Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2005 > Tulonjakotilaston menetelmäseloste 2005

Tulonjakotilaston menetelmäseloste 2005

Julkaisun tiedot perustuvat vuosittain kerättävään otosaineistoon, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa kotitalouksien ja henkilöiden tuloista ja muista taloudelliseen toimeentuloon vaikuttavista tekijöistä. Aineistossa on lisäksi runsaasti haastattelu- ja rekisteritietoihin perustuvia luokittelutietoja.

1.1 Tiedonkeruu

Perustiedot kerätään yhdistämällä kotitalouksilta haastattelemalla kerättyjä tietoja ja rekisteritietoja. Pääosa kotitalouksien luokittelutiedoista sekä ne tulotiedot, joita ei ole saatu rekistereistä, on kerätty haastattelemalla.

Haastattelut

Haastatteluista on vastannut Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio. Haastattelut on tehty tietokoneavusteisesti Blaise-lomakeohjelmiston avulla. Tietokoneavusteiseen haastatteluun siirryttiin vuoden 1993 tulonjakotilastossa. Haastattelu tehdään haastateltavan valinnan mukaan joko suomeksi tai ruotsiksi.

Haastattelut tehdään nykyään valtaosin puhelinhaastatteluina. Käyntihaastatteluja oli I paneelissa 4,0 % ja II paneelissa 1,9 %.

Vuodesta 2003 alkaen tulonjakotilaston tiedonkeruun yhteydessä kerätään myös eurooppalaisessa tulo- ja elinolotutkimuksessa (EU-SILC) tarvittavat tiedot¹. Haastatteluosuuden keskimääräinen kesto vuoden 2005 tutkimuksessa oli noin 24 minuuttia.

Rekisterit

Suuri osa tutkimuksen tiedoista saadaan hallinnollisista rekistereistä ja tilastorekistereistä. Tulonjakotilaston rekisterilähteitä ovat:

- Eläketurvakeskuksen eläketapahtumarekisteri

- Kansaneläkelaitoksen eläkevakuutus- , sairausvakuutuskorvaus- ja kuntoutusrekisteri, opintotukirekisteri sekä asumistukirekisteri

- Koulutusrahaston tiedostot

- Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen maatilarekisteri

- Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen (Stakes) toimeentulotukirekisteri

- Valtiokonttorin sotilasvammakorvausjärjestelmän tietokanta

- Verohallituksen verotietokanta, josta uusina tietoina vuosi-ilmoituksiin perustuvat tiedot asuntolainojen koroista ja kotitalouksien saamista apurahoista

- Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmä

- Tilastokeskuksen tutkintorekisteri

1.2. Perusjoukko, otanta, kato ja painotus

1.2.1 Perusjoukko

Tilaston kohdeperusjoukon muodostavat Suomessa vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät
- osoitteettomat,
- laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat),
- pysyvästi ulkomailla asuvat, ja myös yli vuoden tilapäisesti ulkomailla oleskelevat, jos heidän Suomessa asuva kotitaloutensa katsoo, että henkilö ei viitevuonna kuulunut kyseiseen kotitalouteen.
- turvapaikanhakijat ja tilapäisesti Suomessa asuvat.

Varusmiehet luetaan tilaston perusjoukkoon kuuluviksi. Kuhunkin kotitalouteen kuuluvat henkilöt määritettiin haastattelun perusteella tilastovuoden lopun (31.12.2005) tilanteen mukaan.

1.2.2 Otannan periaatteet

Tulonjakotilasto perustuu kiertävään paneeliotokseen, missä sama kotitalous on mukana otoksessa kahtena peräkkäisenä vuotena. Noin puolet otoksesta on uusia, ensimmäistä kertaa tutkimuksessa mukana olevia kotitalouksia (I tutkimuskerta). Noin puolet lopulliseen otokseen tulleista kotitalouksista oli mukana jo vuoden 2004 tutkimuksessa (II tutkimuskerta).

Tulonjakotilaston otanta-asetelma on kaksivaiheinen ositettu otanta. Ensimmäisessä vaiheessa on muodostettu ns. master-otos poimimalla Tilastokeskuksen väestöä koskevista tietokannoista systemaattisella otannalla noin 50 000 vähintään 16 vuotta täyttänyttä kohdehenkilöä. Vuoden 2003 aineistosta lähtien ikäraja on kuusitoista vuotta aiempien tulonjakotilastojen viidentoista vuoden sijaan. Tähän päädyttiin sovitettaessa kansallisen tulonjakotilaston ja uuden, Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin edellyttämän tulo- ja elinolotutkimuksen (EU-SILC) toteuttamiskäytäntöjä. Otokseen poimittujen henkilöiden kanssa samassa asuntokunnassa asuvat yhdistettiin kohdehenkilöihin kotipaikkatunnuksen avulla. Otannan ensimmäisessä vaiheessa kotitalouden todennäköisyys sisältyä otokseen on suoraan verrannollinen 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärään.

Toisessa vaiheessa on poimittu ositteittain varsinainen tulonjakotilaston otos master-otoksesta. Ositteet on muodostettu edellisen vuoden verotietojen perusteella. Vuoden 2003 aineistosta lähtien ositteet on määritelty master-otoksen kohdehenkilön kotitalouden sosioekonomisen ryhmän ja tuloluokan (valtionveron alaiset tulot) mukaan, kun aiemmin luokittelu tehtiin kohdehenkilön mukaan. Kotitalouden yhteenlasketut palkka-, yrittäjä-, eläke- sekä muut tulot (keskinäinen vertailu) sekä kotitalouden jäsenien sosioekonomiset ryhmät ovat ositteiden muodostuksen pohjana. Käytännössä kotitalouden ryhmä on melko usein sama kuin suurituloisimman ryhmä, mutta muodostussäännöt aiheuttavat tähän myös poikkeuksia (esim. aviopareilla henkilön yrittäjyys priorisoidaan, vaikka puoliso olisi suurempituloinen). Ositeluokittelun muutos perustuu otanta-asetelmilla tehtyihin testeihin, joissa todettiin kotitalouteen perustuvan luokittelun olevan estimoinnin kannalta tehokkaamman kuin henkilöön perustuvan. Ositteita oli yhteensä 13. Verorekisterin tietojen perusteella muodostetut sosioekonomiset ryhmät olivat palkansaajat, maatalousyrittäjät, muut yrittäjät, eläkeläiset ja muut.

1.2.3 Tietoa otoksesta, vastanneista, kadosta ja ylipeitosta

Tietoja vuoden 2005 tulonjakotilaston ensimmäisen tutkimuskerran otoksesta ja kadosta ositteittain on esitetty taulukossa 1. Ositteiden määrittelyssä on otettu huomioon tulonjakotutkimuksen erityistarpeet. Yrittäjillä ja suurituloisilla oli muita väestöryhmiä suurempi todennäköisyys sisältyä otokseen. Ositteen sisällä kunkin kotitalouden sisältymistodennäköisyys riippuu osituskriteerien ohella 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä. Poimintaluokassa oleva numero kuvaa tuloluokkaa, esimerkiksi palkansaajat (ositteet 1-4) on jaettu valtionveron alaisten tulojen mukaan neljään luokkaan.

Taulukko 1.
Vuoden 2005 tulonjakotilaston I tutkimuskerran brutto-otoksen jakautuminen ositteittain sekä otostietoa vuodelta 2004.

	Vuosi 2005							Vuosi 2004
Osite	Master-otoksen	Brutto-otos	Hyväksyttyjä	Kato	Ylipeitto	Brutto-otos,	Kato,	Master-otoksen	Brutto-otos	Hyväksyttyjä
	koko		kotitalouksia			%	%	koko		kotitalouksia
Palkansaajat 1	10 105	1007	748	252	7	13,4	13,7	19 521	999	749
Palkansaajat 2	9 089	898	690	199	9	12,0	10,8	17 946	900	707
Palkansaajat 3	7 699	841	649	189	3	11,2	10,3	15 890	849	679
Palkansaajat 4	3 687	749	555	186	8	10,0	10,1	7 659	750	578
Yrittäjät 1	1 799	697	505	187	5	9,3	10,2	3 807	699	531
Yrittäjät 2	932	502	361	139	2	6,7	7,5	1 879	501	385
Maanviljelijät 1	1 383	560	445	110	5	7,5	6,0	2 976	561	472
Maanviljelijät 2	805	437	365	67	5	5,8	3,6	1 749	441	390
Eläkeläiset 1	6 559	584	413	139	32	7,8	7,5	12 845	576	420
Eläkeläiset 2	4 238	572	440	123	9	7,6	6,7	8 529	572	449
Muut 1	2 344	397	243	149	5	5,3	8,1	4 536	398	276
Muut 2	347	204	122	79	3	2,7	4,3	636	202	142
Ei verotietueita	163	52	28	22	2	0,7	1,2	275	52	19
Yhteensä	49 150	7 500	5 564	1 841	95	100,0	100,0	98 248	7 500	5 797

Otoskoosta, vastanneista, kadosta sekä ylipeitosta koko otoksessa on esitetty tietoja taulukossa 2. Otoskoko oli yhteensä 13 297 kotitaloutta, joista osa paljastui haastateltaessa kohdeperusjoukkoon kuulumattomiksi. Tällaisia ylipeittotapauksia ovat esimerkiksi kotitaloudet, joiden kohdehenkilö on muuttanut pysyvästi ulkomaille tai laitokseen tai kuollut. Ylipeiton poistamisen jälkeen otoskooksi tuli 13 145 taloutta.

Ensimmäistä kertaa osallistuvilla vastauskato oli 24,9 prosenttia. Toista kertaa osallistuvien kato oli 7,6 prosenttia. Toisen tutkimuskerran kato on taulukossa laskettu ehdolla, että kotitalous osallistui tutkimukseen ensimmäisenä vuonna. Ensimmäisellä haastattelukerralla kadoksi jääneet kotitaloudet eivät tulonjakotilastossa ole mukana tutkimuksessa toisella haastattelukerralla. Toisen tutkimuskerran kato paneelin alusta lähtien oli 27,6 prosenttia. Ensimmäisen ja toisen tutkimuskerran kokonaiskato ottaen huomioon toisen tutkimuskerran kadon paneelin alusta lähtien oli 26,2 prosenttia. Saatujen vastausten lukumäärä oli I tutkimuskerralla 5 564 kotitaloutta ja II tutkimuskerralla 5 304 kotitaloutta. Yhteensä vastanneiden lukumäärä oli 10 868 kotitaloutta. Näissä kotitalouksissa oli kaikkiaan 28 039 henkilöä.

Taulukko 2.Vuoden 2005 tulonjakotilaston otoskoko ja vastauskato

Tulonjakotilasto 2005	Koko otos	I paneeli	II paneeli
Brutto-otos, kotitalouksia	13 297	7 500	5 797
-Ylipeitto	152	95	57
= Netto-otos	13 145	7 405	5 740
-Kato	2277	1 841	436
josta: kieltäytyneitä	1 565	1 289	276
josta: ei tavoitettu	664	505	159
josta: muu syy	48	47	1
Hyväksyttyjä kotitalouksia	10868	5564	5304
Nettokato, % (kato/netto-otos)	17,3	24.9	7.6

Taulukossa 3 on tarkastelu kadon jakautumista poimintaluokittain ensimmäisellä tutkimuskerralla vuosina 1997-2005. Katoprosentit on laskettu otostasolla, painottamattomista luvuista. Kadon nousu on selkeä jokaisessa poimintaluokassa. Erityisesti maanviljelijöiden ja muiden yrittäjien ryhmien vastaamattomuuden äkillinen nousu on poikkeuksellinen suhteessa kadon kehitykseen aikaisempina vuosina. Katoprosentin nopea kasvu on ollut nähtävissä myös muissa henkilöihin kohdentuvissa Tilastokeskuksen kyselytutkimuksissa. Vuoden 1998 muita vuosia selvästi korkeammat katoluvut selittyvät tulonjakotilaston yhteydessä tuolloin tehdyllä varallisuustutkimuksella. On huomattava, että vuodesta 2003 lähtien käytetty luokittelu pohjautuu kohdehenkilön kotitalouteen eikä kohdehenkilöön, ja hankalasti luokiteltaviin kolmeen viimeiseen ryhmään on jäänyt selkeästi vähemmän havaintoja kuin aikaisempina vuosina. Tästä syystä kadon vaihtelu näkyy voimakkaammin näissä ryhmissä, jotka muutenkin ovat hyvin heterogeenisia.

Kadon vaikutusta tuloksiin on pyritty pienentämään asetelmapainojen kalibroinnilla (ks. jakso 1.2.4).

Taulukko 3.
Nettokato (%) otostasolla tulonjakotilaston I paneelissa vuosina 1997-2005

Osite	1997	1998	1999	2000	2001	2002	2003	2004	2005
Palkansaajat 1	17,6	31,1	19,4	15,7	17,8	18,2	20,0	24,5	25,2
Palkansaajat 2	17,7	29,5	20,3	16,7	20,5	15,9	19,0	21,1	22,4
Palkansaajat 3	15,0	31,1	18,6	15,3	17,9	18,6	17,9	18,8	22,6
Palkansaajat 4	18,7	30,0	19,5	16,9	18,1	21,5	22,2	22,3	25,1
Yrittäjät 1	23,2	39,4	19,5	20,1	18,2	19,9	22,5	22,8	27,0
Yrittäjät 2	21,4	31,2	22,8	18,8	20,8	17,3	22,0	22,2	27,8
Maanviljelijät 1	16,5	23,4	13,9	11,1	11,2	12,8	13,0	14,8	19,8
Maanviljelijät 2	14,1	23,8	15,8	11,8	8,7	9,2	8,7	11,0	15,5
Eläkeläiset 1	23,7	37,6	23,2	20,7	21,3	17,5	23,0	21,8	25,2
Eläkeläiset 2	22,0	35,1	23,3	17,0	19,3	16,9	22,3	19,0	21,8
Muut 1	19,5	34,3	20,8	19,7	20,1	18,4	34,4	29,9	38,0
Muut 2	24,5	31,2	22,1	15,2	20,7	18,1	29,1	29,4	39,3
Ei verotietueita	19,2	32,3	23,5	18,0	15,2	25,0	50,0	62,0	44,0
Yhteensä	19,1	31,8	19,9	16,8	18,0	17,4	20,6	21,4	24,9

1.2.4 Painotus

Hyväksytysti osallistuneet kotitaloudet ja henkilöt saavat painon, jolla niiden tiedot korotetaan edustamaan perusjoukon tietoja.

Kotitalouksille on aluksi muodostettu asetelmapainot käyttäen hyväksi kunkin kotitalouden todennäköisyyttä sisältyä otokseen. Tämän jälkeen hyväksytyn otoksen asetelmapainoille on tehty ns. katokorjaus kertomalla ne poimintaluokittain hyväksytysti vastanneiden osuuden käänteisluvulla. Nämä otostason tietojen perusteella katokorjatut painot on tämän jälkeen kalibroitu CALMAR-makrolla vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja reunajakaumia. Tällä menettelyllä pyritään pienentämään kadon vinouden aiheuttamaa harhaa ja tuottamaan mahdollisimman tarkkoja estimaatteja tärkeimmille tulomuuttujille.

Vuoden 2005 aineiston painojen kalibroinnissa on käytetty seuraavia tietoja:

- alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen ja tilastollinen kuntaryhmitys)

- asuntokunnan koko

- jäsenten ikä- ja sukupuoliryhmät

- keskeisten tuloerien kokonaissummat: palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, työttömyyspäivärahat (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ansiosidonnainen osuus), eläkkeet, asunto- ja opintolainojen korot; tulonsaajien lukumäärät (työttömyyspäivärahat, palkkatulot, eläketulot).

Kohdeperusjoukkoon kuulumattoman väestön (ns. laitosväestön) osuus on poistettu kalibroinnissa käytetyistä tulosummista ja tulonsaajien lukumääristä.

1.3 Tietojen laatu

Koska tulonjakotilasto perustuu otantaan, sen tuloksiin sisältyy otannasta aiheutuvaa satunnaisvaihtelua. Tämän takia otoskoon asettamat rajoitukset on aina otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Taulukoissa ei ole julkaistu tulotietoja, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 30 kotitaloutta tai tulonsaajakohtaisissa taulukoissa vähemmän kuin 30 tulonsaajaa. Desiiliryhmien ja tuloluokkien rakennetta kuvaavissa taulukoissa on lukumäärät merkitty sulkuihin, mikäli ryhmään on otoksessa tullut vähemmän kuin 10 havaintoa.

Otostutkimuksissa ilmenevän satunnaisvaihtelun suuruutta voidaan arvioida keskivirheen avulla. Keskivirheen suuruuteen vaikuttavat otoskoko ja perusjoukon varianssi eli muuttujan arvojen vaihtelu. Ryhmissä, joissa otokseen on tullut vähän havaintoja, keskivirhe saattaa olla suuri ja tulokset sen vuoksi epävarmoja.

Keskivirheen avulla voidaan tutkimuksen kullekin tulosluvulle laskea luottamusväli, jolla perusjoukon todellinen arvo on tietyllä luotettavuustasolla. Esimerkiksi käytettävissä olevien tulojen kotitalouskohtaisen keskiarvon estimaatti vuonna 2005 oli 33 642 euroa ja suhteellinen keskivirhe 0,97 prosenttia. Suhteellinen keskivirhe eli variaatiokerroin kuvaa keskivirheen prosentuaalista osuutta keskiarvosta. Tulosten tarkkuutta voidaan kuvata myös luottamusvälillä, joka kertoo, mille välille todellinen keskiarvo tietyllä luottamustasolla (esim. 95 %) sijoittuu käytetyn aineiston perusteella. Vuoden 2005 aineistolla käytettävissä olevien tulojen keskiarvo on 95 prosentin todennäköisyydellä välillä 33 000-34 284 euroa vuodessa.

Liitetaulukossa 19 on esitetty eräiden kotitalouskohtaisten ja liitetaulukoissa 20-25 henkilökohtaisten tulomuuttujien keskiarvojen suhteellisia keskivirheitä kotitalouden sosioekonomisen aseman mukaan. Muita keskivirhelaskelmia voi tiedustella kohdassa 7 mainituilta yhteyshenkilöiltä.

Henkilökohtaisia taulukoita ja tuloksia tarkasteltaessa on huomattava, että kotitalouspohjainen otanta-asetelma voi aiheuttaa harhaa hajontalukuihin. Harha syntyy kotitalouksien jäsenten välisestä sisäkorrelaatiosta, jonka vaikutusta useimmat tilasto-ohjelmistot eivät kykene poistamaan. Sen vuoksi luotettavuustarkastelut tehdään Tilastokeskuksessa otanta-asetelman huomioon ottavalla ohjelmistolla.

Tulosten laatuun vaikuttavat satunnaisvaihtelun lisäksi vastaamatta jättäminen, vastaajien kielteinen asennoituminen, osittainen kieltäytyminen ja unohtaminen sekä aineiston käsittelyvirheet. Osa näistä virhelähteistä voi tuottaa systemaattisia virheitä.

Tulonjakotilaston vastauskadosta (yksikkökato) on kerrottu kohdassa 1.2.3. Vastauskadon lisäksi tulosten laatuun vaikuttavat eri haastattelukysymyksiin liittyvä osittaiskato (eräkato) sekä mittausvirheet. Ongelma koskee lähinnä haastatteluilla kerättäviä tuloeriä, joiden osuus on vajaat 10 prosenttia kaikista tuloista. Erityisen huomattavaa osittaiskatoa on korkotulotiedon puuttuminen osasta haastatteluaineistoa. Tällaisia korkotuloja ovat lähdeverolain alaiset korkotulot. Korkotulotietojen puuttumista on osittain korjattu tilastollisin menetelmin ("hot deck"-imputoinnilla). Korkotulojen kysymystekniikkaa muutettiin vuoden 2005 tiedonkeruussa, mikä paransi korkotulojen peittävyyttä.

Kielteisestä asennoitumisesta tai osittaisesta kieltäytymisestä johtuvia systemaattisia virheitä voidaan arvioida kokonaistason tulosten tietojen perusteella vertaamalla niitä muiden tilastojen vastaaviin tietoihin. Vertailuja tehdään vuosittain ja niitä voi tiedustella kohdassa 9 mainituilta yhteyshenkilöiltä.

Aineiston käsittelyvirheiden vähentämiseksi on suoritettu sekä koneellisia että muita tarkistuksia. Tarkistuksilla on pyritty vähentämään virheellisten haastattelutietojen ja atk-kirjoitusvirheiden määrää sekä varmistamaan haastattelu- ja rekisteritietojen keskinäinen loogisuus. Tietokoneavusteisen haastattelun käyttäminen pienentää osaltaan merkintävirheiden määrää. Haastattelutietojen lisäksi on korjattu myös rekisteritiedoissa havaittuja puutteita ja virheitä.

Tulonjakotilaston SVT-julkaisun mukainen laatuseloste on luettavissa osoitteessa http://tilastokeskus.fi/tulonjakotilasto.

1.4 Tietojen vertailukelpoisuus

1.4.1 Aikaisemmat tulonjakotilastot

Tulokäsite

Tulonjakotilaston 2005 tulokäsitteet eivät kaikilta osin vastaa aikaisempien vuosien julkaisujen tulokäsitteitä. Vertailtavuutta heikentää vuoden 2005 osinkoverouudistus, jossa luovuttiin yhtiöveron hyvityksestä. Ennen verouudistusta yhtiöveron hyvitys luettiin tuloksi osinko-, tuotannontekijä- ja bruttotuloihin. Koska yhtiöveron hyvitys sisältyi myös maksettuihin tulonsiirtoihin, verouudistuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta käytettävissä olevan tulon vertailtavuuteen. Asetelmien aikasarjoihin verouudistuksesta johtuvat muutokset on korjattu vuosille 1993-2004. Edellisen kerran tulonjakotilaston tulokäsitteisiin tehtiin suurempia muutoksia vuoden 2000 tulonjakotilastossa, jolloin tulonjakotilaston tulokäsitettä muutettiin vastaamaan paremmin kansainvälisiä suosituksia². Näitä muutoksia on selitetty tarkemmin vuoden 2000 tulonjakotilaston menetelmäkuvauksessa.

Tulonjakotilaston tulokäsite poikkeaa edelleen uusista kansainvälisistä suosituksista jonkin verran. Tärkein ero on realisoitujen hallussapitovoittojen käsittely. Tulonjakotilastossa veronalaiset luovutusvoitot ovat omaisuustuloa, kun suositusten mukaan niitä ei pitäisi laskea mukaan käytettävissä olevaan tuloon.

Aiempina vuosina oleellisia vertailukelpoisuuteen vaikuttavia muutoksia on tehty vuosina 1995 ja 1993. Yksityiskohtaisempia tietoja vuosien 1993 ja 1995 muutoksista on aiemmissa tulonjakotilaston julkaisuissa. Lisäksi vuoden 1996 tulonjakotilaston tiedot³ ovat teknisen virheen vuoksi virheellisiä.

Tämän julkaisun aikasarjatiedoissa tulokäsitettä on yhdenmukaistettu siten, että valtaosa tulokäsitteessä vuosina 1993, 1995, 2000 ja 2005 tapahtuneista muutoksista on kyetty ottamaan huomioon. Merkittävin vertailukelpoisuutta heikentävä tuloerä on laskennallinen asuntotulo, jonka laskentamenetelmä muuttui vuoden 1995 tulonjakotilastossa. Asuntotulo on kuitenkin laskettu uudella tavalla myös vuosille 1993 ja 1994.

Luokitukset ja menetelmät

Tulonjakotilastoissa on vuodesta 2002 lähtien käytetty suuralueluokitusta (NUTS 2), joka on 11.7.2003 voimaan tulleen suosituksen mukainen.

Vuoden 2002 tulonjakotilastosta lähtien on tilastossa ollut käytössä uudistetut kulutusyksiköt. Aiemmin käytetyn OECD-asteikon asemesta on tulonjakotilastossa otettu käyttöön ns. muunnettu OECD-asteikko (ks. Tulonjakotilaston 2005 jakso 8.2 "Kulutusyksikkö"). Muutoksella on merkittävä vaikutus erityisesti eri väestöryhmien sijoittumiseen tulojakaumassa. Tulonjakotilaston vuosijulkaisujen 2002-2005 liitetaulukoissa esitettäviä kulutusyksiköiden keskimäärätietoja ei siis voi verrata vuoden 2001 ja sitä vanhemmissa vuosijulkaisuissa esiintyviin vastaaviin tietoihin.

Samalla liitetaulukoissa on luovuttu kotitalouspainotuksista tulokymmenysten (desiiliryhmien) muodostamisessa. Julkaisussa käytetään vain yhtä tulokymmenysten muodostamistapaa, jossa perusjoukon henkilöt jaetaan kymmeneen yhtä suureen luokkaan (ns. henkilöpainotus). Aiemmin liitetaulukoissa käytettiin pääasiassa tulokymmenyksiä, joissa kotitaloudet jaettiin kymmeneen yhtä suureen luokkaan (ks. Tulojakotilaston 2005 jakso 8.2 "Tulokymmenykset eli desiiliryhmät").

Asteikkovaihdoksen ja kotitalouspainotuksesta luopumisen seurauksena liitetaulukot 2, 14, 15, 16 ja 17 eivät ole lainkaan vertailukelpoisia ennen vuotta 2002 julkaistuihin liitetaulukoihin.

Tilastokeskuksessa on valmiudet muokata aikaisemmin julkaistuja tietoja nykyisen esittämistavan mukaisiksi ajassa taaksepäin aina vuoteen 1990. Niitä voi tarvittaessa tiedustella kohdassa 7 mainituilta yhteyshenkilöiltä.

1.4.2 Tulonjaon kokonaistilasto

Hallinnollisista rekistereistä koottu tulonjaon kokonaistilasto kuvaa rekisterikotitalouksien (asuntokuntien) vuosituloja ja niiden jakautumista erityisesti aluenäkökulmasta. Tilastossa kuvataan käytettävissä olevien rahatulojen määrää ja muodostumista eri tulolähteistä koko väestön kattavan aineiston perusteella. Tulonjaon kokonaistilaston tilastoyksikkö on asuntokunta (ns. rekisterikotitalous), joka poikkeaa hieman tulonjakotilaston kotitalouskäsitteestä.

Tulonjaon kokonaistilaston tulokäsite perustuu vain rekisteritietoihin. Se ei sisällä laskennallisia tuloeriä eikä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkein laskennallinen tuloerä on asuntotulo omasta asunnosta. Tärkeimmät henkilörekistereistä puuttuvat tuloerät ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu).

Tulonjaon kokonaistilaston käsitteet esimerkiksi tulojen osalta eivät täysin täytä kansainvälisiä suosituksia. Tilastojen tiedot saattavat erota myös otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

1.4.3 Kulutustutkimus

Tulonjakotilaston ja kulutustutkimuksen (aikaisemmin kotitaloustiedustelu) välillä ei ole merkittäviä käsitteellisiä eroja. Molemmat noudattavat kansainvälisten suositusten mukaista käytettävissä olevan tulon määrittelyä.

Kulutustutkimuksen tulokäsite perustuu pääasiassa rekisteritietoihin eikä sisällä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkeimpiä tällaisia tuloeriä ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu).

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tilastojen tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

1.4.4 Tulo- ja varallisuustilasto

Verotustietoihin perustuvasta tulo- ja varallisuustilastosta saadaan tiedot luonnollisten henkilöiden veronalaisista tuloista, vähennyksistä ja veroista sekä varoista. Sen kuvaama ilmiöalue on suppeampi kuin tulonjakotilaston. Tulo- ja varallisuustilastosta ei saada kotitalouskohtaisia tietoja, vaan tilastoyksikkö on tulonsaaja tai aviopari. Sen ulkopuolelle jää myös osa kotitalouksien saamista yrittäjä- ja omaisuustuloista (mm. lähdeveron alaiset korkotulot) sekä tulonsiirroista (mm. osa kansaneläkkeistä sekä tapaturmavahinkoturvaan perustuvista etuuksista, sotilasvammalakiin perustuvat eläkkeet, asumistuet, toimeentulotuki sekä lapsilisät).

1.4.5 Kansantalouden tilinpito

Tulonjakotilasto kuvaa kotitaloussektorin tuloja ja tulonsiirtoja ja on siten kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin tulo- ja tulonkäyttötilin laajennus. Verrattaessa tulonjakotilaston koko maan tulosummia kansantalouden tilinpidon tulo- ja tulonkäyttötilin eriin on otettava huomioon erot sektorin rajaamisessa, eräissä määritelmissä ja tilastojen laatimismenetelmässä. Erojen johdosta kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston luvut esimerkiksi kotitalouksien käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksista saattavat erota tuntuvastikin toisistaan.

Tulonjakotilaston perusjoukon muodostavat yksityiset kotitaloudet. Kansantalouden tilinpidossa kotitaloussektoriin luetaan myös ns. laitostaloudet. Vuonna 2003 kansantalouden tilinpidon aikasarjoja tarkistettiin takautuvasti siten, että kotitaloussektoriin luetaan myös asunto-osakeyhtiöt siltä osin kuin kotitaloudet ovat asunto-osakkeiden omistajia (eli suurimmalta osin).

Tulonjakotilaston tiedot kerätään kotitalouskohtaisesti, kun taas kansantalouden tilinpidon tuloerät saadaan summatietoina eri lähteistä. Tulonjakotilaston summatiedot jäävät pienemmiksi mm. siksi, että kotitalouksille ei voida kohdistaa osaa kuolinpesien tuloista.

Haastatteluilla kerättävien tulotietojen peittävyyttä voi tulonjakotilastossa heikentää myös tietojenkeruumenetelmään liittyvä osittaiskato. Poikkeuksellisen huomattavaa osittaiskato on korkotuloissa.

Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon välillä on mm. seuraavia käsitteellisiä eroja: Kansantalouden tilinpidon toimintaylijäämä ja sekatulo ovat laajempi käsite kuin yrittäjätulot. Tähän erään sisältyvät sekatulo vuokraustoiminnasta ja toimintaylijäämä asuntojen omistuksesta, kun taas tulonjakotilastossa vuokratulot ja laskennallinen asuntotulo omistusasunnoista luetaan omaisuustuloihin.

Kansantalouden tilinpidossa tuloiksi luetaan myös omatoimisen rakentamisen arvo (sekatulossa), tulo omaan käyttöön tuotetuista tuotteista (sekatulossa) ja vakuutuksenottajien omaisuustulo eli laskennallinen tulo henki- ja eläkevakuutuksesta (omaisuustuloissa). Vuonna 2006 kansantalouden tilinpidon aikasarjoja tarkistettiin takautuvasti siten, että myös metsien nettokasvu luetaan kotitalouksien tuloksi (sekatuloa). Menoiksi luetaan kulutusluottojen korot osittain (omaisuusmenoissa) ja maanvuokrat. Kansantalouden tilinpidossa kotitalouksien tuloksi lasketaan myös talletuksiin liittyvät ns. FISIM-korkotulot (epäsuorasti mitattujen välillisten rahoituspalvelujen osuus talletuskoroista). Tulonjakotilastoon tämä erä ei sisälly.

Realisoidut veronalaiset luovutusvoitot luetaan tulonjakotilastossa omaisuustuloksi. Työsuhdeoptioista saatu tulo luetaan palkkatuloksi. Sekä optioista että luovutusvoitoista maksetut verot sisältyvät maksettuihin tulonsiirtoihin. Kansantalouden tilinpidossa luovutusvoitot ja optiotulot eivät sisälly kotitalouksien tuloihin vaan ne tulkitaan hallussapitovoitoiksi. Niistä maksetut verot sen sijaan sisältyvät kotitaloussektorin maksamiin veroihin.

Maksettuihin tulonsiirtoihin luetaan kansantalouden tilinpidossa myös tulonsiirrot voittoa tavoittelemattomille yhteisöille, tulonsiirrot ulkomaille, vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut ja vapaaehtoiset maksut sairaus-, hautaus- ja eroavustuskassoille. Nämä erät eivät sisälly tulonjakotilastoon.

Kansantalouden tilinpito ei sisällä kotitalouksien välisiä tulonsiirtoja. Tulonjakotilastossa ovat mukana kotitalouksien väliset saadut tulonsiirrot ja maksetuista tulonsiirroista elatusmaksut ja toistuvaisavustukset.

Tulonjakotilaston ja kansantalouden tilinpidon välillä on mm. seuraavia ajoitukseen liittyviä eroja: Maksetut tuloverot kirjataan kansantalouden tilinpidossa kassaperusteisina, mutta ajoituskorjattuina ja muut välittömät verot kassaperusteisina, kun tulonjakotilastossa verotiedot kirjataan maksuunpanoperusteisina. Veronpalautusten ja jälkikannon ajoittumisessa tapahtuvat muutokset voivat aiheuttaa eroa kotitaloussektorin käytettävissä olevan tulon vuosimuutoksessa kansantalouden tilinpidon ja tulonjakotilaston välillä.

Metsänmyyntitulot ajoittuvat kansantalouden tilinpidossa hakkuuajan mukaan, kun taas tulonjakotilastossa maksun saantihetken perusteella.

 

Viitteet:

1 Eurooppalainen tulo- ja elinolotutkimus tehdään EU:n komission puitelain (1177/2003) nojalla kaikissa EU:n jäsenmaissa. Jäsenmaiden kesken on yhteisesti sovittu mitä tietoja kerätään ja toimitetaan yhteisön tilastovirastolle Eurostatille.

2 Expert Group on Household Income Statistics, The Canberra Group: Final Report and Recommendations. Statistics Canada, Ottawa, 2002.

3 Tulonjakotilasto 1996, Tilastokeskus, SVT Tulot ja kulutus 1999:14, Helsinki. Korjatut liitetaulukot vuodelta 1996 ovat saatavilla tämän julkaisun kansilehdellä mainitusta internet-osoitteesta. Vuosien 1997-2005 tulonjakotilastoissa esiintyvät vuotta 1996 koskevat tiedot ovat korjattuja.

---

Päivitetty 16.5.2007