maassa 58,3 prosenttiin, kun se aiemmissa kunnallisvaaleissa 2008 oli 61,2 prosenttia. Äänestysaktiivisuus laski sekä miesten että naisten osalta. Naisten äänestysprosentti oli vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 59,8  prosenttia ja miesten 56,7  prosenttia. Edellisen kerran naisten äänestysprosentti jäi alle 60 prosentin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Tätä ennen 60 prosentin raja alittui kunnallisvaaleissa 1950. (Taulukko 5.)

Miehet äänestivät kunnallisvaaleissa naisia selvästi ahkerammin 1970-luvulle asti, jolloin sukupuolten välinen ero äänestysaktiivisuudessa kaventui prosenttiyksikön kymmenyksiin. Naisten äänestysprosentti oli ensimmäisen kerran miesten äänestysprosenttia korkeampi vuoden 1984 kunnallisvaaleissa. Sen jälkeen naiset ovat jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan äänestäneet kunnallisvaaleissa miehiä aktiivisemmin.

Vuoden 1984 jälkeen sukupuolten välinen ero äänestysaktiivisuudessa kasvoi naisten hyväksi vuoden 2004 kunnallisvaaleihin asti. Tällöin naisten äänestysaktiivisuus oli 4,3 prosenttiyksikköä miehiä suurempi. Kunnallisvaaleissa 2012 ero miesten ja naisten äänestysaktiivisuudessa kaventui 3,1  prosenttiyksikköön vuoden 2008 kunnallisvaalien 3,7 prosenttiyksiköstä.

Taulukko 5. Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa 1950–2012, %

Vuosi	Naiset	Miehet	ero	Yhteensä
1950	58,9	67,6	-8,7	63,0
1953	68,0	75,3	-7,3	71,3
1956	62,9	70,0	-7,1	66,2
1960	72,7	77,4	-4,7	74,8
1964	77,9	80,9	-3,0	79,3
1968	75,3	78,4	-3,1	76,7
1972	75,4	75,8	-0,4	75,6
1976	78,5	78,6	-0,1	78,5
1980	78,0	78,2	-0,2	78,1
1984	74,3	73,7	0,6	74,0
1988	71,9	69,0	2,9	70,5
1992	72,1	69,6	2,5	70,9
1996	62,8	59,8	3,0	61,3
2000	57,7	53,9	3,8	55,9
2004	60,7	56,4	4,3	58,6
2008	63,0	59,3	3,7	61,2
2012	59,8	56,7	3,1	58,3

Naiset ovat äänestäneet vuoden 1976 kunnallisvaaleista lähtien muuta maata vilkkaammin Vaasan, Satakunnan (vuoteen 1996 Turun läänin pohjoinen) ja Lapin vaalipiireissä. Näin oli myös vaaleissa 2012. Vilkkaimmin naiset äänestivät Vaasan vaalipiirissä (64,5 %), toiseksi vilkkaimmin Satakunnan vaalipiirissä (62,3 %) ja kolmanneksi Lapin vaalipiirissä (62,1 %). (Taulukko 6.) Näissä vaalipiireissä myös miehet äänestivät hieman muita vaalipiirejä ahkerammin. Heikoimmin naiset ja miehet puolestaan äänestivät Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaalipiireissä.

Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus laski edellisvaaleista jokaisessa vaalipiirissä. Naisten osalta äänestysprosentti laski edellisvaaleista vähiten Helsingin, Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä: Helsingissä 1,3 prosenttiyksikköä ja Uudellamaalla sekä Pohjois-Karjalassa 2,4  prosenttiyksikköä. Miesten äänestysaktiivisuuden lasku oli pienintä Pohjois-Karjalassa (1,0 prosenttiyksikköä). Uudellamaalla miesten äänestysprosentti laski kuitenkin 2,4  prosenttiyksikköä ja jäi selvästi miesten koko maan äänestysprosenttia matalammaksi. Naisten äänestysprosentti laski eniten Pohjois-Savon, Kymin ja Vaasan vaalipiireissä ja miesten Pohjois-Savon, Vaasan ja Keski-Suomen vaalipiireissä.

Kunnallisvaaleissa on toistuvasti äänestetty vilkkaammin maaseutumaisissa kunnissa kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Naisten äänestysaktiivisuus maaseutumaisissa kunnissa oli 65,8 prosenttia, taajaan asutuissa kunnissa 61,9 prosenttia ja kaupunkimaisissa kunnissa 58,0  prosenttia. Myös miesten äänestysaktiivisuus korreloi vastaavasti kunnan kaupunkimaisuuden kanssa. Kymmenestä suurimmasta kaupungista naisten äänestysaktiivisuus oli korkein Espoossa (61,4 %) ja Helsingissä (59,3 %). Matalin se oli Lahdessa (54,0 %) ja Kuopiossa (54,3 %). Miesten äänestysaktiivisuus vaihteli suurten kaupunkien välillä tätäkin enemmän. Eniten miehet äänestivät Espoossa, jossa miesten äänestysprosentti oli 57,0 prosenttia, ja vähiten puolestaan Vantaalla, jossa ainoastaan 49,3  prosenttia äänioikeutetuista miehistä käytti äänioikeuttaan.

Taulukko 6. Naisten äänestysaktiivisuus vaalipiireittäin kunnallisvaaleissa 1976–2012, %

Vaalipiiri	1976	1980	1984	1988	1992	1996	2000	2004	2008	2012
MANNER- SUOMI	78,5	78,0	74,3	71,9	72,1	62,8	57,7	60,7	63,0	59,8
Helsinki	75,0	72,8	67,1	64,9	68,0	59,8	53,3	59,5	60,6	59,3
Uusimaa	77,6	76,7	72,0	69,3	71,2	61,4	55,3	59,8	61,3	58,9
Varsinais- Suomi	78,8	79,1	75,3	75,1	74,6	64,4	58,1	61,5	64,1	60,1
Satakunta	81,0	81,2	78,1	76,0	76,2	65,1	61,2	63,1	66,1	62,3
Häme	78,8	79,3	75,3	73,2	72,2	62,3	57,2	59,5	61,7	58,7
Pirkanmaa	80,2	79,4	75,7	72,0	73,8	63,0	59,1	60,9	64,3	60,5
Kymi	77,7	76,9	73,6	71,2	71,2	61,6	56,9	59,8	63,1	58,6
Etelä- Savo	77,1	76,5	73,0	71,2	70,1	61,2	58,2	60,2	64,7	61,3
Pohjois- Savo	76,9	75,7	73,6	68,7	68,8	59,7	55,8	58,3	61,8	57,1
Pohjois- Karjala	75,2	74,2	71,4	68,8	69,8	59,3	55,1	57,5	59,2	56,8
Vaasa	80,9	80,5	79,8	78,0	76,6	70,2	66,0	67,3	68,9	64,5
Keski- Suomi	80,5	80,1	76,5	75,0	71,8	62,6	58,2	59,8	64,2	59,9
Oulu	80,0	80,4	76,2	72,4	71,3	61,7	57,1	58,8	60,8	57,9
Lappi	83,1	83,5	80,1	77,0	75,4	66,8	61,8	63,2	64,8	62,1

2.2. Naisehdokkaiden osuus vaihteli kunnittain ja puolueittain suuresti

Naisten osuus ehdokkaista on kasvanut jokaisissa kunnallisvaaleissa vuoteen 2008 asti. Kun vuonna 1953 kunnallisvaaliehdokkaista vain joka kymmenes ehdokas oli nainen, vuoden 2008 vaaleissa naisten osuus ehdokkaista nousi 40,4 prosenttiin. Naisehdokkaiden osuuden pitkä kasvu päättyi kuitenkin vuoden 2012 kunnallisvaaleihin, joissa naisia oli enää 38,8 prosenttia ehdokkaista. (Taulukko 7.) Kaikkiaan ehdokkaita oli 37 124 , joista naisia oli 14 422.

Naisia asetettiin hieman useammin ehdolle kaupunkimaisissa kunnissa kuin maaseutumaisissa kunnissa tai taajaan asutuissa kunnissa. Kaupungeissa naisten osuus ehdokkaista oli 39,8 prosenttia, maaseutumaisissa kunnissa 38,3 prosenttia ja taajaan asutuissa kunnissa 37,7 prosenttia.

Pääkaupunkiseudun suurimmat kaupungit Helsinki, Espoo ja Vantaa näyttivät suuntaa jo 1980-luvulla, jolloin naisten ehdokasosuus ylitti näissä kaupungeissa 40 prosenttia. Maaseutumaiset ja pienet kunnat ovat tämän jälkeen kuroneet eroa kiinni. Kunnallisvaaleissa 2012 naisia oli ehdolla saman verran kuin miehiä tai miehiä enemmän seitsemässä kunnassa: Enontekiöllä (naisten osuus 56,3 %), Tyrnävällä (55,3 %), Korsnäsissä (54,5 %), Virolahdella (54,3 %), Humppilassa (53,4 %) Hyrynsalmella (52,6 %) ja Hämeenkoskella (50,0 %). Kunnallisvaalien 2008 tavoin kymmentä suurinta kaupunkia vertailtaessa naisehdokkaiden osuudet olivat suurimmat Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa. Edellisvaalien 2008 naisehdokasosuudet vaihtelivat pääkaupunkiseudulla Helsingin 45,0 prosentista ja Espoon 45,2 prosentista Vantaan 46,7 prosenttiin. Vuoden 2012 vaaleissa naisehdokkaiden osuus jäi kuitenkin hieman vuoden 2008 vaaleja pienemmäksi: Vantaalla 44,6 prosenttiin, Helsingissä 44,0 prosenttiin ja Espoossa 41,2 prosenttiin. (Taulukko 9.)

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa naisten ehdokasosuudet laskivat edellisvaaleista kaikissa muissa vaalipiireissä paitsi Lapin vaalipiirissä, jossa naisehdokkaiden osuus kaikista ehdokkaista oli 0,7 prosenttiyksikköä suurempi kuin vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Eniten naisehdokkaiden osuus laski Pirkanmaan ja Keski-Suomen vaalipiireissä. Pirkanmaalla vähennystä edellisvaaleihin oli 3,6 ja Keski-Suomessa 3,4 prosenttiyksikköä. Naisehdokkaiden osuus on yleensä ollut suurempi eteläisissä vaalipiireissä. Näin oli myös kunnallisvaaleissa 2012, joissa ainoastaan Helsingin, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä naisten osuus ehdokkaista oli yli 40 prosenttia. Naisehdokkaiden osuus oli puolestaan pienin Pohjois-Karjalan (36,5 %) ja Vaasan (37,0 %) vaalipiireissä. (Taulukko 8.)

Kahdeksasta suurimmasta puolueesta (KOK, SDP, KESK, PS, VAS, VIHR, RKP, KD) ainoastaan Vasemmistoliitto ja Ruotsalainen kansanpuolue onnistuivat kasvattamaan naisehdokkaiden osuutta hieman edellisvaaleista. Vihreä liitto oli ainoa puolue, joka asetti ehdokkaaksi naisia enemmän kuin miehiä. Vihreillä oli jo kuudetta kertaa suurin naisehdokasosuus, 56,8 prosenttia. Osuus oli yhtä suuri myös vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Seuraavaksi eniten naisehdokkaita oli Kristillisdemokraateilla (45,3 %), RKP:lla (43,5 %) ja Sosiaalidemokraateilla (40,4 %). Keskustassa (39,8 %), Kokoomuksessa (39,1 %) ja Vasemmistoliitossa (37,9 %) naisehdokkaita oli alle 40 prosenttia ehdokkaista. Kokoomus, SDP ja Keskusta asettivat naisia ehdolle suhteessa kaikkiin ehdokkaisiin hieman edellisvaaleja vähemmän. Perussuomalaisilla naisehdokkaita oli 23,3 prosenttia ja näin huomattavasti vähemmän kuin muilla suurilla puolueilla. Perussuomalaisten naisehdokkaiden osuus oli myös vähentynyt eniten puolueen edellisvaalien naisehdokasosuudesta (25,7 %). (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Naisten osuudet ehdokkaista suurimmissa puolueissa kunnallisvaaleissa 2012 ja 2008, %

Loput vaaleihin osallistuneet kahdeksan puoluetta olivat pienempiä puolueita. Ne asettivat ehdokkaita yhteensä vähemmän kuin yksikään eduskuntapuolueista. Naisehdokkaiden osuudet pienpuolueissa vaihtelivat suuresti. Pienistä puolueista suurin, Suomen kommunistinen puolue, asetti 304 ehdokasta, joista naisia oli 33,2 prosenttia. Valitsijayhdistyksien asettamista 787 ehdokkaasta naisia oli puolestaan 37,2 prosenttia.

Kaiken kaikkiaan naisehdokkaat olivat nuorempia kuin miesehdokkaat. Miesehdokkaiden keski-ikä oli 49,8 vuotta ja naisehdokkaiden 47,0 vuotta. Miesehdokkaiden osuus oli suurin ikäryhmässä 60–64 ja yli 65-vuotiaissa. Naisehdokkaita oli taas eniten 30–39-vuotiaissa. Kaikista naisehdokkaista alle 40-vuotiaita oli 30,8 prosenttia, kun taas miesehdokkaista alle 40-vuotiaita oli 25,3 prosenttia. Naisehdokkaista taas yli 55-vuotiaita oli 32,0 prosenttia, kun miesehdokkaista tämän ikäisiä oli 42,0  prosenttia.

Puolueittain tarkasteltuna alle 40-vuotiaiden naisehdokkaiden osuus vaihteli jonkin verran kahdeksan suurimman puolueen kesken ja tätäkin enemmän, jos pienpuolueet otetaan mukaan vertailuun. Vihreillä alle 40-vuotiaiden naisten osuus oli suurin, 43,1 prosenttia naisehdokkaista, ja RKP:lla toiseksi suurin, 34,6 prosenttia. Vähiten alle 40-vuotiaita naisehdokkaita oli Kristillisdemokraateilla, joilla alle 40-vuotiaiden ikäryhmät muodostivat vajaan neljänneksen (24,4 %) puolueen naisehdokkaista. Toiseksi vähiten alle 40-vuotiaita naisehdokkaita oli SDP:llä, 25,5 prosenttia.

Vuoden 2012 kunnallisvaalien naisehdokkaista 17,4 prosenttia ja miesehdokkaista 21,1 prosenttia oli istuvia kunnanvaltuutettuja. Istuvien kunnanvaltuutettujen osuus ehdokkaista oli pienempi kuin kunnallisvaaleissa 2004 ja 2008. Vuonna 2008 naisehdokkaista 18,0 prosenttia oli istuvia kunnanvaltuutettuja ja miesehdokkaista 23,8 prosenttia. Kansanedustajien ehdolle asettuminen oli puolestaan nyt selvästi edellisvaaleja yleisempää. Kaikkiaan neljä viidestä (81 %) kansanedustajasta asettui ehdolle kunnallisvaaleihin 2012. Mieskansanedustajista ehdokkaiksi lähti 83,5 prosenttia, kun taas naiskansanedustajien vastaava osuus oli 77,7 prosenttia. Ehdokkuusinto kasvoi sekä mies- että naiskansanedustajien kohdalla. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa ehdolle asettui 77,5 prosenttia kansanedustajista ja vuoden 2004 vaaleissa vain 71,5 prosenttia edustajista.

2.3. Naiset keräsivät ääniä miehiä enemmän vain neljässä kunnassa

Naisehdokkaiden määrän ohella myös naisehdokkaiden saama ääniosuus kasvoi useamman vuosikymmenen ajan, vuodesta 1968 alkaen kunnallisvaaleihin 2008 asti. Suurimmillaan kasvu oli vuoden 1972 vaaleissa, jolloin naisten ääniosuus kasvoi 5,4 prosenttiyksikköä edeltävistä kunnallisvaaleista. Vuosien 1976 ja 1980 vaaleissa naisten ääniosuus kasvoi yli neljä prosenttiyksikköä. Tämän jälkeen kasvu on hidastunut. Vaaleissa 2012 naisten ehdokasosuuden laskun lisäksi myös naisten keräämä ääniosuus laski edellisvaaleja alemmalle tasolle. Kunnallisvaaleissa 2012 osuus jäi 40,7 prosenttiin. Laskua edellisvaaleista, jolloin naiset saivat 42 prosenttia annetuista äänistä, oli 1,3 prosenttiyksikköä. Naiset saivat kaikkiaan 1 015 696  ääntä, mikä oli 54 067  ääntä vähemmän kuin kunnallisvaaleissa 2008. Naisten keräämien äänten osuus (40,7 %) oli kuitenkin suurempi kuin naisten osuus ehdokkaista (38,8 %). Näin on ollut kaikissa kunnallisvaaleissa vuodesta 1953 alkaen. (Taulukko 7.)

Vakiintuneista puolueista Vihreiden naisehdokkaat menestyivät parhaiten keräämällä 62,7 prosenttia puolueensa äänistä. Vihreissä naisten ehdolle asettaminen ja menestyminen vaaleissa on perinteisesti ollut keskimääräistä yleisempää. Vihreiden naisehdokkaat keräsivät samansuuruisen osuuden äänistä myös vuonna 2008. Kasvua vuoden 2004 kunnallisvaaleista oli 3,6 prosenttiyksikköä, jolloin naisten keräämien äänten osuus oli 59,1 prosenttia. Kaikissa muissa suurissa puolueissa naiset saivat alle puolet äänistä. Naiset saivat edellisvaaleja suuremmat ääniosuudet Kokoomuksessa, SDP:ssä ja Vasemmistoliitossa. Toiseksi suurimman äänimääräosuuden saivat Kristillisdemokraattien naisehdokkaat, 46,2 prosenttia puolueen äänistä. Kolmanneksi suurimman äänimääräosuuden, 45,3 prosenttia, keräsivät SDP:n naisehdokkaat. Selvästi harvimmin naisia äänestivät Perussuomalaisia äänestäneet. Puolueen naisten ääniosuus oli 22,9 prosenttia ja siten 0,4 prosenttiyksikköä puolueen naisehdokasosuutta alempi. Naisia äänestettiin edellisvaaleja useammin Kokoomuksessa, SDP:ssä ja Vasemmistoliitossa. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Naisten osuudet äänimääristä suurimmissa puolueissa kunnallisvaaleissa 2012 ja 2008, %

Vaalipiireittäin tarkasteltuna naiset menestyivät parhaiten Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireissä, joissa naisehdokkaat saivat 48,1 ja 45,3 prosenttia äänistä. Molemmissa vaalipiireissä naisten ääniosuus oli 1,1-kertainen suhteessa naisehdokasosuuteen. Heikointa menestys oli Kymen (34,9 %), Vaasan (35,1 %) ja Pohjois-Karjalan (36,3 %) vaalipiireissä. Kahdessa viimeksi mainitussa vaalipiirissä myös naisehdokkaiden osuudet olivat kaikista pienimmät. Kymen vaalipiirissä naisia äänestettiin naisehdokkaiden osuuteen nähden vähiten, 0,9-kertaisesti: ehdokkaista naisia oli 38,6 prosenttia, kun taas äänistä naiset saivat 34,9 prosenttia. (Taulukko 8.)

Naiset menestyivät kunnallisvaaleissa selvästi paremmin kaupunkimaisissa kunnissa kuin taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa. Kaupunkimaisissa kunnissa naiset saivat 43,1 prosenttia äänistä ja taajaan asutuissa kunnissa 36,8 prosenttia äänistä. Maaseutumaisissa kunnissa naisehdokkaiden äänimäärän osuus jäi 35,2 prosenttiin. Kaupunkimaisissa kunnissa naisehdokkaiden keräämä ääniosuus oli suurempi kuin heidän osuutensa ehdokkaista (39,8 %). Maaseutumaisissa kunnissa tilanne oli päinvastainen. Näissä kunnissa naisten saama ääniosuus, 35,2 prosenttia, jäi maaseudun naisehdokasosuutta (38,3 %) pienemmäksi. Kunnallisvaaleihin 2008 verrattuna naiset ääniosuudet olivat laskeneet kaupunkimaisissa kunnissa 1,4 prosenttiyksikköä, taajaan asutuissa kunnissa 0,6 prosenttiyksikköä ja maaseutumaisissa kunnissa 1,3 prosenttiyksikköä.

Kymmenestä suurimmasta kaupungista naiset menestyivät parhaiten Espoossa, jossa naiset saivat tasan puolet annetuista äänistä. Ääniosuus oli 1,2-kertainen naisehdokkaiden osuuteen nähden. Myös edellisvaaleissa 2008 Espoon naisehdokkaat ylsivät yhtä suureen ääniosuuteen. Tällöin naiset menestyivät suurista kaupungeista parhaiten Helsingissä, jossa naiset keräsivät 54,2 prosenttia äänistä. Kunnallisvaaleissa 2012 naisia äänestettiin Helsingissä huomattavasti harvemmin, ja naiset saivat 48,1 prosenttia äänistä. Naisehdokkaiden saama ääniosuus oli Helsingissä 6,1 prosenttiyksikköä edellisvaaleja pienempi, vaikka naisten ehdokasosuus, 44,0 prosenttia, laski edellisvaaleista ainoastaan yhden prosenttiyksikön verran. Kymmenestä suurimmasta kaupungista heikointa naisten menestys oli Lahdessa, missä naisten osuus äänistä jäi 34,5 prosenttiin. Lahdessa naisia äänestettiin 0,9-kertaisesti suhteessa naisehdokkaiden osuuteen kaikista ehdokkaista. Sitä vastoin Tampereella naiset saivat jopa 1,3-kertaisesti ääniä (46,9 %) suhteessa naisehdokkaiden osuuteen (36,3 %). (Taulukko 9.)

Koko maassa naisia äänestettiin miehiä useammin Espoon lisäksi kolmessa kunnassa. Naisten suurimmat ääniosuudet olivat Tyrnävällä (55,2 %), Enontekiössä (54,5 %) ja Humppilassa (51,1 %). Vaaleissa 2008 kuntia, joissa naiset keräsivät puolet tai yli puolet äänistä oli seitsemän. Vastaavasti kuntia, joissa naisten keräämä ääniosuus jäi alle 30 prosentin, oli edellisvaaleissa yhdeksän. Vaaleissa 2012 naisten saama ääniosuus jäi alle 30 prosentin jopa 47 kunnassa.

Puolueittain tarkasteltuna Vihreiden naisehdokkaat menestyivät kymmenessä suurimmassa kaupungissa parhaiten ja ylittivät 50 prosentin ääniosuuden reilusti kaikissa suurissa kaupungeissa (taulukko 12). Kokoomusnaiset saivat suurimman ääniosuuden Espoossa, jossa he keräsivät 56,7 prosenttia puolueen äänistä. Heikoimmin Kokoomusnaiset menestyivät Kouvolassa, jossa osuus jäi 33,1 prosenttiin. Espoossa myös SDP:n ääniosuus oli naisvoittoisin: 64,6 prosenttia puoluetta äänestäneistä antoi äänensä naisehdokkaalle. (Taulukko 10.) Edellisvaalien tavoin Keskustanaiset pärjäsivät suurista kaupungeista parhaiten Helsingissä, jossa naisten saama ääniosuus oli 55,8 prosenttia puolueen äänistä. Perussuomalaisnaiset saivat parhaiten ääniä Kuopiossa. Sielläkin naisten ääniosuus jäi kuitenkin 33,5 prosenttiin puolueen äänistä. Kaikista miesvaltaisin ääniosuus Perussuomalaisilla oli puolestaan Kouvolassa, jossa naiset saivat ainoastaan 7,3 prosenttia äänistä. (Taulukko 11.)

2.4. Naisten osuus valituista jäi jälleen naisten ääniosuutta pienemmäksi

Vuonna 2012 kunnanvaltuustoihin valittujen naisten osuus laski edellisvaaleista ensimmäisen kerran vuoden 1956 vaalien jälkeen. Valittujen naisten osuus pysyi 1950-luvulta alkaen seitsemän ja kahdeksan prosentin tienoilla, kunnes vuoden 1968 vaaleista lähtien se nousi yhtäjaksoisesti useamman prosenttiyksikön kerrallaan vuoteen 2004 asti. Vuoden 1980 vaaleissa naisten osuus nousi ensimmäistä kertaa yli 20 prosentin ja vuoteen 1992 tultaessa osuus ylti jo 30 prosenttiin valtuustopaikoista. Vuonna 2004 valittujen naisten osuus oli 36,4 prosenttia. Seuraavissa kunnallisvaaleissa 36,7 prosenttia valituista oli naisia. Vaaleissa 2012 naisten osuus valituista laski vuosikymmeniä kestäneen nousun jälkeen 36,2 prosenttiin.

Koko maassa naisten osuus ehdokkaista oli 38,8 ja äänistä 40,7 prosenttia, mutta osuus valituista vain 36,2 prosenttia. Kunnanvaltuustoihin valittujen naisten osuus on ollut koko maan tasolla perinteisesti pienempi kuin naisten vaaleissa keräämä ääniosuus. Näissä vaaleissa naisten osuudet valituista vaalipiireittäin olivat pienempiä kuin naisten saamat ääniosuudet Helsingin ja Kymen vaalipiirejä lukuunottamatta. (Taulukko 8.) Kunnittain ja puolueittain vaihtelua oli puolestaan tätä enemmän (taulukot 10–13).

Lukumääräisesti eniten naisia valittiin Suomen Keskustan listoilta: valituksi tuli 1 079 naista ja naiset muodostivat 35,1 prosenttia puolueen valituista. Seuraavaksi eniten naisia oli Sosialidemokraattisen puolueen (721 naista, 41,7 %) valituissa ja Kokoomuksen (619 naista, 35,7 %) valituissa. Vihreästä Liitosta, joista naisia valittiin suhteellisesti eniten, 68,1 prosenttia, valtuustoihin pääsi 220 naista. Keskusta, joka keräsi menestystä pienissä kunnissa, sai ehdokkaita valtuustoihin pienemmillä äänimäärillä. Vaikka Keskustasta valittiin naisia valtuustoihin puolueista lukumääräisesti eniten, naisten osuus valituista (35,1 %) jäi Keskustapuolueessa monia muita puolueita pienemmäksi. (Kuvio 5.)

Valittujen naisten osuus jakautui kuntien kaupunkimaisuuden suhteen hyvin samankaltaisesti kuin naisten keräämä ääniosuus. Kaupunkimaisissa kunnissa naisia pääsi läpi suhteellisesti enemmän kuin taajaan asutuissa ja taajaan asutuissa kunnissa enemmän kuin maaseutumaisissa kunnissa. Kaupunkimaisten kuntien valtuutetuista 40,4 prosenttia oli naisia. Taajaan asutuissa kunnissa naisvaltuutettujen osuus oli 35,2 prosenttia ja maaseutumaisissa kunnissa 34,1 prosenttia. Myös kaikissa kahdeksassa suuressa puolueessa naisten osuus valituista oli suurempi kaupunkimaisissa kuin maaseutumaisissa kunnissa. Suurin ero kaupunkimaisissa kunnissa ja maaseutumaisissa kunnissa valittujen naisvaltuutettujen osuuksien välillä oli RKP:llä, Vasemmistolla ja Kokoomuksella. RKP:n naisvaltuutettujen osuus kaupunkimaisissa kunnissa oli 45,2 prosenttia ja maaseutumaisissa kunnissa 35,3 prosenttia. Vasemmistoliiton vastaavat luvut olivat 40,6 prosenttia ja 31,5 prosenttia, Kokoomuksen 39,5 prosenttia ja 32,4 prosenttia. Vähiten eroja edellä mainittujen kuntaryhmien naisvalittujen osuuksissa oli Keskustalla ja SDP:llä.

Kuvio 5. Naisten osuudet valituista suurimmissa puolueissa kunnallisvaaleissa 2012 ja 2008, %

Vaalipiireittäin tarkasteltuna naisia valittiin suhteellisesti eniten niissä vaalipiireissä, joissa naisillä oli suurimmat ehdokas- ja äänimääräosuudet. Naisia valittiin suhteellisesti eniten Helsingin vaalipiiristä, jossa valituksi tulleista 49,4 prosenttia oli naisia, ja toiseksi eniten Uudenmaan vaalipiiristä, jossa 42,0 prosenttia valituista oli naisia. Heikoimmat valittujen naisten osuudet olivat Vaasan (32,1 %) ja Satakunnan vaalipiireissä (32,2 %), joissa valittujen naisvaltuutettujen osuus jäi alle kolmannekseen kaikista valituista. (Taulukko 8.)

Naiset saivat enemmistön kunnanvaltuustoon kuudessa kunnassa. Kuntia, joissa valtuustoon valittiin naisia enemmän kuin miehiä, oli vuoden 2008 kunnallisvaaleissa 13, ja sitä aiemmissa vuoden 2004 kunnallisvaaleissa 23. Kuusi naisenemmistöistä valtuustoa valittiin nyt Enontekiölle (naisia 58,8 %), Espooseen (53,3 %), Hailuotoon (52,9 %), Hämeenlinnaan (52,5 %), Soiniin (52,4 %) ja Tyrnävälle (51,9 %). Valtuustoja, jossa naisten osuus jäi puolestaan alle neljäsosaan, valittiin 35. Edellisvaaleissa tällaisia valtuustoja valittiin yksi vähemmän. Kymmenestä suurimmasta kunnasta naisia pääsi valtuustoon suhteellisesti eniten Espoossa (53,3 %) ja vähiten Kouvolassa, joissa naisten osuus jäi 33,9 prosenttiin.

Valitut naiset olivat nuorempia kuin valitut miehet. Naisten keski-ikä oli 47,3 vuotta ja miesten 51,5 vuotta. Miesvalitut olivat keski-iältään miesehdokkaita 1,7 vuotta vanhempia ja naisvalitut naisehdokkaita 0,3 vuotta vanhempia. Valituista naisista alle 40-vuotiaita oli 28,7 prosenttia, mikä oli 2,1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin tämän ikäisten osuus ehdokkaista. Alle 40-vuotiaita miehiä valittujen joukossa oli 19,3 prosenttia, kun ehdokkaiden joukossa heitä oli kuusi prosenttiyksikköä enemmän. Miesvalituissa yli 55-vuotiaiden osuus (46,3 %) oli 4,3  prosenttiyksikköä suurempi kuin miesehdokkaissa. Yli 55-vuotiaiden naisvalittujen osuus (30,5 %) jäi puolestaan 1,5 prosenttiyksikköä tämän ikäisten ehdokasosuutta pienemmäksi. Sekä valittujen naisten että miesten keski-ikä nousi vuoden 2008 kunnallisvaaleihin verrattuna.

Kuvio 6. Naisten osuudet kunnallisvaaleissa 1953–2012, %

Taulukko 7. Naisten osuudet ehdokkaista, äänimääristä ja valituista kunnallisvaaleissa 1953–2012, %

Vuosi	Osuus
	ehdokkaista	äänimääristä	valituista
1953	10,0	13,1	7,4
1956	10,8	12,2	7,3
1960	11,1	13,5	7,6
1964	11,9	13,4	7,9
1968	13,6	16,2	10,7
1972	19,5	21,6	14,7
1976	23,9	25,7	18,1
1980	27,2	30,1	22,2
1984	29,2	32,5	25,2
1988	32,4	34,4	27,2
1992	33,5	36,2	30,0
1996	36,3	36,8	31,5
2000	38,2	39,4	34,4
2004	39,9	41,8	36,4
2008	40,4	42,0	36,7
2012	38,8	40,7	36,2

Taulukko 8. Naisten osuudet ehdokkaista, äänimääristä ja valituista vaalipiireittäin kunnallisvaaleissa 2012, %

Vaalipiiri	Osuus
	ehdokkaista	äänimääristä	valituista
MANNER- SUOMI	38,8	40,7	36,2
Helsinki	44,0	48,1	49,4
Uusimaa	41,5	45,3	42,0
Varsinais- Suomi	40,5	41,3	37,3
Satakunta	37,8	37,7	32,2
Häme	39,4	39,4	38,5
Pirkanmaa	37,7	40,5	35,1
Kymi	38,6	34,9	36,4
Etelä- Savo	38,8	37,9	33,8
Pohjois- Savo	37,9	38,8	36,4
Pohjois- Karjala	36,5	36,3	35,8
Vaasa	37,0	35,1	32,1
Keski- Suomi	37,3	39,7	36,3
Oulu	37,6	39,1	35,9
Lappi	39,3	38,3	35,0

Kuvio 7. Naisten osuudet suurimmissa puolueissa kunnallisvaaleissa 2012, %

Taulukko 9. Naisten osuudet ehdokkaista, äänimääristä ja valituista suurimmissa kaupungeissa kunnallisvaaleissa 2012, %

Alue	Naisten osuus
	ehdokkaista	äänimääristä	valituista
MANNER- SUOMI	38,8	40,7	36,2
Kaupungimaiset   kunnat yht .	39,8	43,1	40,4
Helsinki	44,0	48,1	49,4
Espoo	41,2	50,0	53,3
Tampere	36,3	46,9	46,3
Vantaa	44,6	45,2	47,8
Turku	41,1	45,1	47,8
Oulu	41,0	44,4	44,8
Jyväskylä	40,1	44,5	44,8
Lahti	38,7	34,5	37,3
Kuopio	39,4	42,3	37,3
Kouvola	37,0	31,2	33,9

Taulukko 10. Kansallisen Kokoomuksen (KOK) ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) naisehdokkaiden osuudet ehdokkaista, äänimääristä ja valituista suurimmissa kaupungeissa kunnallisvaaleissa 2012, %

Alue	Kansallinen Kokoomus KOK			Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP
	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista
MANNER- SUOMI	39,1	41,4	35,7	40,4	45,3	41,7
Kaupungimaiset   kunnat yht .	40,5	43,1	39,5	40,3	46,6	43,0
Helsinki	52,8	48,6	43,5	47,2	47,0	46,7
Espoo	45,5	56,7	62,1	40,2	64,6	60,0
Tampere	35,4	44,2	35,3	44,0	58,4	56,3
Vantaa	41,0	41,4	38,9	44,0	47,6	61,1
Turku	49,0	40,5	47,4	48,0	43,5	42,9
Oulu	48,0	49,7	53,8	42,0	53,9	55,6
Jyväskylä	46,0	44,6	38,5	43,0	52,7	47,1
Lahti	37,5	35,0	33,3	43,2	31,8	27,8
Kuopio	42,0	42,0	28,6	38,6	50,8	41,7
Kouvola	39,0	33,1	41,7	38,8	38,2	42,9

Taulukko 11. Perusuomalaisten (PS) sekä Suomen Keskustan (KESK) naisehdokkaiden osuudet ehdokkaista, äänimääristä ja valituista suurimmissa kaupungeissa kunnallisvaaleissa 2012, %

Alue	Perussuomalaiset PS			Suomen Keskusta KESK
	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista
MANNER- SUOMI	23,3	22,9	23,2	39,8	37,3	35,1
Kaupungimaiset   kunnat yht .	23,2	24,0	25,5	40,4	39,4	35,6
Helsinki	28,6	23,3	25,0	41,9	55,8	66,7
Espoo	27,2	19,2	20,0	42,9	35,9	–
Tampere	14,0	26,5	22,2	40,3	30,9	33,3
Vantaa	32,0	27,1	18,2	35,6	46,5	66,7
Turku	20,0	19,6	33,3	37,1	45,0	25,0
Oulu	22,4	30,0	50,0	33,0	36,6	31,6
Jyväskylä	23,8	21,3	37,5	40,0	37,1	45,5
Lahti	18,8	13,3	22,2	40,7	55,3	100,0
Kuopio	25,0	33,5	44,4	40,9	38,2	38,5
Kouvola	16,3	7,3	–	33,3	33,3	44,4

Taulukko 12. Vihreän liiton (VIHR) sekä Vasemmistoliiton (VAS) naisehdokkaiden osuudet ehdokkaista, äänimääristä ja valituista suurimmissa kaupungeissa kunnallisvaaleissa 2012, %

Alue	Vihreä liitto VIHR			Vasemmistoliitto VAS
	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista
MANNER- SUOMI	56,8	62,7	68,1	37,9	40,7	35,8
Kaupungimaiset   kunnat yht .	55,8	62,6	68,8	38,9	42,4	40,6
Helsinki	58,3	61,5	63,2	40,2	44,0	55,6
Espoo	48,2	63,8	84,6	39,2	34,2	–
Tampere	47,0	53,6	60,0	45,0	62,0	71,4
Vantaa	58,0	68,5	77,8	44,4	39,2	50,0
Turku	49,0	70,5	80,0	42,0	57,7	44,4
Oulu	60,2	64,0	42,9	39,0	41,2	40,0
Jyväskylä	46,6	55,4	71,4	32,9	44,2	33,3
Lahti	48,4	56,2	66,7	34,2	30,6	40,0
Kuopio	64,9	60,5	60,0	29,6	32,1	25,0
Kouvola	69,6	74,5	100,0	33,3	34,1	50,0

Taulukko 13. Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) sekä Kristillisdemokraattien (KD) naisehdokkaiden osuudet ehdokkaista, äänimääristä ja valituista suurimmissa kaupungeissa kunnallisvaaleissa 2012, %

Alue	Suomen Ruotsalainen kansanpuolue RKP			Kristillisdemokraatit KD
	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista	naisten osuus ehdokkaista	naisten osuus äänistä	naisten osuus valituista
MANNER- SUOMI	43,5	41,7	38,3	45,3	46,2	38,7
Kaupungimaiset   kunnat yht .	45,7	45,4	45,2	44,7	47,0	40,2
Helsinki	47,2	50,3	60,0	53,4	50,4	50,0
Espoo	43,8	36,6	28,6	56,0	44,7	50,0
Tampere	–	–	–	48,4	66,8	100,0
Vantaa	58,7	40,0	–	57,9	64,9	50,0
Turku	49,0	37,9	66,7	47,8	34,9	–
Oulu	–	–	–	33,3	61,7	100,0
Jyväskylä	–	–	–	45,7	53,8	25,0
Lahti	–	–	–	43,2	60,0	75,0
Kuopio	–	–	–	50,0	37,2	–
Kouvola	–	–	–	48,6	44,2	25,0

Lähde: Kunnallisvaalit 2012, Katsaus ennakkoäänestämiseen sekä naisten ja miesten vaalimenestykseen, Tilastokeskus

Lisätietoja: Miina Keski-Petäjä 09 1734 3240, Jaana Asikainen 09 1734 3506, vaalit@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 2.4.2013