Etusivu > Tilastot > Patentointi > 2006 > 1.4 Aineisto ja käsitteet

1.4 Aineisto ja käsitteet

Suomessa haettuja ja myönnettyjä patentteja koskevat tiedot perustuvat Patentti- ja rekisterihallituksen patenttitietokannan tietoihin. Kansainvälistä patentointia koskevat tiedot ovat peräisin OECD:n patenttitietokannasta sekä Euroopan patenttiviraston vuosikirjasta. Alue- ja maatiedot perustuvat patentin keksijän tietoihin ellei muuta ole ilmoitettu. Kansainvälisen patentoinnin vuositiedoissa on käytetty hakemuksen prioriteettivuotta.

Patentti on keksijälle tai keksinnön oikeudenhaltijalle valtuutetun viranomaisen myöntämä määräaikainen yksinoikeus (yleensä 20 vuotta) keksinnön hyödyntämiseen. Patentin myöntämisen ehtona on, että keksinnön on oltava uusi, keksinnöllinen eli ei-ilmeiseen tietoon perustuva ja sovellettavissa teolliseen käyttöön. Patentin taloudellisen hyödyntämisen yksinoikeuden vastapainona on patentin julkisuus. Patentin hakijan on julkistettava patentoitavaan keksintöön liittyvät tiedot. Patenttitietojen julkisuus onkin patentointijärjestelmän tärkeimpiä piirteitä

Etuoikeuspäiväys on ensimmäinen päivämäärä, jolloin ko. keksinnölle on haettu patenttia missä tahansa maassa.

Etuoikeusmaa Maa, jossa keksinnölle ensimmäisen kerran haetaan patenttia. Useimmiten hakijan kotimaa.

Julkistamispäiväys on päivämäärä, jolloin hakemuksen tiedot tulevat julkisiksi, tavallisimmin 18 kuukautta etuoikeuspäivämäärän jälkeen.

Myöntämispäiväys Patenttiviranomaisen myöntämän patentin myöntämisajankohta. Keksinnön patenttisuoja on voimassa taannehtivasti hakemispäivästä alkaen. Suomessa patenttihakemuksen käsittely kestää noin 2 –2,5 vuotta, Euroopan patenttivirastossa noin viisi vuotta ja Yhdysvaltain patenttivirastossa kolme vuotta.

Patenttiperheet (triadic patent families) OECD:n kehittämä patentti-indikaattori, jossa yhdistetään kolmen suurimman patenttiviranomaisen, Euroopan, Yhdysvaltain ja Japanin patenttivirastojen samalle keksinnölle myöntämät patentit. Yhdistäminen perustuu patenttien yhteen tai useampaan etuoikeuteen (priority). Tavoitteena on poistaa erillisiin lukumääriin sisältyvää moninkertaista laskentaa ja vähentää kotimaisten hakemusten määrän vaikutusta. Kaikissa kolmessa patenttivirastossa myönnetty patentti on myös indikaattori kansainvälisesti arvokkaasta ja tärkeästä keksinnöstä.

Euroopan patenttisopimus (European Patent Convention, EPC) Patenttisopimus allekirjoitettiin vuonna 1973 ja tuli voimaan vuonna 1977. Sopimuksen tuloksena perustettiin Euroopan Patenttivirasto (EPO) eurooppalaisten patenttien myöntämiseksi. Tällä hetkellä sopimuksen piiriin kuuluu 30 maata. Lisäksi Euroopan patenttitoimistolla on liitännäissopimus kuuden maan kanssa, joihin eurooppalainen patentti voidaan laajentaa lisävaatimuksesta.

Euroopan Patenttivirastoon (European Patent Office, EPO) tehdyllä yhdellä hakemuksella voidaan hakea patenttia kaikissa sopimusmaissa. Eurooppapatentti on juridisesti samanarvoinen kansallisten patenttitoimistojen myöntämien patenttien kanssa. Euroopan Patenttitoimisto ei ole Euroopan unionin virastoja.

PCT-hakemukset perustuvat vuonna 1978 voimaan tulleeseen patentoinnin yhteistyösopimukseen (Patent Cooperation Treaty, PCT), jossa on tällä hetkellä mukana 138 maata. PCT-hakemuksen ensimmäisessä vaiheessa patentin hakija nimeää tai varaa mahdollisuuden hakea patenttia nimeämissään maissa yhdessä sopimuksen piiriin kuuluvassa patenttivirastossa. Sen jälkeen hakemus etenee ns. alueelliseen / kansalliseen vaiheeseen, jossa hakemus varsinaisesti käsitellään. Patentin myöntää aina joko alueellinen (esim. Euroopan patenttivirasto) tai kansallinen patenttiviranomainen (Suomessa Patentti- ja rekisterihallitus). PCT-hakemuksia hallinnoi WIPO (World Intellectual Property Organisation).

Lähde: Patentointi 2006. Tilastokeskus

Lisätietoja: Markku Virtaharju (09) 1734 3290, tiede.teknologia@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Kaija Hovi

---

Päivitetty 25.10.2007